Intohimo ja ärsytys samassa pakkauksessa

Mekaaniset laitteet!

Ostettiin uusi hilavitkutin nuorukaiselle. Sillä oli palava into ja himo saada se heti käyttöön, mutta taidot ja nopeus, ymmärrys ja hallinta ei ollut ihan samassa synkassa.

Mitä? Miks? Mä haluun! Nyt! Miks? Täh? Anna mä kokeilen! Täh? Onks se toi? Mä haluun! Nyt. Onko? Onko? Täh? Hei mä varmaan tiedän...

Ole siinä sitten ymmärtäväinen, rauhallinen, ripeästi toimiva, kun vehje ja käyttöympäristö on ihan uusi.

Palattaisko vähäks aikaa taaksepäin? Vaikka 50-luvulle, milloin puhelimetkin oli sellaisia koppeja ulkosalla tai lankaversioita kotona. Voisiko telkkari olla putkiversio ja omilla jaloillaan seisova. Elokuvat näkisi vaan teatterissa kun verhot on vedetty sivuun.

Tai voisitko nyt oikeasti ottaa vähän happea, niin mäkin saisin henkeä? Voisitko sä mennä vaikka kavereiden kanssa ulos? Menisitkö edes metrin päähän?
 =)

Tiedän itsekin miten upeaa on saada jotain uutta, sellaista mitä on toivonut eikä kaikki mene heti alusta niin kuin olettaa. Osaan olla aivan yhtä kärsimätön ja uppiniskaisen niskaan hengittävä ;-)

Tunnustan siis, se on tullut äitiinsä (tässä suhteessa ainakin).

....

Ja kyllähän se vempele toimimaan saatiin.  Joten kohta täällä varmaan kuuluu: Mä haluun kans tollasen!

Kynttilän valossa

Eilen Earth Hour iltana olimme parhaillaan keittiössä, kun valot sammutettiin. Ne sammuivat kesken iltapalalle rupeamisen. Sammuivat niin nopsaa, että kynttilätkin haettiin ja sytytettiin pimeässä.

Siinä ruokapöydän ääressä oli kaksi kynttilää ja hiljaisuus. Jostain syystä edessäni oli poikkeuksellisesti leipälauta, leipäveitsi ja leipä. Ja liekö juuri siitä syystä yhtäkkiä olin useamman vuoden takana Nuuksion pimeässä talvessa, pienessä erämökissä, jossa oli vain pieni pöytä ja pari tuolia, kerrossänky, kamina ja kynttilät.

Ja nyt mennään takaperin siihen aikaan:

Olin vasta saanut kerrottua miehelleni, että lääkäri sanoi minun olevan uupunut. Lääkärikin sai sen selville vain siitä syystä, etten pystynyt hänelle sanomaan mitään, annoin hänelle lapun, jonka mieheni oli vasta teettänyt minulla. Sellaisen stressitestin, jonka mukaan jos ruksaa 5 kohtaa tietystä rivistä, niin pitää mennä heti lääkäriin. Minä taisin raksia 10-12 kohtaa, enkä tajunnut enää mistään mitään.

Muistan tuosta ajasta sen, että eräänä torstai-iltana töiden jälkeen kahvilassa istuessani tajusin, etten jaksaisi oikein istua. En istua, maata, seistä, saati sitten olla. Koska en kyennyt sanomaan asiasta miehelleni, niin kirjoitin hänelle kortin ja senkin kirjoittaminen vaati aikamoisia ponnisteluja. Annoin kortin kotiin tullessani miehelleni ja istuin sohvalla. Ja sitten jossain vaiheessa mieheni teetti sen testin.

En missään välissä ollut pois töistä. En vaan suostunut tunnustamaan, etten ollut vahva ja kaiken kestävä. Mutta suostuin käymään lääkärin luona usein juttelemassa sekä ottamaan unilääkkeitä, joiden avulla nukuin yövalvomisten sijaan. Suostuin myös lähtemään mieheni kanssa tuonne Nuuksion erämökille. Olemaan ilman mitään, sillä mitään en tarvinnut. Minulle riitti se pieni mökki ja se, että joku laittoi kaminaan tulen.

Tuon Earth Hourn aikana, olin yhtäkkiä kaukana mökissä. Vuosien takaa istuin siellä pöydän äärellä syöden jotain kynttilän ääressä. Varmaan siellä oli siis puukko ja leipälauta ja leipä siinä pienessä pöydässä. Päivä oli niin lyhyt ja mökin akkuna niin pieni, että vain ulkona keskipäivällä näki ilman kynttilänvaloa. Ja samanlainen hiljaisuus. Syvä hiljaisuus, jossa kuuluu liekin lepatus ja hengitys.

Ihan kuin Nuuksiossa erämökissä, totesin.
Niin onkin, sanoi mieheni.
Muistatkos kun yöllä hiiri söi sinun kengästäsi nahkapaloja pois?

Joo, muistan =)

Se oli hieno mökki se. Ja se oli hauska hiiri, se joka söi palaa mun talvikengästäni =)

Ja nyt on nyt.
Ja tässä valtakunnassa on nyt kaikki hyvin =)

Hhmmmmmm

Rakkautta on selvästi nyt ilmassa. 

Liekö täällä nyt yleisempi rakkaudellisuuden tarve vai onko se kevät, joka herättelee meitä =)

Huomaan itseni siirtyneen harmaista polvisukista punaisiin.

Katson vaaleampia vaatteita kaapistooni.

Mehustelen appelsiinin maukasta lihaa.

Haistelen innolla aurinkoa. Missä se on ja minne se suuntaa valonsa.

Nautin antamisesta ja tajuan, että se on oikeasti oikein -minulle.

Kun tein Naamio-työtä, niin ymmärsin sen merkityksen itselleni.

Toiveenani on nyt naamioton viikonloppu.

Pelkkää herkistelyä ja todellisuutta.

Vapautta olla oma itse.

Ja se voi tarkoittaa vain hienoa, upeaa, virkistävää ja hyvää viikonloppua!

Oikein upeaa viikonloppua teillekin =)

... ja intohimoista jos (toivottavasti kun) se on mahdollista =)

Melkeinpä sanoisin, että tämä cover voittaa The Curen alkuperäisen version.

Adele: Love song

Läsnäoloa tunteissani

Olen villi maanantaina
löyhäpäinen tiistaina
kuin pelkkää häiriötä keskiviikkona
rakkauden kyllästämä torstaina
naurua perjantaina
nautiskelija lauantaina ja
ilon valaisema sunnuntaina

mutta koska elämä muuttuu jatkuvasti, niin minäkin uusiudun

ja olen väsähtänyt maanantaina
viisastunut tai viisasteleva tiistaina
pelkkänä korvana keskiviikkona
parempaa toivova torstaina
hiljainen loppuviikosta
rakastunut lauantaista eteenpäin
ja sunnuntaina taas uudelleen syntynyt.

Olen vierivä kivi, aina uudessa pöllyssä tai vauhdissa.
Puhkun ylämäkeä hikisenä ja pyörin alamäkeä iloisesti hihitellen.
Pelkään välillä ja pidän tauon. Sitten hengitän syvään ja rohkaistun taas.

Ja aloitan uuden hetken uudella tunteella.
Ennen seuraavaa tunnettani pidän tauon ja otan pari sukulakua ;-)
NAM

Taidan jakaa tämän hetken jonkun toisen herkkusuun kanssa =)

Maalla, merellä ja sohvalla

Risteilylaiva Tukholmaan oli lastattu jenkeillä. Soulahtavilla laulajilla, Batmanilla ja kissanaisella, Disco 54:n tanssijoilla, hampurilaisilla sekä karaokea laulelevilla suomalaisilla.

Tukholma taas oli keväinen ja aurinkoinen. Siellä oli ystävällisiä ihmisiä, pieniä hauskoja tapahtumia ja siellä pulpahti taas se sama ajatus: tänne pitäisi tulla joskus kesäaikaan.

Toiveissaan pitää kuitenkin olla tarkkana.
Opin sen tässä viikonloppuna.

Olen nimittäin manifestoinut aarrekartoissani ja mielessäni itselleni ihania matkoja. Olen myös saanut niitä nyt runsain mitoin =)

Yhtä asiaa en kuitenkaan ole huomioinut.

Jälkiviisaana olisin voinut tilata kaikille matkoilleni niin syvän ja hyvän unen, ettei toisten juhlimiset ja hauskanpidot minuun vaikuta.

Sillä kaikkihan tietävät, että risteilylaivojen hyttien hiljaisuustaso on sama kuin "ei-äänieristystä". Ja että osa porukasta ottaa ilon irti elämästä, eikä siis nuku laisinkaan siinä naapurihytissä. Sen sijaan he soittavat musiikkia, lauleskelevat epävireisesti mukana ja juoksentelevat ympäri kerrosta ihan muuten vaan verrytelläkseen kroppaansa.

Voih, se en kuitenkaan ollut minä, joka riekuin siellä käytävällä. En näin muksun kanssa matkatessa. Olin se kummallinen risteilijä, joka väsyneenä ja maha täynnä toivoi nukkuvansa, mutta havahtui jokaiseen ääneen. ...Ja vielä molemmat yöt... Sitten päivällä oli krapulaolo ilman asianmukaista krapulan aiheuttajaa ;-)

Reissussa on kiva olla ja kotiin on myöskin kiva tulla. Jostain syystä kotosohvallamme oli risteilyn jälkeen pelkkiä lojuvia jalkoja. Koipia ristiin rastiin...

Ja ehkä jo ensi yönä nukun kuin tukki =)

Elokuvasta Vuosi elämästä (Another Year)

Gerry ja Tom

Reilut kaksi tuntia hurahti elokuvissa kuin hujauksessa katsellen erään englantilaisen pariskunnan elämää aikuisen lapsen ja ystävien kera.

Vuosi elämästä on pitkä aika, siinä ehtii tapahtua monenlaista ja toisaalta siinä ajassa joskus mikään ei tunnu muuttuvan. Arki pyörii omalla tavallaan vaikka vuodenajat vaihtuvat.

Jos Tomin ja Gerryn oma elämä onkin aika tasapainossa, niin joskus huolta tuntee ystävistä, joilla tasapaino järkkyy

Mary ja Ken

milloin raskaiden huvien

syömisten tai juomisten suhteen

taikka yksinäisyyden.

Tässä elokuvassa on herkkyyttä arjen kauneudesta. Mukana on tavallaan vähän "oikeaa keskustelua", mutta paljon tunteita. 

Huumori kantaa varsinkin Tomin ja Gerryn suhteessa ja ehkä se onkin se suola jota kannattaisi vaalia suhteissaan.

Veli ja Mary

Kuivakkakin huumori tehosi ainakin minuun. Kuten kohtaus, jossa Tomin veli (lamaantuneena vaimonsa kuolemasta) saa hiukan hymyn virettä suupieleen, kun hänelle selviää miten Gerryn ystävätär Mary käyttää autostaan saaman summan itseensä.

Pieni on kaunista.
Ainakin tässä elokuvassa.

Trailer.

Kirsikankukkien maahan

Japanin tilanne on pistänyt täällä naisen hiljaiseksi.
Poikkeuksellisesti seuraan uutisia ja toivon aina kuulevani parempia viestejä.

Mitä näin kaukana voi tehdä?
Lähettää toivon ajatuksia
Välittää rakkaudellisia ajatuksia

Tuntuu niin pieneltä vain toivoa parempaa ja hyvää.

Katselen vanhoja työkavereita, jotka tekevät pitkää päivää. Pohtivat tilannetta, mitä siitä voi seurata, vastaavat jatkuvasti kysyville kysyjille.

Lähetän rauhallisia ajatuksia teillekin. Levätkää välillä.

Toivottavasti maa rauhoittuu
Tilanne helpottuu
Apu löytää perille ajoissa

Anteeksi

Vakava keskustelu vanhemmilla ja nuorukaisella eilen.
Pysäyttävää ja hiljaistakin kyselyä ja vastailua, että kesken kaiken tulin niin surulliseksi
en pysynyt kasassa
ja poistuin hetkeksi paikalta.

"Ja sitten sä menet ja pyydät anteeksi", sovittiin.

Jossain sisälläni tuntui, että minultakin pitäisi pyytää anteeksi.
Mutta kuitenkin tiesin, ettei se mene niin. Tämä juttu ei ole minun.
Voin itse antaa itselleni anteeksi sen, että luulen olevani huono vanhempi.
Ja tietenkin annan nuorukaisellekin anteeksi.
Nuoruus on vasta alku, harjoittelua.

Tein illalla anteeksiantoharjoituksen, sellaisen helpon ja toimivan.

Olen nimittäin oppinut, että antamalla anteeksi elämä nousee nopeammin omille jaloilleen. Olen nähnyt ihmeitä tapahtuvan, kun olen antanut lähinnä itselleni anteeksi, mutta myös toisille. Kun en kanna turhaa kiukkua, kaunaa, vihaa tai suruakaan, niin voin vapauttaa siihen kuluvan ajan johonkin toiseen.

Käytin harjoitusta jonka luin työkaverini antamasta Tuulikki Saariston kirjasta: Taikasanat -eli miksi antaisin anteeksi (tämän pitäisi löytyä kirjastosta) ja alla lyhyesti asiasta niille, joita anteeksianto kiinnostaa:

Sano illalla nukkumaan käydessä mielessäsi 5 kertaa:

"annan itselleni anteeksi"

Jos et aluksi pysty millään antamaan itsellesi anteeksi voit sanoa vaikka:

"annan anteeksi itselleni, että en vielä voi antaa anteeksi"

Lisäksi jos mieleesi nousee joku henkilö (ei tarvitse olla mitään syytä miksi tuo ihminen nousee mieleesi) niin sitten sano mielessäsi:

"nimi- annan sinulle anteeksi" – taas 5 kertaa.

Tämän jälkeen sanot vielä 5 kertaa mielessäsi:

"annan itselleni anteeksi"

Voiko tämän helpompaa olla? En tiedä.

Kannattaako kokeilla? Ehdottomasti =)

Tänään kuin tyhjältä pöydältä
me kaksi vetovoimatyyppiä sitten vietimme yhteistä aikaa sohvalla Barcelona-Arsenal matsia katsellen. Nojailimme, kommentoimme ja nautiskelimme olostamme.

On se ihana.... vaikka joskus se hölmöileekin =)
Ja mä luulen, että sekin tykkää musta, vaikka mä olen välillä tiukka ;-)

Mutkittelua maanantaina

Aamulla töihin mennessä minut pysäytti asematunnelin sokkeloissa nainen valkoisen kepin kanssa.
Remonttimiesten tekemät uudet kävelyreitit olivat pistäneet naisen matkanteon sekaisin. Käännyttiin sitten ympäri, palattiin takaisinpäin ja tehtiin vielä yksi jyrkkä mutka, josta nainen löysi itselleen oikean reitin.

Iltapäivällä kotiin tullessani juna lähti asemalta ja kaijuttimista kuului viesti, josta päättelin istuvani väärässä junassa. Jaa-a, pitää seuraavalla asemalla vaihtaa junaa, mietin itsekseni. No sitten asemalle tultaessa junailija päättikin kuuluttaa, että vaihdetaankin päämärää. Mitenköhän mahtaa käydä seuraavalla asemalla, ajattelin jännittyneenä. Mutta ei se kuljettaja enää vaihtanut mieltään ja pääsinkin suoraan kotiin.

Kotona sitten ajattelin aloittaa viikon tekemällä tehdä pojalle herkkua.
Tähän herkkuun ei mutkat tee mitään ongelmia.
Tapahtuipa mitä tahansa niin pannukakusta tulee aina pannukakku ;-)

Rakkauden koukussa

Voisin sulautua

olla yhtä

lempiä

tulla

olla

olla

tulla
lempiä
olla yhtä
sulautua voisin



Istuimme pitkää iltaa ystävien kesken. Tunnemme toisemme eräällä tavalla aika munaskuita myöten, joten asioista keskusteltiin hyvinkin suoraan ja peittelemättä.

Puhuimme yhdestä toiveesta löytää kumppani.
Sellainen unelmien elämänkumppani.

Mietittiin millainen olisi ihanne kumppani (5 asiaa)
ja mikä tärkeintä mitä itse antaa suhteelle (10 asiaa).

Sillä kaikkea ei voi ehkä saada, mutta hyvä parisuhde on aina mahdollista. Uusi kumppanuus on toive yhteiselosta, joka kestää ja kantaa. Elämää jossa molemmat saavat toisiltaan hyvää, vaikka molemmat ovat erilaisia ja eri ihmisiä.

Siinä illan mittaan tuli mietittyä samalla omaa parisuhdetta. Miten kuuntelen, mitä oletan, minä otan ja mitä saan. Luulenko toisen joskus olevan ajatusteni lukia ja toiveitteni toteuttaja ;-)

ja vielä kerran sitä
miten itse käyttäydyn, mitä sanon, mitä teen, mitä annan sekä
mihin aikoinani rakastuin
näenkö vieläkin sen saman hänessä =)

Rakkaus on aina alkanut jostain. Rakkautta on aina liikkeellä ja odotan innolla kuulevani tulevaisuuden viestin, jossa unelmien kumppani on saapunut ystäväni elämään.

Onnea teille molemmille jo näin etukäteen =)

Ei ole koiraa karvoihin katsomista.

Mitä hittoa se sitten tarkoittaakaan?

Olen kuitenkin katsellut kroppaani nyt sillä silmällä. Himourheilijoilla on varmaan helppoa, kun kunto ja keho pysyy kunnossa. Minä taas satun välillä unohtamaan sekä vartalonhallinnan että kunnon kohotuksen. Annan pään ja mahan valua etukenoon ja selän retkottaa sohvalla vetelänä kuin keitetty spaghetti.

Sitten fyssari katsoo mua kieroon ja sanoo,
miten saat taas pään noin eteen,
niskaan patin,
pidät itsesi pystyssä yliojentuneella rintalastalla ja notkolla selässä.
Ei ihme, että olet taas käsissäni.

Vaikka hauispattini on jo hiukan kehittynyt, olen siis kuitenkin istunut liikaa koneen äärellä, retkottanut sohvalla ja antanut syvien vatsalihaksien venyä.

Tavoitetta peliin siis. Ilman tavoitetta en selvästikään toimi tarpeeksi tai tee edes parhaintani.

Haluan siis olla juoksuvalmiuskunnossa kuukauden päästä.
Haluan jaksaa kantaa herkkuhauiksillani ainakin muutaman kilon ruokakassin.
Haluan paremman perän kesäksi.
Ja haluan nupin pystyyn, just silleen, että pituuteni kasvaa parilla sentillä.

Sillä pitkäkaulaisen naisen pieni pää suurentuu, kun sen nostaa oikealle kohdalleen.
Tai sitten pitää hankkia paksumpi tukka ja tupeerata se kunnolla ;-)

Dog days are over
ja kissan päivät just tässä, nyt ja huomenna =)

Asennetta nyt nainen! Asennetta!

Jäätä murtamaan

Kiitos L&J

Siippa on toivonut jo pidemmän aikaa laivamatkaa meren taa.





Talviuninen vaimo taas on kääntänyt kylkeä ajatukselle,

...ai pitäiskö tehdä jotain... milloin, millä, täh...

Ja sitten

ihana työkaveri tuo ilmaisen risteilyn
sopivine päivämäärineen kaikkineen.

Asiat järjestyvät joskus mitä ihmeellisimmällä tavalla =D

Katsoikohan kukaan muu tätä hauskaa brittisarjaa?