Elämä on sitä mitä ajattelee

Olen ihaillut aamun sadesäätä.
Vettä tulee välillä taivaan täydeltä ja välillä vähemmän.

Ennen en pitänyt sateesta,
sehän on kylmää ja märkää ja se kastelee...
Mitä lie tapahtunut, kun nyt sade on myös
virkistävää, lempeää ja kenties puhdistavaakin.

Ainakin kasvit tykkää, maa peseytyy ja ilma raikastuu.

Jos menisin ulos saisin oikean ja aidon sadesuihkun.

Ehkä olen mamis,
ajattelen enemmän naapureita
ja perheeni mainetta ;-)

Tai uskottelen odottavani lämpimämpää säätä sateessa tanssimiseen.

Olen siis vielä vain haaveilija ja nössö.
Jään tänne katoksen alle, istumaan parvekkeelle tuoliin torkkupeiton alle. Unelmoimaan, lukemaan kirjaa ja haistelemaan ilmaa =)

Jaa-a, tiedä nainen, että kaikki rajoittavat uskomukset on tehty käännettäväksi. Katso vaan ja se päivä jolloin tanssahtelet kesäsateessa tulee vielä. Odota vaan ;-)

Naiseus ja päävärit ;-)

Antaisinko oman tumman värin voittaa tämän ainaisen blondivärjäyksen? kysyi ystävämme synttäriretkellä Luukissa. Me muut olimme tummatukkaisia, joten heti kuului lause: Vaaleaveriköt pääsevät taivaaseen, tummaveriköt ihan minne vaan =)



Jaa, olisiko kaikki kiinni siitä, millaiset hiusvärit on valinnut päähänsä?



Tässä tapauksessa olen siis onnellinen tummasta nupistani. Jos sen avulla saan minkä haluan ja vielä hyvällä fiiliksellä, niin antaa tulla vaan ;-)

Toisaalta, kerran näin ohjelman, jossa aito blondi värjäsi hiuksensa tummiksi ja katsoi miten muut suhtautuivat  häneen. Brunettena hänet otettiin vakavammin, eikä hänen oletettu olevan "tyhjäpäinen". Hän sai olla enemmän rauhassa ravintolassa ja hänen mielipidettään kuunneltiin enemmän kuin aiemmin. Mitä ihmettä?

Vastaavasti tummatukkainen nainen värjättiin blondiksi. Häneen kuulema suhtauduttiin rennommin ja hänen kanssaan naureskeltiin paljon enemmän. Häneen tultiin tutustumaan helpommin, mutta hänen puheitaan ei otettu yhtä vakavasti kuin ennen.

Ettäkö ihan oikeasti hiustenväri saa miehet suhtautumaan naiseen erilailla, pitämään vaaleaa iloluonteisempana? Miten tämä nyt toimii sen kanssa, että vielä jokin aika sitten tv:ssä naisurheilutoimittajan piti olla mieluummin blondi? En tajuu.

Molemmat naiset muuten ajattelivat pitää hiukan pidempään uutta hiusväriään. Kenties suhtautuminen omaan itseen jollain tapaa muuttui. Tai ehkä heitä kiehtoi toisten uudenlainen suhtautuminen. Ainakin nämä naiset saivat olla vähän aikaa pois tavallisesta "roolistaan".

Ota nyt sitten selvä, pitäisikö olla tummatukkainen ja saada vanhan sananlaskun mukaan kaikki hauska (ja kenties tuhmakin ;-) bonuksena). Vai olla blondi ja päästä taivaaseen?

Tai olla blondi ja saada miesten sympatiat ja iloisen ihmisen luokitus vai olla tummatukkainen ja saada vakavemmin otettavan ihmisen maine?

Paras valita juuri itselle sopivin uskomus. Kunhan uskomus tuo olon joka on hyvä, jollei suorastaan ylitsepursuavan innokas =D

Leffassa tänään Tamara Drewe

Nicholas katselemassa "maisemia"

Olen katsonyt pari brittileffaa lähiaikoina, toinen kohtuullisen tuore oli Ole luonain ainiaan, josta ei yllättäen tehnyt mieli kirjoittaa mitään. Trailer kertoo aika hyvin kaiken sanottavan.

Tänään oli vuorossa komediaa, jossa tumma kaunotar Tamara Drewe palaa kotikonnuillensa perintöään katsastamaan.

Samoilla seuduilla asuu kuuluisa dekkarikirjailija Nicholas Hardiment. Hänen vaimonsa Beth tekee suuren osan perheen hommista. Jotta Bethillä riittäisi työtä, heidän tilansa kanojen ja muiden luomutuotteiden seassa pyörii muitakin kirjailijoita luomu-luomis vimmassaan tai ainakin luomisvimmaa etsimässä.

Beth ja Hardy-tutkija Glen

Nicholaksella motivaatio on hiukan hukassa. Hänen päätänsä sekoittavat nuoret kaunottaret, kuten Tamara. Tamara puolestaan katselee meikattua rokkaria, Beniä, jota intohimoisesti seuraa nuori tyttö Jody kaverinsa kanssa.

Kaikkien elämässä tuntuu vuodenkierrosta huolimatta pyörivän ajatus intohimosta. Elämä pyörii sen yhden ympärillä, viettien täyttymisessä tai puutteessa sekä rakkaden toivossa.

Jostain syystä Tamara, jonka luulisi olevan leffassa päätähti, jää mielestäni jotenkin taustahahmoksi. Ainakin itse nautiskelin eniten kirjailijoiden ja nuorten tyttöjen temmellyksistä.

suklaasilmärumpali Ben ja BOSS

Kaikkien maaseudulla asuvien kanttattaa viimeistään tässä vaiheessa lukita kotinsa kunnolla, sillä kuten leffasta selviää, niin vilkaat tytöt pääsevät tekemään kummia, jos siihen antaa mahdollisuuden.

Tamara Drewe on kuulema alkuperältään sarjakuvahahmo. Tähän neitoon täytyy siis tutustua hiukan lisää. Sarjakuvamaisuus näkyy hiukan elokuvassa, jopa muutaman näyttelijän ulkomuodossakin.

Kepeä ja nokkela brittikomiikka vie elokuvaa eteenpäin, hiukan hitaasti välillä, mutta perille kuitenkin =)

Jody ja Casey

Klikkaa kuvasta traileriin

Ohjaus: Stephen Frears

Ja rooleissa:
Gemma Arterton
Roger Allam
Dominic Cooper
Luke Evans
Bill Camp
Tamsin Greig

Palstalla nojataan lapioon tai ollaan perä pystyssä

Jokin aika sitten seisoskelin viljelypalstalla katselemassa yksivuotista puolta ja mietin, että jos kuitenkin...

Jos kuitenkin saisin miehen houkuteltua jatkamaan tätä touhua.

Sehän se joutuu maan kääntämään, mun käsillä sitä ei enää tehdä.

Sehän se joutuu kaikki muutkin työt tekemään, mä vaan kerään marjat ja teen piirakat.

Jos vielä yhden vuoden viljelisi hunajakukkaa ja keräisin marjat ja laittaisin monivuotisen maapohjan kuntoon, hankkisin uudet mansikat myyrien syömien tilalle, ostaisin lisää marjapensaita ja ja ja....

Viikonloppuna astelimme aarin maallemme.

Ugh, mikä näky siellä iski silmille.

Yksivuotinen maa-alue täynnä rikkaruohoa, voikukkaa, ohdaketta, kaikkea ei-hunajakukan-näköistä virkeässä tanassa, kiipeillen kohti aurinkoa.

"Ei kyllä yhtään tee mieli kitkeä tuota", sanoi siippa.
"Ei munkaan", vastasin hiljaa.

"Olis pitänyt kääntää maa syksyllä tai edes kuukausi sitten", se sanoi.

"Nii-ii-iin", sain ähkäistyä.

Eilen:

haimme työkalut laatikosta, 

annoimme perennan naapuripalstalaiselle, 

nostimme toiset perennat äidille. 

Keräsin vielä viimeiset raparperini, otin kainalooni kimpun tulppaaneja ja katsoin jälkeeni.

Kiitos näistä 16 vuodesta. Palvelit meitä hyvin, rikkaruohoillasi ehkä liiankin ;-)

Mutta marjaa pitää tälle naiselle saada. 

Etsintään puhtaita kotimaisia marjoja. Sen pitäisi olla helppoa =)

Ikkunaulkoilua

Viikonloppuna haaveilin sateesta,

sellaisesta lämpimästä kesäsateesta, 

johon olisin voinut mennä seisomaan alle ja vain olemaan. 

Aah... antaa isojen lämpimien pisaroiden kastella.

Nyt katselen ulos,

mutta yhtään ei tee mieli mennä sinne.

Liian pieniä pisaroita ja liian harmaa taivas...

Mutta vaahtera näyttää kauniilta,

se näyttää nauttivan tihkustakin. 

Ja harakka hauskalta keikkuessaan oksalla.

No, keitän ikkunaulkoiluuni lämmikkeeksi kahvia ja

otan pienen palan eilen leipomaamme mokkapalaa.

Nuorukainen halusi siihen tuplakuorrutuksen.

Ihmettelen kun se on minusta liian makeaa.

Täh?? Tulossa vanhaksi  ;-)

Seurauksia odotellessa

Kriik, kriik, kriik...
Ei siinä mitään, että keho kramppaa ja mieli äksyilee...

Kaikenlaisia keinoja mielen rauhoittamiseen olen koettanut käyttää. Tehokkain tuntuu olevan tästä maailmasta poistuminen. Kiitollisena olen hautautunut brittiläiseen maalaiskylään ja sen rapistuvaan kartanoon.

Sarah Watersin Vieras Kartanossa -kirjasta on todella vaikeaa päästää irti. Se naulitsee mukaansa talon kosteisiin seiniin ja hämyisiin tunnelmiin. En ole vielä päässyt tarinan loppuun. Enkä edelleenkään ole selvillä mistä ihmeestä on kyse ja juuri se tässä kirjassa onkin hienointa. Tarinan salaperäisyys ja arvaamattomuus.

Ja mikä sattuma toi tämän kirjan käsiini. Viikko sitten poistuessani kirjakaupasta näin kirjan kannen ja ihastuin siihen. Pelkkä kansi houkutteli ostamaan teoksen. Kotona sitten ensin vain ihailin kuvaa ja loppuviikosta avasin ensimmäisen sivun...

Pohdin vieläkin katsoisinko lätkämatsin viimeisen erän -ja juhlisin Suomen voittoa. Mulla on sellainen fiilis, että MM-lätkävoitto on tulossa tällä kertaa meille. Mutta ehkä kuitenkin otan tuon kirjan kainalooni, hipsin sänkyyn ja luen viimeiset sata sivua.

Ja huomenna selvitän sen asian, joka mieltäni on painanut perjantaista asti.

Nyt täytyy luottaa ystävän lauseeseen, joka on tarkoitettu juuri tällaisiin fiiliksiin: Tästä ei voi seurata muuta kuin hyvää!

Kierteessä

Toissailtana kuuntelin tuulen puhallusta ja lehtien havinaa. Se oli jotenkin kaunista ja lohduttavaa.
Kuuntelin helpottuneena toipuvaa kehoani. Pää kääntyi eikä puukko piikittänyt hermoja jatkuvasti.

Sitten eilen töissä vedin herneen nenään
-noita ei tapahdu usein. Oikeastaan todella harvoin.
Mutta se tuntuu vieläkin nahoissani. Sekä kiukku että turhautuminen.

Illalla puskin itseni korkealle mäelle. Ei taukoja, ei lepoa vaan sitkeää nousua askel askeleelta, vaikka jalat ja ajatukset painoivat. Ja tänään vielä äksyilin miehelle. Sille, joka ei ollut tehnyt mitään väärää...

Tää on turhauttavaa.
Tämä kiukku ja ankaruus.

On niin pirun vaikeaa olla täytellinen.

Pimeinä hetkinä

Kipu on perseestä.
Mutta kipu on.
Se on vetänyt mua viikon vinoon ja saanut jo otteen mielestäni.

Ja jos annan mielelleni vallan, se ampaisee lennokkaaseen pyörteeseen. Se sekoittaa mut, pelottelee vielä pienemmäksi, saa lihakseni kireäksi ja naamani ruttuun.

Huomaan jo menneeni niin pitkälle, että valitan ja nurisen. Nurisen töissä ja kiukuttelen kotona.

Mutta huomaan nyt myös olleeni tätä ennen pidemmän aikaa kunnossa, koska tämä kipu saa nyt niskaotteen minusta. Ennen kun kipu oli koko ajan läsnä, mutta opin irrottamaan sen identiteetistäni.

Muista nainen siis: En ole kipu. En piru vie ole kipu. Olen nainen, jolla on kipeitä kohtia, mutta myös terveitä.

Jos rakastaisin koko kroppaani kuin rakkaintani.
Hengittäisin puhdasta ilmaa sisään
ja puhaltaisin vanhan hengen pois.

Jos kuuntelisin vain sitä mikä toimii.
Veisin mieleni sinne, missä sillä on jotain muuta mietittävää.



Toivo elää huomisessa.
Taikasormi ottaa minut käsittelyynsä.
Olkoon se uusi alku!

Kun paidat tanssivat taivaalla

Helsingin taivaan alla,
ruttopuiston nurmella nuoripari sylikkäin, ryhmiä siellä täällä ja
yksi harmaatukkainen mies istumassa penkillä hymy huulilla.

Minä seisoin siellä jo toistamiseen tällä viikolla ja tuijottelin taivaalle.
Tuijottelin ja ihmettelin. Nautiskelin ja virnistelin.

Paitoja, kaikenvärisiä kietoutuneena toisiinsa. Kuin ystävät käsikkäin tanssimassa tuulen vietävinä.

Leijailin siellä paidoissa. Annoin tuulen hivellä poskea ja auringon paistaa vasten.

Feissari otti katseesta kiinni, mutta mä en ole tarttuvaa sorttia:
"Sori, ei kiitos."

Pysähdyin kuitenkin parin askeleen jälkeen ja käännyin:
"Sä olet kuule todella kaunis."

Se oli kuin enkeli mustassa tukassaan, jota tuuli huiski. Kuin maalaus.

Kävelin pitkin rantoja.
Ostin pastillia suurimpaan nälkään.

Mihinkähän kahvilaan tänään.
Ihmisten sekaan.
Kuuntelemaan puheen sorinaa.

Vapaapäivä jatkuu...
Vapaampana kuin paidat, vapaana kuin taivaan lintu =D

Mies menneisyydessä ja toinen tässä hetkessä

Kirjakaupan mustalla nahkaisella nojatuolilla
istun ja luen kirjaa.
Sivu toisensa jälkeen kääntyy,
hiljaa ja sujuvasti,
itsestään ja ajattelematta...

Tunnen kivun ja tuskan.
Imen himon ja hehkun.

Elän  aikaa vuosisatojen takaisen miehen kirjoituksissa. Niin kaukana tästä maailmasta, että hätkähdän kun yhtäkkiä kuuluu:

HaHaa!

Mies kädessään keltakantinen kirja naurahti ääneen. Hän sulkee kirjan, kävelee poispäin ja nauraa vielä toistamiseen: HaHaa =)

Iloinen keltainen kirja. Ja iloinen mies. Hyvät yhdessä.

Huomaan olleeni täällä pitkään. Kuulen kahvilan äänet takanani ylempänä. Kuulen kupin äänen kun se lasketaan lautaselle, lusikan kilahduksia, pientä rupattelun sorinaa, ääniä ilman sanoja. Tajuan olevani nälkäinen.

Himo. Sitä on monenlaista. Ja nyt tunnen vetoa siihen toisenlaiseen ;-)

Pakko saada ruokaa!

Olen omalla kartallani

Jos joku 10 vuotta sitten olisi sanonut mulle, että seinälläni tulee olemaan pysyvästi aarrekartta, joka vieläpä toteutuu, olisin pyytänyt lähettämään itseni pyöreään ja pehmeään huoneeseen ;-).

Höppänä tai en, mutta nyt on taas uusi aarrekartta syntynyt =D. Edellisen laitoin laatikkoon säilöön. Samalla päätin hankkia aarrekartoilleni samanlaisen säilytyskansion kuin tauluilleni. Niin ne säilyvät paremmin ja myöhemmin voin ihmetellä ja katsella mitä kaikkea olen toivonut, mitä olen saanut ja vielä hauskempaa: miten olen saanut sen minkä halusin.

Mun on ollut vähän vaikeaa laittaa karttaan kovin isoja tai konkreettisia asioita, ehkä ne ei ole mun juttuja. Helpoiten tilaan matkoja, tunnelmia, yhdessäoloa, hyvinvointia, vahvempaa kehoa jne.

Nyt kuitenkin huomaan tilanneeni jotain erilaistakin. Sellaista mikä tuntuu kivana kihelmöintinä kropassa. "Ai että tuollaista tuli tähän karttaan. Onpas kiva nähdä miten tuokin toteutuu."

Isolle pohjalle, mieluiten A2

Netistä löysin tällaisen aarrekartan malliksi. Jos tämä olisi mun karttani, niin laittaisin ehdottomasti keskikuvaan, ylimpään parisuhdekuvaan ja auton kuskin paikalle oman kasvokuvani.

Alitajunnalle ei ole mitään väliä onko kuvan tyyppi selin kuvaan ja omat kasvot ovat eteenpäin. Alitajunta vain ymmärtää, että tuolle naamalle tuo asia =)

Lisää siis aina aarrekarttaasi oma kasvokuva (mieluiten tuore ja hyväntuulinen).

Ja jos haluaisin tuon auton, mutta valkoisena, niin etsisin auton kuvan oikealla valkoisella värillä. Olen kuullut niin monesti kertomuksia, joissa se "väärän värinen" auto tuli pihaan, etten viitsisi turhaan riskeerata ;-)

Hauskinta aarrekarttojen tekemisessä on se, ettei minun tarvitse tietää miten saan ne asiat, joita toivon ja laitan karttaan. Minun tulee vain katsella karttaani ja imeä se tunnelma ja hyvä olo, joka kartasta huokuu. Kartan teon jälkeen luotetaan, luotetaan ja luotetaan sekä annetaan ajan (tai jonkun nimeltä mainitsemattoman) hoitaa lopputyö.

Tietysti kun toiveeni sitten tulee kohdalleni, niin minun tulee vastaanottaa se. Turha on toivoa vaikkapa uutta upeaa uraa, jos ei ota tarjottuja tai eteen tulevia mahdollisuuksia vastaan.

Jos olet laittanut karttaan jotain sellaista, mikä ei myöhemmin tunnu enää hyvältä, niin ota se pois. Olen ottanut myös vanhoista kartoistani sellaiset kuvat pois, joita en toivo itselleni.

Lehdistä ja netistä kuvia löytyy kaikesta mahdollisesta

Tee toiveistasi ilolla jotain näkyvää. Katsele ja ihaile karttaasi mieluiten päivittäin. Pidä se siis esillä. Ja jos et halua näyttää toisille karttaasi, niin laita sen eteen vierailujen ajaksi vaikka taulu =)

I do I do I do =)

Oliko nää hääharjoitukset?

Se lähetys minkä mä näin perjantaina oli jotenkin rauhallisempi ;-)

(juutuubissa pätkä löytyy täältä)