Kivipora on kivempi kuin hammaspora

Tänään hidastelin työpaikalla, olin suorastaan toimistokuukkeli. Työkaverini kuitenkin ojensi mua ystävällisesti: Eikös sun jo pitäisi lähteä? Sinne hammaslääkäriin!

Jeh, jeh... Otin jalat alle ja suunnistin huoltoon.

Se hymyilee ja kättelee. Mutta mä en ihan luota siihen, sillä on kohta kuitenkin piikki kädessä. Ja tuolla toisella on paperinen lappu kasvojen edessä. Onkohan sillä tarttuva tauti, kun se ei paljasta kasvojaan? Laittakaa vaan ne kaikki härvelit mun suuhun, kyllä mä kestän sen. Mutta antakaa samalla mun käsiin jotain puristeltavaa. Aivan mitä vaan. Voin näyttää teille kuinka saan puusta puserrettua paperia tai jäästä aikaiseksi kuuman kylvyn. Ja teen nämä alta aikayksikön.

Tiedän ja ymmärrän, ettei muhun ole sattunut hammaslääkärissä kuin kouluaikoina. Siitä huolimatta järki ei vie tunteista voittoa. Ja kaikki vaan sen takia, että lapsena näin kuinka siitä kamalasta huoneesta tuli edellinen koululainen kyyneleet silmissä, jos se ei jopa huutaen karannut vapauteen.

Kesällä kävin Wanhoissa Wehkeissä, siis ihailemassa autoja ja muita vanhoja härpäkkeitä ;-). Kun lähestyin erästä lasiovea leppoisan rennosti, syttyivät oven taakse huoneeseen yllättäen valot ja alkoi kamala surina. Hyi, huudahdin. Edessäni avautui kuvan näkymä. Näin siinä itseni tikkujäykkänä tuolilla, avuttomana ja silmät muljahtaneena. Voi ei, munhan pitää varata tän loman jälkeen vuotuinen hammastarkastus.

Vapaus, sen tunnen selkeästi aina hammaslääkärin huoneen tällä puolen. Olenpa iloinen että täysremonttini on nyt lähestynyt loppuaan =)

Kanavarallia marmatuksella

Eilen heräsin tunteeseen, josta tietää jonkun ampuneen tämän karhun persuksiin ihan suurimmalla panoksella.

Tänä aamuna heräsin vapaapäivään ja istahdin vieläkin pikkuäkeänä sohvan nurkalle. Ovi oli levällään ulos ja raikas ilma tulvi sisään. Kahvi tuoksui kupissa ja toiset nukkuivat vielä.

Kroppa oli virkeä, mutta mieli oli harhautunut ja siksi pidin kanavarallia  sohvalla päivän ohjelmista:

Berliinin muuri (TV1)
No joo, kyllä on murrettu tätä Birgitan muuria aika otteella. Ensin yritän oppia elämään niiden kanssa, ja aina uudestaan ja uudestaan mä aloitan nollasta. Mä en tajua niitä, mä en tajuu. Saatanan tollot...

Elämää suurempi kysymys (TV2)
No tasan tarkkaan siltä joskus tuntuu. Miten mä aina tipun tähän suohon. Samojen tyyppien kanssa. Kyllä pitäis opetella hoitamaan vaan omat asiat ja jättää toisten asiat ihan vaan niille itelleen!

Kasperin kauhukoulu (MTV3)
Onneks ton ohjelman nimi ei ole Birgitan kauhukoulu, olis jo vähän liikaa.

Häntä pystyyn (Nelonen)
Oliskin koira, olis elo vähän helpompaa. Joku toisi aina ruokaa nenän eteen, veisi lenkille ja rapsuttelisi kyljestä.

Rahaa ja rakkautta TAI Riivatut talot (Sub)
Onneks mä sentään olen omavarainen ja rakkauttakin on. Ja hyvä ettei oma koti sentään ole mikään Riivattu talo.

Lisää huulipunaa (FST)
Jaa, pitäiskö jo mennä aamupesulle ja laittaa naama kuntoon. No en ihan vielä kuitenkaan, antaa muidenkin vähän kärsiä, kun mäkin olen saanut kiukutella tässä näin pitkään...

Kung Fu keittiö (JIM)
Eipähän ole vaan meillä käynyt. Mutta toisaalta sain nyt tähän aamukahvin kera pojan leipoman pullan =)

Flash Point (TV Viisi)
Pitäis varmaan oikeesti valaistua. Tuntuu vaan ettei mun elämä riitä siihen. Saan jäädä tänne vielä elämään muitakin harjoituskertoja.

Me rakastamme musiikkia (The Voice)
Joo, mekin rakastetaan, mun hyvä puoli ja paha puoli. Laittaisinko Grooven päälle.

Entä jos (Teema)
Sanos muuta. Entä jos, entä jos... Parempi lopettaa tuollainen entä-jos-elämä.

Sillä silmällä (Liv)
Voisin käydä herättämässä tuon miehen. Sillä silmällä ;-)

Syömällä seksikkääksi (AVA)
Joo, no vihdoin asiaa. Tämän mä tallennan.

Sitten laitoin komean komisario Lynleyn kuvaruutuun. Tuijotin sitä puolitoista tuntia ja mutustin pullaa ja join pitkään paahtunutta kahvia.

Kaikesta huolimatta
Oikein hyvää viikonloppua =)

Top 3 ammattia ekan työviikon jälkeen

Lojuin sohvalla pojan kyljessä pää tyhjänä. Sitten huomasin ajattelevani top 3 ammatteja, silleen rennolla otteella:

Kirkonkellon soittaja

Olis upeeta olla isojen kirkonkellojen soittaja.
Pitäisin kiinni paksusta köydestä.
Hiiaisin köyttä alas.
Ottaisin vielä ylempää tiukan otteen ja antaisin köyden nostaa itseni ilmaan.
Heiluttelisin kinttujani vapaana rasitteista ja tuntisin mekon helman ilmavan liikkeen.
Antaisin itseni laskeutua alas ja ponnistaisin taas takaisin ilmaan.
Ylös alas.
Ylös alas.
Ding! Dong! soittaisivat suurtakin suuremmat kellot pehmeää, matalaa ja järisyttävää sointia.
Vatsassani tuntuisi jokainen nousu ja rinnassani jokainen kumahdus.

Taulun vartija

Tai sitten voisin nauttia taiteesta.

Istuisin ison museon pienessä huoneessa katsomassa lempitauluani.
Kuuntelisin ihmisten askeltamista huoneeseen ja huoneesta pois.
Maiskuttelisin sanoja, joita ohikulkijat ja pysähtyjät kuiskuttelisivat. Aistisin tuntisivatko he teoksen tunteen kuten minä?
Nauttisivatko he yhtä syvästi?

Voisin hiljaisina hetkinä meditoida taulujen naisten kanssa.
Eläisin taiteilijan siveltimen mukana.
Tuntisin elämän
ja tuntisin kuoleman.

Voisin myös ottaa mukaani paperia ja kynän.
Kenties luonnostelisin oman kuvani.
Antaisin omien värieni ja viivojeni laajentua päästä sydämeen ja sydämestä käden kautta paperille.

Antaisin taiteen tarttua ja tuntua.




Kirjakaupan tunnelmoija

Jos olisinkin nainen, joka kävisi upeissa kirjakaupoissa.

Pienissä ja suurissa.
Intiimeissä ja kaupallisen kylmissä.
Ihmisten ja sanojen luona. 

Kuullostelisin luovaa tunnelmaa.
Keskustelisin hiljaa toisten kirjakauppatunnelmoijien kanssa.
Kuuntelisin heidän sanottavaansa.
Tarjoaisin kahvin tai teen sitä kaipaavalle, siis sellaisessa kirjakaupassa, jossa se olisi mahdollista. 

Haistelisin sanojen,
kirjainten,
ajatusten ja
halujen ilmaa. 

Saisin intoa kirjoittaa omia kirjaimiani omina lauseinaan. 

Tunnelmoisin valmiiseen kirjaani asti 

ja sitten voisin kirjoittaa haluaville omistuskirjoituksen.

Mmmm yeah yeah

Sataa kaatamalla.

Ihanaa!

Mutta huomaan, että sisälläni sataa yhtä kovaa. Haluaisin niiiin kovasti tanssia. Riehua ja hillua. Antaa mennä vaan. Olla tanssilattialla riekkumassa, antaa sisäisen olon viedä ja nauttia.

Tyydyn heilumaan kotona, sohvan laidalla, vaikkei tämä kyllä lohduta paljoakaan. Turvaudun juutuubiin ja kuvittelen olevani kuninkaan helmoissa. Mikä meininki tuolla miehellä onkaan. Sen vietävänä olisi aikamoista olla ;-)

Katsokaa Elvistä, vetovoimaista hymyä, katsetta, lanteita ja sen villiä eloa. Varsinkin 2:40 jälkeen alkaa tapahtua =)

Ollapa tuolla.
Hurmassa.
Aaaahhh...

Huollon tarpeessa?

Lomalla.
Olen ollut.

Ja nyt kun saavuin ihmisten ilmoille huomaan villi-ihmisen olotilan kehossani. Jotain on tehtävä, vaikka villinä olo on rentouttavaa.

Vai heräsinkö uuteen ikälukuun? En ole koskaan oikein ikäkriiseillyt, sillä pään ja tunteiden ja kehon tila on mielestäni enemmän tutkimisen arvoinen kuin vuosirenkaiden määrä. Eiköhän tämä ole vain huollon tarvetta.

Aloitin listani:

Kampaaja
Silmälääkäri
Gyne
Hammaslääkäri
Ihotautilääkäri

Tästä täytyy puuttua vielä jotain.

Läheiset ja ystävät
valmentajaystävät
valontuojat
ja te bloggaajat ja lukijat.

Pitäkää tekin huolta itsestänne =)
Kokonaisuudesta (ajatuskuvioistanne, sydämenne hyvien tunteiden kasvamisesta ja kehonne rakkaudella kohtelemisesta).

Pitäkää huolta.
Itsestänne.

Ylimmällä portaalla

Poika juoksi kilpaa ylös Tuomiokirkon rappusia. Sillä oli suu auki ja kieli kippurassa.
Veli ennätti ylös ensimmäisenä ja syy selvisi heti: Sulla on kevyemmät kengät!

Lähes kaikki pojat näyttivät juoksevan rappuset sekä ylös että alas. Tytöistä vain osa.
Aikuinen nainen kilpaili tyttönsä kanssa ylös, muttei yksikään mies. Outoa...

Turistien puheensorina kupli mukavasti. Kamerat räpsyivät ja kuviin tuli maisemaa tai poseerausta. Karttoja leviteltiin ja sormilla osoiteltiin suuntaan jos toiseen. Lokeille ei kukaan antanut ruokaa, mutta varpusille kylläkin jotain.

Sitten yksi pulukin tuli herkuttelemaan. Se oli huomannut tuoreet herneet. Kun vihreät kuulat loppuivat rappusilta pulu jatkoi matkaansa alas kävellen:

Kolme askelta ja hyppy alemmalle portaalle.
Kolme askelta taas ja hyppy.
Kolme ja hyppy.

Puuttui vain pari pyörähdystä akselin ympäri, niin sen meno olisi vaikuttanut lähes jenkkamaiselta - pulujenkkaa ;-)

Siinä minä siis istuskelin portailla monen muun tavoin ihmettelemässä ihmisvirtaa edes takas. Vatsaa lämmitti kahvi ja mustikkapiirakka. Cafe Kryptasta lämpimän mustikkapiirakan vaniljakastikkeella sai 2 eurolla ja kahvin kuppiin eurolla.

Virka galleriassa kävin vielä katsastamassa Aho & Soldan valokuva- ja dokkarinäyttelyn 30-luvun Helsingistä. Samat kadut siellä näkyi kuin tänä päivänäkin. Mutta ihmiset, niillä oli ihan erilainen elämä silloin. Aika meni eri asioihin kuin meillä tänään ja sen huomaaminen sai minut hiljentämään ennestäänkin vauhtiani. Kun mulle on tämä loma nyt annettu ja tekniikka luonut asiat helpoksi, niin mihin sen vapaa-aikani käytän? En ainakaan turhaan hötkyilemiseen. En tänään.