Turta
tyhjä
hidas.
Hiljainen
hankala
matalapaineinen.
Kun tulet lähelle
olen kadoksissa
kunnes käsi tarttuu käteen
iho saa tuntemuksen.
Ravista mua, riistä mut maailmasta jonne eksyn,
jonne lehdet lahoaa ja musta saa.
Revi nahkani auki, tuo rakkautesi sisään.
Pakota tulemaan luo,
maailmaasi
tähän elämään.
Ja kun taas näen valoa,
edelleen tunnen märän valuvan poskeltani.
Enkö voi jo lopettaa tätä?
Painan pään häpeästä tyynyyn, syvälle pimeään.
Mietin miten rumalta näytän
punaiset silmät, mustat silmänalukset, tukka kuin harakalla.
Ei puutu kuin valuva räkä...
Ja sitten sinä sanot
"Mitä välii.
Mä rakastan sua kuitenkin."
Runotorstain haasteena: Mitä välii
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
tiistai 25. syyskuuta 2012
102 v 9 kk ja 20 päivää
Matkalla luoksesi näin
kolme sateenkaarta
kaksi joutsenparia
yhden hirven.
Kun tulin viereesi
näin kuulaat ja rauhalliset kasvot
pienen ja kevyen naisen.
Sinä olit jo hengittänyt sielusi ulos.
Lausuin sinulle jäähyväiset
toivotin hyvää matkaa
enteilin näkevämme vielä
ja laskin valkoisen kukan syliisi.
Tajusin, että tässä on viimeinen kohtaamisemme, näin.
Ja kyyneleet sumensivat silmäni
hengitys salpautui hetkeksi
ajatukseni ravistivat minua fyysisesti.
Saattaessa taivaskin satoi ja mietin,
että antaa taivaan sataa vaan
Maa on niin kaunis
antaa sen kastella meitä
kirkas luojan taivas
ja laimentaa kyyneleemme.
ihana on sielujen toiviotie.
Virtaa sinä kanssamme
Maailman kautta kuljemme laulain
sillä me olemme kuitenkin yhtä.
taivasta kohti matka vie.
Nyt ei tunnu haittaavan vaikka sataisi pitkäänkin,
sillä silmäni saattavat kastella kasvoni milloin ja missä vain. Minua ei ravisuttele enää, mutta suru siirtyy silmistä ulos.
Ehkä ne odottavat näkevänsä vieläkin sinun sateenkaaresi värit.
kolme sateenkaarta
kaksi joutsenparia
yhden hirven.
Kun tulin viereesi
näin kuulaat ja rauhalliset kasvot
pienen ja kevyen naisen.
Sinä olit jo hengittänyt sielusi ulos.
Lausuin sinulle jäähyväiset
toivotin hyvää matkaa
enteilin näkevämme vielä
ja laskin valkoisen kukan syliisi.Tajusin, että tässä on viimeinen kohtaamisemme, näin.
Ja kyyneleet sumensivat silmäni
hengitys salpautui hetkeksi
ajatukseni ravistivat minua fyysisesti.
Saattaessa taivaskin satoi ja mietin,
että antaa taivaan sataa vaan
Maa on niin kaunis
antaa sen kastella meitä
kirkas luojan taivas
ja laimentaa kyyneleemme.
ihana on sielujen toiviotie.
Virtaa sinä kanssamme
Maailman kautta kuljemme laulain
sillä me olemme kuitenkin yhtä.
taivasta kohti matka vie.
Nyt ei tunnu haittaavan vaikka sataisi pitkäänkin,
sillä silmäni saattavat kastella kasvoni milloin ja missä vain. Minua ei ravisuttele enää, mutta suru siirtyy silmistä ulos.
Ehkä ne odottavat näkevänsä vieläkin sinun sateenkaaresi värit.
perjantai 21. syyskuuta 2012
Jos vuoteessani olisi kunnon jousitus
Jos olisi erilainen viikonloppu tulossa.
Jos olisi isompi sänky.
Jos olisi ihanan suuri makuuhuone.
Jos nopeasti nouseminen ei pyörryttäisi.
Jos mahaani kasvaneeseen laardilaatikkoon ei sattuisi hyppiessä.
Ja jos mieheni suostuisi samaan.
Voisin yrittää tätä seuraavaa:
Jos olisi isompi sänky.
Jos olisi ihanan suuri makuuhuone.
Jos nopeasti nouseminen ei pyörryttäisi.
Jos mahaani kasvaneeseen laardilaatikkoon ei sattuisi hyppiessä.
Ja jos mieheni suostuisi samaan.
Voisin yrittää tätä seuraavaa:
The Netherlands Dans Theater celebrates Jiri Kylian
Oikein mukavaa ja antoisaa viikonloppua =)
tiistai 18. syyskuuta 2012
Leffassa Moonrise Kingdom
Nuorten matka kulkee läpi upeiden maisemien, Samin ohjaamana, vanhaa intiaanireittiä pitkin. Lopulta he päätyvät rannalle. Miten kaunis paikka levätä ja majoittua, miten hieno paikka vaikka rakastua. Tanssia jonkun oikean ja villin kanssa rannalla illan tummetessa.
Seikkailu on aina hyväksi. Poliisille tekee hyvää miettiä mikä on oikein. Partiojohtajalle tekee hyvää ottaa ohjat käsiinsä. Nuorten tulisi pitää toisistaan huolta.
On vuosi 1965 New Penzancen saarella Englannin rannikolla.
 |
| Suzy ja kiikarit |
Siellä erään talon ikkunassa Suzy Bishop katselee horisonttiin kiikareillaan. Talossa asuu hänen lisäkseen kolme pikkuveljeä sekä lakimiesvanhemmat. Äidillä on aina megafoni kädessään, jotta perheen komentaminen sujuu kätevästi. Isä taas kulkee haamuilevana kotona yöpuku päällään. Kuinka latistavaa ja masentavaa aikuisuus onkaan...
 |
| Sam ja avoin mieli |
Toisaalla Sam, Camp Ivanhoen epäsuosituin kaveri, kirjoittaa kirjettä Suzylle. He suunnittelevat jotain parempaa elämäänsä, seikkailua, yhdessä pois karkaamista. Ja siitä se sitten alkaa.
Suzy kerää tarvittavat tavaransa, kirjoittaa pikkuveljelleen ystävällisesti lappuun: Lainaan levysoitintasi kymmeneksi päiväksi. Sam taas tekee aukon pikku telttansa kankaaseen ja poistuu Camp Ivanhoesta. Hän samoilee kohti peltoa, jossa vastaan kävelee Suzy. Tytöllä on mukanaan olkalaukku, kassi, matkalaukku kirjoille ja levysoitin. Samilla on selässä rinkka ja kädessä ase. Mukana on siis kaikki mahdollinen, jota nuori mies tarvitsee matkallaan nuoren naisen kanssa.
 |
| Tässä on se muinainen intiaanireitti jota pitkin me mennään. |
Miksi siis syntyi paniikki? Ensin se nousi partiojohtaja Wardille, jonka vastuulla Sam oli. Hänen kauttaan hätä siirtyi poliisi Sharpille. Kun tämä kävi Bishopien talolla, siirtyi ongelma myös Suzyn äidille ja isälle. Mitä, mitä, meidän 12 -vuotias tyttäremme on karannut orvon, kamalan ja kodittoman pojan kanssa luontoon -kahdestaan! Kaiken tämän lisäksi myrsky on tulossa kohti saarta. Miksi juuri nyt?
 |
| moonrise kingdom |
Nuorten matka kulkee läpi upeiden maisemien, Samin ohjaamana, vanhaa intiaanireittiä pitkin. Lopulta he päätyvät rannalle. Miten kaunis paikka levätä ja majoittua, miten hieno paikka vaikka rakastua. Tanssia jonkun oikean ja villin kanssa rannalla illan tummetessa.
Sitten aamu saa ja taas tapahtuu.
 |
| Isä, äiti, partiopäällikkö Ward ja poliisi Sharp |
Elämä ei aina mene niinkuin toivoisi, tämän kokevat niin nuoret kuin heitä etsivät aikuisetkin. Aikuisten elämä tässä elokuvassa tuntuukin olevan kovin ankeaa ja alakuloista. Mutta on hienoa nähdä kuinka apeastakin nousee virtaa, kun sitä ravistaa.
Kun lähikuvassa katsoo Samia, jolla on silmälasit vinossa ja karvahattu päässä, ei voi kuin ihastua. Nuoruuden suoruus ja peittelemättömyys on niin raikasta. Kun taas seuraa Suzyn kiikarointia, kiihkeää kirjeen odotusta, aikuisten elämän seuraamista, voi oikeasti ymmärtää miksi nuorta hermostuttaa ja nyrkit heiluvat. Minäkin olisin halunnut pois, olisin halunnut mitä tahansa muuta kuin sitä pysähtynyttä elämää.
 |
| partiopojat ja vanhemmat etsintähommissa |
Onneksi nuoret jokatapauksessa tekevät tempauksiaan. Ilman niitä me pölyttyisimme ullakoillemme. Vain muutos, vanhan ravistelu ja uuden maan löytäminen vievät meitä eteenpäin.
* * *
Elokuvalle, hullunhauskalle, erinomaiselle:
Kyllä nuoruus on niin tätä ja kyllä nuoruus on niin ihanaa. Se on suloista, herkullista ja aikuisten mielestä välillä ärsyttävää ja kuitenkin niin tarpeellista.
Elokuva on kaunis, se on täynnä upeita, kuulaita värejä. Tämä on visuaalista ja tarinallista iloittelua. Musiikista puhumattakaan -ja musiikkiin liittyen ehdotan, että elokuvassa kävijät istuvat penkillään rauhassa lopputekstien loppuun asti. Se kannattaa =)
Ohjaus: Wes Anderson
Pääosissa:
Orpo Sam Shakusky - Jared Gilman
Suzy Bishop - Kara Hayward
Paikallinen poliisi Sharp - Bruce Willis
Camp Ivanhoen partiojohtaja Ward - Edward Norton
Suzyn äiti - Frances McDormand
Suzyn isä - Bill Murray
 |
| Katso trailer |
perjantai 14. syyskuuta 2012
Top 5 rakkaudesta kotiin
Ainosofia haastoi kuvaamaan "Parhaita paloja kodistanne".
Tässä on siis Top 5 paikat kotonani, sellaisena kuin pienessä kodissa voi nyt paikkoja olla.
Top 1. Rakkaudesta taiteeseen
Punaisen sohvan yllä lepää iso taulu, se heihastelee kullan sävyä kun valo osuu siihen. Toisenlaisessa valossa kukat ovat tulipunaisia ja ne täyttävät huoneen rehevyydelään.
Tämä tuotiin ulkomailta sellaisena yönä, jona lentokentän henkilökunta päätti lakkoilla. En millään suostunut lähtemään lentokentältä ilman tauluani ja vihdoin tuntikausien odottelun jälkeen saimme itse mennä etsimään sitä. Taulu löytyi onneksi, matkalaukkuja odottelimme useamman viikon...
Top 2. Rakkaudesta kirjallisuuteen
Metallinen musta kirjahylly, sopii minulle kuin nenä päähän. Ihastuin siihen välittömästi ja onneksi siippakin. Kirjoista tähän mahtuu vain osa, toisella puolella on dekkarit ja toisella henkisen kasvun kirjat. Sopu sijaa antaa ;-)
Edessä lepää taasen nuorukaisen kitara, pölyyntyneenä. Se siirrettiin yövieraan jaloista pois olkkariin ja nyt olen katsellut kitaraa sillä silmällä, että alkaisinkohan itse harjoitella sen vinguttamista. Tuohon kapeaan kaulaan yltäisi sormeni ympäri.
Keittiön pöydällä on herkän vihreä kulho, jossa on aina hedelmiä. Joskus niitä on niin paljon, että kulhot moninkertaistuvat ja leviävät ympäri keittiötä, mutta joskus pohjalla on se musta banaani, jota miehet kaihtavat kuin ruttoa.
Minusta mustakuoriset banaanit ovat käyttökelvollisia, joten huijaan miehiä ja teen marjasörsseliä, jota kaverit sitten nautiskelevat antaumuksella. Kannattaa aina hyödyntää "vanhatkin" hedelmät -sörssää, mehusta tai jotain.
Top 4. Rakkaudesta musiikkiin
Levysoittimen vierellä, pehmeällä matolla maaten voi kadota toiseen maailmaan viidessä sekunnissa. Kun kuulen neulan siirtymisen eteenpäin ja tunnen pölyhiukkasen tuoman nostalgian sekä rakkaan vanhan muusikon pehmeän äänen, olen aika nirvanassa. Jos ei levysoitin ole kaunistus, niin se on ääniaistillisuuden suloinen onni =)
Top 5. Rakkaudesta hyvään
Sain isältäni reilut 25 vuotta sitten tämän pienen valkoisen buddhan. Se on matkannut mukanani yhdessäolomme ajan.
Nyt buddha meditoi puisen vitriinin päällä. Sen seurana on ystävämme Ellun tuomat kristallit, jotka muistuttavat energiapuhdistuksen hyvästä voimasta =)
Tässä on siis Top 5 paikat kotonani, sellaisena kuin pienessä kodissa voi nyt paikkoja olla.
Top 1. Rakkaudesta taiteeseen
Punaisen sohvan yllä lepää iso taulu, se heihastelee kullan sävyä kun valo osuu siihen. Toisenlaisessa valossa kukat ovat tulipunaisia ja ne täyttävät huoneen rehevyydelään.
Tämä tuotiin ulkomailta sellaisena yönä, jona lentokentän henkilökunta päätti lakkoilla. En millään suostunut lähtemään lentokentältä ilman tauluani ja vihdoin tuntikausien odottelun jälkeen saimme itse mennä etsimään sitä. Taulu löytyi onneksi, matkalaukkuja odottelimme useamman viikon...
Top 2. Rakkaudesta kirjallisuuteen
Metallinen musta kirjahylly, sopii minulle kuin nenä päähän. Ihastuin siihen välittömästi ja onneksi siippakin. Kirjoista tähän mahtuu vain osa, toisella puolella on dekkarit ja toisella henkisen kasvun kirjat. Sopu sijaa antaa ;-)Edessä lepää taasen nuorukaisen kitara, pölyyntyneenä. Se siirrettiin yövieraan jaloista pois olkkariin ja nyt olen katsellut kitaraa sillä silmällä, että alkaisinkohan itse harjoitella sen vinguttamista. Tuohon kapeaan kaulaan yltäisi sormeni ympäri.
Top 3. Rakkaudesta ruokaan ja yhdessäoloon
Keittiön pöydällä on herkän vihreä kulho, jossa on aina hedelmiä. Joskus niitä on niin paljon, että kulhot moninkertaistuvat ja leviävät ympäri keittiötä, mutta joskus pohjalla on se musta banaani, jota miehet kaihtavat kuin ruttoa.Minusta mustakuoriset banaanit ovat käyttökelvollisia, joten huijaan miehiä ja teen marjasörsseliä, jota kaverit sitten nautiskelevat antaumuksella. Kannattaa aina hyödyntää "vanhatkin" hedelmät -sörssää, mehusta tai jotain.
Levysoittimen vierellä, pehmeällä matolla maaten voi kadota toiseen maailmaan viidessä sekunnissa. Kun kuulen neulan siirtymisen eteenpäin ja tunnen pölyhiukkasen tuoman nostalgian sekä rakkaan vanhan muusikon pehmeän äänen, olen aika nirvanassa. Jos ei levysoitin ole kaunistus, niin se on ääniaistillisuuden suloinen onni =)
Top 5. Rakkaudesta hyvään
Sain isältäni reilut 25 vuotta sitten tämän pienen valkoisen buddhan. Se on matkannut mukanani yhdessäolomme ajan.
Nyt buddha meditoi puisen vitriinin päällä. Sen seurana on ystävämme Ellun tuomat kristallit, jotka muistuttavat energiapuhdistuksen hyvästä voimasta =)
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Ei mennyt kuten tavallisesti
Yhtenä (tänä) aamuna
hipsin tyhjään keittiöön
laitoin myslit kippoon ja marjat niiden päälle
avasin jääkaapin ja totesin, ettei maitoa ole tarpeeksi.
Pitää rikkoa arkikaavat.
Voitelin leivän ja otin lasin vettä ja istuin pöydän ääreen. Siinä napostellessani jäisiä marjoja myslin päältä jäin tuijottamaan ulos.
Vaahterat olivat jo punaisen oransseja.
Aurinko helotti naapuritalon seinään.
Vihreä nurmimatto oli kasteinen ja niin upean näköinen.
Yksi puuttuva maitoelementti heilautti aamuani kumman mukavasti.
Kävin makuuhuoneessa ja mies availi silmänsä.
"Moneltako sä lähdet" se kysyi.
"10 minuutin kuluttua", vastasin. Niin sähän lähdetkin kaupungille aamuksi. Hyvin ehdit mukaani, jos Nyt nouset ;-) lisäsin hitaalle miehelle.
Istuin tuoliin, suljin silmäni, tyhjensin päätäni ja tunsin kuinka mies kävi pesulla sekä vaatekaapilla.
Voiko mies olla nopea? Yllättäen kyllä.
Joku vavisutti maailmaa roimasti, sillä kymmenen minuuttia tuli ja meni ja me kaksi olimme ulkona.
Se jokin ravisti enemmänkin, sillä auringon säteiden sijaan sadepisarat tanssivat kuvussani.
Mutisin ääneen siitä auringonpaisteisesta aamusta ja avasin sateenvarjon.
"Älä kävele niin kaukana, ettei mun tarvitse olla vinossa", jatkoin siipalle.
Ja se tuli, otti lanteiltani kiinni ja kylki kyljessä matkasimme ylämäkeä sateen ropistessa varjoon.
"Ei mitään huonoa ilman hyvää", nautiskelin, sillä lantioni oli ollut pitkään vailla kättä ja nyt aamu tuntui täydelliseltä.
Sade lakkasi.
Nostin varjon sivuun.
Käsi irrotti otteensa.
Ja minä nostin heti varjon takaisin päidemme ylle.
Kyllä vielä sataa, sanoin ;-)
Kylki kyljessä. Asemalle saakka.
NAM!
Erottuamme kaupungilla astelin huomattavan keveänä eteenpäin. Oloni oli levollinen ja letkeä. Sitten kuulin jotain outoa.
... Tip Tap Tip Tap Tipetipetiptap ...
Kun tulin asemarakennuksesta ulos, seisoi kaksi miestä rappusilla tonttulakit päässään laulaen antaumuksella joululaulua.
Ai, että tämmöinen päivä tänään, ajattelin.
Enkä voinut kuin virnistellä =)
hipsin tyhjään keittiöön
laitoin myslit kippoon ja marjat niiden päälle
avasin jääkaapin ja totesin, ettei maitoa ole tarpeeksi.
Pitää rikkoa arkikaavat.
Voitelin leivän ja otin lasin vettä ja istuin pöydän ääreen. Siinä napostellessani jäisiä marjoja myslin päältä jäin tuijottamaan ulos.
Vaahterat olivat jo punaisen oransseja.
Aurinko helotti naapuritalon seinään.
Vihreä nurmimatto oli kasteinen ja niin upean näköinen.
Yksi puuttuva maitoelementti heilautti aamuani kumman mukavasti.
Kävin makuuhuoneessa ja mies availi silmänsä.
"Moneltako sä lähdet" se kysyi.
"10 minuutin kuluttua", vastasin. Niin sähän lähdetkin kaupungille aamuksi. Hyvin ehdit mukaani, jos Nyt nouset ;-) lisäsin hitaalle miehelle.
Istuin tuoliin, suljin silmäni, tyhjensin päätäni ja tunsin kuinka mies kävi pesulla sekä vaatekaapilla.
Voiko mies olla nopea? Yllättäen kyllä.
Joku vavisutti maailmaa roimasti, sillä kymmenen minuuttia tuli ja meni ja me kaksi olimme ulkona.
Se jokin ravisti enemmänkin, sillä auringon säteiden sijaan sadepisarat tanssivat kuvussani.
Mutisin ääneen siitä auringonpaisteisesta aamusta ja avasin sateenvarjon.
"Älä kävele niin kaukana, ettei mun tarvitse olla vinossa", jatkoin siipalle.
Ja se tuli, otti lanteiltani kiinni ja kylki kyljessä matkasimme ylämäkeä sateen ropistessa varjoon.
"Ei mitään huonoa ilman hyvää", nautiskelin, sillä lantioni oli ollut pitkään vailla kättä ja nyt aamu tuntui täydelliseltä.
Sade lakkasi.
Nostin varjon sivuun.
Käsi irrotti otteensa.
Ja minä nostin heti varjon takaisin päidemme ylle.
Kyllä vielä sataa, sanoin ;-)
Kylki kyljessä. Asemalle saakka.
NAM!
Erottuamme kaupungilla astelin huomattavan keveänä eteenpäin. Oloni oli levollinen ja letkeä. Sitten kuulin jotain outoa.
... Tip Tap Tip Tap Tipetipetiptap ...
Kun tulin asemarakennuksesta ulos, seisoi kaksi miestä rappusilla tonttulakit päässään laulaen antaumuksella joululaulua.
Ai, että tämmöinen päivä tänään, ajattelin.
Enkä voinut kuin virnistellä =)
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Tunnustus
Sain Muuttolinnulta tunnustuksen.Kiitokset oikein syväkumarruksella M =)
Tämän lempeän post-it lapun pistän kiertoon. Ota se mukaasi, kun kirjoitat ensikerran jotain maailmalle. Anna sanojesi virrata ja vaikuttaa meihin lukijoihin.
* * *
Sen lisäksi toivon, että hyvänä päivänäsi tai pahalle päivälle (jos niin sattuu) otat lipukkeen toisestakin post-it tarrasta.
Ikinä ei ole nimittäin tarpeetonta vastaanottaa yhtä hymyä. Olipa se pieni tai iso. Tai tulipa se tutulta tai tuntemattomalta.
Hymy on ilmaista ja leveää ja aina kaunistuttavaa.
Ole hyvä =)
perjantai 7. syyskuuta 2012
Siitä mistä kaikki joskus alkoi
Kyynelehdin toissa torstaina.
Kyyneleeni menivät isoäidilleni,
hälle, joka lähti enkeleiden matkaan.
Seisoin rankkasateesta lauantaina.
Huuhdoin sateen pisarat omalla ensimmäisellä 10 kilometrin juoksulla. Onnen hikipisarat, jotka jättivät vanhat epäilyni tuulen kuivatettavaksi.
Istuin hiljaa tihkusateessa penkillä sunnuntaina. Yötaivaan alla katselin vanhaa miestä, joka polvistui edessämme helposti kuin nuorukainen. Miehen ääni oli matala ja hän lauloi kuin enkeli. Tunsin mummoni värähtelyn yhtäkkiä ja mietin mahdoitko kuunnella herra Cohenin Aamenta yläpuolellani =)
Ja tänään perjantaina haistelin kuplia,
tunnustelin poksahduksia nenässäni,
kitalaessani ja makunystyröissäni. Ne kutittivat, loivat uusia kuvia päässäni ja veivät minut hyvässä seurassa naurun paikkaan.
Shampanjamaistiaiset -jos ikinä sinulla on sellaiseen mahdollisuus, niin ota mahdollisuuden helmasta kiinni ja kokeile pulpahtelevien kuplien vaikutusta.
Sillä kupla kimaltaa, se nousi mielessäni ylös, valtasi toisenlaisen olon kuin absintti...
Skool mummoni!
Sinulta minulle jäi elämään lauseesi: "Ikävä juttu, mutta samalla hauska!"
102 vuotta on uskomaton matka tässä maailmassa. Muistoni ovat vain mukavia ja kunnioitukseni suuri. Yritän ottaa oppia sinusta ja kasvaa yhtä suureksi =)
Skool!
Kyyneleeni menivät isoäidilleni,
hälle, joka lähti enkeleiden matkaan.Seisoin rankkasateesta lauantaina.
Huuhdoin sateen pisarat omalla ensimmäisellä 10 kilometrin juoksulla. Onnen hikipisarat, jotka jättivät vanhat epäilyni tuulen kuivatettavaksi.
Istuin hiljaa tihkusateessa penkillä sunnuntaina. Yötaivaan alla katselin vanhaa miestä, joka polvistui edessämme helposti kuin nuorukainen. Miehen ääni oli matala ja hän lauloi kuin enkeli. Tunsin mummoni värähtelyn yhtäkkiä ja mietin mahdoitko kuunnella herra Cohenin Aamenta yläpuolellani =)
Ja tänään perjantaina haistelin kuplia,
tunnustelin poksahduksia nenässäni,
kitalaessani ja makunystyröissäni. Ne kutittivat, loivat uusia kuvia päässäni ja veivät minut hyvässä seurassa naurun paikkaan.
Shampanjamaistiaiset -jos ikinä sinulla on sellaiseen mahdollisuus, niin ota mahdollisuuden helmasta kiinni ja kokeile pulpahtelevien kuplien vaikutusta.
Sillä kupla kimaltaa, se nousi mielessäni ylös, valtasi toisenlaisen olon kuin absintti...
Skool mummoni!
Sinulta minulle jäi elämään lauseesi: "Ikävä juttu, mutta samalla hauska!"
102 vuotta on uskomaton matka tässä maailmassa. Muistoni ovat vain mukavia ja kunnioitukseni suuri. Yritän ottaa oppia sinusta ja kasvaa yhtä suureksi =)
Skool!
