sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Pelon palasia

Odotushuoneen penkillä täytin taas kerran lomaketta.
Onko sitä vaivaa? Ei,
onko tätä vaivaa? Ei,
entäs sitten tällaista??? Ei, ei, ei...

Pelkäätkö hammaslääkärikäyntiä?
Huomasin pelkääväni, joten vastasin: Kyllä

Kutsu kuului.
Lääkäri laski sormella suojan kasvoiltaan, tervehti ja hymyili. Samalla hän otti lomakkeen kädestäni siirtäen huomionsa siihen.
Että tulet sitten vuositarkastukseen.
Joo-o

En saanut sanottua, että poskihammas vihoitteli, kun parisen kuukautta sitten murskasin aamumyslin kivikovaa pähkinää. Ei vaan huvittanut, halusin mieluummin paeta.

Minä istuin nahkaiseen penkkiin.
Laitoin lasit silmille ja näytin kantapäitäni kattoon. Katselin ohitse kasvojen ja käsien yrittäen ajatella aivan jotain muuta.
Hyvältä näyttää, se sanoi lopulta. Tosin yksi vanha paikka on vähän viottunut. Voisin tässä samalla kertaa korjata sen, pehmeä ääni jatkoi.

Tajusin, että minulta kysyttiin jotain ja nyökkäsin hiljaa.
Puudutetaanko?
Ajattelin, että puudutus sattuu enemmän kuin vanhan paikan korjaus, joten rohkenin sanoa ettei tarvitse.

Sitten suuhuni tuli pora ja toinenkin. Minä puristin käteni yhteen. Seuraavaksi huomasin kynsien kasvaneen liian pitkiksi. Rentoudu, sanoin itselleni. Rentouduin kyllä, mutta kolmen sekunnin jälkeen olin taas paskajäykkänä kauhusta. Rentoudu, sanoin uudestaan, mutta vaikutus oli yhtä lyhyt joka kerta.

Minulta otettiin lasit pois päästä.
Pehmeä ääni sanoi, että nyt on kaikki taas kunnossa ja ymmärsin, että sain luvan poistua paikalta.
Kiitin ja hymyilin leveästi.

Ei sattunut, no ehkä vähän kämmeneen kynnet teki reikiä ;-)
Ja tulipahan se aamumyslipähkinähammaskin korjattua samalla käynnillä.
Enkä voinut olla miettimättä sainko kaksi hoitoa samalla kertaa sen vuoksi, että tunnustin pelkääväni =)

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kirjaimia rannalla

Ranta oli hiljainen
hiekka lämmitti jalkojen alla
sillä aurinko oli kuivannut aamupäivän sateen.

Levitimme filtin
vihreä ja sininen tyyny kellahtivat siihen lekottelemaan
mutta me istuimme,
sillä termoskahvi maistui paremmalta
merta ja horisonttia katsellen.

Mies puraisi liian tiukkaa pullaa
ja maiskutteli:
kylläpä on hyvän makuista.
Ei se ole pulla joka on herkullista,
se on tämä kahvi, totesin hymyillen.
Hippunen kanelia taikoo kahvin niin,
ettei huonoa pullaa kannata syödä ;-)

Kahvin maku huulillani
keinahdin minäkin alas
katselin pilvien liikettä
kuuntelin läheneviä ja loittonevia ääniä
ja suljin hetkeksi silmäni.
Kun mies otti kirjan käteensä ja alkoi lukea
taivaallisen pehmeällä äänellään
en halunnut kadottaa sanaakaan.

Välillä pohdimme lauseita
toisinaan nauroimme ääneen
nasevalle sanahelinälle,
mutta useimmiten vain kuuntelin
mahallani tyynyä halaillen
selälläni pilviin kirjaimia liimaten
tai kyljelläni kohta sitä vaihtaen
sillä kova on tämän ikäiselle hiekka-alusta ;-)

Pienet on välillä ihmisen ilot
ilmainen sää, maksuton ranta, edullinen termoskahvi, rakkaudella leivottu ja vielä suuremmalla rakkaudella syöty vaimon kivikova leipomus, lukemisen ja kuuntelemisen ilo.

Matin sanoin: kyllä elämä on laiffii =D


perjantai 21. kesäkuuta 2013

Mennyttä, tulevaa ja nykyhetkeä


Sulkeudun syliisi
kaupunkisi suureen karuselliin
istahdan puiseen kaksipaikkaiseen lentokoneeseen
ja pyörin villinä muiden seassa.

Minä kuljen taiteilijoiden seassa läpi matkan,
elävien ja kuolleiden.
En anna maalata itseäni
vaan valokuvaan itseni taideteokseen.
Hiukan murahdan rahan mahtiin,
laivata toisen maan aarteet omiksi,
mutta sitten jään ihailemaan puun pinnan kauneutta ja kiven muotoa.

Rakastun surrealistiseen mieheen taas kerran uudestaan.
Maailma ei todellakaan ole tylsä.
Tahdon elämääni väriä
ja sykettä. Haluan mutkaisen vartalon ja
kultaisen säväyksen sydämeeni.

Aloitan aamuni kuohuvalla
ja puraisen patonkia.
Nojaan ikkunasta ulos seuraten jatkuvaa liikettä.
Toisten turhuudet on kannettu ulos kadulle
ja minä innolla haluan nähdä mistä kaikesta
nämä haluavatkaan päästää irti.
Ei mene kuin hetki ja huokaan syvään.
Ja minä iloitsen uudesta soittimestani
sekä Nancy Sinatrasta.

Kun on kotiin lähdön aika, on ukonilma niin raju,
että varpunenkin saapuu odotusaulaan.
Minä pääsin kotiin, varpusesta en tiedä...

Matkalla on kiva olla ja kotiin on hauska palata.

Teille joilla matka alkoi eilen
tai kenties maantie vetää puoleensa tänään.
Oikein mainiota matkaa!

Pysykää veden pinnan yläpuolella
nauttikaa yöttömästä yöstä
niittypelloista taikka laiturilla istumisesta.

Hyräilkää soljuvia sointuja
tanssahdelkaa kokon ympärillä
nähkää ötiäisiä ja korentoja.

Olkaa kuin olisitte täysin vapaita.
Ottakaa paikka kodiksenne.
Sillä niin se on.

Me jotka olemme kotosalla
tai töissä läpi pyhien:

Olemme yhtä vapaita
valitsemaan millä mielin
ja millä asenteella.

Oikein kaunista ja hyvää juhannusta =)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kun iso mies vapisee

Minulla on pieni koti.
Pieni, mutta minä pidän siitä.
Se on mielestäni kauniskin,
vaikka valintojen tekeminen ei ole minulle
saati hitaalle siipalleni aina helppoa.

Voisihan sitä hankkia isommankin kodin. Mutta isompi kotiunelmani on niin valtava, että pitäisi voittaa ensin superhypertuplahupieurojackpot. Mikään tämän pienen ja tuon valtavan väliltä ei kuitenkaan kiinnosta minua, joten tässä olen =)

Toisilla on niitä isompia koteja ja yksi tietty on minusta hurmaava. Siellä asuu sellainen talon hengetär, jolla kauneus näkyy ja tuntuu joka huonekalussa ja esineessä. Tuolla kodissa minä eilen vietin iltaa ihaillen ja katsellen. Ihmettelin ilolla olemassa olevaa ja kuuntelin tulevia suunnitelmia. Niitä on hauska kuunnella, sillä tässä talossa näkee, miten helposti maaliin pääsee, kun usko ja luottamus on kova ja toimintaakin tapahtuu.

Pihasuunnittelu auringon paisteessa vaati useamman lasillisen kuplavettä ja kun vielä herkullisen ruuan päälle joimme kahvit, niin minä suuntasin vessaan.

Siellä minä istuin yksikseni, niinkuin kuninkaalliset  ja otin vessapaperirullan käteeni. Katselin sitä aikani ja mietin, että raaskiikohan tätä käyttää laisinkaan...

Tajusin kuinka minussa on ollut aina kotiani suurempi mielenkiinto ihmisiin. Minua ihastuttaa ihminen itsessään, sen keho, tunteet ja mieli. Minua sävähdyttää ihmissielun kauneus. Sen miehen, joka vapisee tuntiessaan suudelman hipaisun ja sen naisen, joka ymmärtää näyttää kauneuden kodissaan.

Minä en olisi raaskinut ostaa noin suloisia vessapaperirullia, mutta joku toinen kylläkin. Hän rohkenee jopa käyttää niitä, eikä vain ihailla.

Suhteemme asioihin ovat erilaiset ja niin sen pitää ollakin. Vain erilaisuus tuo elämään makua. Minä rakastan tätä pientä pesäkoloani, mutta rakastan tuon naisen romanttista taloakin. Ilman hänen rakkauttaan kauneuteen, en olisi törmännyt lauseeseen, joka sai minut toivomaan, että rullassa olisi tylsempiä lauseita, joita käyttää tämän arkin sijaan ;-)

Kun hengitämme hyvää
hyvä leviää ympärillemme
ja rinki sen kuin kasvaa
ja kasvaa vaan =)

torstai 6. kesäkuuta 2013

Mitä jos ei huvita

Kun villakoirat kierii ympäri nurkkia
määrättömät murut täyttävät pöydän pinnan
lehtipino vaatii roskiksella käyntiä
astiat odottavat kaappiin siirtymistä
ja pyykki vuorostaan pesuun menoa

minä luistan vastuista
avaan parvekkeen oven
heilautan villakoirille uutta liikettä
kurkistan astianpesukoneeseen
vain ottaakseni yhden pienen kupin sieltä
ja siirryn parvekekukkien lomaan
varjon alle
vihreiden puiden äärelle

minä kuuntelen tervapääskyjen rauhoittavaa huutoa
unohtuen pitkään kaarevaan liitoon taivaalla
maistan kanelin kahvini seassa
puhaltelen koiranputken kukintaa ilmaan
aivastan
ja naurahdan huonolle idealleni

kun aurinko tanssii varjon kanssa
antaa rhodon kukalle hempeän sävyn
kun naapurissa soi hämyinen 70 luvun rock
ja orava ruokailee keikkuen vaahterassa
minä seuraan lapsen leikkiä hiekkalaatikolla
haen toisenkin kupin kuumaa kahvia
ja heiluttelen vain varpaitani.

Kyllähän tässä vielä on ilta aikaa.
Onhan ;-)