Elämäni ääkköset

Voisiko mikään olla tiistai-iltana jännittävämpää, kuin rajata elämänsä yksiin aakkosiin... Näin vihjeen aakkosideasta jossain blogissa ja nyt listauksen miettiminen voittaa mennen tullen pesukoneen täytön ja tyhjennyksen.

Siispä mietin näitä:

Arki, siihen kannattaa suhtautua lempeästi, sillä suurin osa elämästämme kuluu arjen pyörteissä.

Beatles, Bowie, Bolan veivät sydämeni jo vuosikymmenet sitten.

Chili on tulista herkkua. Sen kanssa sopii hyvin inkivääri, valkosipuli, sipuli, korianteri, tomaatti, paprika ja moni moni muu =P

D-vitamiini, sitä syön kesät ja talvet. Jo Arvo Ylppö tiesi aikoinaan, että täällä pohjolassa tulee ihmisten syödä ylimääräistä d-vitamiinia.

MBElämäntaidon valmentaja-  sekä EIFEnneagrammiohjaajakoulutus oli parasta mitä tein itselleni vuonna 2006 ja 2007. Minulla on elämä sitä ennen ja sen jälkeen. Opettelen edelleen itseni kanssa, olen hyvä ja sitkeä valmennettava =)

Faaraot ovat houkutelleet minua pienestä asti. Kävin Luxorissa Persianlahden sodan alla katsomassa faaraoiden temppeleitä ja hautoja. Meitä oli muutama ihminen Karnakin temppelin 134 valtavan pylvään lomassa. Mahtavaa! Tuskin enää koskaan pääsen niin vähässä turistimäärässä katsomaan Egyptin historiaa... Olisi hienoa maalata makuuhuoneen kattoon kuva Nutista auringonkierron kanssa.

Gigolo, kuka voi vastustaa omaa komeaa kotigigoloa ;-)

Halaaminen tekee ihmiselle hyvää. Opettelin halaamisen vasta aikuisena ja suosittelen kaikkia vielä asiaa testaamattomia kokeilemaan miten autuas olo halaamisesta tulee (jos ei itselle, niin ainakin sille toiselle).

Idänpikajunassa matkustaminen on ollut haaveenani monet monet vuodet. Vielä jonain päivänä minä astun siihen junaan...

Jörmy ja Jösses ovat meidän perheessä tavallisia tervehdys ja ihmettelysanoja.

Kirja. Aina on hyvä olla yksi tai kaksi kirjaa yöpöydällä. Joskus pino on niin korkea, että hiukan hermostuttaa sen pystyssä pysyminen... Ennen halusin kirjojen olevan aina omiani. Ne on luettu monen monta kertaa, sen voin ilolla sanoa. Nyt minä luen pääosin lainakirjoja.

Levysoitin on maailman ihanin keksintö. Sinä päivänä kun löydän itselleni toimivan ja sopivan kokoisen matkagramofonin, niin olen onnellinen kolmen erilaisen levysoittimen omistaja =)

Maxim on minusta paras elokuvateatteri Helsingissä. Siellä on vielä perinteisen elokuvateatterin tunnelmaa eikä leffojen äänen voimakkuus ole yli 100dB.

Naisellisuus -siitä tulee vain niin hyvä olo.

Onnellisena eläminen on mahdollista. On se.

Pax41 on ladannut juutuubiin järjettömän määrän upeita 1920 -luvun kappaleita. Aina silloin tällöin saan keikkumisvimman ja heittäydyn villiin ja vauhdikkaaseen pyörremyrskyyn kodissani (useimmiten silloin kun muut ovat poissa).

Quadrophenia oli ensimmäinen rock-leffa jonka näin elokuvateatterissa. En voi vieläkään ajatella sen kappaleita kyynelehtimättä.

Rakkaus. Se on jotain mitä en voi todistaa, mutta johon kuitenkin uskon. Rakkaus on elämän suuria ihmeitä =)

Suudelma. Suudelma. Suudelma...

Tervapääskyn sviir srrii -huuto saa minut aina hyvälle tuulelle. Nyt olen reilun viikon kuunnellut tervapääskyjen laulua ja katsellut niiden liitoa taivaalla. Fantastisia luontokappaleita!

U-käännös. Kun mulla menee päin p..settä, niin yritän huomata asian ja tehdä u-käännöksen, eli suunnata ennemmän sinne minne haluan. Yleensä haluan mieluummin jotain muuta kuin nähdä takapuoleni ;-)

Vähemmän tavaraa. Haluan luopua turhista tavaroistani. Niistä voi olla jollekin toiselle enemmän iloa sen sijaan, että ne lojuvat nurkissani.

WC on paras paikka silloin kun on vessahätä! Vaikka en ole itsesuojelutyyppi, niin matkalla on kiva tietää minne pääsee vessaan jos tarve tulee.

Ystävät. Olkoon meillä kaikilla ainakin yksi todella arvokas ystävä. Olisiko syytä katsoa peiliin =).

Zeppelin. Ajatella mikä fiilis on ollut nousta ilmaan ja liidellä hiljaa meren toiselle puolelle.

Åhhåh sanon silloin, kun yritän puhua väsyneenä ruotsia.

Äiti. Tämä vähän yllätti minut. Mutta en olisi tässä ilman ihanaa äitiäni ja hänen äitiään ja isäni äitiä ja niin edelleen. Lisäksi olen itsekin äiti. En ole päässyt vielä muumimamma-luokkaan, joka hyväksyy kaiken ja pitää kaikkea jännittävää seikkailua hyvänä asiana... teen kuitenkin parhaani ollakseni hyvä äiti.

Öinen kuutamo on pelkkää hekumaa (paitsi silloin kun pitäisi nukkua). Olen usein valvonut kuutamon kanssa. Se tanssittaa minua pitkin asuntoa... saa verhot keinumaan ja sydämen väpäjämään...

Ei ollut muuten helppoa tämä aakkostaminen. Toisiin kirjaimiin olisi ollut niin monta hyvää sanaa tarjolla.

Yltiöpäisestä sään muuttumisesta huolimatta oikein oikein ihanaa viikkoa sinulle =)

Irti arjesta

"Otetaanko filtti esiin ja lähdetään makoilemaan meren ääreen?"

Ei minua tarvinnut sen kummemmin tänä aamuna houkutella. Siinä ei kauaa aikaa kulunut, kun levitin matkahuovan hiekalle ja istahdimme miehen kanssa katselemaan kimmeltävää merta.

Merta ja ehkä enemmän aurinkoa oli tullut kumartamaan moni muukin. Oli isoa ja pienen pientä palvojaa, oli jo paahtuneen ruskeita sekä vitivalkoisia nahkoja. Muutama uskaltautui uimaan, osa pelasi rantapelejä ja suurin osa loikoili pitkin pituuttaan.

Minä kaipasin tyynyä, sillä miehen lukiessa Tollen Uusi maa -teosta olisin mielelläni painanut pääni pehmeään tyynyyn ja katsellut ohitse lipuvia pilviä. Ensikerralla en unohda pieniä mukavia ranta-asioita...

Kuunnellessani ja pyöriskellessäni ympäri vaaka-akseliani näin kuinka morsian saapui hiekkarannalle valokuvaajan kanssa. Hiukan uteliaana ihmettelin minne sulho oli jäänyt? Toisaalla kolme muksua juoksenteli peräkanaa edestakaisin rantaveteen ja pois, isoin etummaisena ja pikkunapero viimeisenä. Aika moni käveli herkullisen näköisen jäätelön kanssa ohitseni ja kalliolla kiipeili kaksi nuorta kaunotarta napsimassa toisistaan ja itsestään kännykkäkuvia. Mietin monenmoista niitä poseerauksia seuratessani, mutta jätän varottavat mutinat sanomatta...

Kun juomapullo oli tyhjennetty ja olimme nauttineet tarpeeksi kesähuumasta läksimme kotia kohti. Mietin ajaessani Tollen sanoja kärsimyskehosta ja tajusin, että  autoa ajaessa kannattaa minunkin olla enemmän hyväksyvän läsnäolon tilassa. Minun kehossani oli kova pissahätä sekä nälkä, joten en yhtään kaivannut lisämausteeksi hermostumista muiden liikennetavoista ;-)

Niinpä minä keskityin vain kotiin pääsyyn. Perillä ammensin itseeni herkullista ruokaa (mm. Jaelin ihanaa kukkakaali-tahini-chili lisuketta). Otin poikkeuksellisesti pienet päivätorkut -vaikka oikeasti minun piti kuunnella kun mies jatkoi kirjan lukemista... uups. Lisäksi vielä laitoin parvekekukat ruukkuihinsa, kävin kävelyllä ja nyt seuraan jalkapallomatsia.

Tämä lauantai on siis ollut minulle oikea minikesäloma. Pieni pään tyhjennys =)

Toivottavasti sinunkin lauantaisi on ollut hyvä ja mieluinen.

Jos huomenna suuntaat rannalle, niin muista suojata ihosi. Muista myös juoda tarpeeksi ja katsoa, että vessa on lähellä =D

Ei hernettä patjan alla

Kädet.
Mulla on niitä kaksi.
Ne on ennen toimineet ihan hienosti. Mutta sitten rikoin ne...

Olen opetellut hoitamaan itseäni, mutta välillä tulee ylilyöntejä. Hudit huomaan aina samoista asioista, kivusta tietysti, mutta myös öisestä vempuilusta. Minä herään kun en voi nukkua mahallani. Pääni ei käänny vasemmalle laisinkaan ja oikealla se kyllästyy nopeaan. Sitten käännyn selälleni ja kohta huomaan nostavani kädet pään yläpuolelle. Siellähän käsien kuuluu olla nukkuessa. Eikö kuulukin?

Toissayönä minä taas nostin oikean käteni ylös. Ojensin (varmasti kauniisti kuin prinsessa) tuon ruipelon ulokkeen, tietoisesti suoraan ylös ja taakse kohti seinää. Sitten ranteeni jäi jumiin lukuvaloni kahden lampun väliin. Mitä tekee tällöin yön kuningatar? Se kiskaisee raajaansa oikein olan takaa... saa mukaansa lampun, proput sekä aimo annoksen betonimuruja.

Niin minä heräsin unelmistani kädessäni roikkuvaan yövaloon. Ei siinä kannattanut esittää ylvästä ja heilauttaa ilmavia laineikkaita kutriaan, vaan pistää huulet tiukasti kiinni, jottei tullut syötyä rouheaa seinää... Vipusin itseni ylös, pudistelin vähemmän kainosti ja yritin asetella lampun yöpöytäni korkean kirjapinon päälle. Sitten pyyhälsin lakanalta suurimmat kokkareet pois, siirsin tyynyni alemmas ja menin kippuraan mahtuakseni muruttomaan osaan sänkyä.

Vain poseeratessa nostan ensi kerralla käteni ylös...

Eilen minä katselin toistamiseen Kesähetket elokuvaa, se oli yhtä tylsä kuin leffassakin, mutta nyt minä jäin seuraamaan vanhimman veljen vaimon käsivarsia. Ne olivat hoikat kädet, mutta upean kiinteät ja niissä oli lihakset!

Voih, sanoin mielessäni. Jos minulla olisi tuollaiset käsivarret, niin näyttelisin niitä mielelläni kenelle tahansa. Silloin minulla olisi varmasti myös vahva lapatuki ja lihasjänteitä selkäpuolellani. Minä en enää soittelisi lapojani kylkiluita vasten, vaan hengailisin aivan erilaisessa bändissä.

Oih ja voih, olisikohan minulla vielä jotain mahdollisuuksia?  Ehkä minä kykenen... Kenties huomen aamuna otan kuntosalikamat mukaani ja löydän itseni varovasti harjoittelemassa näitä ruikuloita, jo maan vetovoiman löytäneitä käsiäni.

Ei kai tässä muukaan auta, kun en haluaisi jatkossa herätä näihin yöllisiin kipu-vempuilu-yölampun-irrotuskekkereihin! Saati paikkailla seinää ;-)

Herätys

On hetki
jolloin en halua odottaa
en keskiyön pimeyttä
en mitään

on se hetki
kun avaan katseeni
pysäytän sekunnin
ja nostan molemmat käteni ilmaan

kun kehoni nojautuu
varpaani kipristyvät
ja minä varmistan että kaikki valot ovat päällä
sisälläni ja sinussa

katson pientä varjoa
kaarea ylähuulessasi
sekä kirkkautta silmäkulmassasi
  luulen että ymmärrät

huulesi
sitä vain haluan
en maailman valloitusta
ainoastaan sinun.

Kiskot laulavat näin

Eilen töistä kotiin tullessani rautatieasemalla juoksi nuori mies ohitseni. Sillä oli vetävä askel ja sitä oli ihan ilo katsella (kevättä rinnassa?). 

Kaverilla oli oikeassa kädessä iso limupullo ja vasemmalla se piti hetkisen perästään kiinni. Minä etenin omaa tahtiani ja katselin mielenkiinnolla miten juoksu kulki. Mies pinkoi sitkeästi ja kohta taas hamusi peräänsä. Sitten tajusin, että kaverilta tosissaan putoaa farkut jalasta, jollei se saa niistä otetta. Pitkät pätkät alushousuja oli jo näkyvissä, kun mies vihdoin tavoitti junan avoimen oven ja myös alas valuneen takataskunsa ;-)

Täytyy myöntää, että iloitsin tuosta hetkestä, mutta tietysti myös siitä, että mies ehti junaansa. Kenenkään en soisi myöhästyvän junasta, saati kompastuvan vaatteisiinsa, sehän olisi suorastaan kamalaa.

Rautatieasemalla olen myös bongannut muutaman uudesti kuositetun paikallisjunan.

Tämä "toiset on luotuja kulkemaan", oli minusta hyväntuulinen mainosjuna. Varsinkin kun reissumiesjunaan meni minun asiaa seuratessani vain miespuolisia matkustajia...

Toisessa junassa taas luvattiin oikein superpehmeitä ja mukavia istuimia. Paha vaan, että olin menossa töihin, joten en päässyt kokeilemaan miten uudet kolmenistuttavat sohvat toimivat vr:n vehkeissä.

Yleensä en kovin välitä mainoksista, mutta väkisin tuli mieleen mitä muuta kohta on odotettavissa.

Ehkä piankin realityohjelmat hakevat uusia kasvoja ja tulevia julkkiksia isolla silmällä ja tekstillä: matkalla maineeseen.

Kenties rahabisnesjuna houkuttelee kyytiinsä mustilla kissoillaan ja sanoilla: Rahat ja Henki: monta tietä vaurastumiseen.

Matkayhtiöjunat ovat aurinkoisia ja palmut heiluvat luvatessaan : Äkkilähtöjä edullisin hinnoin. Ja isot silmät tuuheine ripsineen kehottavat astumaan junaan, koska "sinä olet sen arvoinen"...

Paras junabiisi on muuten On kesäyö

Minä kuitenkin haluaisin vain nähdä Paul Newmanin junan ovella odottamassa, samalla kun lähitilat mainostaisivat yhtenä suurena perheenä: Luomumunalla töihin.

Tästäkin levottomasta ajatuksesta huolimatta:

Oikein mainiota viikonloppua sinulle =)

Onnea on...

Aamulla
vetäisin silmiltäni pimennysverhot pois,
katsoin uutta päivää ja huomasin nukkuneeni
yksin
pitkään ja niin hartaasti
että oikea olkani oli jäänyt ruhoni alle eikä pää kääntynyt

... heh heh... onnea on nukkua yksin (ei korvatulppia, mutta ei myöskään verenkiertoa).

Päivällä
vetäisin lorvikatariani poskille ja lähdin
pitkälle lenkille. Siinä pakarat huusivat stereona Bootylicious ja keuhkot pihisivät raesateen rummutuksen tahtiin. Kaiken jälkeen laitoin itseni niin kauniiksi ja tuoksuvaksi kuin vain osasin

... hiphei... jos olenkin yksin, niin onnea on kun edes peilistä katsoo maukas tyyppi.

Illalla
minä muistin, etten ole kirjoittanut mitään viikkoon. Hyi! En ruoskinut kuitenkaan pitkään itseäni, sillä olen heilutellut sanansäilääni livenä niin pahasti, että aivan hävettää. Tutkailin napaani ja lupasin hoitaa itseäni paremmin, olla helpompi kanssakulkija, heilutella raajojani enemmän ja kiukutella paljon paljon vähemmän.

... huh huh... onnea on läheisille lähteä matkanpäähän, jotta nainen talossa tajuaa vihdoin herätä ;-)

Mutta vielä jotain muutakin onnea on tänään ilmassa. Tänään on tullut täyteen viisi vuotta tällä blogilla. Suurkiitokset siis teille lukijoille! Minä täällä korkkaan nyt pienen kuohuvan. Kuuluuko sinne, kun täällä kuuluu pieni Poks!

Ilman teitä olisin tehnyt nämä vuodet jotain paljon tylsempää.
Skool teille ihanat!