Täysikuu, sinä pirun rikoskumppani

Illalla hiipparoin sänkyyn, vedin villasukat jalkaan, otin kirjan käteen ja luin lukemasta päästyäni.

Mies tuli lukukinkereihin ja tavallisuudesta poiketen uinahti ennen minua. Minä katsahdin kysyvästi viereeni, mutta syvennyin sitten intohimoiseen kirjaan ja odotin väsymystä.

Lopulta väsyin odotteluun ja päätin käydä nukkumaan. Mutta oloni oli liian virkeä,
peitto liian kuuma,
ilman peittoa taas kylmä,
miehen kylki oli kyllä houkutteleva, mutta nukkumiselle oli suurempi tarve.

"Huomenna on työpäivä. Nyt olisi aika tirvahtaa!" sanoin aivoilleni.

Mutta mitä vielä... läpi yön katselin toisella silmällä kattoa. Sen kuviot olivat samanlaiset kaikissa eri mustan ja sinertävän sävyissä. Aamulla huomasin yön värin tarttuneen silmänalusiini.

Illalla nuorimies kertoi valvoneensa yöllä.
Minä innolla komppasin kieriskelleeni myös.
Nuorukainen hymyili vinosti: Niin, syynhän täytyy olla täysikuun ;-)
Oliko eilen täysikuu, minä huudahdin. Se saamarin roisto!

Mutta kohta keksimme todellisen syyn: Vuorovesi!

Ajatelkaa nyt:
Kun meissä on noin 70 prosenttia vettä, niin ei ole ihme, ettei vuoroveden ja täysikuun aikana saa nukuttua kunnolla. Vähemmästäkin tulee huono ja ilkeä olo, kun kaikki neste painuu toiselle puolelle kehoa tai kun neste ei tiedä mihin suuntaan kuu ja aurinko painovoimallaan haluaa sitä pullistaa...

Mihin tiedelehteen tämän mahtavan huomion saa ilmoittaa! Saako tästä nobel-palkinnon?

No, korvaukseksi yön painovoimista minä otin vetovoimaiset päiväunet töiden jälkeen. Ja koska olen höveli luonteeltani, niin jaan kaikille tämän älynväläyksen. Saatte käyttää sitä hyväksenne aivan kuten haluatte! Ensi täydenkuun aikaan siitä ei kuitenkaan ole teille mitään hyötyä, jollette sitten keksi omaa painovoimatonta makuuhuonetta...

Joopa joo!
Taidanpa sanoa hiljaa itsekseni: Hasta la vista beibe

Parasta lääkettä

Kerrankin mainos
jonka tuote on halpa
joka voi auttaa masennuksen oireisiin
v...tukseen, tylsyyteen tai oikeastaan ihan mihin vaan.

Siispä laitankin nyt koneen kiinni ja nappaan annoksen tätä lääkettä, sanoi lääkäri ihan mitä vaan ;-)



Kaikkea hyvää sinun sunnuntaihisi =)

Höntsäkävelyllä tapahtui...

"Enpä ole nähnyt pitkään aikaan Supermiestä", ajattelin kun hiekka rahisi sandaalien alla ja kuikistelin taivaalle valkoposkihanhien ylilentoa ihaillen.

Olin höntsäkävelyllä, sellaisella mihin ei laiteta hikivaatteita päälle ja jolloin toivotaan, ettei kroppa innostu liikaan vauhtiin tai ilma saa nihkeää oloa aikaiseksi.

Siellä minä hiekkatiellä kävelin hiljakseen. Haistelin heiniä ja niiskutin allergisena. Mietin miten kivaa oli päivällä kirjoittaa omaa pientä kirjaa. Pohdin myös suurena ongelmana mitkä vaatteet pukisin aamulla lenkkikenkien seuraksi, jotta voisin kävellä töistä kotiin kunnon kengillä sekä näyttää töissä edes hiukan edustavalta. Olipas siinä probleemaa kerrakseen ;-). Lopulta päätin olla ajattelematta ja katsoa aamulla mitkä vaatteet kroppaa peittää...

Arvelin tallustelleeni jo liian pitkälle ja laskeskelin mistä loppureittini tulisi kulkea, jotta olisin synkronissa juoksulenkille lähteneen mieheni kanssa. Halusin näet kohdata miehen tietyllä valotolpalla (kuinka romanttista, heh heh). Niinpä minä oikaisin puukujalle. Siellä nuorimies kiristi kahden puun väliin asettamansa nuoran vaijeria ja kohta hän käveli ilmassa käsillään tasapainotellen. Minä seurailin taiteilua niin pitkään kun pystyin ilman että törmäsin puuhun tai vastaantulijoihin.

Sitten käänsin pääni ja näin taivaalla kuumailmapallon. Koska tuulta ei ollut nimeksikään pallo tuntui olevan paikallaan. Muistin miten ihanalta taivaalla leijailu tuntuikaan ja toivottelin matkalaisille hyviä tuulia ja pitkää valoisaa iltaa. Valotolpalle oli enää kilometri eikä mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Kunnes yksi vastaan tuleva pariskunta hämmästytti minut. Käsikädessä he somasti kävelivät kohti minua, Supermies ja nainen! (En tiedä oliko se Supernainen, kun sillä ei ollut Super-paitaa päällä.)

Pariskunta varmasti kuvitteli minun olevan joku kylähullu, kun virnuilin niin leveästi heitä ohittasessani. Mutta ei se minua haitannut, päinvastoin, taisin huvittua vielä enemmän...

Lopulta olin valotolpalla ja käännyin 180 astetta ja katselin näkyisikö miestä lähimailla. Ja sieltähän hän viipottikin, ehkä jo hiukan väsynein askelin ja totisesti hikisenä.

Ja kohta me kävelimme loppumatkan yhdessä kotiin, hikinen mies ja sen ei-hikinen mutta höpsö nainen ;-)

Että sellaista tällä kertaa...

Suloista loppupäivää ja tulevaa viikkoa sinulle =)

Kahden oven välissä

Siinä mä taas kerran makasin
selälläni ikävässä tuolissa
huonosti muotoillut lasit silmilläni
ja katselin järkyttyneenä kattoon.

Sillä aikaa kun vieras mies
oli tunkenut kätensä
ja tuntematon nainen
putket ja härvelit
suuhuni
minä
yritin sitkeästi keskittyä tuijottamaan
kattoon asennettua taulua...

Pakotin silmäni seuraamaan kaarilinjoja, jotka olivat kuin minun siveltimestäni ja koin, että värit sopivat tunnemyrskyyni: mustaa ja syvää violettia pilkahduksella valkoista.

Kuvassa nainen oli asettautunut kippuraan,
  niskasta ylöspäin vain ohuet hiussuortuvat kiemurtelivat sinne tänne.
Taiteilijan luomalla ei siis ollut päätä
  ja sitä olotilaa toivoin minäkin parhaillaan itselleni...

hätäuloskäynti??

Jos joku olisi kiskaissut minua housun napin kohdalta ylös
olisin noussut lankkuna ja paskajäykkänä
ihmeenä jollaisia taikurit jo ammoisina aikoina näyttivät hölmistyneelle yleisölle.

Lopulta sain suuni kiinni
poistuin helpottuneena talosta ulos
kävelin junalle ja yritin rauhoitella kehoani musiikin voimalla.

* * *

Kun kotikadulla mies ääni lauloi korvaani
  Dream a little dream of me
minä katselin vastaantulevaa vanhaa herraa, jolla oli läpinäkyvässä hedelmäpussissa hempeän punertava ruusukimppu. Kävellessä miehen suupieleen syntyi hymy, hän käänsi päätään vasemmalle ja kurkottaen hiukan kaulaansa katsahti viereiseen taloon. Eikä mennyt kauaakaan kun hän oli jo ulko-ovella.

  Dream a little dream of me
soi edelleen korvissani
kehoni rentoutui hetkessä,
askeleeni piteni ja lantioni keikahti
ja minä seurasin katseellani oven sulkeutumista.

Mikä ihana mies ja mikä onnellinen nainen täällä lähistölläni asuukaan =)

Se on kuulkaa taas perjantai ja viikonloppu edessä! Nautitaan siitä!

Mikä niitä vaivaa?

Ajattelin
aivan tosissani
olla vain oma itseni
se hiukan höpsö ja hullu
sitkeästi parempaan luottava luonteeni

Ajattelin
lopettaa tämän
normaalina yrittämisen
  Se ei kuulkaa tunnu yhtään
  täyspäisen hommalta

Mieluummin
heittäydyn
annan pitsireunaisten reikien näyttää mitä toisellakin puolella on

Tästä lähtien
haluan pitää oman pääni
valita siihen vaikka vihreän hatun keikkumaan
  vastustamaan katkeruutta
  ja aina pahimpaan valmistautumista.

Ugh!
Olen puhunut!