Etana ja jänis

Eilen
pitkän päivän jälkeen piti mennä nopeasti kotiin. Astelin reippaasti juna-asemalle ja istahdin penkille. Minuutin päästä nostin pääni ylös ja kroppanikin, sillä ääni kuulutti, että tämä lähtö on peruutettu. Niinpä vaihdoin seuraavaan junaan, istuin ikkunan viereen ja katselin hyytävää maisemaa, harmaata ja sateista. Eikä mennyt kauaakaan, kun uusi ääni kuulutti, että juna lähtee muutaman minuutin myöhässä: "odottelemme vapautuvaa raidetta"

Ihmiset kulkivat päät painuksissa tai sateenvarjon alla. Sitten näkymä muuttui ja suorastaan virkistyin, kun näin miehen vetreällä askeleella kävelevän toisella laiturilla. Sillä oli aivan väärät vaatteet päällä, pää ylväästi pystyssä ja pitkä askellus. Jotenkin kaverista tuli mieleen iso jänis.

Katsahdin kelloon. Mietin kannattaisiko vaihtaa tästäkin junasta pois, sillä oltiin aika tavalla myöhässä. Melkein jo nousin, mutta käytävä oli tupaten täynnä ihmisiä...

Kohta näin kuinka seuraava juna starttasi viereiseltä raiteelta ja muistutin itseäni, että ensikerralla en jää seisovaan junaan. Aina kannattaa siirtyä sellaiseen, joka lähtee ajoissa! No kyllähän mekin saimme raiteen allemme ja varmuuden vuoksi pysähtelimme pariin otteeseen matkalla ;-)

Kotona heitin suuhuni pari leipäpalaa ja siirryimme autoon. Olimme jo puolisen tuntia myöhässä, kun käännyimme pihalta "nopeammalle" reitille. Hetken päästä edessämme oli sellainen isojen miesten unelma, jättimäinen moottoriajolaite, joka hurrutti 10 km:n tuntivauhdilla. Körö körö me tulimme perässä... Isolle tielle päästyämme ajoimme jo onnellisena, kunnes näimme liittymän täynnä pysähtyneitä autoja ja taaempana vilkkuvalot värähtelivät ilmassa.

Tässä vaiheessa tajusin, että olin vetänyt töistä asti puoleeni pakkivaihdetta. Päätimme olla liittymättä seisovaan jonoon, sen sijaan otimme uuden reitin, jotta olisimme edes saman illan aikana perillä ystävien luona.

Tänään
töistä lähtiessäni huomasin jo ulko-ovella tuulen taistelevan kanssani. Kietouduin takkiin ja huiviin tiukemmin ja aloitin matkani pysähtyen melkein saman tien. Se laiturijänis käveli edelläni ja sillä oli samat vaatteet päällä kuin eilen.

Sininen baskeri päässä
pyöreät silmälasit
pitkä kaula
valkoinen silitetty pitkähihainen kauluspaita
kädet lyhyiden khakin väristen shortsien taskuissa
pitkät valkoiset jalat
tummat pitkät korkealle vedetyt nilkkasukat ja
ruskeat nahkakengät jalassa.

Kaverista tulin niin hyvälle tuulelle, että kävelin sen perässä unohtaen kylmän tuulen. Mies oli kuin jostain sarjakuvasta tiputettu keskelle kaupunkia. Sitä ei tämä kylmä ja kolea elokuu paljoa vaivannut. Kaverilla oli kesäkuukauden asenne ;-)

Ajattelin, että jos kotimatka on tänään hidas, niin mä olen kuin mä en huomaisikaan sitä!

Pitänee minunkin aloittaa karaisuhoidot ennen talven tuloa.

Elämä musiikkina -blogihaaste

Leena houkutteli vastaamaan Elämä musiikkina haasteeseen. Vaikean pistit Leena, mutta tässä tulee vastauksia ;-)

Vaihtoehtoja on musiikin saralla aivan liikaa, joten mietin hetken olisinko valinnut yhden artistin tuotokset, mutta päätin sitten toisin... Vastaan haasteeseen juuri tällä hetkellä olevilla tunteillani ja muistitallenteillani...

Kappale syntymävuodeltani
useampi hyvä biisi on julkaistu samana vuonna, mutta
Erma Franklinin cover Light my Fire
on mielestäni juuri nyt sellainen herkku, jota tarjoilisin.

Musiikkia jota muistan lapsuudesta
Musiikki on rytmittänyt elämääni kai aina. Kotona vinyylit ja singlet pyörittivät rock 'n' rollia, mutta jossain vaiheessa ne jäivät kaapin oven taakse unhoon. Kelanauhuri soi (sain myös isän äänen nousemaan, kun istuin nauhurin kannen rikki). Radiosta kuului klassista ja toivelauluja. Kesäisin maalla ääniaalloilta ja mummolta kuulin kaikenlaista vanhaa ja mielenkiintoista, kuten Hiski Salomaata tai rallatuksen Kissa vieköön.

Laulu, jota äitini lapsuudessani lauloi
Mennään tällä: Piupali Paupali. Historia toistaa itseään, olemme hupsuja. Joskus suusta pääsee tällaistakin
"Tuu-tuu-tuusulan-ämmät-niillä-on-turvat-törsällään". Pahoittelen kaikkia paikkakuntalaisia, mistä lie tällainenkin kuultu... ;-)

Kappale ensimmäiseltä omistamaltani tallenteelta
Kun 6-vuotiaana aloitin radiosta C-kasetille nauhoittamisen, niin voi arvata, ettei minulla ole hajuakaan mitä olen silloin äänittänyt. Ystäväni kylläkin tallensi minulle alaluokilla BCR:n ja Rollareiden levyt kasetille.

Kappale ensimmäiseltä itse hankkimaltani tallenteelta

Ensimmäinen vinyylini on muistaakseni Bowien. Mukaan kantautui myös Iggy Pop, jota kävin perjantaina katsomassa Flowssa. Mies vetää Lust of Lifen yhtä hyvin, jollei jopa paremmin, kuin nuorukaisena, vaikka lonkka vähän jo vihotteleekin ;-).

Musiikkiä teini-iän tuskasta
Mikä tuska, heh heh...
Ehkä vetäisen tähän Nina Hagenin My Way.
Yhtä hyvin kolahti myös Hassisen koneen Harsoinen teräs



Lempimusiikkiani viiden vuoden takaa

Melkein aikaraja täyttyy. Olen ihaillut Phillip Phillipsiä siitä saakka kun näin hänet ensikerran, kaverissa on jotain hyytävän hienoa: Phillip Phillips Beggin


Laulu, joka kuvaa viimeisintä parisuhdettani

You do something to me

Elämääni tällä hetkellä kuvaava laulu

On sunnuntai ja minä soitan Iggy Popin Sundayn koska se on sairaan hyvä biisi

Elämässäni tärkeintä asiaa kuvaava laulu
Minulle on nykyään tärkeää tasapaino, olla sisäisesti hyvinvoiva kaikesta mahdollisesta huolimatta. Koska maailman tapahtumien kanssa tasapainoilu on välillä vaikeaa, olen ottanut mm. seuraavanlaisia keinoja käyttöön:

Kun shittiä tulee niskaan, soitan:
Deee-Lite Groove is in the Heart
Kun veettää: Muse Psycho
Kun kaipaan:
Grace Potter and the Nocturnals Paris (Ooh La La)
Jos haluan velloa 4 minuuttia syvissä vesissä: Radiohead Creep
Kun haluan nousta taas pintaan: Bowie Right
Kun olen mokannut pienesti tai isosti:
Max Raaben cover Oops I did it again


Laulu, jonka haluan omistaa blogini lukijoille
Elämässä pitää välillä irroitella: Cole Porter: Let's Misbehave

Kappale, jonka omistat hänelle, jolta haasteen sait
Rakkaudella sinulle soi Adelen cover kappaleesta Love song.

Antakaa musiikin värähdellä sisällenne. Soinnut tekevät meille ihmeitä ♥

Rikastumisen mahdollisuus

Vierähti yksi viikko, vierähti toinen.
Vaihtui kuukausi, vaihtui ikävuosikin.
Muuttuivat arkipäivät viikonlopuksi ja kohta viikonloppukin päättyy maanantaihin.

Jos en olekaan tehnyt mitään, olen tehnyt kaikkea. Löysin nimittäin tien rikkauteen ja päätin tarttua tilaisuuteen.

Löysin kilokaupalla kultaa: mustikkaa, mansikkaa, herukoita punaisia ja mustia. Kaikki ei kuitenkaan kimaltanut, sillä sadepäivänä Turun torilta ostamamme valtava laatikko vadelmia muuttui kulttuuripäivän rientojen aikana autossa haisevaksi läjäksi ja punainen rikkaus lensi kotona suoraan kompostiin... paskaa myivät, sanoisi joku, mutten minä kuitenkaan ;-)

Ilmasta keräsin keholleni auringon kultaa lämponä ja valona. Katselin sateenkaaren väriloistoa, kun sateet sekä ukkonen kiersivät meidät kerta toisensa jälkeen. Nuotiotuli lämmitti mieltäni yhtä hyvin kuin sauna kehoani. Saunasisuni on heikko, mutta sillä pienelläkin kävin kylmässä järvivedessä herättämässä sisäisiä solujani.

My mama said:
To get things done you'd better not mess
with Major Tom....

Sydämeni kultakimpaleita halailin, jotta rikkaus -tai siis rakkaus siirtyisi maailmassa eteenpäin.

Annoin sielulleni lepoa ja rauhaa. Vähän egolleni myös kipua ja kyyneleitä. Huomaan ajan tehneen työtään, sillä kykenen kuuntelemaan kyynelehtimättä Bowiea, no ainakin melkein. (Mitenköhän Bowie oikein taipuu oikein?)

Ennen maanantaita minä aion vielä sohvailla, kuunnella musiikkia, antaa kirjojen tarinoiden leikkiä kanssani ja miettiä kuinka minusta tulisi yhtä hieno ja mahtava ihminen kuin ne, joita ihailen ja kunnioitan.

Ja jotta minusta mitään tämän enempää tulisi, tajuan, että minun täytyy tehdä jotain konkreettista. Täytyy tehdä suunnitelmia siitä mitä haluan ja millä askeleilla sinne pääsen sekä aloittaa askeltaminen.

Pelkkä mietintä ei riitä ;-)