Keskiyön aikaan

Junassa nainen istuu vihko sylissään
 se kumittaa nuotteja viivastolta
  piirtää uusia tilalle vetää kaaria
   napsuttaa jalalla lattiaan
    sormellaan ilmassa pehmeästi tahdittaa...

Jätän hänet asemallani
jääden yksin pimeään
meitä on vain minä ja pitkä mäki.
Vaikka askeleeni vetävät alaspäin
minä nostan katseeni ylös
kurkotan puiden latvojen ylle
ohi putoilevien lehtien
ja hyräillen venyn korkeuksiin.

Käännyn kohti kirkasta kuuta
sillä on varjo koillisesta lounaaseen.
Isken sille takaisin silmää, keimailijalle.

Hetki katoaa
toinen tulee edessäni vasemmalta mutkan takaa
ohittaa minut kiihtyvällä vauhdilla ja jatkaa taakseni.
Näen varjona miehen laskettelevan laudalla autiolla ajotiellä
ja minun sisälläni kuplii riemu.

Siinä keskellä tietä, minä etsin puhelimen,
näppäilen sanat.

Aamulla en ihmettele kysyvää merkkiäsi viestilleni:

"Hui keltaseni! Mikä yö! Kääntääkö kuu kasvonsa oikealle? Näetkö samat tähdet kuin minä?

Yrittänyttä ei laiteta

Oliko se alkuviikolla

Hei kulta, lähdetkö katsomaan mun kanssa Bridget Jonesin uusinta leffaa?

- Täh?!?

Toissapäivänä

Kulta, minkälainen päivä sulla on ens maanantaina?

- Miten niin?

Lähdetkö mun kanssa elokuviin, Swiss Army Man esitetään klo 13:45

- Täh??!

Tänään

Hei beibe, mä tulin sun mukaan nyrkkeilyleffaan. Lähdetkö sä mun kanssa katsomaan tuota Jane Austen elokuvaa sitten kun se tulee esitykseen?

- Täh!?!

Höh!

Elokuvissa: The Lobster

Siitä onkin pitkä aika, kun olen postannut elokuvista. Kesän saaliini ei ole kovin mittava, mutta pari suositeltavaa leffaa kannattaa mainita.

Leffateatterin sali on pieni. Varasin toiseksi ylimmältä penkkiriviltä kaksi paikkaa ja siellä ajoissa istumassa ollessani huomaan erikoisen jutun: Lähes kaikki katsojat ovat pariskuntia...

The Lobster

Lespaava mies, Ontuva mies ja David

En tiennyt tästä maailmasta. Täällä sinulla pitää olla parisuhde. Jos menetät parisi, hän kuolee tai jättää sinut, sinun pitää matkata Hotelliin etsimään uutta kumppania, jotta pääset jatkamaan elämääsi kaupungissa.

Minä seuraan kuinka David saapuu koira mukanaan etsimään paria itselleen. Hotellissa hänen omaisuutensa takavarikoidaan, hänet puetaan samanlaisiin vaatteisiin kuin kaikki muutkin miehet.

Davidilta kysytään tietääkö hän miten nyt toimitaan. "Sinulla on 45 päivää aikaa löytää itsellesi puoliso, jollet löydä (tai saa lisäpäiviä metsästämällä yöllä sinkkuja) sinut muutetaan eläimeksi." David tuntee säännöt, sillä velipoika ei onnistunut puolison hankinnassa ja on nyt hänen kanssaan koiran muodossa.

Matkalla metsästämään

Lobster on hervoton elokuva. Se on surumielinen ja kaurismäkelaisen ilmeetön, mutta kuitenkin täynnä erikoisia tilanteita ja mustaa huumoria. Musiikki sopii erinomaisesti tunnelmaan ja värimaailma on sopivan kelmeä. Voin kuvitella, etteivät kaikki ole samaa mieltä, minä kuitenkin nautin elokuvan tunnelmasta ja absurdeista tilanteista.

Elokuvan tarina kasvaa hiljaa. Oman parin löytäminen ei tunnu kovin helpolta, puolisolla olisi hyvä olla samanlainen ominaisuus kuin itsellä. Yhdistävä ominaisuus on enemminkin jokin vaje, nenäverenvuototaipumus, lespaus tai vaikka ontuminen. Hotelli esittää asukkaille kohtauksia, joissa kerrotaan minkälaisia hylkiöitä yksinelävät ovat. Sinä onneton tukehdut pullaan tai tulet raiskatuksi. Sinä et ole mikään arvoinen itseksesi.  Vain kumppanin kanssa olet aito ja oikea yhteisön jäsen.

Tunteeton nainen

Löytääkö David omanlaisensa naisen Hotellista? Ainakin hän päättää kokeilla onneaan Tunteettoman naisen kanssa. Tilanne karkaa hetkeksi käsistä ja lopulta David pakenee Hotellista metsään, jossa eläimeksi muutetut ihmiset vaeltelevat.

Jos Hotellissa parinetsintä on tavoite, niin metsässä asuvat vastarintaliikkeen sinkut taas pitävät omia omituisia sääntöjään. Metsässä parisuhteet on kielletty, koskettaminen ja flirtti ei ole sallittua. Et myöskään halua tietää miten karmea kohtalo sinulla on, jos rikot sääntöjä.

Sinkkujen johtaja

Onko metsä ja sinkkuus sitten parempi paikka, kuin Hotellista paineen alla parin etsiminen. No metsässä saa ainakin elää ihmisenä, jos pysyy hengissä yöllä Hotellin metsästäviltä asukkailta. Täällä saa tanssia yksin, kuunnella musiikkia ja laulaa. Täällä David voi olla vapaa, kunnes Likinäköinen nainen astuu kuvioihin. Elämä lyö avokämmenellä molemmille poskille Davidia. Hän taitaa olla rakastumassa paikassa, jossa se on kielletty.

Loppu jääköön arvoitukseksi. Miten Davidin käy? Onko elämä reilua?

Likinäköinen nainen ja David

Mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä mielenkiintoisemmaksi tilanteet käyvät. Mutkat, jotka David selvittää vaikuttavat mielipuolisilta, mutta kenties meidänkin maailmassamme parisuhteen etsiminen on osittain kaoottista tasapainoilua. Jos löydät sopivan kaverin itsellesi, niin mitä mieltä muut ovat valinnastasi? Hyväksyykö ympäristö, jos löydät kumppanisi erilaisesta kulttuurista, hän on eri "piireistä", mies on naista päätä lyhyempi tai jotain muuta täysin toisarvoista. Vai sulaudutko muottiin, uskotko auktoriteettia tai jätät vastuun toisille? Tätä pohtiessa tulen siihen tulokseen, että ehkä elokuvan Tunteeton nainen on kaikista eniten hereillä, niin kauhealta kun nainen elokuvaa katsellessa tuntuikin ;-)

Käytpä elokuvissa kumppanin kanssa tai et ;-), niin suosittelen The Lobsteria erikoisista tarinoista kiinnostuneille ja niille, joiden musta huumori kukkii.

Ohjaus: Yorgos Lanthimos

Käsikirjoitus: Yorgos Lanthimos ja Efthimis Filippou

Rooleissa:

Colin Farrel - David

Rachel Weisz - Likinäköinen nainen

Ashley Jensen - Tunteeton nainen

John C. Reilly - Lespaava mies

Bern Whishaw - Ontuva mies

Léa Seydoux - Sinkkujen johtaja

Olivia Colman - Hotellin johtajatar

Katso Trailer

Vuosihuoltoa päästä varpaisiin

Kaiken maailman vaivat ovat saaneet minut allergiseksi lääkärissä juoksemiselle, mutta olen sopinut itseni kanssa jonkinlaisesta vuosihuollon pakosta...

Harmaat aurinkolasit
Ne peittivät silmiäni kun ensin hoidin jokavuotisen hammaslääkärikäynnin. Ennen puristelin tuoliin sidottuna silmälaseja rusinaksi käsissäni. Nyt kaivelin kynnenpaloja kämmenistäni ja toivoin, ettei lääkäri soita viikon sisällä ja totea röntgenkuvissa mitään toimenpiteeseen viittaavaa... Mitään soittoa ei onneksi kuulunut.

Nostin siniset aurinkolasit silmiltäni, kun astelin gynen vuositarkastukseen. Uups, edellisestä kerrasta olikin kolme ja vanhan lääkärini tilalle oli tullut vähän tiukempi tyyppi. Se sanoi minulle: Rouvan pitää mennä mammografiaan. Teillä on sellaiset rinnat, ettei saa millään selvää onko näiden muhkuroiden seassa mitään ei-toivottavaa. Laitoin lasit takaisin päähän ja painuin kotiin...

Seuraavana päivänä etenin mustissa laseissa omalle lääkärilleni. Se avasi oven ja kysyi heti samantien: Mikä Patti? Esittelin muutamaa viikkoa sitten löytämääni kyhmyä, mies tutki minut ja sanoi: Rouva pieni, tämä on @€°§%* ja harmiton. Varaat seuraavaksi toimenpideajan ja minä poistan tämän. Astelin reippaana ulos talosta, nakkasin aurinkolasit laukkuun, annoin auringon loistaa helpottuneen hymyni kaverina. Jäin kuuntelemaan katusoittajia ja maksoin hyvästä kappaleesta kengän kannat katukivellä tahdissa napsahdellen.

Nukuin välissä yön ja sitten astelin mammografiaan. Olin puserruksessa sekä vieraan miehen käsittelyssä ultrassa. Se oli pitkään hiljaa ja lopulta sanoi: Rouvalla on kaikki hyvin. Tästä lähtien tulette säännöllisesti käymään. Melkein suukotin sairaanhoitajaa, jonka kanssa juttelin vieraan miehen lähdettyä. Vaihdoin vaaleanpunaiset aurinkolasit silmilleni. Mietin, että ostan tämän viikon lopputulosten kunniaksi jotain kivaa itselleni... En löytänyt mitään, joten juhlin säästöjäni ja päätin mennä kotiin tekemään omenapiirakkaa.

Aurinkoisella parvekkeella istuessani tajusin vielä: ihotautilääkäri. Johan mä ajattelinkin, että jotain puuttui. Päätin syödä toisenkin omenan. Eikös omenoiden pitänyt pitää lääkärit loitolla. Vaikka toisaalta, ne on antaneet minulle tällä viikolla ainoastaan hyviä uutisia ;-)

Jos olet noussut väärään junaan...

Sanoin hyvästit tervapääskyille,
sanoin kesälle, lämmölle ja leppoisille päiville.

Jos alkuvuosi meni matalana,
ihmetellen miten yksi jos toinen lähtee
miten kolmas ja neljäs särkyy
niin elokuun kylmyys ja sade sai minut järkkymään:

Miten tämä elo voi olla näin synkkää? Mikä valitus ja marmatus. Miksi se tarttuu minuun? Miksi viimeinen kesäkuukausi lakaistuu kylmään ja märkään? Miten minun käy, nyt kun tervapääskyt ovat lähteneet ja alkaa lopun alku.

Ja niin minä lähdin pois täältä. Matkasin Suomi-neidon niskaan. Heräsin +1 asteen kirkkaaseen aamuun. Aamiaispöydässä katsoin mustikan ja puolukan varpuja, männyn kaarnaa ja roikkuvaa naavaa. Näin, että kylässä kävelevillä naisilla oli punaista yllä, miehillä enemmän vihreää, hattu päässä ja toinen käsi housuntaskussa lämmittelemässä. Kohta minäkin laitoin toppatakin päälleni, paksummat housut jalkaan ja pistin pääni ulos tuvasta. Nousin mäkeä ylös korkealle, tunsin henkeni kulkevan, edestakaisin aivan itsestään. Ja jalkani, ne sitkeästi jatkoivat, vasen - oikea - vasen - oikea. Mätäs pehmensi askellusta ja marjat, jotka pilkottivät lehtien lomassa hidastivat väliin etenemistäni. Ja kun maltoin, istahdin kivelle. Katsoin taaksepäin. Ihailin maisemaa ja sitä nousua, jonka olin tehnyt. Minä elän vielä.

Päivänä toisena, kun rentous oli ytimessä ja sydämeni nauroi perheeni kera, me istuimme suojassa joen vieressä juomassa teetä ja syömässä suklaata. Hetken päästä kaksi kuukkelia löysi luoksemme. Ne kävivät kädellä asti katsomassa meitä päät kallellaan. Herkkuja tietysti olivat vailla ja sitä saivatkin, mutta enemmän ne antoivat kuin ottivat, olen siitä varma.

Vielä virtasi aika ja päivät kuluivat. Minä viestin ystävälle ja sain vastaukseksi mitä arvokkaimman palautteen. Ei syksy ole loppu, se on alku. Sen uskomuksen voi vaihtaa. Kaikki on mahdollista. Ja nyt kun olen kotona, minä luen Leenan postauksen ensimmäisen kappaleen ja jään sanattomaksi. Jos minua näin ravistellaan samaan aikaan monesta suunnasta, niin täytyy ottaa vaaria korvista kovasti kiinni.

Päätän ostaa itselleni iloiset syyssaappaat, niiden kaveriksi kauniin sateenvarjon ja ehkä takinkin. Puraisen valmistuvaa omenaa, mehustan puolukan suussani ja lämmitän sohvan kulmauksen sopivaksi lukupaikaksi. Minä lupaan itselleni huomata syyskesän kauneuden, kun värit ovat vielä tallella ja pakkoa mihinkään ei ole. Ei ulos kuumaan auringonpaisteeseen eikä joulunajan kiireisiin. Minä käännän itselleni uuden sivun ja opettelen uusiksi kaikki vanhat tyhmät uskomukseni pimeästä ja vaikeasta ajasta. Tämä on vain uusi nousu uudelle mäelle. Voin kohta katsoa taakseni ja sanoa: tästäkin selvisin ja miten hyvältä tuo takanani näkyvä matka näyttääkään.

Näillä mennään ♥

Syys on siis uusi alku!
(tuli ensin typo: syys on siis uusi laku - no sekin voisi olla hyvä juttu, lakritsa ja salmiakki ovat herkkuani, heh heh)