Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Jo monettako päivää

laitoin villasukat jalkaan

hengitin syvään

taistelin tekniikan kanssa, yritin selvittää nollien ja ykkösten järjestyksiä vaikkei se ole alaani

kuuntelin bluesia radioaalloilla

heiluttelin varpaita jotta voisin

jättää huomiotta kivun

käden, pään, silmän, kaulankin.

Soitin kerta toisensa perään biisejä

naputtelin päivät läpi

keskittyen pelkkään selviytymiseen.

Kun torstaina hanskat tipahtivat

istahdin junan penkkiin

katsoin ulos tyhjin silmin

näin vain: tämä murtaa minut,

makaan raatona jokainen ilta,

tämä viikko ei pääty hyvin.

Pasilassa

Se tuli vastapäätäni

kiemurteli penkille, kosketti vahingossa polveani,

nousi seisomaan ja kiskoi kaksin käsin sääristä farkkuja ylöspäin

istui alas

kiemurteli edelleen

se ei mahtunut niihin kauhtuneen sinisiin lahkeisiin

lopulta virnettä pidätellen katsoin

minkälainen mies taisteli maailmaa vastaan.

Se oli kuin nuori Lenny K

suorastaan syötävä

muttei sille voinut hymyillä myötätuntoisesti

ei se olisi kestänyt sitä

ei vaikka sen jalat olivat leveämmällä kuin janefondalla.

Lenny ja Ross

Tuntuu melkein pahalta, että

päivän voi pelastaa

liian pienillä housuilla varustettu mies ;-)

On perjantai.

Olen hengissä..

Tänä viikonloppuna en tee yhtään mitään mitä itse en halua...

Tästä ei kai voi mennä kuin ylöspäin ;-)

Väliaikojen top 5

Mikäli bloggerin laskut pitävät paikkansa tämä on neljässadaskuudeskymmenesviides postaus. Siitä on pitkä aika kun ensimmäinen tupsahti ulos ja viimeisestäkin on aikaa, koska olen ollut muiden asioiden äärellä.

Jottei ote unohdu, ladataan tänään maailmalle viimeaikojen top 5 kuulumiset

Top 1 Ei mitään ja vähän liikaa

Jos ei tee mitään, saa aikaan letkeää olemista. Osaan todellakin olla tekemättä ja olla olemassa. Vastapainoksi tein toista viikkoa tiiviisti kuvia ja tekstiä. Kun tekee aivan päättömästi, niin siitä seuraa siipan rakkaudella annettu moite. Moite taas sai minut nöyrtymään ja tajuamaan, että kädet on kipeämmät kuin aikoihin ja päätin tauottaa tekemisiäni paremmin. Do - Be - Do - Be, historian laulut toistavat itseään...

Top 2 Muutoksen kourissa

Muutos tekee hyvää. Olen vakaasti sitä mieltä. Mutta kun todella ihana huonekaveri lähtee toisaalle vuodeksi ja jättää tyhjän pöydän, joka sekin haetaan pois, niin kirpaiseehan tuo. Nyt työhuoneessani on valintani mukaan tanssilattia, joogasali tai makaa-lattialla-paikka. Jään odottamaan uutta kämppistä, sellaista joka kestää minua ;-)

Top 3 Kaipuun kutina

Jorman lopettamisen jälkeen olen ollut heitteillä. Päänahkanikin on ilmeisesti päättänyt rakastaa vain Jorman käsiä, sillä viimeisten kampaajakäyntien jälkeen päänahkaani on kutittanut niin paljon, että sisäinen paviaanini kirkuu, koska en anna sen raapia. Olisiko syytä doupata allergialääkkeillä...

Top 4 Rakastunut

Yhtenä päivänä heräsin huomioon, että taidan olla rakastunut tähän vartalooni. Siis pyöristyneeseen, ikääntyneeseen ja naksahtelevaan kroppaani. Mitä ihmettä on tapahtunut, en tiedä, mutta nyt kahden viikon kuluttua rakastumisesta olen tiivistynyt ja oloni on kuin keväällä lumen alta kurkottavalla krookuksella.

Top 5 Ahaa!

"Voin Aina Valita Itselleni Paremman Vaihtoehdon"

"Voin Aina Valita Määrän"

Toisena aamuna aloin loistaa hehkulamppuna peilikuvalleni. Kaikki soluni tuntuivat tajuavan tuon ensimmäisen lauseen. Ajatus ei liittynyt ruokaan tai liikuntaan sillä hetkellä, mutta niihinkin tämä sopii kuin nenä päähän.

Ihan tuttua asiaahan tuo on, mutta minä en tajuu, ennenkuin ihan itse tajuun ;-)

Näin tällä kertaa.

Monta hyvää top vitosta tulevaan viikonloppuusi, mitä ikinä ne sinulla ovatkin ♥

Ehtii sitä vielä viimeisenäkin päivänä...

Loma oli ja loma meni.

Olin oma itseni aina eilispäivään asti, jolloin aloin pelätä pahinta, eli muuttumista maanantai-paluu-töihin-angstisten joukkoon.

Mitä pidemmälle päivä eteni sitä selvemmin tunsin, että mankumiseni ärsytti korviani ja kurkkuani kuivasi niin, että rommitotia teki mieli...

En siis ollutkaan sairastunut työallergiaan, vaan ihan tavallinen tauti halusi hyvän kodin itselleen. Viekkaana ajattelin antaa sille kovan vastuksen, ja niin minä söin kovasti tummaa suklaata, lisäksi olin yltiösosiaalinen ja pelasin perheen kanssa ainakin kolme erää Kivi-peliä. En voittanut kertaakaan, mikä todisti minulle ranneliikkeen heikkouden (ja ärtymys henkisen taantumisen). Kukaan ei tuonut minulle kermaa taikka lämmintä kaakaota lohdutukseksi, ja niin minä annoin periksi kaikille kiusauksille ja menin loppuillaksi kerälle sohvan kulmaukseen.

Silittelin itseäni myötäkarvaan ja mietin, että kyllä ainakin maaten elokuvien katsominen parantaa naisen. Lepäsin ensin toisella kyljelläni, kääntyen illan mittaan toisellekin. Nukkumaanmenoaikana olo oli virkeä kuin peipposella ja katselin sinisin kiiluvin silmin sitten koko yön, josko Batman vaikka saapuisi tuomaan unihiekkaa.

... ei tullut...

Skool vuodelle 2017

Kaadanpa tässä meille pienet juhlajuomat,
toiveesi mukaan vesi-, limu- tai kuohuviinikuplivaa :)

En juo itseäni tänäänkään känniin
olenhan syntymähumalan saanut onnetar
minulle riittää tämä kanssasi jaettu lasi.

Ei murehdita mennyttä,
eilistä, vuotta, vuosikymmentä,
siihen ei kertakaikkiaan ole nyt aikaa.

Olen tässä nyt, sinun kanssasi, ajatellen sinulle ja minulle kaikkea hyvää.
Olettaen sitkeästi, että joku maailmankaikkeuden lampunhenki kuulee toiveemme:
tervehtymistä, terveyttä, rohkeutta, liikettä, luottamusta, naurun remakkaa, hihittelyä, lämmintä sänkyä (ja halukkaille viileää), rakkautta ja halauksia. Näitä tarpeeksi ja laita vähän enemmänkin!
Ja jos joku haluaa avaruuslennolle, niin hänelle sekin ilo järjestä...

Parhainta uutta vuotta odotellen!
Skool ystäväiseni ♥