olen hakenut varaamani Zoolander 2 -leffan kirjastosta ja pettynyt siinä kaikkeen muuhun paitsi Benedict Cumberbatchiin ;-)
olen tuntenut kipua
olen päättänyt tuulettaa päätäni
olen lähtenyt kävelylle
olen herännyt uuteen kirkkaaseen aamuun
olen tietoisesti ollut poissa koneelta
olen kuunnellut kehoani
olen ollut pettynyt
olen pelännyt
olen lähtenyt kävelylle
olen kirjoittanut hyvänyön toivotukset miehilleni
olen kuunnellut lintujen laulua iltamyöhään
olen herännyt uuteen päivään
olen ollut onnellinen
olen pukeutunut kauniisti
olen miettinyt kesälomaa
olen pelännyt sen menevän pilalle
olen yrittänyt olla huomaamatta olotilaani
olen pettynyt yritykseeni
olen lähtenyt kävelylle
olen nähnyt miehen, joka heittää vimmaisesti pyöränsä repusta tyhjiä tölkkejä tien toiselle puolen
olen ollut kommentoimatta, koska ajattelin saavani ennemmin turpaan kuin mitään hyvää aikaiseksi
olen nähnyt vanhalla mummolla -kävelykepin kaverina- jaloissa upeat varrelliset siniset converset
olen hymyillyt sille mummolle ja nähnyt mummon hymyilevän takaisin
olen virnistellyt kävellessäni
olen käynyt monesti suihkussa
olen laittanut hiuksiini kiharat
olen kuunnellut tuntikaupalla musiikkia
olen katsonut lehtien kasvua pihakoivuissa
olen aivastellut
olen nauttinut olostani
olen vihannut olotilaani
olen pettynyt
olen lähtenyt kävelylle
olen syönyt herkullisia aamiaisia
olen istunut lattialla enemmän kuin sohvalla
olen hermostunut itseeni
olen lähtenyt kävelylle
olen istunut suurkirkon portailla
olen kuunnellut ulkoilmakonserttia ja notkistellut lantiotani ja vipattanut varpaitani
olen syönyt lounasta polttariporukan kyljessä ja ihaillut morsiammen keppihevosta
olen katsonut leffatarjonnan, mutta jättänyt menemättä yhteenkään viidestä mielenkiintoisesta
olen laulanut kotona hävyttömän kovaa ja hävettävän hiljaa hyräillyt ulkona
olen katsonut ystävän lainaaman Almodóvaren Julietan ja pitänyt siitä
olen seurannut kuinka pieni mäyräkoira haukkuen vaatii, että isäntä potkaisee hänelle ison jalkapallon
olen mennyt kauppaan klo 22 jälkeen, ostanut kaksi jäätelöä ja syönyt ne molemmat kotona ennen puolta yötä
olen istunut kivellä ja juonut pullosta vettä
olen nauttinut kevyen repun kantamisesta
olen tunkeutunut outoihin tunneleihin
olen sanonut yhtenä päivänä ääneen yhden sanan
olen toisena päivänä turissut satoja sanoja
olen nauranut
olen jättänyt pyyhkimättä märkiä poskiani
olen ollut kaunis ja olen ollut ruma
olen pakahtuvasti rakastanut koko maailmaa
olen vihannut omaa mieltäni
olen lähtenyt useasti
olen tullut yhtä monta kertaa takaisin
olen ollut epämääräinen, mutta samalla
olen edennyt ulkona perjantai mukaan lukien 40,65 kilometriä
-ei paha ;-)
Muistatkos, kun se keväthuuma iski minuun ja kävin piristämässä mieltäni ja kotiani viherkasveilla. Niillä, jotka hengittävät puhdasta ilmaa kotiin, sellaisilla, joiden katseleminen rauhoittaa mielen levolliseksi ja joille puhuminen tekee ihmiselle hyvää.
Noh, menikö kuukausi ja lopputulos on kuin emännän mieli:
Birgitan hoidossa ollut
ennen Birgitan kohtaamista
Tähän ei kai voi muuta kuin suhtautua pitkämielisesti. Onneksi sää on ollut niin kylmää, etten ole ehtinyt vielä innostua parvekekasvien hankkimisesta ;-)
Jos huhtikuu(kinko) meni minulta niin sanotusti penkin alle, niin huipentui se sentään vipattavaan jalkaan ja onnelliseen hymyyn.
Kun vapun aattoilta sai (ja ystävämme tekivät meille oharit), me emme hätkähtäneet tilannetta, vaan otimme pienet lasilliset kuplivaa ja lähdimme kaksin kohti Korjaamon vaunusalia.
Ulko-ovella myimme kahdelle jonottajalle ylimääräiseksi jääneet liput ja tuotimme toivottavasti heille enemmän iloa kuin murtuneita varpaita.
Seuraavaksi jätimme ulkotakkimme narikkaan ja suuntasimme suoraan vaunusaliin ja tangon pyörteisiin. Se oli Olavi Virtaa, aaahhhh....
Tunnustan, että avitin miestä viemisessä, sillä välillä hän suorastaan odotti apuani. Mitä pidemmälle ilta kului, huomasin, että siipan tanssijalka ja lantio oli vetreytynyt paremmaksi kuin ikinä ja ilostuin tästä niin, että vein vielä vähän enemmän...
Pienen tanssihekuman jälkeen nousimme portaat ylös Vintille ja tunsin heti perille päästyäni, että tämän lähemmäs taivasta on vaikeaa päästä. Dj:t soittivat swingiä, dixielandia, charlestonia, jazzia ja boogie woogia. Lattialla näin upean raitapukuun sonnustautuneen miehen hattu päässään. Sen musta-valkoinen kiiltonahkakenkä napsahti jämäkästi tanssikaveria pyöritellessä. Toisaalla kaunis nainen housupuvussaan oli mitä viehkein ja vetovoimaisin -kuin vuosikymmenten takaa tänne tupsahtanut. Ensin istahdimme lavan reunalle ihailemaan toisia, mutta pikkuhiljaa oma keho vaati päästä lattialle ja niin meidän salakapakan tanssilattianeitsyys oli menetetty. En miettinyt enää muuta kuin säveliä ja vetävää rytmiä. Minä kuuntelin toisten askeleita, suloista puheensorinaa, miehen hengitystä sekä oman kehoni kehräävää ääntä...
Mitä pidemmälle yö kului, sitä onnellisempi olin ilmavasta hameestani sekä tennareistani, jotka siivittivät minua kevyesti tanssisalista toiseen ja tunnista seuraavaan. Lopulta astelimme yössä kotia kohti, elo oli lämmin ja unelman raukea. Katsoin kirkasta taivasta ja ajattelin, että josko nyt olisin siirtynyt parempien tähtien alle. Ja kyllä näin oli, sillä aamulla sää oli päinvastainen kuin edellisenä. Nyt ei ollut lunta maassa, vaan nurmi oli paljaana ja aurinko helotti taivaalla. Vielä kerran me innostuimme ja päätimme lähteä muiden hattupäisten seuraan Ullanlinnanmäelle poksauttamaan pieni pullonkorkki ilmaan ja haukkaamaan uunituoretta munkkia, jonka sokerit huurruttivat huulet valkoisiksi.
Salakapakan lääkityksestä ja tangon pyörityksistä huumaantuneena olen selvinnyt kohtuullisen hyvin jo neljä päivää. Olen myös nimennyt kuluvan kuukauden Uudeksi Upeaksi Toukokuuksi. Näin hyvästä alusta on hyvä ponnistaa eteenpäin :)
