Mä voisin olla väri valonauhassasi
olla rakkautesi osa
tuntea matkan päästä kuinka ihosi säteilee
Mutta olen musta
kuuntelen lekan iskuja ja koiran haukuntaa
toinen takoo päätäni, toinen mieltäni
Vitutus on maailman turhinta ajankäyttöä
en tajua kuinka viitsin tarttua siihen
mutta tässä minä olen taas
Nobody said it was easy, laulaa mies
Älä syytä itseäsi, sanoo mies vieressä
Ja mä pyyhin poskeani ja laulan vielä kovempaa
keskiviikko 29. marraskuuta 2017
sunnuntai 26. marraskuuta 2017
yksi mulle, toinen sulle ja kaikille muille vielä samanlaiset
Lauantai-aamuna heräsin onnellisena. Tiesin että N Y T on vapaapäivä, eikä minun tarvitse tehdä mitään. Olin mennyt tukka putkella yötä myöten tiistaista asti.
Olin nähnyt hienoja maalauksia, katsellut taitavaa näyttelijää ja kuunnellut muusikoiden upeaa soitantaa, mutta myönnän anoen nikotelleeni torstai-iltana, että onko pakko mennä pikkujouluihin jos ei jaksa.
Aina kun joku kysyy minulta nuo sanat, niin vastaan oitis: Ei Ole Pakko! Mutta kukaan ei sanonut minulle niin. Päinvastoin, tilalle tuli lause sanktiosta, joka lankeaa no showlle ilman lääkärintodistusta.
Niinpä päätin vetää vermeet niskaan ja olla ajattelematta väsymystä. Sen verran minulla oli tolkkua jäljellä, että söin sopivan kevyesti ja join vieläkin kevyemmin.
Tanssilattia on se paikka, jossa energiatasoni yleensä nousee, mutta täällä sali oli sopimaton bändiakustiikalle ja ihmiset jakautuivat kummallisesti eri puolille juhlatilaa. Päätin heilua tassilattialla sen aikaa kun huvittaa ja ennenkuin jatkoaika tulee käsille minä teen tuhkimot. Yhdessä asiassa olen nimittäin aika jurnu: pidän enemmän juhlista, jotka jatkuvat samassa paikassa hamaan tappiin aamuun asti. En kerta kaikkiaan välitä jatkoille siirtymisestä. Kotimatka oli käsillä, arkipäivät taputeltu ja yöjunassa istuessani tajusin harkitsevani: Mitäs jos tekisinkin jotain aivan muuta. Viettäisin päiväni erilaisten asioiden parissa, tehden jotain minulle enemmän merkityksellistä. Kukahan haluaisi tällaisen naisen työpaikalleen töihin.
En tiedä. Pitäisikö oikeasti harkita vielä alanvaihtoa. Mies komppaa vieressä ja minä tosiaan alan laskea plussia ja miinuksia nykyisestä paikastani.
Sitten ajattelen niitä ihmisiä joiden kanssa pyörin päivissäni. Ne ovat ihania. Ne piristävät oloani pelkällä läsnäololla. Eilenkin sain naurunkohtauksen, kun työkaverilta tuli viesti: Unohda ruma jouluvillapaita, perhepyjama on uusi hittituote!
Uusien vihjeiden perusteella kamalia jouluvillapaitoja ei siis enää tarvita, vaan yhtenä suurena perheenä (meidän pikkuperheen sananparsi) pukeudutaan yhteneväisiin pyjamiin ja nautitaan joulusta ilman paineita.
Mikä viisaus piileekään tässä. Kenenkään ei tarvitse miettiä mitä laittaa päällensä. Jokaisella on yhtä pehmeä ja venyvä vaate, sen sisälle mahtuu jokainen suupala ja kuosi on sen verran kirjava, ettei suklaatahrat tai munatotin roiskeet näy.
Ehdottomasti suosittelen tarttumaan jenkkivillitykseen ja tilaamaan koko suvulle samanlaiset jouluasut kotiin ja kylille aina jouluaatosta tapaniin =D
... tai ehkä ei sitten kuitenkaan ;-)
 |
| Jonna Tervomaa: Oo mun kaa |
Aina kun joku kysyy minulta nuo sanat, niin vastaan oitis: Ei Ole Pakko! Mutta kukaan ei sanonut minulle niin. Päinvastoin, tilalle tuli lause sanktiosta, joka lankeaa no showlle ilman lääkärintodistusta.
Niinpä päätin vetää vermeet niskaan ja olla ajattelematta väsymystä. Sen verran minulla oli tolkkua jäljellä, että söin sopivan kevyesti ja join vieläkin kevyemmin.
Tanssilattia on se paikka, jossa energiatasoni yleensä nousee, mutta täällä sali oli sopimaton bändiakustiikalle ja ihmiset jakautuivat kummallisesti eri puolille juhlatilaa. Päätin heilua tassilattialla sen aikaa kun huvittaa ja ennenkuin jatkoaika tulee käsille minä teen tuhkimot. Yhdessä asiassa olen nimittäin aika jurnu: pidän enemmän juhlista, jotka jatkuvat samassa paikassa hamaan tappiin aamuun asti. En kerta kaikkiaan välitä jatkoille siirtymisestä. Kotimatka oli käsillä, arkipäivät taputeltu ja yöjunassa istuessani tajusin harkitsevani: Mitäs jos tekisinkin jotain aivan muuta. Viettäisin päiväni erilaisten asioiden parissa, tehden jotain minulle enemmän merkityksellistä. Kukahan haluaisi tällaisen naisen työpaikalleen töihin.
En tiedä. Pitäisikö oikeasti harkita vielä alanvaihtoa. Mies komppaa vieressä ja minä tosiaan alan laskea plussia ja miinuksia nykyisestä paikastani.
Sitten ajattelen niitä ihmisiä joiden kanssa pyörin päivissäni. Ne ovat ihania. Ne piristävät oloani pelkällä läsnäololla. Eilenkin sain naurunkohtauksen, kun työkaverilta tuli viesti: Unohda ruma jouluvillapaita, perhepyjama on uusi hittituote!
Uusien vihjeiden perusteella kamalia jouluvillapaitoja ei siis enää tarvita, vaan yhtenä suurena perheenä (meidän pikkuperheen sananparsi) pukeudutaan yhteneväisiin pyjamiin ja nautitaan joulusta ilman paineita.
Mikä viisaus piileekään tässä. Kenenkään ei tarvitse miettiä mitä laittaa päällensä. Jokaisella on yhtä pehmeä ja venyvä vaate, sen sisälle mahtuu jokainen suupala ja kuosi on sen verran kirjava, ettei suklaatahrat tai munatotin roiskeet näy.
Ehdottomasti suosittelen tarttumaan jenkkivillitykseen ja tilaamaan koko suvulle samanlaiset jouluasut kotiin ja kylille aina jouluaatosta tapaniin =D
... tai ehkä ei sitten kuitenkaan ;-)
 |
| The Washington Post |
 |
| Don't moose with me - peräluukulla? |
lauantai 18. marraskuuta 2017
Älyvapaita ja muita ajatuksia
Vetelin viululla omaa sooloani, vetelin oikein antaumuksella. Olin kietoutuneena niin tiukkaan seittiin, että pääni oli haljeta. Onneksi torstaina kuitenkin luin Positiivareista sanat:
Meni melkein omena väärään kurkkuun, koska olin jo aika haka mutapainissa itseni kanssa. Sen sijaan, että olisin sukeltanut syvemmälle, otin ajatuksesta vaarin ja tartuin töiden jälkeen jonkun mainosmiehen lauseeseen:
Hyvä ruoka - parempi mieli
Nappasin Hesarista uuden Palak dal -reseptin ja lähdin kauppaan ostamaan vihreää pinaattia, oranssia linssiä ja kellertävää sinapinsiementä. Kotona nuuhkin innoissani mausteiden tuoksua pannulla ja ruokaillessa päätin saada henkistä apua viisaasta miehestä edessäni.
Miten sä teet sen? Miten sä olet noin pirun rauhallinen?
Ja se kertoi miten meditointi on ajan kanssa muuttunut syvemmäksi, miltä se tuntuu ja miten tämä kaikki on vaikuttanut mieleen ja olotilaan. Olin kateudesta melkein yhtä vihreä kuin se pinaatti, jonka käytin ruokaan. Mutta koska kateus on voimavara vain kun sitä käyttää eteenpäin menoon, niin mietittiin miten voisin päästä samankaltaiseen tyyneyteen ja tehtiin mulle suunnitelma: Meditoin, missä, milloin.
Sitä saa mitä tilaa
Puolitoista päivää meni paremmalla asenteella, jopa innostuneena. Tänään nappasin keittiönpöydän käsittelyyni. Hioin sen ja puhdistin pölystä. Levitin vahan ja totesin siipalle, että tähän pöytään ei saa koskea kahteenkymmeneen minuuttiin, jottei uusi vahaus mene pilalle! Heiluin onnellisena keittiössä, touhusin sitä sun tätä ja katsoin pöydän pintaa. Hyvältä näyttää. Paljon paremmalta kuin ennen. Mutta tuo yksi kohta... ja otin siveltimen käteen, tein korjausliikkeen, väärän sellaisen ja saamari, pilasin vahauksen. Siis miestä kielsin koskemasta pöytään, mutta itse menin sörkkimään. Mikä tollo! Lopulta mies kävi hakemassa mulle järeää hiomapaperia jolla vedin pinnan puuhun asti paljaaksi ja aloitin alusta. Voi jösses sentään.
Ikävä juttu, mutta samalla hauska
Ajattelen tuota mummon lausetta ja totean, etten tottele itseäni, vaikka muka olen aina oikeassa ;-). Laitan Areenan aalloille ja kuuntelen ihanan äänen omaavaa Susanna Vainiolaa, joka soittaa hyviä kappaleita Kissankehto ohjelmassaan. Tällä hetkellä ja tässä tunnetilassa minua koskettaa eniten tämä jakso.
Koska päivän sössimiset ja onnistumiset on hoidettu kuntoon, niin jäljelle jää vain glögin lämmittäminen ja mantelin pureskeleminen.
Eli ei tässä muuta kuin: paljon parempaa viikonlopun jatkoa sinulle :)
Älä märehdi kohdallesi osuneita väärinkäytöksiä.
Mudassa kieriskely ei ole paras tapa puhdistautua.
-Aldous Huxley
Meni melkein omena väärään kurkkuun, koska olin jo aika haka mutapainissa itseni kanssa. Sen sijaan, että olisin sukeltanut syvemmälle, otin ajatuksesta vaarin ja tartuin töiden jälkeen jonkun mainosmiehen lauseeseen:
 |
Hyvä ruoka - parempi mieli
Nappasin Hesarista uuden Palak dal -reseptin ja lähdin kauppaan ostamaan vihreää pinaattia, oranssia linssiä ja kellertävää sinapinsiementä. Kotona nuuhkin innoissani mausteiden tuoksua pannulla ja ruokaillessa päätin saada henkistä apua viisaasta miehestä edessäni.
Miten sä teet sen? Miten sä olet noin pirun rauhallinen?
Ja se kertoi miten meditointi on ajan kanssa muuttunut syvemmäksi, miltä se tuntuu ja miten tämä kaikki on vaikuttanut mieleen ja olotilaan. Olin kateudesta melkein yhtä vihreä kuin se pinaatti, jonka käytin ruokaan. Mutta koska kateus on voimavara vain kun sitä käyttää eteenpäin menoon, niin mietittiin miten voisin päästä samankaltaiseen tyyneyteen ja tehtiin mulle suunnitelma: Meditoin, missä, milloin.
Sitä saa mitä tilaa
Puolitoista päivää meni paremmalla asenteella, jopa innostuneena. Tänään nappasin keittiönpöydän käsittelyyni. Hioin sen ja puhdistin pölystä. Levitin vahan ja totesin siipalle, että tähän pöytään ei saa koskea kahteenkymmeneen minuuttiin, jottei uusi vahaus mene pilalle! Heiluin onnellisena keittiössä, touhusin sitä sun tätä ja katsoin pöydän pintaa. Hyvältä näyttää. Paljon paremmalta kuin ennen. Mutta tuo yksi kohta... ja otin siveltimen käteen, tein korjausliikkeen, väärän sellaisen ja saamari, pilasin vahauksen. Siis miestä kielsin koskemasta pöytään, mutta itse menin sörkkimään. Mikä tollo! Lopulta mies kävi hakemassa mulle järeää hiomapaperia jolla vedin pinnan puuhun asti paljaaksi ja aloitin alusta. Voi jösses sentään.
Ikävä juttu, mutta samalla hauska
Ajattelen tuota mummon lausetta ja totean, etten tottele itseäni, vaikka muka olen aina oikeassa ;-). Laitan Areenan aalloille ja kuuntelen ihanan äänen omaavaa Susanna Vainiolaa, joka soittaa hyviä kappaleita Kissankehto ohjelmassaan. Tällä hetkellä ja tässä tunnetilassa minua koskettaa eniten tämä jakso.
Koska päivän sössimiset ja onnistumiset on hoidettu kuntoon, niin jäljelle jää vain glögin lämmittäminen ja mantelin pureskeleminen.
Eli ei tässä muuta kuin: paljon parempaa viikonlopun jatkoa sinulle :)
sunnuntai 5. marraskuuta 2017
Jos se ei lopu, se jatkuu
Marraskuu on hyvä kuukausi. Tajusin muutama vuosi sitten tämän Leenan vihjeestä. Aiemmin kuukausi oli vuoden pimein ja lamauttavin, mutta ei enää.
Nyt minusta on hyvä aika laskeutua loppuvuoteen. Kukaan ei odota marraskuulta ihmeitä, mutta ehkäpä juuri sen vuoksi tämä on ihmeiden kuukausi. Jos minua ei huvita mennä illalla ulos, pysyn tyynesti sisällä. Pimeinä iltoina voin oikein hyvin lukea kirjoja, ottaa kynän käteen ja kirjoittaa vaikka postikortteja, opetella uusia asioita tai vain hissutella.
Olen tehnyt tänäkin vuonna pienen marraskuun tekemiset -listan. Listani on kohtuullinen, sillä pitkästä to do listasta tulen vain pahalle tuulelle:
Sitten ihan muuta.
Nyt minusta on hyvä aika laskeutua loppuvuoteen. Kukaan ei odota marraskuulta ihmeitä, mutta ehkäpä juuri sen vuoksi tämä on ihmeiden kuukausi. Jos minua ei huvita mennä illalla ulos, pysyn tyynesti sisällä. Pimeinä iltoina voin oikein hyvin lukea kirjoja, ottaa kynän käteen ja kirjoittaa vaikka postikortteja, opetella uusia asioita tai vain hissutella.
Olen tehnyt tänäkin vuonna pienen marraskuun tekemiset -listan. Listani on kohtuullinen, sillä pitkästä to do listasta tulen vain pahalle tuulelle:
- joululahjat - hoidetaan nyt, näin minun ei tarvitse kulkea paniikkiväen puristuksissa jouluhärdellissä (poikkeuksena on Vanhan joulumyyjäiset, josta haen itselleni jotain pientä)
- vessan silikonin vaihto - toimin päällysmiehenä, koska homma on delegoitu siipalle toteutettavaksi loka-marraskuussa
- luistelemaan rautatientorille - jonain pimeänä iltana lähden rautatientorille harrastamaan taidotonluistelua (en siis osaa, mutta mitäs se haittaa)
- äidillä ja isällä kyläily - ei kaipaa selityksiä ♥
- keittiön pöydän vahaus
- armoton villasukkatanssi + hoilaa kovaa ja korkealta -oma hetki
- jonkin uuden ruokalajin kokkaaminen
 |
| viisi päivää hengissä |
Sitten ihan muuta.
Kävin marraskuun ensimmäisenä päivänä ostamassa kotiin uuden kasvin. Sellaisen vielä hienosti elossa olevan. Jos muistat kesäisen postaukseni edellisestä vihreästä, niin ehkä mietit, kannattaako minun käydä tällaisilla ostoksilla. Sitä minä nimittäin mietin.
Ehkä lyön itseni kanssa vetoa, kuinka pitkään tämä kaunotar pysyy hengissä. Enkä pistä pahakseni, jos haluat kommentoida oman arvauksesi =D
Tulipa tässä vielä mieleen:
Teille, jotka ehkä teitte jonkinlaisen uudenvuoden lupauksen. Tiedoksi, että milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Vielä on riittävästi aikaa tehdä ihmeitä, kunhan teet asiat hyvillä mielin, etkä ota niistä paineita =D
Tästä on hyvä jatkaa. Sillä jos jotain ei lopeta, niin se jatkuu. Ja jokin jatkuu aina siihen asti, kunnes muutan suuntaa ♥
Ehkä lyön itseni kanssa vetoa, kuinka pitkään tämä kaunotar pysyy hengissä. Enkä pistä pahakseni, jos haluat kommentoida oman arvauksesi =D
Tulipa tässä vielä mieleen:
Teille, jotka ehkä teitte jonkinlaisen uudenvuoden lupauksen. Tiedoksi, että milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Vielä on riittävästi aikaa tehdä ihmeitä, kunhan teet asiat hyvillä mielin, etkä ota niistä paineita =D
Tästä on hyvä jatkaa. Sillä jos jotain ei lopeta, niin se jatkuu. Ja jokin jatkuu aina siihen asti, kunnes muutan suuntaa ♥