perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kotikoordinaattorin kuolonkankeus

Neiti täydellinen. Se ei tee virheitä ja se on aina oikeassa ;-)

Tuijottelin ohimennessäni ruokapöydän pintaa. Sen sävy oli hiukan vääränlainen ja se vääräkin oli alkanut haalentua. Hartaan puolen vuoden kohkaamisen jälkeen astelin valtavaan markettiin, uppouduin remonttimaailmaan ja valitsin juuri oikean sävyisen puuvahan. Eihän se ollut samaa merkkiä kuin alkuperäinen, mutta mitäs väliä sillä on, kun teen työni hyvin.

Ajoissa ennen joulua hioin pöydän. Vetelin vahan pintaan ja jäin odottamaan kuumeisesti sen kuivumista. Kuivuvan aika on pitkä, joten kävi kuten saatat arvata. Menin koskemaan pöytään liian aikaisin ja sain alottaa työt uudestaan.

Niinpä minä taas hioin pöytää. Vedin uuden puuvahan pintaan. Annoin sen kuivua huolella ja miten hienolta meidän keittiössä näyttikään. Aaah.

Meni pari päivää, jotain touhutessani katsoin pientä rosoa pöydän pinnassa. Kokeilin sitä somalla pikku sormellani, rapsutin myös kynnelläni ja kas kummaa, kaunis vahaliuskanen lähti irti. Lähtipä vierestä useampikin. Sanoin ehkä kolme perkelettä ja kymmenen mitä hittoa. Se hylkii vanhaa vahaa tai sitten siihen vetoaa keski-ikäinen nainen, ajattelin. Mietin päivän verran mitä teen ja lopulta otin lastan käteen ja kaavin suurimman osan vahasta pois, se kun niin mukavasti siitä pinnasta irtosi. Peitin pöydän jouluksi pöytäliinalla.

Kirjoitin muistikirjaani tammikuulle: hio, putsaa ja vahaa keittiön pöytä.
Siirsin tehtävän helmikuulle: hanki uusi vaha ja hio pöytä
Maaliskuun kohdalla luki: hoida keittiön pöytä
Huhtikuu, toukokuu, kesäkuu ja vielä heinäkuussakin pelkkä: keittiön pöytä!

Sitten kävi niin, että kesken maanantaipäivän päätin siirtyä suoraan toimintaan. Keittiössä alkoi armoton hiominen. Tiistaina miesten kadotessa talosta otin sudin ja vahan esiin. Vetelin antaumuksella uutta pintaa pöytään. Kirjoitin ison lapun itselleni: Älä koske!

Mikä erikoista, lappu tehosi myös miehiin. Sain olla kolme päivää ihan rauhassa :-). Nyt kun pöytää on vahattu pariin otteeseen jään odottamaan säilyykö siinä silkkinen ihana tumma pinta, vai tapahtuuko jotain muuta jännittävää...

Jollen tästä muuta oppinut niin sen, ettei minun kannata odottaa motivaation syttymistä. Motivaatio on poistunut kehostani. Se on kuollut. Minun ei myöskään kannata kuvitella, että osaisin tehdä asiat yhdellä kertaa täydellisesti. En ymmärrä miksei niin ole, mutta hitto soikoon, ei vaan näytä olevan. Sen sijaan opettelen toimimaan ja harjoittelemaan uudestaan niin pitkään kunnes menee oikein.

Hyvänä muistutuksena voin pitää pöytää, jota katselin noin vuoden verran ja siitä viimeiset 210 päivää harmitellen. Kun lopetin odotan-inspiraatiota-ajattelun ja tartuin vain toimeen, niin hoidin homman kotiin neljässä päivässä. Revipäs Birgitta siitä :D

12 kommenttia:

  1. :D maailman paras postaus ikinä! Niin tuttua. Niin elävästä elämästä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos KokoNainen :) Toisinaan sitä tapahtuu kaikenlaista kivaa ja välillä ei tapahdu yhtään mitään. Mä taidan olla jo tosi loman tarpeessa ;-)

      Poista
  2. Pääsee niin paljon helpommalla, kun ei ole Neiti Täydellinen ja tietää, että kaikki voi mennä pieleen.
    Mutta se ei haittaa, niin kuin huomasit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tässä(kin) iässä vielä oppii jotain ♥

      Poista
  3. Täällä on kuule niin peukut pystyssä että nyt tuo silkkinen pinta pysyy:) On siinä kova homma! Niin ja eikös sitä sanota että harjoittelu tekee mestarin:) Leppoisaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan todella, että kolmas kerta toden sanoo. Mä luulen, että musta tulee ennemmin suurharjoittelija kuin mestari, heh heh.

      Kuuma viikonloppu on jo takana, joten oikein leppeitä kesäpäiviä sinne ♥

      Poista
  4. Ai jessus, miten ihana! Just näin! Otetaan vaikkapa ikkunan pesu, joka mulle on sitä myrkynsekaista. Vuodessa mä inhoan, pohdin, mietin että pitäis, luovutan, päädyn "parempaan ajankohtaan" jne 310 päivää. Sitten yhtenä omituisena päivänä teen sen tunnissa ja ihmettelen, miten se niin nopsaa kävi. Muutaman päivän ihailen niitä ja sitten voidaankin alkaa taas alusta....
    Onhan vahan nyt ollut ihmisiksi, onhan? Tai siis...niinku vahoiksi... :-D
    Ja vielä....nämä mukinaluset on parhaat. Just ton kuvan valkkaan melkein aina, ja joka kerta muistan sua. Tää on ollut niin super ja nappipostitus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä on vaha pysynyt hyvännäköisenä, en oikein uskalla kokeilla normiotteillani tuota pöytää, heh heh. Kunhan vihdoin pääsen lomailemaan, niin eiköhän tuo pöytä saa viimeisen testin. Tekisi mieli leipoa vaikka raparperipiirakkaa tai sämpylöitä. Ehkä jopa molempia :)

      Ikkunanpesu. Jäk! Mukinaluset Yes! Suloista loppuviikkoa sinulle :D ♥

      Poista
  5. Tekemättömät työt rasittavat paljon enemmän kuin itse työ:) Hienoa että sait pöydän kuntoon ja vielä näillä helteillä. Eilen työhommelin päälle menin kaupunkiin - polttavaa tulikuumaa helv.. öh hellettä, kävin naamahuollossa ja sen jälkeen kirpputorilla ja kaupassa, illalla siivoiltiin perinpohjin ja iltayöstä raahasin vettä kasvimaalle ja siivosin vanhan puolen aittaa ja pihamaatakin kun odotimme vieraita. Mereen uimaan ei ehditty ja vähän kyllä väsytti kun elokuvaa katsoin. Vanhaa kissaa hoivattiin tietysti joka värsyn välissä, kun on vähän nuurunut. Tämmösiä päiviä on vain joskus helteellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla olikin tehopäivä takana :). Raikas suihku on tullut tutuksi näinä päivinä, se ei ole pettänyt kertaakaan. Uimavesi on +25 mikä tuntuu ihan ihmeelliseltä.

      Toivottavasti pääset merelle viikonloppuna :)

      Poista
  6. P.s. mistä tuo ihana naisenkuva on peräisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tuollaisia kuvallisia lasinalusia. Ostelen niitä joulun alla pop up liikkeistä. Jos muistan oikein, niin liike on ollut Kellopeliappelsiinin. Täytynee tsekata asiaa.

      Poista