tiistai 19. maaliskuuta 2019

Se liikkuu

Olen toivonut reilun vuoden, että alottaisin juoksuharrastuksen.
Sen sijaan, että olisin juossut, kaaduin ja tipahdin vuosi sitten polvilleni,
tömäytin kehoni sellaiseen solmujumiin, etten kesällä enää päässyt kävelemään.

Mahtava tilanne!

Loppukesän jälkeen joukko fyssareita ja hieroja on auttanut minua ja nyt pystyn kävelemään kohtuullisesti. Mutta himottaa edelleen tuo juoksu.

Koska olen nössö, en halua ostaa talvilenkkareita ja lähteä taistoon liukkautta, loskaa ja lunta vasten. Vaihtoehtona minulle tarjottiin kuntosalin juoksumattoa, mutta minä en ole salilla kävijä. Ajatuskin saa kantapääni jarruttamaan lattian läpi. Kuntosali ei vaan tunnu mukavalta paikalta.

Sitten kuulin mainion tarinan. Eräällä kaverilla oli suuri tarve pistää keho parempaan kuntoon, mutta ajatus toteutuksesta oli ison kynnyksen takana. Mies päätti, että hänestähän tulee salilla kävijä keinolla millä hyvänsä. Hän teki diilin itsensä kanssa: käyn kuukauden ajan viitenä päivänä viikossa kuntosalilla. Mies käveli töiden jälkeen salille sisään ja poistui sieltä. Hän todellakin vain kävi salilla, mutta kävi kuitenkin. Ja kuten arvaat, kun mies oli saanut alun ikävän ajatuksen kääntymään toisenlaiseksi, tuli miehestä aikaa myöten innostunut salilla kuntoilija :)

Minusta idea oli mahtava. Mitä jos minustakin kehkeytyisi salilla kävijä samalla tekniikalla.

Niinpä hankin saliavaimen. Menin sisälle katsomatta sivuille ja ajattelematta miten haraan sisäisesti vastaan. Sovin itseni kanssa, että lämmittelen cross trainerilla 5 minuuttia ja kokeilen jos keho kestää juoksua 10 minuuttia. Ja sitten poistun paikalta.

No jumiin meni kroppa, mutta siitä selvittiin hierojalla ja muutaman lepoviikon sairastelulla. Tauon jälkeen otin itseäni uudestaan hartioista lempeästi kiinni ja aloitin harjoituksen alusta.

Nyt olen salittanut kahdesti viikossa. En saa kiksejä paikasta, mutta kun saan jalkani siihen juoksumatolle, niin minussa syntyy pieni ilon pilkahdus (tällä hetkellä se on todellakin tarpeeseen) ja juoksen pikkuruiset 10 minuuttia.

Himottaisi kipittää kauemminkin, mutta nyt pitää ottaa iisisti, jotten munaa tätä kehitystäni.

Tänään on taas aikomus

1. mennä siitä salin ovesta sisään
2. juosta vaivaiset 10 minuuttia
3. ja antaa sen jälkeen itselleni mojovat yläfemmat

Pienet askeleet. Ne pienet askeleet.
Kyllä tästä vielä hyvä tulee :)

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Mitä mainontaa!

Mä olen todella huono kohde mainostajille. Mulla on tiukka linja: en osta, enkä keskustele aiheesta. Olen vikkelä tuhoamaan kaikki viestit, jotka näyttävät myyvän jotain. Viikonloppuna kuitenkin silmäni oli nopeampi kuin deletesormeni ja minä pysähdyin katsomaan tarkemmin mitä Aihe -kentässä oikein luki.

Joku huippumyyjä on selvästikin lukenut mun blogia. Laskenut nopeasti yhteen vuosirenkaat, lukenut viimeisimmät postaukset ja todennut, että nyt sille rapautuneelle naiselle voi myydä jotain ennenkuulumatonta.









Olin tylsimys. En ostanut voidetta, en ottanut ilmaista lahjarahaa vastaan, enkä myöskään tarttunut seuraaviin houkutuksiin: silmän pesevä auto, nirripois -suihke tai hiusdeodorantti ;-)

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Olenko elämäni ohjaksissa

Kiitos  Marika haasteesta! Tässä vastauksia tiukkoihin kysymyksiin. Et päästä helpolla, mutta ei kai se ole tarkoitustaan ;-)

Mitä rakastat?
Että saan herätä aamulla ja vieressäni oleva henkilö hengittää. Poikaa, vanhempia, sukulaisia... aikalailla kaikkea, paitsi selleriä ja kipua.

Missä olet tosi hyvä?
"Jalat maassa"-järkeilyssä. Uhkakuvien näkemisessä. Nauramisessa. Sohvalla, lattialla tms.  lotjuamisessa.

Mikä tai kuka saa sydämesi lyömään nopeammin?
Kipu. Säikähdys. Huoli. Rakkaus. Kosketus. Tanssi.

Mikä tai kuka saa sinusta parhaat puolet esiin?
Auringon valo, ilomieli ja hupakkomaiset ajatukset.

Mitä haluaisit oppia?
Olis ihanaa soittaa kitaraa, sillälailla rennosti, hauskasti, rajusti ja funkysti.

Mistä haluaisit tietää lisää?
Miten saa miehen lopettamaan sormien pureskelun. (Tehotonta toimintaa vuodesta 1990.)

Onko sillä väliä viiden vuoden päästä?
Ei niin mitään, jollei verenmyrkytys ole iskenyt kiinni purijaan.

Mitkä unelmasi olet saavuttanut?
Olen työelämässä sitkeästi mukana, menneistä asioista huolimatta. Olen käynyt faaraoiden maassa. Nähnyt Sikstuksen kappelin. Vaeltanut kilometri toisensa jälkeen Pohjois-Espanjassa. Kirjoittanut kirjan. Olen tullut onnellisemmaksi.

Missä tilanteessa/millainen olit vuosi sitten? Entä viisi vuotta sitten?
(Olet varmasti mennyt eteenpäin, vaikkei siltä aina tunnu.)
2014 asiat olivat hyvin. Olin kaunis ja ihana.
2018 asiat eivät olleet hyvin. Olin vielä lähes kaunis, mutta kivulias ja kaikkea muuta kuin ihana.
2019 en ole enää hehkeä, sillä kipu ja pelko ei kaunista ihmistä. Olen kuitenkin ehkä piirun verran ihanampi kuin viime vuonna. Ainakin olen selvinnyt hengissä ja vahvempi siten  ;-)

Mikä on sinulle todella tärkeää?
Perhe ja ystävät. Ihmiset ympärillä. Katto pään päällä ja sen luoma turvallisuus.

Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua?
Tekisin jotain rohkeaa ja mieltä piristävää. Alottaisin laskuvarjohypyllä neljästä kilometristä.

Kenen mielestä olet kaunis?
Puolison.

Kuka rakastaa sinua?
Puoliso, nuorimies, vanhemmat ja ainakin yksi sukulainen :). Saattaahan noita olla jokunen muukin.

Miten muuttaisit maailmaa, jos kaikki olisi mahdollista?
Pumppaisin täyteen ilokaasua, myötätuntoa, rakkautta ja parantavaa olomuotoa.

Miksi sinut kannattaa tuntea?
Olen hyvä tyyppi. Ja koska sinäkin olet, niin miksikäs ei tunnettaisi toisiamme :D

Milloin viimeksi teit jotain uutta?
Kokeilin sunnuntaina uutta kuntoilulaitetta. Maalasin tammikuussa seinän uudella värillä.

Kohteletko muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan?
Aina silloin kun olen parhaimmillani tai normiolotilassa. Pahana päivänä kohtelen itseäni huonosti ja siinä samalla kohtelen muita varmasti vähemmän hyvin.

Onko jotain, mistä sinun kannattaisi päästää irti?
Pelosta. Etukäteen huolehtiminen ei ole tehnyt koskaan minulle hyvää.

Mikä yksi asia sinun kannattaisi muuttaa heti, jotta voisit paremmin?
Vaihtaa huonot uskomukset pääkopassani parempiin ja toimivampiin.

Ketä varten pukeudut?
Itseäni. Toki pukeutumattomuus vaikuttaisi ympäristöön, joten välillisesti muidenkin vuoksi.

Millaiseksi vaatteesi saavat sinut tuntemaan itsesi?
Pääosin kauniiksi, vaikkakin se vaatii nykyisin jo taiteilua ;-)

Viekö tämä unelmiasi kohti?
Kaikki itseä piristävä ajatus ja teko vie kohti hyvää, eli myös unelmia.

Millaiseksi saat muut ihmiset tuntemaan itsensä?
Toivottavasti arvokkaaksi.

Oletko oman elämäsi ohjissa vai tapahtuvatko asiat sinulle?
Joskus otteeni ohjaksista lipsuu, pahimmillaan roikun niissä henkeni edestä ja annan hevosen vetää minua perässä polvet verisenä maata viistäen. Mutta sitten taas kiskon itseni lähemmäs konia, kapuan häntäjouhista kiskoen sen selkään, nappaan ohjaimista lujasti kiinni määräten haluamani suunnan. Öh, kunhan ensin tarkistan, että istun hepan selässä oikein päin ;-)

Haaste kimpoaa seuraaville henkilöille: Helmi, Leena ja Tiia