sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Relammin top 4

Jumankauta, tuntuu siltä kuin joku olisi pyyhkinyt pölyt korvien välistä ja pessyt koirankakat kantapäistä. Ja miten tähän on päästy? No minäpäs kerron.

1.  Skool yhdessäololle

Nuorimies viihdytti perjantailla käynnillään. Ilta kulki kuin siivillä, kun pelasimme monta hauskaa peliä keittiön pöydän äärellä tai notkuimme olkkarin pehmeissä tuoleissa. Kävimme isovanhempien pihamaallakin ja se taisi piristää kaikkien mieltä oikein olan takaa. Seuraavana päivänä ulko-ovi kävi yllättäen ja nuorimies toi ohimennessään juuri leipomiaan herkullisia karpalosämpylöitä. Kyllä siinä helähti sydämessä aika tavalla :)

2. Skool kirjailijoille ja piirtämiselle

Mies on katsellut netissä kirjamessujen kirjailijahaastatteluja. Minä kuuntelen vieressä ja kiitän ja kumarran niitä kaikkia, jotka ovat taikoneet tänä aikana meille mahdollisuuden näin helpolta tuntuvaan järjestelyyn. Sohvan toisessa nurkassa nojaillessani olen pitänyt luonnosvihkoa sylissä ja vedellyt kynällä viivoja paperille. Mietin miksen tee tätä useammin, sillä kun tuntikausia katsoo kynän edellistä vetoa ja tekee siihen viereen toista samansuuntaista, ei kehossa voi tapahtua muuta kuin sykkeen laskua. Aivot narikkaan ja kädet liikkeelle, siitä voisi tulla uusi mantrani.

3. Skool uutispaastolle

Tajusin eilen illalla, etten ole nähnyt viikonlopun aikana uutisia, nettiuutisotsikoita, huhuja, kireitä kommentteja tms. Jos olenkin avannut television, olen valinnut sieltä vain höntsäviihdykettä, musiikkiohjelmia tai vastaavaa. Täytyy todeta, että uutis/älämölöpaasto on tosi mukavaa. Kannattaako tästä olotilasta päästää irti?

4. Skool mutustelulle

Ja sitten jotain suloisen rentouttavaa. Tutkimusten mukaan alla olevan videon katsominen (tai ehkä mussutuksen kuunteleminen) laskee stressitilaa jopa 17 prosentilla. Olipa tämä totta tai ei, niin kyllähän tuota kaveria on hauska katsella jonkin aikaa :D

Ottakaa iisisti kamut ♥

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Kun illat pimenevät ja hyytävä torvi soittaa ahavoituneella äänellä selkäsi takana

Orkidea on alkanut taas kukkia. Tästä ihmeestä havahtuneena päätin satsata muihinkin kasveihin ja ostin kaksi kasvilamppua. Sellaiset säädettävät teleskooppitikut, joiden päässä on valkoinen kartiolakki. Sen alta valo loistaa kauniisti. Jotain hehkeäähän täytyy kehitellä, kun pimeys valtaa alan ja vampyyrit iskevät. 

Iltalukemisena nimittäin istahdan terapeutin huoneen nurkkaan ja seuraan kuinka hänen nykyaikaisella vastaanotollaan käyvät vanhat ystäväni Tri Jekyll, Frankenstein, vampyyri Carmilla ja Dorian Gray. Liekö joku heistä listinyt terapeutin? Tai mahtavatko tulla yhtään paremmiksi versioiksi itsestään? 

Kenties hekumoin noiden ongelmista, jottei tarvitse tuijottaa omiin. Tai ehkä vain kaipaan jotain raikasta tuulahdusta tähän tunkkaiseen koronavuoteen. 

Tunnen nimittäin, että pimeys on iskenyt suoneen, kupannut minut lähes verettömäksi.

Veren voi tietysti pistää virtaamaan juutuubaamalla 1920 ja 1930 -lukujen halloween-kappaleita. Noita puhaltimia kuuntelemalla alkaa väkisinkin nilkan hermosto väpättää ja tuntea himoa johonkin toisenlaiseen eloon. Voisiko vampyyri Lestat tulla hakemaan tanssiin?

Totean useasti itselleni, että kyllä tämä tästä Birgitta. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Ja sitten tänään näin alla olevan tekstin ja melkein pissasin housuun ;-)

torstai 8. lokakuuta 2020

Granaattiomenat jalkojeni juurella

Minusta tuntuu omituiselta. Kuin olisin lukittuna sisälle ja elämä tapahtuisi jossain muualla, ikkunan takana, lasin tuollapuolen.

Tiedätkö tämän tunteen? Sellaisen epätodellisen, jossa itse vain haahuilee, saa asioista kiinni ja touhuaakin, mutta kuitenkin on upoksissa tai tainnoksissa.

Mitä hittoa täällä oikein tapahtuu?
Voinko jättäytyä taka-alalle?
Eikö saisi mennä talviunille ja palata asiaan ensi kesänä?

Olen tuijotellut monesti Lady Gagan videota. Tunnen joka kerta suunnatonta myötätuntoa tyynyyn päätä hakkaavaan kaveriin ja mielenkiintoa omituiseen ympäristöön, joka tavallaan tuntuu tutulta (oi niitä aikoja kun pääsi matkaamaan mystisiin paikkoihin). 

Ja kuten huomaat, mulla ei ole mitään sanottavaa. Annan Lady G:n kertoa kaiken oleellisen puolestani. Tässä on hieno tarinan kaari ♥