perjantai 23. joulukuuta 2022

Melkein joulukalenteri - riisipuuroa kanelilla ja laulun lurittelua

Kiiruhdin yhtenä aamuna työpaikalle. Oli pirun liukasta, taiteilin jäällä, muhkuraisten lumikokkareiden päällä ja mietin, etten kyllä millään ehdi ajoissa paikalle. Että miten kummassa sitä ennen oli puoli kahdeksalta tai ainakin kahdeksalta toimistolla. 

Kun leimasin korttiani oli kello pari minuuttia yli yhdeksän. Takki, nuttu ja liina naulakkoon. Reppu selkään ja kipin kapin alas ruokalaan. Siellä johtaja jo kiitteli kuluneesta vuodesta ja minä hiippailin katsomaan löytyisikö aamupalaa. Ja kyllähän minä löysin, puuroastian, josta kauhalla otin aimo annoksen riisipuuroa lautaselle, pikkulusikalla monta annosta kanelia päälle ja tietysti vähän sokeriakin.

Kaaripöydän mutkassa oli vielä yksi vapaa paikka ja tumpsautin itseni siihen. Puuro oli hyvää! Ja sitä oli paljon :D Niinpä sain aika piankin hiljennettyä murisevan mahani. Kun puhe oli pidetty ja vuoden kilpailun voittajat lahjottu tuli aamun toiseksi paras juttu. Katri Ylander kuusenvihreässä asussaan ja kauniit kutrit liehuen ilmestyi paikalle esiintymään meille kitaristin ja rumpalin kera. 

Kuuntelin onnellisena sointuvaa lauluääntä ja kappaleiden iloista rytmiä (ja mielessäni kiitin että jokainen joululaulu oli duurissa). Siinä minä siis naputtelin jaloillani mukavaa rytmiä ja mietin, että tästä ei työpäivän alku voi enää parantua.

Se päivä meni, seuraavakin tuli nopeaan ja nyt ollaan tosiaan tässä aaton aatossa. 

Joten, olitpa siellä jossain ystäviesi, läheistesi, työkavereidesi kanssa tai mitä parhaimmassa seurassa, eli itseksesi, niin ehkä lurautat korkealta ja kovaa laulun tai toisenkin. 

(Sillähän ei ole väliä miltä äänen väri tai sointu kuulostaa, vaan se, että se tuntuu ja säteilee sisuksissasi mukavasti.)

Ja kenties myös pistät porisemaan kattilaan pehmeää ja lohdullista puuroa tai vaikkapa glögiä ja pidät itsesi lämpimänä. 

Ehkäpä keksit paljon mukavampia asioita tehtäväksesi, mutta joka tapauksessa, nyt minä toivon ja toivotan sinulle rauhaisaa ja mukavalta tuntuvaa joulunaikaa ♥

sunnuntai 18. joulukuuta 2022

Melkein joulukalenteri - täydellinen lahjapaperi

Joulukuun hommiini kuuluu paketit ja niiden kanssa suhaaminen. Yritin jokunen vuosi sitten saada aikuisia ihmisiä rajoittamaan lahjojen antoa, jopa lopettamaan sen, mutta huomasin ettei toiset olleet yhtä innostuneita ehdotuksestani. En ehkä lopulta minäkään ;-)

Jotta lahjat saa aattokuntoon, niille pitää saada kauniit lahjapaperit ja narut. Viimeiset viitisen vuotta olen pärjännyt ihanilla lahjapapereilla, joita silloin löysin kaupasta ja ostin mielestäni riittävästi. Yllättäen viime vuonna viimeisetkin kääreet oli käytetty. Ja sehän tarkoittaa, että tänä vuonna olen ollut pulassa, jos en suorastaan suossa sukeltaessani esim. netin ilmeelliseen maailmaan ja löytäessäni kauniita, mutta tajuttoman kalliita yhden arkin papereita. 

Mieluisimmat paperit ovat minun mielestäni sellaiset vahvat mielellään kaksiväriset puna-vihreä-beige väriyhdistelmillä. Kuviona voisi olla tähtiä taikka vinoviivoja, ehkä myös varovaisen graafisia kuusia. Arvaapas vaan löysinkö yhtään tällaista paperia järkevällä hinnalla? No en löytänyt. Lopulta tällä viikolla löysin kuitenkin yksivärisiä vahvoja pakkauspapereita sekä muutamaan hillittykuvioisen mallin. 

Jos olisin tosi ahkera, mitä en ole, niin voisin perunapainaa yksivärisiin pakkauksiin kivoja kuvioita. Tai jos olisin näppärä, niin askartelisin tai ostaisin pakettien päälle irtokoristeita. Nyt jo arvaatkin: en ole ollut näppärä enkä muistanut. 

Sen sijaan minä muistan miten paljon aikoinaan pidin siitä, kun keräsin itselleni vanhoja Financial Times -lehtiä ja käärin niihin lahjoja. Olenko siis kadonnut liian kauas? Pitäisikö minun palata takaisin sanomalehtimaailmaan. Se kaunis vaaleanpunainen sanomalehtipaperi teksteineen tai kuvineen oli mielestäni erikoisen kaunis ja kenties lahjan saajan puolesta aivan kamala ;-)

Että tiedä sitten kuitenkaan onko lahjapaperilla niin väliä. Eikö antamisen ilo ollut kuitenkin tärkeintä. Vai mitä :D

Melkein kaikki on nyt paketoitu!

maanantai 12. joulukuuta 2022

Melkein joulukalenteri - reilusti harakanvarpaita

Joulukuu on edennyt 12 päivää ja aattoon on matkaa saman verran.

On aika levittää keittiön pöydälle liuta postikortteja, noita kartonkiin painettuja kuvia, joiden toiselle puolelle kirjoitetaan (toiset kaunolla ja minä harakanvarpailla) toivotuksia tälle hetkelle ja huomisellekin. 

Taustalle laitan soimaan ensin teemabiisin Shocking Bluen Send Me a Postcard ja sitten vaihdan vetävään grooveen, jotta jaksan urakoida tämän homman loppuun asti.

Kun kaikki joulukortit on kirjoitettu ja yläkulmaan aseteltu postimerkki on aika viedä pino postiin ja aloittaa jännittävä odotus.

Seuraavan kerran kun postiluukku kolahtaa, käyn katsomassa toiko postinjakaja meille yhtään kuvakorttia. Jos näin onnellisesti sattuu käymään, kerään kortit ja vien ne kuvapuoli ylöspäin pöydälle. Ja kun mies on paikalla me järjestämme arvuuttelukisan.

Vuosikymmenten harjoitus ei ole tehnyt meistä mestareilta, vaikka korttien määrä on pienentynyt. Mutta ensimmäiset lähettäjät on usein samoja nopeita henkilöitä. Jos kuvassa on tirppa, on sen lähettänyt todennäköisesti joku lintuihmisistä. Tiedän myös, että rouva O lähettää kortin, jonka tuotto menee hyvään tarkoitukseen ja itsetehtyjä taikoo ainoastaan pari näppäräsormista.

Myönnän, että nautin suunnattomasti näistä historian jäänteistä, kuolevista ystävyyden ja yhteydenpidon olomuodoista. Olenkin päättänyt, että siinä vaiheessa kun korttien määrä alkaa huveta olemattomiin pitää alkaa lähetellä itsellekin kortteja ;-)

perjantai 9. joulukuuta 2022

Melkein joulukalenteri - että mitä tuli tehtyä kysyi pukki

On joulukuun päivä numero yhdeksän ja kuulen vieläkin tuhahduksia talomme keittiön nurkalta. 

Se istui pari päivää sohvalla. Otti siitä parhaimman paikan ja totesi, että tässä olen ja odotan anteeksipyyntöä. Tämän tason asioista ei tiedätkö jousteta. Kun sovitaan yhdentoista kuukauden matka-arkkuelämästä niin se tarkoittaa yhtätoista kuukautta. Sopimus on sopimus!

Miltä susta olisi tuntunut, jos olisin sulkenut sut kellariin pimeään? Nyt en kyllä nauraisi ollenkaan. Miltä olisi tuntunut? Nii-iii-iin? Ikävältä olisi tuntunut!

Joo, ja sä luulet, että mä en huomaa. Mulla on kuule taskut tyhjänä! Kakskytneljä taskua. Ihan tyhjinä. 

Nyt keität mulle ensin glögiä, tarjoat parit namuset ja kerrot kaiken mitä tänä vuonna olet tehnyt ja jättänyt tekemättä. Mä olen vastuussa vähän isommille voimille, ja nyt mä aion pitää sua silmällä.

Yritin siinä olla nauramatta vieressä. Menin keittiöön ja laitoin glögiä tulille. Harmittelin, ettei talossa ollut yhtään piparia, mutta sentään pari konvehtia oli jäänyt lintuihmisten kyläilyn jälkeen. 

Ei sitä ihminen arvaakaan miten tuollainen joulupukki voi olla nyreissään, jos sitä ei heti kuukauden ensimmäisenä päivänä päästä vapaaksi. Nyt se seistä nojailee keittiön seinää vasten ja tuijottelee mua herkeämättä. 

Pitänee olla kiltisti loppu kuukausi ;-)

maanantai 5. joulukuuta 2022

Melkein joulukalenteri - mitä hittoa, kuusi puuttuu

On joulukuun päivä numero neljä ja mies katsoo hymyillen minua. Mitähän se nyt meinaa? Olenko unohtanut pestä naaman, kasvattanut parran, vai mistä on kyse? Olipa mitä tahansa, niin nyt avataan joulukalenterit. Samantien tajuan, etten ole vieläkään tuonut joulupukkia enkä myöskään joulukuusta kotiin!

"Mä olen unohtanut kuusen! Nyt siivotaan parveke ja mä kokoan meidän kuusen tähän oven eteen", sanon siipalle. Mies virnistää vielä leveämmin ja tajuan, että se on lyönyt vetoa itsensä kanssa miten pitkälle aika kuluu ennenkuin muistan joulukuusisuunnitelmiani. Olen myöhässä noin kuukaudella. Ihmekös sitä on hymyilyttänyt.

Kun jäätyneet pelargoniat on kompostoitu ja kellarista roudattu iso paketti olkkariin, minä laitan leppoisaa musiikkia soimaan. Levitän pikkuruisen kuusenalusmaton lattialle (tai mikä lie tosi vanha tonttukauhtana), siihen päälle jalkaristikko ja runko ja seuraavaksi alkaa suurin työ. Ympärilläni on oksanippuja joita otan yhden kerrallaan, levittelen muovihavuja suuntaan jos toiseen ja asettelen kiinni runkoon. 

Voin kuvitella, ettei ketään muuta tällainen hulluus houkuta, mutta minulle käsin muotoilusta tule meditatiivinen olo. Täydellistä pään tyhjennystä. Kun olen päässyt kuusen puoliväliin juodaan kahvit ja pelataan yazzya ja sen jälkeen palaan kokoamaan lopun kuusesta. 

Koska parvekkeen talvivalorakennelmani otti vähän osumaa, niin nappaan sieltä patterilla toimivan valonauhan ja kiedon sen kuuseen. Napsautan valot päälle ja nyt nojatuolissa istuvan siipan silmätkin heräävät. "Siitähän tuli hyvä!"

Joulukuun neljäntenä päivänä voi siis rakentaa joulupuun ja laittaa siihen valotkin. Muu koristelu tehdään perheen miesten mielestä vasta aattoaamuna ... tai ehkä vähän aikaisemminkin, jos teen sen salaa ;-).


Ps. Tänä aamuna näen kuinka mies käy laittamassa kuuseen valot. Se selvästi tykkää uudesta muovikasvistamme :D

Pss. Toisilta irtoaa kivoja päivittäisiä joulukalentereita. Minulta irtoaa tänä vuonna vain "Melkein joulukalenteri", eli sitä ja tätä vähän silloin ja tällöin.

perjantai 2. joulukuuta 2022

Viimeiset selätykset - lintuihmiset ja runorobotti

Marraskuun kahdeskymmeneskuudes

Joskus vieraiden tulo aiheuttaa mukavan tehokkuusrumban. Tänään otan vauhtia huomista varten ja pesen vessan, seuraavaksi pyyhin pölyt talosta ja nyt olen onnellinen. Tämän enempään en rupea, sillä tärkeintä ei ole se miltä meillä näyttää vaan että voimme viettää huomenna hauskan päivän.

Marraskuun kahdeskymmenesseitsemäs

Aamiainen jää melkein syömättä, kun aloitamme pasteijoiden leipomisen. Ensin tehdään pistou (pesto ilman pinjansiemeniä) ja tuupataan se taikinan sisälle riisin, fetan, tomaatin, paprikan ja mausteiden kera. 

Miehen lintukaverit, joita lintuihmisiksi kutsun, ovat tulleet jo etukäteen ruokintapaikalle. Näitä kauden aloituskekkereitä on pidetty jo vuosia meidän suunnalla. Kun ruokintapaikat on täytetty siirrymme syrjemmälle, jotta siivekkäille tulee rauha syödä tuomisia. Sitten alkaa tuttu liikehdintä: kiikarit esiin ja tiivis tuijottelu, osoitetaan innokkaasti sormella länteen ja itään, huudahdetaan yhtäkkiä: Närhi! tai Varpushaukka! Herra A tarjoaa kaikille omat suklaalevyt ja seuraavaksi lämmitellään teellä ja glögillä. Kun juomat on juotu ja hytinä alkaa olla kova me lähdemme meille ja vietämme loppuillan syöden kuumaa punajuurisosekeittoa ja jutellen. 

Poikkeuksellisesti iltaan ei kuulu tietovisa, vaan runoilu. Ennenkuin lintuihmiset säikähtävät siippa kertoo, että itse ei tarvitse runoa kirjoitella, vaan rankan työn tekee runorobotti. Robotille kerrotaan oma nimi ja lempi lintu ja sitten painetaan "haikuoi" nappulaa. 

Tällaisen runon minä sain:

Kuppi kahvia,
Birgitta, tervapääsky ja rauha
Hengenvetoja

Marraskuun kahdeskymmeneskahdeksas

Helsinki aamulla

Maanantai. Olen toimistolla tänään, päivä menee yksin huoneessa istuen, mutta saan sentään lounasseuraa. 

Viikon alkupäiville sovittu tehtävä valmistuukin jo tänään ja olen tyytyväinen. Paria isompaa hommaa on vielä tehtävä niin pitkälle kuin mahdollista, joten huomenna isken niiden kimppuun.

Illalla katson tallenteelta viimeisen BigBrotherin. Olen vähän sitä mieltä, että seuraavaa kautta en enää seuraa, mutta saa nähdä kuinka mahtaa käydä ;-) 

Marraskuun kahdeskymmenesyhdeksäs

Ihanaa, että voin jäädä tänään kotiin etätöihin. Vaikka maassa onkin lunta ja ulkona on kaunista olen alkanut taas kaivata talviunta. Kietoudun vain lämpimiin vaatteisiin ja teen pesiä minne ikinä asetunkin. 

Marraskuun kahdeskymmenesensimmäinen

Pieni perheemme kokoontuu tänään, kun menemme illalla nuorenmiehen kanssa isän ja äidin luokse. Tarjolla on perinteiseen tapaan karjalanpiirakoita ja urheilutapahtumia. Tiedän käyväni vanhempieni luona liian harvoin, mutta täällä minä nyt olen ja halailen heitä mennen tullen ♥

Helsinki iltapäivällä

* * *

Nyt kun marraskuu on ohitse ja joulukuun kalenterin luukkuja saa availla alan olla sitä mieltä, että kun olen käynyt hankkimassa muutamat pienet paketit, niin alan valmistautua joulun odotukseen. 

Töissä omat työt alkavat tiivistyä ja ehkä pienoinen paine kasvaa. Yritän kuitenkin tehdä vain sen minkä pystyn, ihmeisiin en minäkään taivu.