Eilen, tänään ja huomenna

Tammikuu vierähtää hurjaa vauhtia. Istun pitkästä aikaa koneella niin, ettei pääni ole kovilla, yritä sisäistää jokaista sanaa tai sovelluksen ominaisuutta. Olen poikkeuksellisesti myös tuijotellut aikakausilehtiä. En niinkään lukemisen ilosta, vaan tajutakseni miten niistä tehdään houkuttelevan näköisiä. Mikä vetoaa erilaisiin lukijoihin tai sopii eri aihealueisiin. 

Tutkailin jopa lintuihmisten pikkujouluissa viime viikonloppuna emännän saksalaisia lehtiä, josko siellä olisi toisenlaisia ideoita kuin meidän glorioissa ja trendeissä. Taitot näytti samanlaisilta, mutta löysin herkullisen kuvan tee -asetelmasta. Ai miten ihanaa olisi kesällä tuoda parvekkeelle nuo mukit ja teepannu, istua rauhassa paikoillaan, kuunnella puiden lehtien kahinaa ja katsella auringon laskua. Mutta taidanpa jättää väliin, nyt ei ole aikaa maalailla mukeja ja pannuja ;-)

Voi Hyvin -lehti taas sai aikaan hilpeän tunnelman. Lehden loppupuolelle oli piirretty taivaankaaret ja kuviot sekä laadittu mittava ennustuspaketti. Minähän en näistä mitään tiedä, mutta lukaisen kerran pari vuodessa kun kohdalle sattuu. 

Uskomatonkin voi joskus innostua ja niin kävi tällä kertaa. Markku Mannisen ennusteita lukiessani gospel-tunnelma valtasi minut. Teki mieleni huutaa "Kiitos!" joka väliin ja taputtaa rytmikkäästi ja keinua puolelta toiselle. 

Vuosi 2023 Leijona

Lyijy muuttuu kullaksi alkuvuodesta. (Kiitos!) Puuduttava seitsenvuotiskriisi päättyy alkukeväällä (Kiitos!), ja innostava ja maailmoja avaava puhuri pullistaa leijonien purjeita heti vuoden alusta toukokuulle. (Kiitos! Tätä onkin odotettu hartaasti!) Varsinkin elokuun alkupuolella syntyneet vapautuvat rajoituksista ja pidäkkeistä. (Kyllä kai vapautumista pidäkkeistä riittää heinäkuisillekin?) Vaikka loppuvuosi on tasaisempi, se tuo esille leijonan halun ja tarpeen  ottaa riskejä ja vapauksia työssä ja tunneasioissa. (Kiitos! Minäkin haluan huutaa tästä lähtien Pikku Myyn tapaan: minä teen mitä itse haluan!") Leijona on parhaimmillaan elämänpiirinsä ilontuoja ja väriläiskä, jollaisille on näinä aikoina tarvetta. Ajan henki on ollut leijonia vastaan parin vuoden ajan (Todellakin!), ja nyt olo on kuin varsalla, joka pääsee kevätlaitumelle. (Niiiin ooooon!)

Ihanaa, enempää en kaipaakaan kuin varsamaisesta koikkelehtimisesta kevätlaitumilla. Eli ei kun odottelemaan kevään tuloa ja miettimään mitä hyvää se tuo tullessaan :)

Tehtävä: huone "noin" läpileikkauksella

Sitä ennen kuitenkin tehdään paljon erilaisia juttuja. Graafisen suunnittelun ohessa opiskelen myös kuvitusta. Kuvia on syntynyt aika tavalla. Osa on kauheaa shittiä, mutta muutama kohtalainenkin on. Ja kun joka päivä pitäisi tehdä yksi luonnospiirustus, niin aihioita taitaa tulla lähikuukausina aika tavalla. Mietin pitäisikö kehitellä jokin instatili tälle projektille...

Ihanaa viikonloppua sinulle! Nauti sinäkin kevätlaitumen odottamisesta, mä luulen, että tuo seitsenvuotiskriisi on todellisuudessa päättynyt kaikilla. Ainakin toivon, että suunta on sinnepäin ♥

Kolme kertaa oman navan ympäri kulkien

Haasteen saaminen voi saada aikaan erilaisia tunteita. Kristiinalta saamani 3 asiaa -haaste on iloinen yllätys, sillä alkuvuosi on mennyt jännittäessä ja uuden äärelle asettautumisessa. Tarkoitus on löytää kolme asiaa per aihe, joten katsotaan mitä tästä syntyy.

Näiden tekemistä olen lykännyt

Olemme jo pitkän aikaa suunnitelleet ensi kesäksi vaellusta Espanjan halki. Tehtävänä oli enää saada pomolta lupa pitkälle kesälomalle. Mutta nyt kun olenkin opiskelemassa, täytyy matka siirtää tulevaisuuteen. Harmittaa aika tavalla, sillä olin jo päästänyt reissuinnostuksen sisälleni kasvamaan ja nyt siitä pitääkin päästää irti.

Muita lykättyjä asioita minulla ei taida olla. Sen sijaan vitkuttelulistallani on hoitamattomia juttuja. Tuolla olohuoneen kulmauksessa odottaa vanha tietokone tehdasasetuksiin laittoa ja kierrätykseen vientiä. Kyselen tässä itseltäni, että olisiko tammikuu hyvä ajankohta työlle. Katsotaan miten käy ;-)

Näitä kaipaan

Torstaina venyttelin rankaani, olin istunut reilut kaksi tuntia tuijotellen tietokonetta ja suunnitellut kansilehden taittoa. Tiesin, että pieni jaloittelu tekee ihmeitä päänupille, joten nousin ylös ja kävelin puiset rappuset alakertaan ja avasin vanhan ulko-oven. Astuin jäiselle hiekkamaalle ja tunsin, kuinka lumivesirähmä lätskähti silmääni. Kävelin varovasti ulos ja vedin henkeä. Kaikki oli hienosti, mutta huomasin kuitenkin kaipaavani kevään tuoksua, sulia kävelyreittejä ja kirkasta auringonpaistetta. 

Nämä olen pannut merkille

Muistin miten hyvältä tuntuu, kun tekee asioita itsensä eteen. Olen usein liottanut käsiäni liian pitkään haaleassa tiskivedessä ja odottanut, että maailma hoitaisi ankeat ja ikävät asiat puolestani pois. Mutta nyt kun ihan itse päästin tulpan irti, pesin käteni puhtaiksi ja kuivasin ne, näyttää maailma taas hyvältä ja ihanalta paikalta.

Olen alkanut puhua itselleni kannustavasti. Se vie varmemmin perille kuin tasaisesti tappava nalkutus.

Tarvitsen lepoa ja rauhaa yllättävän paljon. Teen työtä aina täysillä, enkä tunnu osaavan hellittää tuosta tavastani, joten vastapainoksi annan itselleni luvan olla kuin ellun kana ja levätä. Onneksi viikonloput on olemassa!

Asioita jotka tekevät minut iloiseksi

En voi kylliksi kiittää miestäni, joka on todella lempeä ja ymmärtäväinen. Paras kaveri elämänkumppanikseni. Mistä taas on jatkoa nuorimies, jonka elämän seuraaminen tuottaa suurta riemua.

Iloitsen myös palaamisesta blogikirjoitusten pariin. Edellisvuoden paineet ja kirjoittamattomuus kulkivat näköjään käsi kädessä. Minulle kirjoittaminen selkeyttää ajatuksia ja käytän blogeja omanlaisena muistikirjana. Puhumattakaan siitä, että täällä on oma porukkansa, joka tuo aina iloa :D

Suosittelen

En ole käynyt elokuvissa pitkään aikaan, en myöskään näyttelyissä taikka lukenut uusia kirjoja (olen vain uudelleen lukenut vanhoja kirjojani). Meille kuitenkin vähän niinkuin vahingossa tilattiin kuukaudeksi Netflix, sieltä katsoin joulukuussa Wednesday -sarjan, josta pidin todella paljon. No minä olenkin lapsuudessa täyttänyt sisimpäni kauhu- ja shokkisarjakuvalehdillä ja suosittelen sarjaa samanmielisille.

Mies toi yhtenä päivänä ison kasan appelsiineja kaupasta. Hedelmäkulhon päälle jäi edellisestä kauppasatsista kaksi kivikovaa appelsiinia. Mies tökki niitä sormellaan epäilevän näköisenä ja halusi heittää pois. Minä kielsin. Seuraavana aamuna hieroin kovia hedelmiä pöytätasoa vasten oikein kunnolla ja sitten kaivoin ylähyllyltä mehupuristimen. Kahdesta appelsiinista tuli kaksi täyttä lasia mitä parhainta mehua ja kun lisäsin lasiin hedelmälihan, niin ai että siinäpä oli täydellinen aamun herätys. Kokeile siis hedelmähierontaa ;-)

Noista kivikovista appelsiineista tulee mieleen, että minusta on hyvä välillä tuijotella omaan napaan ja miettiä mitä oikeastaan haluan ja tarvitsen. Oma kuori voi välillä näyttää nahistuneelta tai puolikuolleelta, mutta sisus on kuitenkin mehevä, kun vähän kaivelee. Hyviä kysymyksiä itselle on esimerkiksi tämän haasteen aiheet.

Nämä haluan tehdä pian

Hurvittelin huonojen ilmojen aikaan vispaamalla kotona hulavannetta. Aikaa edelliskerrasta oli tosi pitkään ja veivasin sitten oikein kunnolla useampana päivänä. Seurauksena oli, että jokin/jotkin lihakseni alaselässä on aivan jumissa ja nyt saan täräyttäviä hermosärkyjä nivuseeni ja jalkaani. Täytyy siis varata aika hierojalle, jottei vaiva pääse kehittymään pahemmaksi.

Sain torstai-iltana viestin taidetarvikelistauksesta maanantain tunteja varten. Nyt on siis lähdettävä kauppaan hankkimaan mustetta pullossa, valkoista väriä, isoja pyöreitä siveltimiä, papereita monenlaisia, lyijykyniäkin (niitäkin ihminen vielä näinä aikoina tarvitsee). Onneksi kotoa löytyy mustekynän varsi ja vanhoja kirjoituspäitä ja jotain taustapahveja, ettei ihan kaikkea tarvitse kantaa kaupungista.

En millään keksi mitä muuta haluaisin tehdä pian. No, ehkä yhden hedelmän haluaisin syödä :D

Buddy & Cathy Rich - The Beat Goes On 

Kiitos paskalle vuodelle

Erikoinen tunne.

Jos tämä vuosi olikin todella raskas ja uuvuttava, niin se hyvä puoli siinä oli, että siippa tökkäsi minua sormella kylkeen elokuussa ja kysyi: Pitäiskö sun miettiä vähän vaihtoehtoja?

Kun sivusta seuraaja sanoo, että tuo pään hakkaaminen seinään taitaa sattua, voi liikettä jatkaa, mutta onnekseni pysähdyin. Minä mietin itseäni. Tutkin ja otin selvää. Nuutuneena katsoin kuinka maailma potkaisi persuksiini ohimennessäni ja lokakuussa huomasin laittaneeni opintovapaahakemuksen eteenpäin. Ja niin... nyt minulla on edessä uudenlainen näköala. Ensi vuonna minä en enää pyörittele rikkinäisiä kuvioita päässäni, vaan laitan kädet saveen, ei kun tietokoneen hiirelle tai piirtokynälle ja matkaan tiukoista rajoista luovuuden maailmaan. 

Hyvästelen todella väsyneenä menneen ja samalla ymmärrän sanoa sille ison kiitoksen.

Kiitos

siippa tökkäisystä

että selvisin paskasta vuodesta

ihanille työkavereille loppuvuoden tuesta

mahdollisuudesta opiskella tämän ikäisenä

ja sinulle

joka vierailit luonani ja ehkä kommentoitkin

toivon että tuleva vuotesi on rauhallinen

sydämesi täyttyy rakkaudesta 

ja huulesi hymystä

♥

Parempaa odotellessa 

kuplajuomalla tai raikkaalla vedellä

Skool!