lauantai 23. syyskuuta 2023

Perjantain erikoinen

En tee tänään mitään, sanoin eilen aamulla itselleni. En opiskele, istu koneella, en en ja en. 

Menen keittiöön ja laitan itselleni aamiaista. Kahviin ripsautan mausteeksi kardemummaa, kun tekee mieli jotain hyvää, eikä kaapeissa mitään muuta "hyvää" löydy. En jää keittiöön vaan istahdan olohuoneen lattialle ja pidän aamupiknikin. 

Muistan tallentaneeni Darjeeling Limited leffan (tulee Star-kanavalta, jos jotakuta kiinnostaa). Wes Anderson on yksi monista suosikkiohjaajistani, hänen leffansa saa aina piristymään, koska värimaailma ja tarinat on jollain tapaa pehmeitä, kauniita ja huvittavia. Odotettavissa on siis aamiaisen lisäksi silmänruokaa ja nauruterapiaa.

Kun leffa on katsottu lähden hyvillä mielin kaupungille. Tai voiko sanoa että hyvillä, kun tiedän, että minut rutistetaan mankeliin muutaman tunnin kuluttua mammografiassa. En valita en, musta on järkevää käydä seulonnassa, mutta olisin iloisempi jos tekniikkaa olisi kehitetty lempeämmäksi.

Mulla on reilusti aikaa ennen puristeluun menoa, joten astelen ensin Ateneumiin katselemaan lempitauluani. Luulin kauhukseni keväällä Ateneumin remontin jälkeen, että Démasquée on laitettu kellarin syövereihin, mutta seuraavalla käyntikerralla löysinkin alakerran huoneen, jossa nainen oli kuin olikin tavattavissa. 

Tänäänkin Démasquée nojailee sohvan kulmaan, menen hänen luokseen ja kerron tämän hetken kuulumiset. Käväisen samalla kertaa vielä Kaija Saariahon ja Elin Danielson-Gambogin ja Helenen luona. Ollaan Helenen kanssa aika samanikäisiä. Minussa ikä näkyy jo enemmän, vaikka sillä on ehkä ollut rankempaa tähän ikään mennessä. 

Muut tutut jätän kiertämättä. Etsin kauniin kaiverretun penkin, istahdan alas ja jään seuraamaan ihmispaljoutta. Tänään on ilmainen museopäivä ja ehkä se on vetänyt porukan taiteen äärelle. Mietin hetken Kiasman Tom of Finland näyttelyä, mutta sielläkin oli ohi kulkiessa pitkä jono ovella, joten jätän musta-asuiset miehet toiseen kertaan.  

Kotimatkalla laitan kuulokkeet korviini ja saan korvamadoksi Arpan kappaleen Metsänpoika popparissa. Siitä tulee nostalginen fiilis ja päätän samantien ottaa kotona c-kasetit ja soittimen esiin. 

Olen miettinyt pari kertaa olenko turhaan säästellyt tätä soitinta, joka on samanlainen kuin mun ensimmäinen musavehkeeni. Mutta heti kun painan playn pohjaan totean mankan tarpeelliseksi :D

Pikkuinen soitin vertyy hiljalleen ja vähän ajan päästä se nostaa äänenvoimakkuutta. Samea ääni muuttuu yllättävän kirkkaaksi ja minä saan heilua pitkin olohuonetta ja tanssahdella sukat villisti jaloissa pyörien.

Neljännen kasetin kohdalla hiljaisuus yllättäen iskee. Käyn katsomassa loppuiko kasetin puoli. Ei loppunut, vanha teippikorjaus on hapertunut ja joudun olemaan sairaanhoitajana kasettinauhalle. 

Pitkän päiväkävelyn ja iltapäivätanssin lisäksi tunnen illalla pakottavaa tarvetta pikku kävelylle. Teen tikusta asiaa ja  lähden kauppakeskukseen ostamaan huomiseksi aamiaisbagelia, sellaista juureen leivottua seesaminsiemenillä kuorrutettua rinkeliä. Rinkeli ja kahvipaketti kädessäni suuntaan kassalle, mutta kesken matkan mulla meinaa mennä niskat sijoiltaan, muljahtaa silmät ympäri, irrota oikea olkapää paikaltaan ja selkänikamatkin natisee. 

Peruutan takaisin ja mietin kaksi kertaa, että onko nyt syyskuu vai lokakuu. Kyllä tosiaan, eivät ihan oikeasti jaksaneet odottaa joulusuklaiden kanssa yhtään pidempään. 

Kävelen hämmentyneenä kaupasta pois. Ulkona on lämmintä, ehkä jopa parikymmentä astetta vaikka on iltamyöhä. Puissa on vielä vihreät lehdet. Kuuletteko kauppiaat? Puissa on vielä vihreät lehdet!

Tässä olis joulusuklaat sulaneet ja menneet pilalle. Ei olisi ehtinyt odottamaan joulua. Sitä kai ne kauppiaat ajattelikin  ;-)







Metsänpoika popparissa

sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Systeemivirhe - joo ei

Olin päättänyt kirjoittaa. Tasaisella rytmillä, sillä rytmi pitää raiteella ja uuden luonti onnistuu helpommmin. Viikko sitten kuitenkin monen monta kertaa istuin tyhjän sivun eteen. Sain lauseen tai pari ulos, mutta joka kerran tuijottelin niitä hetken ja pyyhin pois. Ei syntynyt mitään, ei järkevää eikä edes järjetöntä.

Niinpä tänään sunnuntaina yritän paremmalla onnella.

Maanantain systeemivirhe

Raskas päivä. Herätys, pesulle, aamujooga, vaatteiden vaihto ja autolla huristelemaan. Istun koko päivän sisällä tietokoneen ääressä ja kerään aineksia tulevaan tehtävään, lopulta väsyneenä siirryn autoon ja kotiin. 

Perillä odottaa rento lomalainen, joka kysyy juodaanko iltapäiväkahvit. Mikäs siinä, ne onkin päivän ensimmäiset minulla. Olen siinä keittiön pöydän ääressä ja mietin, ettei tällainen toimi. Ajaudun kevään tapaan istumaan läpi päivien ja kuntoni rapautuu. 

Kahvi ei vaikuta kovin pitkään ja siirryn sohvalle muka lepäilemään. Siippa katselee minua ehkä säälien ja houkuttelee kävelylle. Mutta minä, joka yleensä jaksan kävellä ihan hyvällä tahdilla en tänään pysy miehen rinnalla, ainoastaan teen pienenä haamuna hänelle varjoa takaoikealla. Mietin, että systeemissäni on virhe. Tarvitsisin kunnon koodarin hoitamaan ongelmani. Mieluummin nopeammin kuin pian.

Tiistain korjausidea

Etäpäivä. Herään normaaliin aikaan, vaikkei kello ole soimassa. Ilman ajatusta, joka ehtisi torpata ideani, vedän heti ulkoiluvaatteet päälleni ja lähden sängynlämpimänä ulos. Sää on täydellinen. Vähän kirpeä ja raikas. 

Aamiaisen jälkeen alan hommiin ja mietin video-CV:n käsikirjoitusta. Että tällainenkin pitää tehdä. Helpointa olisi vain puhua kameralle, mutta eihän se käy. Enemmän himottaa tehdä animointia ja kehitellä video, jossa näkyy mitä olen tähän mennessä oppinut. Kesken kiihkeän suunnittelun mies tulee viereeni, käskee pitämään taukoa ja houkuttelee syömään. Niinpä kävelemme puolen tunnin matkan lounaspaikkaan. Siinä kulkiessa tajuan, että ehkäpä minun pitäisi normipäivänä herätä vain vähän aikaisemmin kuin olen tottunut ja lähteä aamukävelylle joogan sijaan. 

Käsikirjoitus valmistuu päivän aikana. Teen myös storyboardin ja taputtelen itseäni olalle. Hyvä hyvä, vielä tästä yksi video saadaan aikaiseksi. 

Illalla ennen nukkumaan menoa laitan ulkoiluvaatteet valmiiksi ja siirrän herätyskellon soimaan aiemmin.

Keskiviikon testaus

Aikainen herätys. Joku lintu huutaa oudosti ulkona ja sanon asiasta miehelle. Se nousee yhtä oudon nopeasti ylös sängystä ja menee ikkunan ääreen. Laitan ulkovaatteet pinosta päälleni ja mies päättää lähteä mukaani.

"Kuuletko sen", kysyn siipalta. "Minkä?" Mies höristelee korviaan, mutta lintu päättää olla hiljaa. Annan linnun puolesta ääninäytteen. "Olisko harmaapäätikka", se sanoo ja piipittää tikkaa. Minä totean, että väärä laulu, tämä linnun huudossa ei sävel laske lopussa. Lintu jää arvoitukseksi.

Ilma on täydellinen, yhtä hyvä kuin eilen. Minä kuitenkin katselen levottomana kelloa eikä mene kauaakaan kun totean, että pitää kääntyä takaisin kotiin, muuten tulee liian kiire. Kotona aikataulu vaan tiivistyy ja lopulta olen kiukkuinen, koska aamustani tulee kellotettu moniottelusuoritus. Olen kireä enkä rentoutunut. 

Paska idea! Pitäisi herätä melkein kolme varttia aikaisemmin kuin normaalisti, jotta ehtisin tehdä mukavan kävelyn, käydä suihkussa, laittautua ihmisen näköiseksi ja lähteä liikenteeseen ajoissa. 

Joo ei! Päätän palata takaisin vanhaan malliin. Aamulla aamujooga, mutta iltapäivällä heti kotiin tultua ulos reippailemaan ja vasta sitten kahvittelemaan! 

Suhailen autolla opiskelemaan. Teen aikakausilehtimainosta. Varsinaisen opiskelun jälkeen näytän vastuuopettajalleni miehen kirjaan tekemääni kirjankantta ja sitten kotiin.

Lopen väsyneenä avaan kotioven. Mies kysyy otanko kahvia vai lähdetäänkö kävelylle. Minne lie tahtotilani jäikään, sillä haluan ainoastaan kahvia ja lepoa ;-) Levennän koko päivän istuttamaani takapuolta keittiön tuolilla ja kuuntelen kun mies kertoo, että naapurin lintukaveri oli tunnistanut aamuisen linnun nuolihaukaksi. Jaa-a. Nyt minä sitten tiedän miltä sellainenkin lintu kuulostaa. Ihminen kehittyy omituisissa asioissa, eikä aina niissä mitä itse haluaisi ;-)

Torstaina veivataan eri kuvioilla

Etäpäivä. Kuulen heti herättyäni avoimesta ikkunasta nuolihaukan huudot. En raaski herättää miestä, sillä se on nukkunut yön huonosti. Jätän kaverin koisimaan, pistän vaatteet päälleni ja heti rapun ulko-ovella kuulen linnun uudestaan. Se on jostain syystä nyt tykästynyt tähän paikkaan. On kirpeä ja ihana aamu. Tunnen kuinka hyvä olo leviää sisuksiini. Näin aamut pitäisi aloittaa. 

Teen päivän ulkomainosta, hion sitä, väännän still-kuvasta kolmiulotteista tunnetta ja animoin tekstejä. Käyn lounaalla ulkona ja palaan taas tietokoneen ääreen. 

Illalla lähdemme ensimmäistä kertaa yhdessä laitepilates-tunnille. Ohjaaja tuntuu tosi mukavalta. Tunti menee kuin hujauksessa ja olen innoissani ajatuksesta, että kenties saamme tästä uuden yhteisen harrastuksen, kun parisalsa ei saanut miestäni liekkeihin...

Paluu vanhaan systeemiin

Noniin, vanha tuttu herätys, aamujooga ja niin edelleen. Päivän suunnittelen ja teen sanomalehtimainosta ja olen onnellinen, että on perjantai. Kotona vaihdan vaatteet, laitan ruokaa, syön, otan 15 minuutin tirsat ja sitten vaihdan taas vaatteet. Tänään on työpaikan juhlat, ja tiedän, että tarjolla on ystäviä, hyvää musiikkia ja tanssilattia. Kutsussa ilmoitettiin, että juhla on cocktail-tilaisuus ja jalkaan kannattaa laittaa mukavat kengät. 

Bändi on hyvä ja tennarit ovat mainiot tanssiessa. Koska lähden juhlista mieluiten silloin kun ne ovat parhaimmillaan, niin teen tuhkimot puolen yön maissa. Vaikka ollaan jo syyskuussa, on sää yöllä ihanan lämmin. Olen iloinen saamastani kutsusta viettää yhteistä aikaa työkavereiden kanssa ja nyt saan nauramisesta ja tanssimisesta nauttineena tepastella pimeässä illassa kevein askelin kotiin. 

Vaikka viikko on ollut raskas ja tunkkainenkin, niin lopulta sekin päättyi letkeään menoon.

Jään odottamaan sitä hemmoa, joka koodaisi päiviini istumisen ja liikunnan tasapainon. Sitä kaveria odotellessa pitää varmaan kokeilla erilaisia versioita päivä toisensa perään.