Oletko koskaan

Pelastus tulee silloin kun sen aika on. Kirjoitin blogia mielessäni viime viikolla. Eilen tein sitä käytännössä, mutta jokin tökki pahasti vastaan. Niinpä kun näen Kristiinan Oletko koskaan -postauksen, huokaisen syvään ja rentoudun. Nytpä sitten katson, että olenko koskaan tehnyt mitään seuraavista:

Halunnut palata ajassa taaksepäin?

Olen monestikin halunnut siirtyä aikakapselilla menneisiin aikoihin. Käydä sadan vuoden takana elämässä villiä menoa Pariisissa taikka kulkea isoäitini matkassa Ameriikassa. Olisi ihanaa edetä Idän pikajunassa ykkösluokan vaunussa ihailemassa maisemia ja kanssaihmisiä, olla mukana tekemässä ensimmäisiä elokuvia tai juhlistamassa kuumailmapallon nousua. Haluaisin kulkea monen taiteilijan vieressä katsomassa miten he ovat työtään tehneet vuosituhansia tai vuosisatoja sitten. Ai että se olisi mahtavaa.

Miettinyt ulkomaille muuttamista?

Nuorena haikailin muutaman kuukauden asumisesta pienessä Kreikan saaressa. Tuo haave saattaa olla mielessäni vieläkin, mutten ole tehnyt asialle mitään, joten haave ei ole ollut tärkeintä elämässäni.

Eksynyt kauppakeskuksessa?

Kerran tein treffit ison kauppakeskuksen elokuvateatteriin, jossa en ollut koskaan käynyt. Koska minun ei tehnyt mieli etsiskellä leffateatteria, laitoin jo ulkona googlemapsin päälle. Huvittuneena navigoin sisätiloissa, eikä harhailuhuteja tullut eli hyvin olen selvinnyt.

Toisessa kauppakeskuksessa hukkasin kyllä puolikkaan kerroksen. Tiesimme tarkkaan mihin auto oli parkkeerattu, muttemme millään löytäneet oikeaa ovea, josta oli pääsy autolle. Pikkuisen ärsytyskynnys nousi, kun molemmat näimme automme aina puoli kerrosta liian ylhäällä taikka alhaalla. No nyt sekin tilanne jo naurattaa :D

Halunnut palata matkalta kotiin aiemmin kuin olit suunnitellut?

2019 kävelimme Espanjan halki idästä länteen. Olimme tulleet viiden viikon jälkeen perille Santiago de Compostelaan ja vielä oli viikko aikaa reissata Espanjassa ennen paluulentoa. Rauhallisen kävelyn vaihtaminen turismielämään ei houkutellut yhtään, niinpä ideamme nousivat vain Finnairin siiville. En muista toista kertaa, jolloin olisin aikaistanut kotiintuloa. Eli aikansa kaikkea :)

Aloittanut laihdutuskuurin tai muuten terveellisemmän elämän?

Aloitankohan terveellisemmän elämän joka viikko? Mietin, että pitäisi tehdä yhtä jos toista. Usein huutelen siipalle: Huomenna tehdään hengitysharjoituksia! Totean myös itselleni, että meditoi enemmän ja istu vähemmän! Tietysti myös: Rentoudu nainen! 

Ehkä minä eniten yritän siirtyä toimintaan. Pyrin pienillä jutuilla tuomaan piristystä elooni. 

Tällaiseen kuuluu esimerkiksi kitaransoitto, joka hieroo aivonystyröitäni,  aamujooga mikä herättelee nikamani, jalkojen rasvaaminen (aivan tajuttoman ihanaa omata pehmeät kantapäät). 

Eli enemmän konkreettisempia asioita, ja samalla rajatummin aikaa virtuaalisuudelle ja digitaalisille näytöille :)

Miettinyt miten elämäsi olisi muuttunut, jos olisit ollut ahkerampi koulussa?

Ehkä ennemminkin kysyisin itseltäni, että jos olisin ollut kunnianhimoisempi. Tällöin olisin varmasti eri paikassa, mutta toisaalta olen hyvinkin tyytyväinen elämääni nyt. 

Laulanut karaokessa?

Laulaisin karaokessa vain jos ääneni olisi kuin Behmillä, Janis Joplinilla, Donna Summerilla, Adelella taikka Etta Jamesilla. 

Tänä vuonna on muuten karaoken maailmanmestaruuskilpailut Turussa! Että jos asia kiinnostaa, niin suuntaa sinne lokakuun alkupuolella. Karsinnat on jo tehty, joten laulamaan et lavalle enää pääse :D

Ajanut autolla kolarin?

No en onneksi. Mutta kerran suhasin hiekkatiellä mutkassa ihan ok vauhtia, kaveri vieressä huusi yhtäkkiä "Jarruta!", minä sitten jarrutin, auto lähti hiekan päällä luisuun ja mutkan jälkeen olimme ojassa. Ystävän isä oli tosi ihana, kun ei suuttunut minulle. Autoonkaan ei tullut jälkeä, kun ojassa oli sopivasti pajukkoa pehmentävänä patjana.

Tehnyt huonon ostoksen?

Hah! Että olenko tehnyt, todellakin olen. Olen tehnyt monia, monia huonoja ostoksia. Konmarituksessa vuonna 2015 löysin kaapistani liian suuren määrän vaatteita, jotka olivat killuneet siellä käyttämättöminä hintalaput tiukasti kiinni. Nyt mietin ostoksia tehdessäni tarkkaan tuotteen tarpeellisuutta ja varsinkin onko se täydellinen minulle. Mieluummin odotan tarpeellista ja juuri oikeaa, kuin ostan shittiä, joka kaduttaa myöhemmin.

Jäänyt luokallesi koulussa?

En koskaan tuplannut luokkaa, vaikka minun aikanani se oli mahdollista ja luokalle jättämisiä tapahtui varsinkin alakoulussa.

Katunut syvästi jotain tekemääsi?

Syvästi on aika vahva sana. Muistan kuinka 15-vuotiaana sanoin kerran luokkakaverilleni todella rumasti. Minulla oli morkkis asiasta seuraavana päivänä, mutten kehdannut tai osannut pyytää anteeksi. 

Näimme aikuisena aina silloin tällöin Tomin kanssa ja kerran sanoin hänelle, että haluan pyytää jotain menneisyydessä tapahtunutta anteeksi. Kerroin mikä mieltäni oli 15-vuotiaana ja sen jälkeen painanut. Kaveri sanoi, ettei muistanut asiaa, ehkä ei tai ehkei halunnut sanoa toisin. Minun elämääni helpotti paljonkin, että sain vihdoin muistoistani yhden teon anteeksi. 

Edellisestä oppineena olenkin pyydellyt useamminkin anteeksi, jos itselleni tulee tunne, että olen tai olen saattanut sanoa jotain tyhmää.

* * *

Nyt syyskuu on lopuillaan. Koivu on tiputellut pihamaalle keltaisia lehtiä, vaahterakin alkaa värjäytyä. Kastanjapuun alla on vähän jännittävää kävellä ja illat ovat pimeitä. Pitkä videoeditointityö on vihdoin palautettu ja jännityksellä odotan kommentointia. Jotenkin tuntuu, että olisin vielä halunnut kesän jatkuvan, mutta ehkä on aika siirtyä syksyyn, sillä ylihuomenna on jo lokakuu :)

Syyskuu alkaa ässällä

Vasta tähän aikaan vuodesta minä edes ajatuksissani ehdin mukaan Kristiinan kivaan haasteeseen. Ideana on ottaa kuukauden ensimmäisen kirjaimen mukaan kolme valokuvaa ja postata ne. Alla minun tavanomaisesti vähän niin-ja-näin vastaukseni.

Sunflower 

- eikös se ala s-kirjaimella ja tarkoita sädehtivän keltaista auringonkukkaa

Ollaan pidemmällä kävelyreissulla. Suurimmaksi osaksi kuljetaan metsässä, mutta välillä myös pellon laitamilla. Lähestyttäessä Haltialaa aukeaa tien oikealle puolelle iso pelto. 

Yleensä tässä on ollut heinää, sellaista mukavan tasaista tuulessa heiluvaa vihreää mattoa, mutta nyt en ole uskoa silmiäni. Kauas pitkälle ja siitäkin vielä edemmäs on pelkkää auringonkukkaa. 

Tieltä erkanee vähän matkan päässä polku pellolle ja lähdemme sinne kiertelemään. Joka puolella ympärillä on iloisesti sähdehtiviä kukkasia. Katsonpa minne tahansa niin näen vain keltaisia pallukoita. Aivan mahtava paikka. 

Kotona mies selvittelee, että auringonkukkapeltoa on 33 hehtaaria (eli paljon pienempi ala kuin mitä arvelimme silmällä). Ja kuten aina, silloin kun annetaan lupa kerätä kukkakimppu itselle, niin tänne on tultu pontevasti pikapikaa, ehkäpä kiilattu yksi jos toinen hitaampi alta pois, sekä tietysti ajeltu autolla ojaan. Mutta kaikista hurmioituneista hetkistä huolimatta pellolle on jäänyt vielä monta monta kukkasta, joiden äärellä on ihana oleskella. Suosittelenkin joskus kokeilemaan miltä tuntuu vain kävellä ja olla kukkapellon keskellä.

Saviruukku Simona

No siihen voinkin lopettaa saarnaamisen himoista ja niiden ohittamisesta, sillä mikäs minä olen mitään sanomaan. Olen nimittäin jo useamman vuoden halunnut saada itselleni pari hyvää kukkaruukkua. Ei mitään suojaruukkuja, vaan lasitettuja kukkaruukkuja, joissa on reikä pohjassa ja kunnon aluslautanen. 

Enpä ollut tajunnutkaan, että Joensuuhun asti pitää mennä, jotta löytää etsimänsä. Ensinnäkin tärkeää on (siis minulle), että näkemäni ruukut ovat vihreitä. Aivan tajuttoman kauniin vihreitä. Lisäksi ne ovat kohtuullisen kevyitä, eikä painavia ulkoruukkuja. 

Noniin, tässä ne nyt ovat, Sarustiikka-kaupassa nenäni edessä. On ehkä Sarustiikan harmi, mutta minun kukkaroni onni, että matkaamme pikkureput selässämme junalla, enkä voi ostaa kauppaa tyhjäksi kaikesta herkusta mitä sinne on hankittu. Tällaiset ruukut on kumminkin saatava. 

Sumppikuppi

Seuraava ässä on taas vähän kiikkerällä maaperällä, sillä en koskaan sano juovani sumppia, paitsi nyt tällä kertaa.

En pidä pahvimukeista, en puuaterimista, enkä myöskään kiikkeristä paperilautasista. Ja kahvin juon mieluiten aina pienestä kupista. Muiden mielestä ehkä aivan liian pienestä kupista ;-)

Tänään päiväkahviaikaan olen ulkosalla. Täällä ulkokahvilassa saan eteeni pahvimukin, jossa kahvi (siis se sumppi) pysyy mukavan lämpimänä, ote mukista on täydellisen napakka ja ulkoasun on suunnitellut tyyppi, joka on halunnut leikkiä fonteilla. 

Poikkeuksellisesti olen siis iloinen sumppikupistani, vaikka se on kaikkia normiajatuksiani vastaan.

Mukia roskikseen laittaessani huomaan myyntitiskin yllä kyltin, jossa kerrotaan, että paikan aitassa on perjantaina junttidisco. Utelen nuorilta myyjiltä, millaiset bileet minua odottaa perjantaina, jos tulen paikalle. Katseiden vaihdon perusteella uskon, että illan raju tarjonta on heille aivan kamalaa, mutta minusta discon aloitusaika klo 19 sekä dj vetämässä 70- 80-luvun biisilistaa läpi kuulostaa täydelliseltä perjantai-illalta :D

Mitä mieltä olet? Jos muutama vuosikymmen sitten sinut olisi kutsuttu junttidiscoon, niin olitko lähtenyt? Minä en ehkä olisi. Mutta nyt idea vaikuttaa aivan mahtavalta :)

Säätäminen

Koska olen nyt venytellyt ässiä pariin kertaan, niin laitan neljännenkin kuvan, josta selviää mitä olen touhunnut alkukuukaudesta. 

Työn alla on pidemmän videon editointia. Tässä vaiheessa olen saanut alkuvideoon stillkuvat arvioiduille paikoilleen ja seuraavaksi pistän ne liikkeeseen. Editointi on yhtä säätämistä, se on synkronointia musiikin kanssa, miettimistä mikä palanen kulkee mihinkin suuntaan ja minkä kokoisena. Hommassa menee silmät välillä ihan kieroon, mutta kuitenkin työ on kivaa ja antoisaa.

Syksyn hommat on siis käynnistyneet.

Päätän vastaukseni tähän. 

Käykäähän kurkkaamassa muitakin syyskuun haastevastauksia Kristiinan blogissa :D