Kaivoin äidin ja isän komerosta vanhoja maalauksiani viedäkseni ne pois. Siellä kaapin nurkassa oli myös pieni muovipussi, josta pursui epämääräisiä papereita.
Miksi ihmeessä tämä kaveri oli jäänyt komeroon? Sitä minä ihmettelin.
Karin seurana pussin pohjalla oli kaksi hehkeää mimmiä, Marianne Åström ja Barbara Karsten. Enhän minä heitä tunnistanut, mutta olin viisaasti kirjoittanut nimet paperin takapuolelle. (Tiesin jo varmaan silloin, että muistissani saattaa olla tulevaisuudessa isoja aukkoja.) Minulla ei siis ole mitään muistikuvaa naisista, mutta selvittelin, että olivat vuoden 1977 missikisojen perintöprinsessoja.
Jotenkin minusta tuntuu, etten ollut aivan paperinukketyyppiä. Sillä 70-luvulla löysin Shokki-lehdet, jotka veivät pimeän ja jännityksen puolelle. Lisäksi 70-luvun lopulla maailmaani tupsahti pellemiljoonat ja sexpistolsit ja sen sellaiset ;-)
Isän ja äidin komeron tyhjennyksen jälkeen olen siivoillut omia nurkkiani. Pistin roskikseen kuivuneet tussit ja paperinkeräykseen vanhentuneita papereita. Katselin sillä silmällä myös yhtä mappia, jossa oli postikortteja nuorelta puolisoltani ja yhtä nuorilta ystäviltäni. Kortteja oli ihana lukea ja tulin niistä erityisen iloiseksi. En raaskinut heittää yhtäkään pois, niin suloisia ne olivat. Ehkä kaapissani voi olla yksi mappi ihanille postikorteille :)
Sarjakuvien suhteen olen ollut kahden vaiheilla. Vienkö ne jonnekin divariin vai vieläkö haluan säilytellä näitä? Tällaiset tunne puolen asiat on vaikeimpia siivottavia. Ei näistä muille paljoa iloa ole, mutta etsinkö itsekään näistä enää piirustusideoita taikka kuvakulmia. Onko aika ajanut nostalgiasta ohitse? Siinäpä pähkinä purtavaksi.
Mutta paperinuket lähtevät pois. En muista leikkineeni niillä, enkä varmasti leiki nytkään. Ehkä Tapio, Marianne ja Barbara haluaisivat, että heidät muistetaan muuten kuin alusvaatteisillaan :)
* * *
Tämä siivousintoiluni osallistuu Repolaisen tammikuun haasteeseen, jonka aiheena on Touhu.
Paperinukeilla leikin 1950-luvulla. Suunnittelin, piirtelin ja väritin niille itse vaatteita. Kellarissa näyttää olevan pieni laatikollinen niitä. Leikin myös pikkunukeilla ja ompelin niille vaatteita. Niitä en ole ottanut mukaani maailmalle. Mihin lie hävinneet. Silloin maaseudulla oli aika tylsää, ja yritettiin kreatiivisuudella saada ajanviettoa. Ei ollut edes TV:tä.
VastaaPoistaEn ihmettele, että nuo 70-luvun julkkikset eivät kiinnostaneet. Kukahan lienee kuvitellut, että murrosikäiset leikkivät nukeilla.
Katriina, itse piirretyt paperinuket kuullostavat ihanilta. Niissä on aivan eri tunnelma kuin näissä aikakausilehtien versioissa. Olisikohan ollut niin, että paperinuket olivat jo menneen talven lumia 70-luvun lopulla.
PoistaKari Tapio 😂 Ei ihme, ettet ole vaatettanut häntä.
VastaaPoistaMinä piirsin omat paperinukkeni, en muista, että noita julkkisnukkeja olisi ollut tarjolla 60-luvun alkupuoliskolla.
Susu, Kari on aika nuoren näköinen tuossa kuvassa :) Mun lapsuuden aikaan taisi olla vain näitä julkkisnukkeja.
PoistaNo nyt oli samalla nostalgista touhua ja komppaan niin täysin tuota tunteiden siivouksen vaikeutta; se on todella vaikeaa!! Tunne säilyttää sellaistakin, minkä järki heittäisi pois tai ainakin kierrättäisi...
VastaaPoistaMinä leikin paperinukella pitkään - itsetehdyillä ja vaatteissa oli aina pitsiä, nappeja, neppareita ym. oikeaa. Sieltä epäilen olevan peräisin tämä askartelu/skräppäysmieltymyksenikin.
Kiva kun tulit touhuinesi mukaan haasteeseen.
Repolainen, arvaan että olet ollut kova tekemään itse jo lapsena, sen verran paljon askartelet ja skräppäät nytkin. Kiva, kun sain vastata haasteeseen :)
Poista