tag:blogger.com,1999:blog-90431353309472483872012-02-01T20:46:41.224+02:00Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.comBlogger1711100tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-38944881040223816902012-01-27T19:09:00.000+02:002012-01-27T19:59:08.857+02:00

Olisin niiiiin onnellinen, jos saisin toimivan yttitarhan keittiööni. Palstasta luopuminen otti osansa, sillä multa on tullut ystäväksi ja kasvattaminen osaksi omaa luontoa. Keittiö on pieni, siis pieni. Olen yksi iso kysymysmerkki näiden vihreiden "rehujen" ja kasvavien chilien kanssa tilassa Jota Ei Ole. Onhan tietysti vielä  parveke, mutta nyt siellä on niin hyytävän kylmää, että henkäyskin

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-87145724092874368512012-01-22T17:10:00.000+02:002012-01-22T17:10:01.298+02:00

Leenalta tuli haaste "Jos minä saisin valita", johon näin vaalipäivän kunniaksi osallistun. Reissulta tulleena ja eilen vielä pikkujouluakin viettäneenä vastaukset ovat tällaisia: 1. Jos minä saisin valita, ihmiset ottaisivat vastuuta Omista asioistaan ja tekemisistään. 2. Jos minä saisin valita, nukkuisin aina yöni hyvin ja heräisin aamuisin virkeänä. Jaa, olishan se kiva, kun kaikki saisivat

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-25147225356099266982012-01-17T19:59:00.000+02:002012-01-17T20:02:12.275+02:00

Astun hiljaiseen kotiin. Vaihdan pehmeät vaatteet päälleni, hipsin paljain jaloin keittiöön. Sytytän kynttilän ja laitan teeveden kiehumaan. Katsahdan ulos, lumen peittämään pihaan, katson kahta koiraa, jotka iloiten juoksevat lumipallojen perässä ja kohta palaavat isännän luo tyhjin suin häntä heiluen: heitä uusi, se katosi. Silloin kun tuntuu nahoissa, ota siemaus tätä aikaa. Muista ja

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-9832300427892791902012-01-14T17:57:00.000+02:002012-01-14T17:57:26.010+02:00

Samat rituaalit ja minä katson sinua. Liikkeitäsi ja tekemisiäsi. Samat asiat, yhtä rauhallisesti, aina vaan. Olen kuunnellut kuningatarta sisälläni ja sieluni ääntä. Miten rakas oletkaan. Sinä olet ja elät. Sisälläsi ja ulkopuolellasi. Olet upea, vaikkakin satunnaisesti jääräpäinen. Enkä voi koskaan muuttaa sinua. Todellisuudessa en haluaisikaan. Mutta, mutta...  minun osuuteni? En ole

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-62585277659308852372012-01-07T15:46:00.000+02:002012-01-17T20:02:32.819+02:00

Illalla sää oli kylmä. Ja kirkas oli taivas. Minä nojasin ikkunanpieleen ja katsoin kun pakkanen pisteli. Olen viikon sisällä ollut useamminkin tässä kohdassa. Viikon loma on kohta ohi ja olen käyttänyt sen pääasiassa johonkin nojaamiseen. Ikkunan pieleen Sohvan kulmaan Sängyn päätyyn Jonkun kylkeen Nojatuolin selkään Kyynärpään kautta kämmeneen Otsalohkoa lattiaa vasten Viikko lomaa nojaillen

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-47269777273439805342012-01-03T15:51:00.001+02:002012-01-05T16:13:57.300+02:00

Rakkaus. Kaikki taitaa kuitenkin pyöriä sen ympärillä. Joitain vuosia sitten olin mukana keskustelussa: -Mitä sä haluat? -Haluaisin rakastaa itseäni enemmän. -Voisitko vähän tarkentaa? -No mun pitäisi oppia rakastamaan itseäni. -Siis voisitko oikeasti sanoa sellaista konkreettista, josta tietäisit rakastavasi itseäsi enemmän? -Aijaa, no mä mietin. Miten sitä pitääkin miettiä. Mikä on hyvää

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-4570418367298428662011-12-29T19:14:00.003+02:002011-12-29T19:40:36.001+02:00

Kävin istumassa penkillä. Istuin ja katselin. Huokaisin, tunsin nälkää, päätäkin kivisti, mutten välittänyt. Olin kierrellyt paikan ensin kerran läpi ja sitten palasin katsomaan rakastavaisia, sitä kuinka he rannalla suutelivat tiiviisti toisiinsa painautuneina ja kuinka teräaseen kärki näkyi lävistäneen rinnan. Kuinka voi olla noin? Kuinka voi? Sitten palasin Marjatan eteen. Mietin miten

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-43496161232479881462011-12-23T15:01:00.001+02:002011-12-23T15:16:05.225+02:00

Jos yöllä vähän kylmä viipoi varpaitani ja sain etsiä peitettä siipan kainalosta, niin ilolla otin aamun vastaan. Vieno kuura oli aamulla maassa. Valkoinen kajo nurmella ja tielläkin. Kiitos jonnekin siitä, että taivas on kirkkaampi =) Kodissa tuoksuu vielä piparin aromit. Sain taikinan työkaverilta, jolta jäi sitä enemmän kuin tarpeeksi. Olin jo miettinyt, että äidin taatelikakku saa riittää

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-56929893822370364392011-12-18T16:44:00.000+02:002011-12-18T16:44:07.888+02:00

Tapahtuipa omituinen piikki aivokäyrässä, sellainen joka sai naisen kyykkimään ja kuuraamaan. Vaikka en harrasta minkäänlaisia jouluhurahduksia, siis siivouskohtauksia, niin huomasin katselevani vessan lattiaa villi kiilto silmissä. Nyt se lähtee. Nyt lähtee! Ensiksi hinkkaan pöntön. Voi hulluus. Mutta kylläpä kiiltää! Sitten kyykin vessanpöntön ja seinän välissä. Muistan kiristää

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-15951646148240247672011-12-16T20:33:00.000+02:002011-12-16T20:33:41.115+02:00

Naamioni on pyyhitty pois. Olen puhdas ja paljas. Ja katson sinuun sinun kasvoihisi, niihin joista en osaa tulkita mitään. Et halua, et päästä luoksesi. Ole vaan. Ole rauhassa. Ja minä olen, olen kuin peilipallo, heijastelen, kohtaan. Ja näen sinun surusi ja surusi tuntuu minussa. Tunnen kyynelten liikkeen, huomaan veren kohinan suonissani. En pelkää tunnettasi, en sen siirtymistä minuun.

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-13482964219226516932011-12-13T21:06:00.000+02:002011-12-13T21:06:03.507+02:00

Jos aamulla painoin pääni kumaraan sateenvarjon suojiin ja manasin vesisadetta. Jos tuumasinkin töissä, että voisi kai sitä elämälleen etsiä oikean intohimon ja ajattelin elämäni olevan välillä syvältä ja jonkun toisen määrittelemää. Niin yllättäen tullessani kotiin... Saadessani eteeni aimo annoksen oikean miehen valmistamaa oikeaa ruokaa. Laitettuani jouluradion soimaan ja katseltuani hetkisen

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-7480289065253285642011-12-11T11:21:00.000+02:002011-12-11T11:21:33.424+02:00

valo herättää minut se kuljettaa jalkani eteensä ihmettelemään pyöreyttä katsomaan kirkkautta pimeässä kunnes varpaitani paleltaa ja sanon hei hei palaan takaisin pimeäään ja pehmeään minä tunnen tuoksun ja elämän valon vaikutuksen sekä kierron viehätyksen tekisi mieleni herättää joku toinenkin tähän hetkeen =)

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-72565152635256405102011-12-09T19:11:00.000+02:002011-12-09T19:11:29.131+02:00

Musta kansi, mustat kyljet. Katse alas suunnattuna. Niska ja hartiat hauraampaa kuin muu. Katson kirjan kantta. Työnnän sormeni kannen reikään ja kosketan punaista ratasta henkilön rinnassa. Sormeni menee  läpi. Kun käännän kirjan kannen, aukeaa eteeni verinen pisara reijän alta ja sen vastapäätä kellon koneisto. Olen löytänyt omani. Olen löytänyt sen tumman puhuvan puoleni, joka kaipaa jotain.

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-80391048678931370422011-11-30T21:15:00.003+02:002011-12-01T13:24:24.393+02:00

Laitan kotioven kiinni perässäni ja huokaisen. Päässäni soi "Try A Little Tenderless". Vaihdan päälle pehmeää ja punaista. Sitten tartun lihaan. Sillä tässä vaiheessa päivää ei mikään viihdytä niin paljoa kuin suuri lihakimpale kädessä. Sen joku syö ilolla, innolla, marisematta, mankumatta ja se kelpaa vielä huomennakin. Olen tyytyväinen. Annan kropalle kyytiä ja lihalle tirinää. Ja kailotan

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-43988609300386982562011-11-26T17:30:00.001+02:002011-11-27T17:44:45.381+02:00

"Älä sitten ota pimeetä taksia" valisti radio pitkin päivää. Kun sitten yöllä hipsin taksijonoon sain kenties valosan taksin. Ainakin kaverilla oli keltainen kyltti katolla. Hän otti minut kyytiin tolpalta ja painoi jalan kaasupolkimelle. Mannerheimintie meni puikkelehtiessa 80 vauhdilla. Jos eteen joku yökuppailija sattuikin, niin se ohitettiin oikealta taikka vasemmalta. ei ole ihan kaikki

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-33556961003970968652011-11-23T20:53:00.000+02:002011-11-23T20:53:52.808+02:00

Se työntää sormensa mun kainaloon. Ai, tässä kohti ei tunnu kuin pientä kireyttä. Ja se siirtää kättään. Joo, älä nyt enää, toi sattuu. Sitten se ottaa tiukan otteen, nappaa kiinni lanteistani, vetää kämmenellään kylkeäni ja mieleni tekee vinkua Ei sieltä.  Eiii s..tana. "Voi hitto että tuntuu i-k-ä-v-ä-l-t-ä", saan sentään sanottua siivosti. Hengitä sisään. Hengitä  ulos, suuntaa käsi sinne

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-35167721086001857002011-11-18T21:09:00.000+02:002011-11-18T21:09:24.103+02:00

Jumalainen vapaus istua syvän punaiselle sohvalle mustaan kietoutuneena. Kädessä veitsi, ai, ei kun lasi punaista juomaa koska mustaa en ole enää vuosikausiin viitsinyt tehdä. Ja koska en ole vielä niin heikko, ettei lasini osuisi huulilleni, niin valutan viinin kitaani ja mietin raukeana mukavia: ... poistaisipa joku kipeän käteni... ei, turhan sotkuista vaikkakin väri on kohdallaan ...

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-4290007023987938852011-11-16T17:26:00.001+02:002011-11-16T17:27:58.690+02:00

Olen yrittänyt olla kuuntelematta kipua. Se vie kuitenkin sitkeydellään voiton. Päivä päivältä... Luovuttaminen houkuttelisi helppoudellaan, mutta en suostu antamaan periksi. Olen kulkenut kuin hidastettuna töistä kotiin, mutta tänään en halua. Kävelen kirjakauppaan ja näen kirjan, jota ehdin jo toivoa joulupukilta. Otan teoksen käteeni ja tiedän, ettei kukaan saisi minua jättämään sitä oven

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-66236925549850800702011-11-12T12:39:00.002+02:002011-11-12T12:45:03.547+02:00

Make My Day I Know You Miss Me, Because You Changed The Way You Kissed Me Niin, taas soi biisi päässäni. Se sentään soi. Pääni. Mutta levysoitin-ongelmani leviää käsiin. En ole ostanut hihnaa. En. Olen siirtynyt toiselle tasolle. Haluan uuden levysoittimen. Aivan huipun. Tai ainakin sellaisen, jonka äänivarsi saa sieluni soimaan... Ja jotta levarista olisi iloa enemmän kuin ehkä

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-38958850489995044102011-11-10T17:59:00.003+02:002011-11-10T19:31:38.671+02:00

Hitaasti astahtelin tauolle töiden jälkeen. Istuin pikkukahvilassa pienessä kantikkaassa pöydässä mustalla tuolilla. Ympärillä tarjoilijoiden hyörinä ja ihmisten puheensorina. Mikä rauha! Tilaan teen, jonka valmistuminen kestää sopivan pitkään ja jonka juominen onnistuu vain hitaasti. Sillä haluan vain lepuuttaa Pään tyhjennystä täältä ;-)   sumeaa päätäni     jomottavaa olkapäätäni       

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-31040061310269616392011-11-06T17:27:00.000+02:002011-11-06T17:27:33.600+02:00

Jos tietäisit miltä tuntuu kun katsot noin noilla silmilläsi tuolla vetovoimallasi joka sisälläsi on josta et tunnu tietävän jota et tunnistakaan niin pistäisit  polveni hyytelöksi suuni hymyyn silmäni loistamaan kehoni kihelmöimään varpaani kipristelemään Jos tietäisit niin pitäisit siitä ihmetellen ja varmasti myös virnistellen Ja minä ... ja minä ... ;-)

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-41130515636612769162011-11-04T18:19:00.000+02:002011-11-04T18:19:19.553+02:00

Istun pimeän pienen salin viimeisessä penkissä. Inhoan istua keikalla, joten osa energiastani menee paikallaan olemisen vaikeuteen. Katson miestä kitaran takana. Sillä on kaunis hattu päässä, musta paita, farkut ja sukat jalassa. Pää lämpimänä ja jalat viileänä. Sitten rumpu saa iskun ja ääni värähtää minuun menee sydämen kautta samalla tahdilla lapaluihin asti ja kimpoaa kaikuna takaisin

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-50056692370962032462011-11-02T17:55:00.000+02:002011-11-02T17:55:59.100+02:00

Sunnuntain punertavan taivaan nähdessäni muistin talviaikaan siirron ja huomasinkin olevani pirteänä jo seitsemältä. Miten makoisalta aamu tuntuikaan. Nojailin ikkunan pieleen ja katselin lehtimattoa nurmikolla. Koivut olivat paljaina runkoina, niin oli vaahterakin ja kirsikkapuut. Ainoastaan yksi syreeni piti sitkeästi kiinni omista lehdistään. Miehet tuhisivat pedeissään ja minä mietin kahvin

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-10281268669603431242011-10-26T18:23:00.001+03:002011-10-26T18:25:10.398+03:00

Taas nää nuoret tekee niin hauskoja juttuja, että täytyy jakaa tätä elämää. Kerran FB:n maailmaan uponneena näin että siippa oli siellä kans. Pistin sille kyssärin että miten menee. Sainpa vastauksenkin aika pikaisesti. Eikä sanaakaan sanottu, hymähdettiin lempeästi kylläkin, vaikka vierekkäin istuttiin siinä punaisella sohvalla ;-) Mennääks jätskille? Ei ehdi, meil on lanit!

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-91413911692595272242011-10-25T16:30:00.000+03:002011-10-25T16:30:57.305+03:00

Se myrskyää. Taivas ja meri. Isot valkeat aallot iskevät rantaan. Nuori mies latoo rantatuoleja pinohin. Niitä ei tarvita tänään. Se raataa, kantaa, pinoaa ja taas kantaa. Vanhempi pariskunta nostaa rohkeina housunpunttejaan ja menee vedenrajaan. Kastuu ne, housut, sillä meri ei ole rauhallinen, se nostaa aallot syvemmälle, ylös ja aina vaan korkeammalle. Nainen nousee vallille, ottaa kameran

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-17435639251260919552011-10-21T20:10:00.001+03:002011-10-21T20:17:21.527+03:00

Mä oon pettynyt. Tän vuoden tanssibileet on muutettu kypsempään muotoon. Miksi? Ja millä oikeudella? Minä vaan kysyn. Ja koska kukaan ei vastaa, niin pidän omat bileet olkkarissa. Tää biisi oli joskus sata vuotta sitten upeassa Kauriinmetsästäjät leffassa, mutta kukas vanhoja enää muistelee. Tässä on ainakin tunnelma katossa: Daa-da-Daa-da-Daa-Da-Da-Da-Da I LOve YoU BabY!!! Aaaiiiii!

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-24615445878975115052011-10-19T17:30:00.000+03:002011-10-19T17:30:40.285+03:00

Elegialla oli mielenkiintoinen haaste, johon nyt osallistun. Jos haluat itse mukaan tähän, niin mainitse siitä kommentissasi. Ideana on, että annan sinulle viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun ja sinä vastaat haasteeseen. Minä sain tällaiset sanat Elegialta: 1. Maalaaminen Tunnen partani osoittavan taivaaseen ja takaraivoni tarttuu selkärankaani kun taas kylkiluuni kasvavat ilmassa

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-59178943355709580232011-10-16T15:55:00.005+03:002011-10-16T17:36:10.770+03:00

Istumme koneessa. Ahtaammassa missä koskaan olen ollut. Katson ikkunasta siipeä. Kohtaa jossa lukee: älä seiso tämän alueen ulkopuolella. No, en ajatellut seisoa siivellä laisinkaan, ajattelen. Ei tulisi mieleenkään. Ovet suljetaan. Kone peruuttaa muutaman metrin ja pysähtyy. Moottorit käyvät hurjilla kierroksilla. Tuntuu siltä kuin joku kaasuttaisi tietämättä että käsijarru on päällä. Meteli

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-48873653622277957702011-10-08T12:52:00.000+03:002011-10-08T12:52:39.215+03:00

Nostan laukun sängylle. Avaan lukot ja aloitan pakkaamisen. Laitan matkalaukun kiinni. Yritän ainakin. Jep, onnistui. Kokeilen nostaa laukkua lattialle. Jaa... kuka kumma tätä jaksaa kantaa? Avaan laukun. Pakko ottaa jotain pois. Ei tuota. Ei tuota. Tuon otan pois... ja tuon. Laitan laukun kiinni. Ei, kyllä mun on nuokin otettava mukaan. Avaan laukun. Survon kaiken takaisin laukkuun. Ähkin

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-65007677461922728262011-10-01T20:25:00.001+03:002011-10-01T20:36:05.683+03:00

En tiedämiten tässä näin kävi. Tai tiedänhän minä. Nousin ylös... kevyemmästä päästä. Vain epäröinti painoi. Mutta nyt olen vastustamaton. Jos ojennan käteniniin tarttuisitko siihen? Luottaisit omituiseen naiseen. Otatko kutsuni vastaanja tulet tähän viereeni... ...ihmettelemään vetovoiman suuntaa...

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-41118261595061615992011-09-27T10:41:00.000+03:002011-09-27T10:41:58.733+03:00

Hytisyttää.Vapisuttaa... Oliskin jotain kivaa joka menee pitkin selkäpiitä, mutta ei. Flunssaa. Hrrr... Valkoinen karvafiltti kieputettuna ympärilleni istun ja ihmettelen. Voiko teetä juoda liikaa? Lankeaako lonkkani, jos makaan koko päivän tällä kyljellä? Katson Kevytkenkäisen ja sen jälkeen tango tuntuu nahoissani. Siitä saan yksinäiseen, rumaan olooni, läheisyyden tunteen ja hienoisen liekin

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-34861223939566710012011-09-24T15:59:00.000+03:002011-10-21T20:17:21.527+03:00

Viis tällasta peräkkäin. Pomppuja ympäri asuntoa... Jeah Jeah Jeah!!! Lennyn uusimmalla levyllä on toka biisi sen verran hikinen, etten uskalla ajatella millanen video siitä tulis. Pitää lähteä... Purkamaan tätä lenkille ;-)

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-48487798956370203452011-09-21T17:23:00.001+03:002011-09-21T18:05:33.988+03:00

Leena Lumi ojensi ruusutunnustuksen. Kiitokset kukkasista ja innostavasta kirjamaailmaan sukeltamisesta =) Koska kysymykset tuntuvat olettavan, että lempeä on paljon, niin mennään sen mukaisesti. Ruusuilla tanssimiseen tarvitaan pehmeitä terälehtiä. Niiden tuoksussa ja pehmeydessä tunnustan nämäkin asiat: 1. Lempiruokani maistuu suolaiselta, siinä on sopivasti lihaa, johon saan upottaa hampaani

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-33236253184444719962011-09-19T20:37:00.000+03:002011-09-19T20:37:33.371+03:00

Kuka olisi voinut arvata, että yksi kämänen kuminauha vie naiselta ilon. Se ole ihan mikä tahansa kuminen hihna. Se on nyt mitä tärkein, nyt kun se ei pysty siihen mihin pitää. Ja ilman sitä pirun hihnaa mun levysoitin ei toimi =( Elämän pienet asiat nousee välillä härkämäisen kokoisiksi. Haluaa uuden hihnan! Haluaa, haluaa, haluaa!!!

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-20960190706802636332011-09-16T20:15:00.003+03:002011-09-16T20:23:19.115+03:00

Jotain kummallisen hekumoivaa on Pariisissa. Mielikuvat, elokuvat ja aidot muistot pyöristyvät suussani tuon sanan ympärillä. Miten kaunis kieli, minkälaiset värit ja sävyt, sekä ihmisten kirjo... Mielikuvissani kaupunki näyttää aina kauniilta, oli sää sumuinen, sateinen tai aurinkoinen. Parisen viikkoa sitten istuin punasamettisissa penkeissä ja uppuduin katsomaan Pariisin katuja. Matkasin

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-23228090666713878312011-09-14T17:00:00.000+03:002011-09-14T17:00:37.447+03:00

Turhan tavaran tuskan aiheuttama ahdistus velloo välillä keuhkorakkuloissani. Pahin ahdistuskohtaus alkaa kellarista. Alapuoleltani kerroksesta, jonne on viritelty verkkoseinät. Tila on tungettu täyteen jotain. Jotain. Aarrgghhh... Mun kamaa siellä ei paljoa ole, sillä olen oppinut irrottamaan otteeni rikkonaisista, rumista, käyttämättömistä ja tarpeettomista tavaroistani. Mutta enhän asu yksin.

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-68934594748427725662011-09-10T16:34:00.005+03:002011-10-21T20:18:15.541+03:00

Anni laittoi haasteen: Miten tiivistäisit muistelmasi kuuteen sanaan? Sai kertoa myös tarinaa elämänsä varrelta. Intouduin miettimään minkälaisen kuuden sanan lauseita voisinkaan olla: Rohkeni epäillä oman luotettavuutensa tarvetta.   Odotuksen jälkeisen myrskyn pyörteestä onnen huipulle     Olen muokattavaa valoa, vettä ja tulta.       Olin, kuolin, älysin elääkin siinä välillä. Sen lisäksi

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-30432213158250304592011-09-09T20:46:00.003+03:002011-09-09T20:50:31.227+03:00

Perjantaina ennen neljää Keskuskadun ja Aleksin kohdalla etenen rauhassa kotia kohti. Olen juuri lainannut ystävältäni iltahuumaksi Donna Leonia ja lisäksi hamunnut kirjakaupasta tee-se-itse-kirjan Jamien 30 minuutin ateriat. Kirjan painon lisäksi tunnen sormissani vieläkin värien, tussien, akryylien ja siveltimien tunteen sekä palon maalaamiseen.  Mutta koska en ota selvää haluistani, niin jätän

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-57903840807509700752011-09-05T18:05:00.003+03:002011-09-10T15:27:54.622+03:00

Kävin leffassa ja siellä näin oheisen trailerin: Miten huumaavan romanttiselta näyttää risteysalueella nojailu rakkaimpaan. Tuntea hänen huulensa kaulakuopassa, tapahtuipa ympärillä mitä tahansa. Hyppiä vapaana vaikka roiskuavaan lätäkköön. Roiskeet kuuluvat elämään =) Antaa ilon keinuttaa itseä ja antaa hameenhelman tulla perässä. Tai kellahtaa tyllihameen kanssa epätoivon haikeuteen ja

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-81968049570064359942011-08-29T20:14:00.000+03:002011-08-29T20:14:23.729+03:00

Tänään hidastelin työpaikalla, olin suorastaan toimistokuukkeli. Työkaverini kuitenkin ojensi mua ystävällisesti: Eikös sun jo pitäisi lähteä? Sinne hammaslääkäriin! Jeh, jeh... Otin jalat alle ja suunnistin huoltoon. Se hymyilee ja kättelee. Mutta mä en ihan luota siihen, sillä on kohta kuitenkin piikki kädessä. Ja tuolla toisella on paperinen lappu kasvojen edessä. Onkohan sillä tarttuva

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-52413801780085082022011-08-27T16:21:00.003+03:002011-08-27T21:06:27.087+03:00

Eilen heräsin tunteeseen, josta tietää jonkun ampuneen tämän karhun persuksiin ihan suurimmalla panoksella. Tänä aamuna heräsin vapaapäivään ja istahdin vieläkin pikkuäkeänä sohvan nurkalle. Ovi oli levällään ulos ja raikas ilma tulvi sisään. Kahvi tuoksui kupissa ja toiset nukkuivat vielä. Kroppa oli virkeä, mutta mieli oli harhautunut ja siksi pidin kanavarallia  sohvalla päivän ohjelmista:

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-71905346831615762782011-08-22T20:21:00.004+03:002011-08-23T08:44:17.817+03:00

Lojuin sohvalla pojan kyljessä pää tyhjänä. Sitten huomasin ajattelevani top 3 ammatteja, silleen rennolla otteella: Kirkonkellon soittaja Olis upeeta olla isojen kirkonkellojen soittaja. Pitäisin kiinni paksusta köydestä. Hiiaisin köyttä alas. Ottaisin vielä ylempää tiukan otteen ja antaisin köyden nostaa itseni ilmaan. Heiluttelisin kinttujani vapaana rasitteista ja tuntisin mekon helman

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-77940751748999641862011-08-16T20:08:00.000+03:002011-08-16T20:08:15.241+03:00

Sataa kaatamalla. Ihanaa! Mutta huomaan, että sisälläni sataa yhtä kovaa. Haluaisin niiiin kovasti tanssia. Riehua ja hillua. Antaa mennä vaan. Olla tanssilattialla riekkumassa, antaa sisäisen olon viedä ja nauttia. Tyydyn heilumaan kotona, sohvan laidalla, vaikkei tämä kyllä lohduta paljoakaan. Turvaudun juutuubiin ja kuvittelen olevani kuninkaan helmoissa. Mikä meininki tuolla miehellä onkaan.

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-57921070362241004282011-08-11T12:33:00.000+03:002011-08-11T12:33:04.424+03:00

Lomalla. Olen ollut. Ja nyt kun saavuin ihmisten ilmoille huomaan villi-ihmisen olotilan kehossani. Jotain on tehtävä, vaikka villinä olo on rentouttavaa. Vai heräsinkö uuteen ikälukuun? En ole koskaan oikein ikäkriiseillyt, sillä pään ja tunteiden ja kehon tila on mielestäni enemmän tutkimisen arvoinen kuin vuosirenkaiden määrä. Eiköhän tämä ole vain huollon tarvetta. Aloitin listani:

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-61693366892903713942011-08-08T16:43:00.001+03:002011-08-08T17:53:04.717+03:00

Poika juoksi kilpaa ylös Tuomiokirkon rappusia. Sillä oli suu auki ja kieli kippurassa. Veli ennätti ylös ensimmäisenä ja syy selvisi heti: Sulla on kevyemmät kengät! Lähes kaikki pojat näyttivät juoksevan rappuset sekä ylös että alas. Tytöistä vain osa. Aikuinen nainen kilpaili tyttönsä kanssa ylös, muttei yksikään mies. Outoa... Turistien puheensorina kupli mukavasti. Kamerat räpsyivät ja

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-18289831496294069542011-07-31T19:07:00.001+03:002011-08-18T12:22:47.742+03:00

Mökkeily, mä pidän siitä. Tai ainakin luulin niin... Mä olen aina tiennyt, että mun loman aikana sää on hyvä. Siis se on oletus. Sitten mulla on sitkeä oletus, että vuokramökki on parempi vaihtoehto kuin oma. Näin olen vapaa ja vastuuton. Ja vielä oletan, että mökki täyttää tarpeeni (ja oletan että vaikka mieleni muuttuu, niin tarpeeni muutokset joku tyydyttää silti ;-)) Mutta mitä ihmettä nyt

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-77884253734331090102011-07-19T17:33:00.003+03:002011-09-10T15:17:28.962+03:00

Erään iloisen päivän päätteeksi lähdettiin miehen kanssa elokuviin. Leffa alkoi myöhään illalla ja hyvä niin... Tarina alkaa Watanabesta ja hänen läheisistä ystävistään Naokosta ja Kizukista. Ystävysten elämä muuttuu ratkaisevasti Kizukin tehdessä 17 -vuotiaana itsemurhan. Tapahtuneen jälkeen Watanabe muuttaa Tokioon opiskelemaan yrittäen päästä jaloilleen hyvän ystävänsä menetyksestä. Naoko

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-75027899899623289362011-07-18T21:48:00.000+03:002011-07-18T21:48:58.042+03:00

Eilen myöhään illalla korkkasin sellaisen pienen pullon pyöreän ison korkin. Ja sain juomakseni kylmää, hapokasta, vaaleanpunaista, kuplivaa ja niin makeaa! Nam! Yksin, illalla ja miksi ihmeessä? Siksi, että sain ystäviltäni houkutuksen, johon osallistuin ja nyt olen ensimmäisen kerran yksinäni ajanut jonnekin kauemmas, suhannut motarilla, seikkaillut uuden osoitteen luo ja löytänyt perille.

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-72876467067216090542011-07-16T21:02:00.001+03:002011-07-16T21:11:18.111+03:00

Läps läps, sanoivat tossuni.Lip lap, olisi meri kenties vastannut minulle, mutta lokit pitivät karaokehetkeään ja nuppi oli tiukasti kaakossa.  Päästin lokeista irti ja pääni sanoi Vau! sillä näin upean valkoisen kyljen, linjakkaan muodon ja nimen Utopia. Pitääkö laivalle vieläkin antaa naisen nimi? Ehkä tasa-arvo on laajentunut pinnalla kelluviin esineisiin... Utopia, hieno laivan nimi. Jos se

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-78128103299367846492011-07-11T15:40:00.000+03:002011-07-11T15:40:44.053+03:00

Kävelin pitkästä aikaa kauppatorin läpi ja näin siellä jäätelökioskin yläpuolella paljon puhutun lokkiverkon. Huomasivatko jäätelön ostajat verkkoa, en tiedä, mutta jäätelöitä seurailivat kiihkeästi taivaan lentotaiturit. Lähestyin torin laitaa ja katselin kuinka mies odotti liikennevalojen vaihtumista. Tai oikeastaan katselin hänen yläpuolellaan olevaa lokkia, joka pysytteli kuin sateenvarjo

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-42562563332945493892011-07-08T09:31:00.000+03:002011-07-08T09:31:44.971+03:00

Maanantai aamuna kävellessäni juna-asemallemme hiljaiset kitaran kielet herättivät aistini. Pian näin jo asemalaiturin ja siellä yksin penkillä istumassa ulkoisesti harmahtavan elämäntaiteilijan. Miehen, ison lierihatun ja akustisen kitaran. Mies lauloi Kurjuuden kuningasta. Ääni oli pehmeämpi kuin Tuomarin, laulu yhtä kauniin rauhallista ja vähäeleisen soinnukasta. Laulu ja sointi tuli

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-74542179857644269302011-07-05T18:09:00.010+03:002011-07-05T20:07:35.091+03:00

Matkasin toiseen maahan. Olin paikassa, josta aamu alkoi aina hyvällä fiiliksellä. Kun silmät raottuivat sen verran, että tiesin aamun tulleen, kävin avaamassa pariovet selälleen. Annoin raikkaan ilman tulvia huoneeseen, lintujen liverryksen kuulua paremmin ja merimaiseman hivellä mieltäni ja ihoani. Palasin joka kerta vielä sänkyyn, makoilemaan tuohon hetkeen ja aloittamaan aamuni ihmetellen.

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-44055393403021840362011-06-24T17:51:00.000+03:002011-06-24T17:51:23.203+03:00

Kehoitan niitä lähtemään ajoissa.Pakkaamaan kimpsut ja kampsut autoihinsa. Ottamaan lapset ja lemmikit mukaan. Hakemaan ystävätkin kyytiin. Ja sitten liikkeelle muiden alta pois tai jonottamaan yhdessä peräkkäin ja punaisia autoja laskien. Hei Hei! Tervemenoa juhannuksen viettoon. Pitäkää hauskaa ja pitäkää pää pinnalla jos menette uimaan. ... Mikä ihana hiljaisuus. Kaupunki omanlaisenaan ja

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-76995969818711286892011-06-19T13:40:00.001+03:002011-06-19T13:49:12.812+03:00

Oletko rakastunut ja onnellinen? Vai oletko suhteessa ja tiedät eläväsi onnettomana, vai vielä pahempaa, olet suhteessa ja etkä tiedosta olevasi onneton? Alex Lippi tilataan avuksi silloin, kun isäpappa, ystävä tai sukulainen tajuaa naisen elävän onnettomassa suhteessa. Alex palkataan palauttamaan nainen tilaan, josta hän pääsee elämässään eteenpäin, kohti onnellista tulevaisuutta. Apuna

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-10968493482894750142011-06-17T21:36:00.001+03:002011-06-17T21:40:15.790+03:00

Mikrofonikäsi: katugallupista hei. Olisko sul hetki aikaa? Haluaisit sä avautuu meidän kuuntelijoille jostain sun asiasta?Mä: no en haluu avautuu? Mikrofonikäsi: hei pliis, kukaan ei oo vielä tänään suostunut ja mun pitäis saada joku juttu kasaan. Voisiks sä nyt auttaa mua?Mä: no mikä juttu tää nyt on? Mikrofonikäsi: no me tehdään kesäohjelmaa ja halutaan haastatella ihan taviksia tavisten

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-64268400072483856902011-06-13T21:58:00.001+03:002011-06-14T08:31:28.897+03:00

+30°C Viikonloppu. Vapaus! Eväät kassiin ja matkaan. Levitän filtin ruoholle. Nyt. Katson järven pintaa, kimmeltävään ja houkuttelevaan. Nautin lämmöstä ja sen kanssa vuorottelevasta tuulenvireestä. Levytän sinisen taivaan alla. Katsellen kirkasta taivasta ja elämää n y t. Tunnustelen ja tuoksuttelen nurmen, veden, ilman ja hänet. Nuuhkin kahvin tuoksua ja mehukasta persikkaa. Kastan

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-70088856762717893362011-06-07T21:01:00.000+03:002011-06-07T21:01:53.379+03:00

Odotan. Odotan usein. Jotain tapahtuvaksi, jonkun tulevan tai tekevän. Mä odotan. Mä hukkaan omaa rajallista aikaani. Ja kun mä odotan, niin se on mun elämä, joka valuu hiekkana tiimalasissa ja mä katson vieressä... Ja taas mä odotan ja katson. Olen katsonut sua tässä jo pitkään. Hengittänyt samaa ilmaa. Seissyt vierelläsi. Odottanut. Istunut likellä. Kävellyt välillä pois ja hivuttautunut taas

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-17254975130578684502011-06-02T20:52:00.001+03:002011-08-24T12:30:52.163+03:00

Sain tänään herätyksen. Istuin kahvilatuvan pihalla mustaksi petsatulla penkillä. Kädessäni Enkeleitä hiuksissani ja kupissani teetä. Olin jo kierrellyt hautausmaan ja ihaillut maisemia. Olin kuunnellut elämää ja kuolemaa. Sitten penkillä suljin pois ihmisten äänet ja uppouduin kirjaan. Kunnes... mies sinisessä T-paidassa kiinnitti huomioni. Se oli Supermies (ei se sama, jonka näin viime vuonna

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-19298454000340206542011-05-30T11:36:00.001+03:002011-05-30T11:37:51.052+03:00

Olen ihaillut aamun sadesäätä. Vettä tulee välillä taivaan täydeltä ja välillä vähemmän. Ennen en pitänyt sateesta, sehän on kylmää ja märkää ja se kastelee... Mitä lie tapahtunut, kun nyt sade on myös virkistävää, lempeää ja kenties puhdistavaakin. Ainakin kasvit tykkää, maa peseytyy ja ilma raikastuu. Jos menisin ulos saisin oikean ja aidon sadesuihkun. Ehkä olen mamis, ajattelen enemmän

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-54614917935084650222011-05-29T17:06:00.002+03:002011-05-29T22:06:23.165+03:00

Antaisinko oman tumman värin voittaa tämän ainaisen blondivärjäyksen? kysyi ystävämme synttäriretkellä Luukissa. Me muut olimme tummatukkaisia, joten heti kuului lause: Vaaleaveriköt pääsevät taivaaseen, tummaveriköt ihan minne vaan =) Jaa, olisiko kaikki kiinni siitä, millaiset hiusvärit on valinnut päähänsä? Tässä tapauksessa olen siis onnellinen tummasta nupistani. Jos sen avulla saan

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-78555965377282611792011-05-29T00:00:00.008+03:002011-09-16T20:20:41.274+03:00

Nicholas katselemassa "maisemia" Olen katsonyt pari brittileffaa lähiaikoina, toinen kohtuullisen tuore oli Ole luonain ainiaan, josta ei yllättäen tehnyt mieli kirjoittaa mitään. Trailer kertoo aika hyvin kaiken sanottavan. Tänään oli vuorossa komediaa, jossa tumma kaunotar Tamara Drewe palaa kotikonnuillensa perintöään katsastamaan. Samoilla seuduilla asuu kuuluisa dekkarikirjailija

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-87785366564209561662011-05-23T20:08:00.002+03:002011-05-24T09:32:59.516+03:00

Jokin aika sitten seisoskelin viljelypalstalla katselemassa yksivuotista puolta ja mietin, että jos kuitenkin... Jos kuitenkin saisin miehen houkuteltua jatkamaan tätä touhua. Sehän se joutuu maan kääntämään, mun käsillä sitä ei enää tehdä.Sehän se joutuu kaikki muutkin työt tekemään, mä vaan kerään marjat ja teen piirakat. Jos vielä yhden vuoden viljelisi hunajakukkaa ja keräisin marjat ja

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-23741206266472025282011-05-19T18:38:00.001+03:002011-05-19T21:15:47.398+03:00

Viikonloppuna haaveilin sateesta,sellaisesta lämpimästä kesäsateesta, johon olisin voinut mennä seisomaan alle ja vain olemaan. Aah... antaa isojen lämpimien pisaroiden kastella. Nyt katselen ulos,mutta yhtään ei tee mieli mennä sinne.Liian pieniä pisaroita ja liian harmaa taivas... Mutta vaahtera näyttää kauniilta,se näyttää nauttivan tihkustakin. Ja harakka hauskalta keikkuessaan oksalla. No,

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-64714155991064607962011-05-15T23:07:00.002+03:002011-05-29T22:28:08.362+03:00

Kriik, kriik, kriik... Ei siinä mitään, että keho kramppaa ja mieli äksyilee... Kaikenlaisia keinoja mielen rauhoittamiseen olen koettanut käyttää. Tehokkain tuntuu olevan tästä maailmasta poistuminen. Kiitollisena olen hautautunut brittiläiseen maalaiskylään ja sen rapistuvaan kartanoon. Sarah Watersin Vieras Kartanossa -kirjasta on todella vaikeaa päästää irti. Se naulitsee mukaansa talon

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-32577452769580252082011-05-14T14:21:00.000+03:002011-05-14T14:21:39.253+03:00

Toissailtana kuuntelin tuulen puhallusta ja lehtien havinaa. Se oli jotenkin kaunista ja lohduttavaa. Kuuntelin helpottuneena toipuvaa kehoani. Pää kääntyi eikä puukko piikittänyt hermoja jatkuvasti. Sitten eilen töissä vedin herneen nenään -noita ei tapahdu usein. Oikeastaan todella harvoin. Mutta se tuntuu vieläkin nahoissani. Sekä kiukku että turhautuminen. Illalla puskin itseni korkealle

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-80490234647609537312011-05-11T15:40:00.001+03:002011-05-11T16:02:08.572+03:00

Kipu on perseestä. Mutta kipu on. Se on vetänyt mua viikon vinoon ja saanut jo otteen mielestäni. Ja jos annan mielelleni vallan, se ampaisee lennokkaaseen pyörteeseen. Se sekoittaa mut, pelottelee vielä pienemmäksi, saa lihakseni kireäksi ja naamani ruttuun. Huomaan jo menneeni niin pitkälle, että valitan ja nurisen. Nurisen töissä ja kiukuttelen kotona. Mutta huomaan nyt myös olleeni tätä

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-79393677362278272202011-05-07T22:20:00.015+03:002011-05-08T19:06:06.484+03:00

Helsingin taivaan alla, ruttopuiston nurmella nuoripari sylikkäin, ryhmiä siellä täällä ja yksi harmaatukkainen mies istumassa penkillä hymy huulilla. Minä seisoin siellä jo toistamiseen tällä viikolla ja tuijottelin taivaalle. Tuijottelin ja ihmettelin. Nautiskelin ja virnistelin. Paitoja, kaikenvärisiä kietoutuneena toisiinsa. Kuin ystävät käsikkäin tanssimassa tuulen vietävinä. Leijailin

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-74577121555992455922011-05-05T22:34:00.001+03:002011-05-24T15:17:39.784+03:00

Kirjakaupan mustalla nahkaisella nojatuolilla istun ja luen kirjaa. Sivu toisensa jälkeen kääntyy, hiljaa ja sujuvasti, itsestään ja ajattelematta... Tunnen kivun ja tuskan. Imen himon ja hehkun. Elän  aikaa vuosisatojen takaisen miehen kirjoituksissa. Niin kaukana tästä maailmasta, että hätkähdän kun yhtäkkiä kuuluu: HaHaa! Mies kädessään keltakantinen kirja naurahti ääneen. Hän sulkee

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-66649754180986049022011-05-02T19:16:00.002+03:002011-09-18T14:13:20.064+03:00

Jos joku 10 vuotta sitten olisi sanonut mulle, että seinälläni tulee olemaan pysyvästi aarrekartta, joka vieläpä toteutuu, olisin pyytänyt lähettämään itseni pyöreään ja pehmeään huoneeseen ;-). Höppänä tai en, mutta nyt on taas uusi aarrekartta syntynyt =D. Edellisen laitoin laatikkoon säilöön. Samalla päätin hankkia aarrekartoilleni samanlaisen säilytyskansion kuin tauluilleni. Niin ne

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-18002508717494298232011-05-01T20:24:00.001+03:002011-05-02T17:30:34.887+03:00

Oliko nää hääharjoitukset? Se lähetys minkä mä näin perjantaina oli jotenkin rauhallisempi ;-) (juutuubissa pätkä löytyy täältä)

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-61383791857023852912011-04-28T15:53:00.000+03:002011-04-28T15:53:25.322+03:00

Pääsiäisloma oli taivaallinen. Jos olisin tajunnut aikaisemmin, että voin pitää kodin välillä hotellina ja nauttia viikonlopuista kotikaupungissa lomailevana turistina, niin hitsit, olisi ollut monta herkullista hetkeä enemmän viime vuosina =) Kaikkea hienoa koettiin pääsiäisen aikaan, mutta erityismaininta parista helmestä: Mirel Wagner lauloi viime torstaina Korjaamolla. Nuori nainen täytti

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-27380162039387539582011-04-20T18:15:00.000+03:002011-04-20T18:15:16.804+03:00

Yllättävästi edessä avoin pääsiäinen. Nuorimies pitää hauskaa reissussa ja vanhemmilla... useamman päivän vapaus =) Onko toiveita? No, haluaisin Pariisiin, keväiseen maisemaan, ihmisvilinään, kirkkoihin ja maanalaisiin. Kuuntelemaan katusoittajia ja katselemaan lomalaisen silmin elämää. Klik, klik klik... Ehkä haluaisinkin Berliiniin, Krakovaan, Lissaboniin... Klik, klik... Ei näillä

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-63895543067702804062011-04-18T18:39:00.000+03:002011-04-18T18:39:57.550+03:00

Sohvan nurkkauksessa on paras paikka siinä on lämmintä ja pehmeää, kun tyynyn asettelee sopivasti... ja niin kirkasta, että välillä pitää nostaa käsi varjostamaan. Mutta en luovuta tässä on kesän fiilistä. Auringonsäteessä kirja sylissä ja kahvin tuoksu nenässä. Tai kenties pikkuruinen notkahdus pään painaminen tyynylle ja... ... tirsat Voi veljet, ei kun miehet, älkää tulko vielä kotiin

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-28794133140343765092011-04-15T17:42:00.000+03:002011-04-15T17:42:07.701+03:00

Perjantain huumaa ;-) Se on aurinko joka paistaasuljen silmätmakaan pitkin pituuttanilattiallasiinä lämpimimmässä paikassakehräänkehrään kuin kissa perjantaimusiikkiasointuja ja lempeää ääntäkuin hunajaa sielulleni Nyt soitan vanhaa. Rakasta ja lempeää.

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-40674835978734585372011-04-13T20:18:00.000+03:002011-04-13T20:18:29.783+03:00

Reilut nelisen vuotta sitten etv-koulutuksen intensiivikurssilla tapahtui minulle jotain ratkaisevaa. Olimme keskustelleet mm. siitä mitä oikeasti haluamme ja mikä tekee meidät onnelliseksi. Ymmärsin, että ollakseni onnellinen, minun tulee huomata se mitä minulla on nyt ja mikä juuri nyt on hyvin. Näin energiani on hyvä ja silloin vedän puoleeni niitä asioita joita todella haluan tai mitkä ovat

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-17749340212029625952011-04-10T17:31:00.000+03:002011-04-14T19:19:17.162+03:00

Ikkunoihin on voinut kirjoitella viime viikkoina viestejä tai tehdä sormilla katseluaukkoja. Olipa miten huononäköinen tahansa, niin tällä auringonpaisteella tajuaa, että jotain on tehtävä. Vaan sattuupas minullekin, että saan siivousvimman. Puuskat ovat erittäin lyhytkestoisia, joten kaikki into pitää käyttää heti hyödyksi.  Pesuvermeet esiin ja pian oli meilläkin kirkkaat ikkunat =) Valon

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-87747159340199179092011-04-07T19:08:00.000+03:002011-04-07T19:08:32.429+03:00

Aamulla oli Helsinki sumuinen kaupunki. Se oli kuin unessa valkoisen harson takana. Kaunis ja hiljaisen oloinen, vaikka hiljainen se ei ollutkaan. Päivällä sumu oli muisto vain ja sen tilalle tuli kevätsade. Sade ropisi vielä kotiin tullessani. Se ripsui varjoon ja kasteli jalat. Jalkojen alla taas kahisi hiekka. Mutta vallatonta kävelyä piti vielä hillitä, sillä matkalla kotiin on mutkiteltava

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-87092169159429821202011-04-06T18:59:00.001+03:002011-04-06T19:45:51.174+03:00

Hey, how ya doin'? Täh?No, korva on lukossa kolmatta päivää, on nasaali ääni (eikä seksikkyyden hiventäkään) sekä sellainen "pihalla" fiilis, mutta sehän on ihan normaalia ;-) Eli ei mene vielä ihan putkeen. Mutta pääsin töihin neljän seinän sisältä. Pelkkä ihmisten näkeminen sohvan ja töllön sijaan on sentään tosi hienoa! Ihmisiä! Ääniä, puhetta ja liikettä livenä. Vau! Jonkin aikaa pitää elää

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-71985347346883672402011-04-02T11:13:00.001+03:002011-04-02T11:15:28.172+03:00

kuunteluun Love Reign O'er Me Kipeänä kotona katselin elokuvaa.  Siis olen taas sairaana ja nyt kyllä ottaa aivoon aika satasella. Mistä näitä tauteja oikein tulee =( Aarrgghh..... Tallensin leffan pelkästään sen nimen vuoksi. Reign Over Me nimi toi heti mieleen samannimisen biisin ja nuoruuteni vaikuttavimman elokuvan. Kävin kaverien kanssa katsomassa Quadrophenia-leffan ja sen jälkeen Who,

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-7835574671243648592011-03-30T18:09:00.001+03:002011-03-30T18:11:11.221+03:00

Mekaaniset laitteet! Ostettiin uusi hilavitkutin nuorukaiselle. Sillä oli palava into ja himo saada se heti käyttöön, mutta taidot ja nopeus, ymmärrys ja hallinta ei ollut ihan samassa synkassa. Mitä? Miks? Mä haluun! Nyt! Miks? Täh? Anna mä kokeilen! Täh? Onks se toi? Mä haluun! Nyt. Onko? Onko? Täh? Hei mä varmaan tiedän... Ole siinä sitten ymmärtäväinen, rauhallinen, ripeästi toimiva, kun

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-10504395550695397602011-03-27T12:06:00.003+03:002011-03-27T13:40:34.055+03:00

Eilen Earth Hour iltana olimme parhaillaan keittiössä, kun valot sammutettiin. Ne sammuivat kesken iltapalalle rupeamisen. Sammuivat niin nopsaa, että kynttilätkin haettiin ja sytytettiin pimeässä. Siinä ruokapöydän ääressä oli kaksi kynttilää ja hiljaisuus. Jostain syystä edessäni oli poikkeuksellisesti leipälauta, leipäveitsi ja leipä. Ja liekö juuri siitä syystä yhtäkkiä olin useamman vuoden

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-48735006717488683042011-03-25T17:56:00.000+02:002011-03-25T17:56:58.977+02:00

Rakkautta on selvästi nyt ilmassa. Liekö täällä nyt yleisempi rakkaudellisuuden tarve vai onko se kevät, joka herättelee meitä =) Huomaan itseni siirtyneen harmaista polvisukista punaisiin.Katson vaaleampia vaatteita kaapistooni.Mehustelen appelsiinin maukasta lihaa.Haistelen innolla aurinkoa. Missä se on ja minne se suuntaa valonsa.Nautin antamisesta ja tajuan, että se on oikeasti oikein -

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-54431380717390921072011-03-22T18:53:00.001+02:002011-03-27T19:25:12.757+03:00

Olen villi maanantaina löyhäpäinen tiistaina kuin pelkkää häiriötä keskiviikkona rakkauden kyllästämä torstaina naurua perjantaina nautiskelija lauantaina ja ilon valaisema sunnuntaina mutta koska elämä muuttuu jatkuvasti, niin minäkin uusiudun ja olen väsähtänyt maanantaina viisastunut tai viisasteleva tiistaina pelkkänä korvana keskiviikkona parempaa toivova torstaina hiljainen loppuviikosta

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-2591206004165590952011-03-20T21:16:00.003+02:002011-03-20T21:19:08.465+02:00

Risteilylaiva Tukholmaan oli lastattu jenkeillä. Soulahtavilla laulajilla, Batmanilla ja kissanaisella, Disco 54:n tanssijoilla, hampurilaisilla sekä karaokea laulelevilla suomalaisilla. Tukholma taas oli keväinen ja aurinkoinen. Siellä oli ystävällisiä ihmisiä, pieniä hauskoja tapahtumia ja siellä pulpahti taas se sama ajatus: tänne pitäisi tulla joskus kesäaikaan. Toiveissaan pitää kuitenkin

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-63013683778133926282011-03-17T16:41:00.000+02:002011-03-17T16:41:05.412+02:00

Gerry ja Tom Reilut kaksi tuntia hurahti elokuvissa kuin hujauksessa katsellen erään englantilaisen pariskunnan elämää aikuisen lapsen ja ystävien kera. Vuosi elämästä on pitkä aika, siinä ehtii tapahtua monenlaista ja toisaalta siinä ajassa joskus mikään ei tunnu muuttuvan. Arki pyörii omalla tavallaan vaikka vuodenajat vaihtuvat. Jos Tomin ja Gerryn oma elämä onkin aika tasapainossa, niin

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-47233761675829991042011-03-15T19:05:00.001+02:002011-03-16T08:31:58.038+02:00

Japanin tilanne on pistänyt täällä naisen hiljaiseksi. Poikkeuksellisesti seuraan uutisia ja toivon aina kuulevani parempia viestejä. Mitä näin kaukana voi tehdä? Lähettää toivon ajatuksia Välittää rakkaudellisia ajatuksia Tuntuu niin pieneltä vain toivoa parempaa ja hyvää. Katselen vanhoja työkavereita, jotka tekevät pitkää päivää. Pohtivat tilannetta, mitä siitä voi seurata, vastaavat

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-91698772757714080172011-03-09T21:21:00.000+02:002011-03-09T21:21:18.295+02:00

Vakava keskustelu vanhemmilla ja nuorukaisella eilen. Pysäyttävää ja hiljaistakin kyselyä ja vastailua, että kesken kaiken tulin niin surulliseksi en pysynyt kasassa ja poistuin hetkeksi paikalta. "Ja sitten sä menet ja pyydät anteeksi", sovittiin. Jossain sisälläni tuntui, että minultakin pitäisi pyytää anteeksi. Mutta kuitenkin tiesin, ettei se mene niin. Tämä juttu ei ole minun. Voin itse

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-85019946726741561802011-03-07T16:23:00.001+02:002011-03-07T16:24:19.979+02:00

Aamulla töihin mennessä minut pysäytti asematunnelin sokkeloissa nainen valkoisen kepin kanssa. Remonttimiesten tekemät uudet kävelyreitit olivat pistäneet naisen matkanteon sekaisin. Käännyttiin sitten ympäri, palattiin takaisinpäin ja tehtiin vielä yksi jyrkkä mutka, josta nainen löysi itselleen oikean reitin. Iltapäivällä kotiin tullessani juna lähti asemalta ja kaijuttimista kuului viesti,

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-10693435194723868842011-03-06T22:10:00.007+02:002011-03-11T18:26:06.197+02:00

Voisin sulautuaolla yhtälempiätullaolla ollatulla lempiä olla yhtä sulautua voisin Istuimme pitkää iltaa ystävien kesken. Tunnemme toisemme eräällä tavalla aika munaskuita myöten, joten asioista keskusteltiin hyvinkin suoraan ja peittelemättä. Puhuimme yhdestä toiveesta löytää kumppani. Sellainen unelmien elämänkumppani. Mietittiin millainen olisi ihanne kumppani (5 asiaa) ja mikä tärkeintä

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-4078562396276514732011-03-03T20:00:00.000+02:002011-03-03T20:00:08.372+02:00

Mitä hittoa se sitten tarkoittaakaan? Olen kuitenkin katsellut kroppaani nyt sillä silmällä. Himourheilijoilla on varmaan helppoa, kun kunto ja keho pysyy kunnossa. Minä taas satun välillä unohtamaan sekä vartalonhallinnan että kunnon kohotuksen. Annan pään ja mahan valua etukenoon ja selän retkottaa sohvalla vetelänä kuin keitetty spaghetti. Sitten fyssari katsoo mua kieroon ja sanoo, miten

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-82716800000824399902011-03-02T17:59:00.007+02:002011-03-03T20:28:45.956+02:00

Kiitos L&J Siippa on toivonut jo pidemmän aikaa laivamatkaa meren taa.   Talviuninen vaimo taas on kääntänyt kylkeä ajatukselle, ...ai pitäiskö tehdä jotain... milloin, millä, täh... Ja sittenihana työkaveri tuo ilmaisen risteilyn sopivine päivämäärineen kaikkineen. Asiat järjestyvät joskus mitä ihmeellisimmällä tavalla =D Katsoikohan kukaan muu tätä hauskaa brittisarjaa?

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-49529159629662754592011-02-27T11:21:00.000+02:002011-02-27T11:21:55.620+02:00

Lomaltapaluun iloa. Kiitos Karkille ja Jukalle tunnustuksesta! Olette molemmat huippuja =) Pidemmittä mutkitta suoraan vastauksiin: 1. Milloin aloitit blogisi?  Tämän blogin toukokuussa 2010. Alkuharjoituksia olen kirjoitellut työpaikkani intrassa syksystä 2009 -sellaista asiallisempaa ;-) 2. Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee?  Elämää näiden silmien kautta. Huomioita

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-1729981176304526872011-02-26T11:06:00.001+02:002011-02-26T11:07:04.904+02:00

Olen saanut valoa kuluneella viikolla enemmän kuin osasin toivoakaan: Lauantaista perjantaihin olin sosiaalinen. Eikä tehnyt tiukkaakaan. Olen siis oppinut jotain =) ja saanut näin valoa muilta ja itseltäni. Olen ollut poissa kotoa ja nautiskellut lomasta. Nautiskellut todellakin, kaikilla aisteilla. Ja valon määrä päässäni sen kun kasvaa ;-) Eilen kotiin palatessani näin ensimmäiseksi uuden

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-66697207597018705642011-02-17T19:27:00.006+02:002011-08-23T13:22:41.314+03:00

Jos aamun aloittaa juna-asemalla nauravaisen naapurin kanssa myöhästelevää junaa odotellen ja sitten pääsee tuppautumaan lyhyttäkin lyhyempään junaan, niin päivä ei voi alkaa kuin hyvin. Työpäivän voi nollata kasvattamalla huimia hauiksiaan salilla ja sitten käväistä siellä mihin vain harvoin pääsee mennä suomalaisten jumalien luomukseen. Hämärään valoon ja lempeään lämpöön. Silmät kiinni ja

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-3932908142463685432011-02-15T20:36:00.001+02:002011-02-16T13:26:40.313+02:00

Viimeksi kampaamossa käydessäni luin Trendiä ja sisäsivulta avautui miehen kolumni, jossa hän pohti omia kymmentä käskyään.Melkein käänsin sivua kesken lukemisen, kunnes yksi hänen lauseistaan sai kysymysmerkit kasvamaan päässäni: ”Älä osta koskaan kukkia” Mitä? Miksi? Todellako? Mielenkiintoista. Lukuhetki jäi pitkäksi aikaa mieleeni ja sitten päätin katsastaa omat lakini. Mitä ne ovat?

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-79334457055694292172011-02-05T18:35:00.007+02:002011-02-05T18:57:18.092+02:00

Pääsääntöisesti teatterisalit on olleet leffoissani pieniä, mutta nyt näytös oli viety suurimpaan saliin ja päivänäytöksessä oli runsaasti yleisöäkin. Elokuva alkoi takana istuvan aikuisen naisen potkuilla selkänojaan. Onneksi oli sen verran väljää, että kun siirsin takapuoleni muutamaa istuinta vasemmalle, niin penkkirivi heilui vienommin. (Kun omistaa levottomat kolmen metrin pituiset jalat,

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-28339621817709859492011-02-03T19:16:00.000+02:002011-02-03T19:16:46.349+02:00

Otatiukka otevie pitkin tietäpidennä askelta ja vieanna tangon tuntua ja musiikin soida Carlos Gardel: Por una Cabeza Hhhmmmmmm=)

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-51228922751967759992011-02-02T18:42:00.003+02:002011-02-02T19:02:05.744+02:00

Helmikuu. Sekin on vielä talvikuukausi. Kuka niin on määrännyt ja millä perusteella? Voisiko halutessaan siirtää helmikuun kevätkuukaudeksi? HAA! Kaikkea saa yrittää ;-) Aurinko on selvästi talvella mennyt mailleen ja yrittänyt piilotella. Olen nyt kuitenkin saanut muutaman havainnon siitä. Ei tarvitse olla tiedemies, jotta tästä havainnosta voi päätellä auringon siis olevan olemassa. Tuolla se

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-86653034927412589182011-01-30T12:11:00.001+02:002011-09-11T12:45:01.399+03:00

Sunnuntaiaamuna istun ja ihmettelen tuulta.Auringon säteitä ja kirkkautta.Vihdoinkin valoa.Kevättä ilmassa? Olo on kuin rakkaus. Ja rakkaus kuin kädetjotka joskus peittävät korvani,jotten kuulisi ajatuksianivaan ainoastaansydämen sykkeen jaelämän virran. Elämän virrassaomassa hitaassa sunnuntaitahdissaniistun ja kuuntelen: Aamupäivän hyräilykappale on siis valittu =) Toivottavasti muistan sen

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-9043135330947248387.post-45359197641536866332011-01-23T16:09:00.000+02:002011-01-23T16:09:50.102+02:00

Eilen. Aamulla aikaisin. Hipsin keittiöön ja katsoin hiljalleen satavaa lunta. Puiden oksilla lepäsi lumipeite ja oli sen verran varhaista, että ilma oli punertavan harmaa. Mies ja poika nukkuivat vielä. Olin minäkin nukkunut, vaikka heräilin läpi yön. Jos olinkin "yksin yössä", niin saatoin halutessani sentään mennä enemmän liki, tunteakseni sen elämän joka kanssani elää. Jos joka hetki on

Birgittahttp://www.blogger.com/profile/17042236437325782956noreply@blogger.com9