En ajatellut tai suunnitellut mitään, mutta huomasin
- hakevani lumppupaperit esille yläkaapista
- etsin maalilaatikon toiselta hyllyltä
- kaivoin myös vanhan luonnoksen, jota en koskaan maalannut
Hiljaa, etenin niin hiljaa, että tuskin tajusin alkavani maalata.
Etsin pensseleitä (ne on aina olleet yhdessä purkissa). Purkkia ei löytynyt, mutta Tuure-ukin tekemässä laatikossa maalien seassa oli isoja siveltimiä.
Kyllä noilla voi tehdä jotain.
Sitten luonnoksen siirto lumpulle. Sen jälkeen:
Anna tyttö palaa!
Ei näillä pensseleillä voi tehdä mitään! Karvat irtoaa!
Kävin koluamassa makkarissa useampaan kertaan. Tiesin nähneeni vasta äskettäin vielä sen pensselipurkkini.
Palasin maalaamaan, en vaan voinut jättää sitä kesken.
Ei näillä tosiaankaan voi maalata, totesin sitten lopulta.
Mies päätti osallistua elämääni ja lähti kellariin.
Ei ne voi olla siellä, mähän olen nähnyt ne pensselit täällä kotona.
Ja sieltä se mies tuli. Miesten taivaasta, kellarista, ja sillä oli mun pensselit ja puuvesivärikynät mukana.
Hetkessä kellarista tuli munkin taivas =)
 |
Sutii, sutii...
Ei aikaa
Ei ajatusta
Ei mitään kuin sutimista...
Voi hitto, tää tekee hyvää!
Tänään kiskaisin lumpun irti alustasta ja edessäni oli ensimmäinen maalaus viiteentoista vuoteen. Menipähän 15 vuotta nopeaan. En välitä siitä, että luonnos oli vanha. Ei mun tarvitse kuin nauttia tästä olosta niin uusia luonnoksia tulee.
Nautonto tekee hyvää...
VastaaPoistasilminnähden ;)
LOistavaa Birgitta ja oli ihanaa, uskon sen. Mä olen innostunut nyt ihan kauheesti kollaasitekmiikasta. Tilasin ameriikasta kirjankin ja olen huitassut jo kolme taulua. Taiteilu on hauskaa kun ei liikaaa stressaa:)
VastaaPoistaVoi hurja mitä hienoja hetkiä olet kokenut!
VastaaPoistaJukka; kiitos. Tuollaista tulosta ei olisi aiemmin tullut. Nautinto on parasta tässä elämässä =)
VastaaPoistaHenrietta; kyllä täytyy sanoa, että sun valokuvilla ja taiteiluilla on ollut vaikutusta tähän mun uuteen otteeseen. Kaikki nämä hienot asiat mitä täällä blogimaailmassa tuo iloa ja kauneutta on rohkaissut mua uuteen alkuun. Tuo kollaasi ja sekatekniikka houkuttelee, mutta annan sille vielä rauhassa aikaa =)
Sooloilija; kiitos, hauskaa ja hienoa on ollut =)
Kiitos ja kiva jos voi olla avuksi ainakin henkipuolella. Juu elä rupea liikaa hetkomaan ettei into katoa. Mullakin kipinän kollaasiin anto layers-blogi. Miten ennen vanhaan pärjättiin ilman näitä blogeja????
VastaaPoistaEttä Kreikkaa ja toinen vielä järkkää tosi upeeta.Mihin päin, me oltiin toissakeväänä Pargassa jo toista kertaa. Keväällä on kiva mennä kun ei ole vielä liikaa turisteja ja paikalliset eivät ole vielä kyllästyneet turisteihin ja luonto on vielä parhaimmillaan kun ei ole kerennyt kuivumaan.
Hitsi rupeen taas katteleen matkoja josko se mies sais päätettyä loman ajankohdasta.
Talo Kreetalla on nyt osoitteena. Kevät on parasta aikaa lähteä euroopan aurinkomatkoille. Huhti-toukokuu on mun mielestä ihan top-ajankohtia, juuri noista samoista syistä kuin sulla. Eiköhän se mies saa loman kun matka on maksettu ja reissu tiedossa =) Kaupunkilomaakin haikailen tässä, kun katselin kuvia Barcasta ja Pariisista.
VastaaPoistaNyt jopa lottosin (oliskohan 10. kerta tässä elämässä), eli toiveissa ja haaveissa on matkustella niin paljon kuin mahdollista. Tänään ei ollutkaan tuota lottoarvontaa, joten joudun odottelemaan huomiseen uusia tienestejä ;-)
Pum ja pam! Nosta ja elä ja kohota! Anna tulla ja nauti.
VastaaPoista... wau! Hyvä sinä!!!
VastaaPoistaJohanna; kiitos ja skool =)
VastaaPoistaMarjo; kiitos (myös kannustuksestasi) =)
Blogissani on sinulle haaste :)
VastaaPoistaJännä tyyli sinulla. Olen iloinen kun kuvat ovat alkaneet noin tulla.Hienoa!
VastaaPoistaJohanna; kiitos =)
VastaaPoistaViolet; niin, kyllä mulla taitaa olla jokin oma tyyli, tai samantapaisia hahmoja ainakin syntyy. Kiva jos pidit =)