perjantai 31. toukokuuta 2013

Hetken häivähdys perjantain iltapäivässä

Tänään suurkirkon portaat oli täyttyneet hassusti. Ylimmällä portaalla istui rivi ihmisiä vierekkäin kuin eriväriset kanat kauniisti orrella. Myös alin porrasaskelma oli täyttynyt pitkään riviin lepohetken viettäjistä.

Minä istahdin sinne välimaastoon ihan tasapainon vuoksi ;-). Vieressäni oli ryhmä nuoria naisia, jotka korkkasivat pienen pullon. Suklaata ja kertakäyttölaseista kuohuvaa. Parasta rappuevästä ennen kirsikoiden aikaa. Vähän kauempana mies otti kitaran esiin. Minä kuulin Mrs. Robinsonin sävelet ja samalla hetkellä tyttö Beatles puserossaan ohitti minut. Niin, olisin minäkin mieluummin kuunnellut Georgea tai Johnia, mutta letkeä kitaran soitto antoi kappalevalinnan anteeksi ja tyttö soittajapojan vieressä näytti niin onnelliselta...

Lokit leijailivat yläpuolellamme, pulu pomppi rappusilla ja pieni varpunenkin käväisi ruokailemassa. Pomppiva pulu muistutti minua eilisistä tytöistä, jotka kävelivät isot rinkat selässään raput alas ja ottivat esiin sulkapallomailat. Naurua ja notkeutta, siinä oli sulkispelin sato, sillä tuuli lennätti sulkaa enemmän sivuun kuin kaveria kohti.

Ja nyt sulkiksen sijaan näin yllättäen rantalentopallon pomppivan ylös alas. Pari tyttöä pelasi sillä jalkakäytävällä ja kerran ohikulkeva keski-ikäinen nainen osallistui peliin potkaisemalla (?) palloa vahingossa kauemmaksi kuin oli tarkoitus. Pallottelua oli mukava seurailla ja sitä katsellessani ajatukseni kiertelivät ympäri maailman ja taas takaisin. Mietin jo innolla toisenlaisen kirkon portaita, joita kohta saisin testailla ja joissa samanlainen riemullinen meno jatkuisi. Saisin minäkin olla kohta matkalainen vieraassa maassa.

Täytyy todeta, että tämä taitaa olla parhain paikka töiden jälkeiseen hengähdyshetkeen. Joka kerran, kun istahdan tänne ja kuuntelen vieraiden kielten solinaa ja seurailen nousevia ja laskeutuvia ihmisiä taikka ohikulkevia matkalaisia, niin oloni on kuin minikaupunkiloman käyneenä. Mahtavaa.

Erittäin nautinnollista, aurinkoista ja antoisaa viikonloppua sinulle!

Ja kaikille huomenna valmistuville paljon paljon onnea,
uusi upea huomen on teidän ja juhlien =)

lauantai 25. toukokuuta 2013

Flirtti kohde ja nuotit osuvat kohdalleen

Kun perjantai-iltana astuimme bussista meren rantaan sisälläni kihelmöi. Pieni porukkamme sulkeutui hetkeksi irralleen muista ja avasimme ääniämme. Emme ehtineet kertaakaan vetää kappaleita ennen esitystä, niinpä tervetuliaisjuoma tuntui todella hyvältä idealta, kun palasimme takaisin toisten luo.

Illan avajaispuheen jälkeen kävelimme estradille ja otimme flirtti-kohteen yleisöstä ja aloitimme laulun. Olin jo etukäteen kuvitellut leikilläni, kuinka mielettömät aplodit saisimme kappaleen jälkeen, mutta kuvitelmani ei ollut lähelläkään totuutta. Olimme valmistautuneet vielä toiseenkin kappaleeseen, joten encore oli vedettävä heti ekan biisin jälkeen ja vihdoin pääsin niihinkin ääniin käsiksi, joita neljänä harjoituskertana kovasti yritin tavoitella.

Ei ole mahtavampaa kuin ylittää itsensä =)

Ilta oli täynnä musiikkia. Mukana oli kolme erilaista bändiä sekä useita upeita solisteja, jotka saivat housebändin taustakseen. Siinä ei ollut kyse mistään karaokesta, vaan mielettömän hienoista tähtisuorituksista. Niinpä riekuin tanssilattialla kannustamassa laulajia ja nauttimassa elämän iloista. Tanssia ja elävää musiikkia. Aaaahhhh...

Antakaa musiikin sytyttää itsenne.

Pomppikaa!!!
Let me entertain you!!


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Mitkä odotukset, mikä tulos

Toisilla viikonloppu on ollut lätkä- ja toisilla viisuhuumaa. 

Suomi-Ruotsi lätkämatsin ekaa erää kuunnellessani päätin jäädä suosiolla toiseen huoneeseen. Ilmapiiri oli jotenkin naapurimaan puolella. Illalla 007 vei voiton euroviisuista, mutta aamulla kaivauduin sohvalle ja pikakelasin viisutulokset. Koska tämäkään kulta ei tullut "meille", voittohan oli oletus, niin ajattelin katsastaa kilpailukumppanit.

Makuasioista ei voi kiistellä. Eikö muka voi? 

Minä ja siippa olimme ainakin erimieltä biiseistä. Minä en tajunnut laisinkaan kuinka Tanskan edustaja esitti kappaleensa. Ei sellaista sanoitusta lauleta hymyillen, väitin minä.

Osa kappaleista oli katosi mielestä saman tien, osa ei todellakaan. Romanian Cezar sai naamani vääntymään enemmän kiemuralle kuin hymyyn. Muu kotiväki taas riemuisti tästä It´s my Life laulusta. Voi jösses sentään ;-)

Visuaalisesti Azerbaijanin Farid Mammadovin Hold me esitys oli upea -siis mies laatikossa.

Vain kaksi kappaletta osui ja upposi minuun. Se vaikuttavampi oli Ranskan Amandine Bourgeoisin L'enfer Et Moi, jonka aikana ihokarvat saivat kyytiä. En todellakaan haluaisi olla se kaveri, joka tämän koston ansaitsee.

Toinen kappale, Italian Marco Mengonin L'Essenziale oli tavattoman kaunis. Hienot sanat ja esittäjän ehdoton läsnäolo. Vau!

Mutta ihan sama. Paras voittakoon! vaikka väärä olisikin ;-)

perjantai 17. toukokuuta 2013

Älä ikinä koskaan, älä ainakaan julkisesti

Maailmassa on vaarallisempiakin asioita kuin yksi suudelma
Mitäs teet
jos mä suutelen sut puhki?

Joo, sä menet paniikkiin
ja laitat koko kansakunnan television sensuuriin.

Ole ja varo
voin suudella sua vielä uudestaan!

Haa!

torstai 16. toukokuuta 2013

Jotain vailla


Nielaisen jokaisen ikävän siemenen
hymyn kaipuun huminan
näkymättömän katseen puutteen.

Murskaan pienen kourallisen tomaatteja
maistan niiden happamankirpeän makeuden
ja helpotun hetkeksi.

Kun matkan päässä olet
katson valoa joka kimmeltää lehtien lomitse,
minä unohdun vihreän väriin ja valkoisten kukkien terälehtiin.
Istahdan lattialle, sohvan eteen ja ihmettelen itseäni tilassa, jossa varjot leikkivät valon kanssa.

Sillä minä pelaan omaa peliäni nyt mansikkakulhon kanssa
tapan yhden, nirhaan toisen ja kymmenennen. 
Ja mitä enemmän kuuntelen vaistoni kaipuuta sitä paremmin huomaan kipeän ihoani,
sen vaillinaisen olon ja palaan takaisin ajatukseeni:

Lisää punaista ja mehevää
enemmän purtavaa ja pureskeltavaa.

Kun olet matkan päässä,
kun en sua näe
olen kaapille kävelevä tunteen siirtäjä
kunnes vaihdan levyn toiseen.

Saan lanteeseeni liikettä,  ojennan vartaloni pitkäksi ja tepastelen paljain jaloin. Annan rytmin viedä keittiöön, yllättäen ohitse kaapin suoraan eteiseen, sieltä makuuhuoneeseen, josta ikkunan edestä kiepsahdan takaisin olohuoneeseen.

Salsaa... lempeää... himottavaa... liikettä... intohimoa...

Hitto, onhan mielikuvitus annettu ihmiselle. Parempi kuvitella himon kohde, kuin syödä itsensä tursaaksi. Helpompi tanssia itsensä pyörryksiin ja hyvään oloon kuin vieriä ympäri taloa tuskaisena ja turpeana.

Let's dance baby ;-)



sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Etelän lomalla

Annoin miehelle vapauden valita kevään lomakohteen
ja hänen ohjaamanaan löysin itseni viime lauantaina Hangosta,
punaisesta tuvasta meren ääreltä.

Sunnuntaina heräsin aikaisin ja astelin keittiöön, jossa radio soitti hiljaa kaunista ja vanhaa suomalaista,
haarukka ja veitsi pöydällä muistuttivat mummolan nostalgiasta,
paahtoleivät tuoksuivat herkulliselta
ja kahvi oli vahvaa.

Olla täällä jossain
ilman aikaa, ilman vaateita.
Olla kera perheen ja itsen.
Istua keinutuolissa ja katsella pelargonioiden lomitse meren kimmeltävää pintaa. Pientä veden ympäröimää lohkaretta, johon linnut keräytyivät päivä toisensa jälkeen. Joutsenet, allit ja lokit ja muut...

Lisää paahtoleipää, kahvia ja pullaa. Vielä enemmän seurapelejä ja yhteistä hauskanpitoa. Runsaasti kaunista luontoa, tuulta, merta ja hiekkaa, taloja ja patsaita. Hangossa on muuten paljon hauskoja patsaita.

Torstaina palasin kaupunkiin ja annoin lintuihmisille tilaa.
Täällä oli vihreää, vihreämpää kuin Hangossa.
Ja minä kävelin ja ihmettelin.

Kiipesin jätemäen portaita ylös, ylös ja ylös...
Mexikolainen radiokanava soitti korviini Knock on Woodia ja minähän nakuttelin askeleitani samaan tiukkaan tahtiin. Laelle päästyäni pyörähdin ympäri ja palasin enemmän kuin puuskuttaen alas.

Keräsin kotimatkalla itselleni valkovuokkoja
ja lopulta kaiken huuhtoneena
suihkautin napaani tuoksun, lakkasin varpaani punaiseksi
katselin monta monta elokuvaa
ja kesken kaiken tunnustin olevani onnellinen.

Kipuaminen mäelle oli sen verran mielenkiintoinen kokemus, että perä kipeänä astelin perjantaina, lauantaina ja tänäänkin ne järjettömät puuportaat. Mikään ei anna niin hyvää fiilistä kuin perille pääsy
;-) ...vaikka läähättäenkin...

Ja nyt sunnuntaina,
olen lempeämpi itselleni ja maailmalle
kuin viikko sitten
olen enemmän yhtä tämän sirkutuksen ja luonnon ihmeen äärellä
olen myös kaipuusta täydempi kuin eilen.

Niinpä tänään odotan innolla miehiä kotiin.
Kenties vähän kankean näköisenä
mutta varmasti kiitollisena.

Kiitollisena olen myös teistä, sillä olen tällä kuluneella viikolla muistellut upeita valokuvianne, maiskutellut herkullisilla ruokaresepteillänne, jättänyt luovuttamatta ja muistanut omat lupaukseni itselleni, kuten olette kirjoittaneet sekä lukenut hyviä kirjoja suosittelujenne perusteella.

Vaikka olin lomani viimeiset päivät yksin, en tainnut olla yksin lainkaan.

Erittäin kaunista ja antoisaa tätä päivää ja tulevaa viikkoa sinulle =)

perjantai 10. toukokuuta 2013

Miten tasapaino löytyy

Lomalla

olen hiljentynyt

ja ennen kuin taas pulisen ja hihkun, niin haluan näyttää teille jotain ihmeellistä.

Nautiskelkaa ystäväiseni tästä: Miyoko Shida Rigolo


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kuka mitenkin juhlii

Eilen minä istuin hiljentyvässä toimistossa
huoneessani keikkui violetti ilmapallo
ja herkullisen munkin tuoksu leijui vienosti ilmassa.

Toiset lähtivät ja huikkasivat mennessään toivotukset,
sellaiset joilla menojalka vipatti
tai joilla koti oli vielä viimeistä silausta vailla.

Minulla ei ollut kiire, koti odotti minua.
Hiljaisuudessa sain tehtyä yhden jos toisenkin asian pöydältäni ja mieleltäni. Välillä ajattelin tulevaa iltaa, jolloin saisin olla rennosti ja hyvillä mielin.

Sitten kun aika sai
minä laitoin toiset kengät jalkaan
ja kopisuttelin bajamajojen ohitse
ja seurasin pikkuruisia kasvoja isojen ilmapallojen kanssa.

Mietin, ettei kotona ole varmaan kuohuvaa, eikä kauppaan enää ehdi mitenkään. Mutta mitäs siitä, jos jaksamattomuus olikin iskenyt meihin eläviin. Jotain ruokaa on aina kaapissa, ikinä ei olla vielä kuoltu nälkään ja skoolata voi vaikka raikkaalla vesihanan vedellä.

Tänä aamuna houkuttelin siipan viidentoista vuoden paussin jälkeen kaupungille katsomaan tallattua nurmea, kallion muotoja, iloisia kasvoja, valkoista hattumerta. Niin siistiä juhlintaa oli hauska katsella ja piti oikein ääneen pohtia: olimmeko nuorina noin rauhallisia ;-) Kuulimme laulun riemua ja retuperän vpk:n soitantaa, sitten aloimme soida itsekin.

Kun eilinen kuohuva oli niin kapeaa, päätimme jonottaa vahvempaa. Ja niinpä voin nyt toivottaa kuplivana

Oikein helmeilevää ja raikasta toukokuun ensimmäistä päivää!

Valkovuokot ovat jo kukassa =)