Minä istahdin sinne välimaastoon ihan tasapainon vuoksi ;-). Vieressäni oli ryhmä nuoria naisia, jotka korkkasivat pienen pullon. Suklaata ja kertakäyttölaseista kuohuvaa. Parasta rappuevästä ennen kirsikoiden aikaa. Vähän kauempana mies otti kitaran esiin. Minä kuulin Mrs. Robinsonin sävelet ja samalla hetkellä tyttö Beatles puserossaan ohitti minut. Niin, olisin minäkin mieluummin kuunnellut Georgea tai Johnia, mutta letkeä kitaran soitto antoi kappalevalinnan anteeksi ja tyttö soittajapojan vieressä näytti niin onnelliselta...
Lokit leijailivat yläpuolellamme, pulu pomppi rappusilla ja pieni varpunenkin käväisi ruokailemassa. Pomppiva pulu muistutti minua eilisistä tytöistä, jotka kävelivät isot rinkat selässään raput alas ja ottivat esiin sulkapallomailat. Naurua ja notkeutta, siinä oli sulkispelin sato, sillä tuuli lennätti sulkaa enemmän sivuun kuin kaveria kohti.Ja nyt sulkiksen sijaan näin yllättäen rantalentopallon pomppivan ylös alas. Pari tyttöä pelasi sillä jalkakäytävällä ja kerran ohikulkeva keski-ikäinen nainen osallistui peliin potkaisemalla (?) palloa vahingossa kauemmaksi kuin oli tarkoitus. Pallottelua oli mukava seurailla ja sitä katsellessani ajatukseni kiertelivät ympäri maailman ja taas takaisin. Mietin jo innolla toisenlaisen kirkon portaita, joita kohta saisin testailla ja joissa samanlainen riemullinen meno jatkuisi. Saisin minäkin olla kohta matkalainen vieraassa maassa.
Täytyy todeta, että tämä taitaa olla parhain paikka töiden jälkeiseen hengähdyshetkeen. Joka kerran, kun istahdan tänne ja kuuntelen vieraiden kielten solinaa ja seurailen nousevia ja laskeutuvia ihmisiä taikka ohikulkevia matkalaisia, niin oloni on kuin minikaupunkiloman käyneenä. Mahtavaa.
Erittäin nautinnollista, aurinkoista ja antoisaa viikonloppua sinulle!
Ja kaikille huomenna valmistuville paljon paljon onnea,
uusi upea huomen on teidän ja juhlien =)
