Suuret kivet

Kerran iäkästä, arvostetun ENA:n professoria pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajankäytöstä ryhmälle, joka koostui suurten yritysten johtajista. Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiiviistä ohjelmasta ja professorilla oli tunti aikaa käytettävänään.

Seisoen tuon johtajaryhmän edessä, tarkastellen jokaista osanottajaa, professori sanoi:
"Teemme pienen testin."

Hän otti pöydän alta hyvin suuren lasipurkin ja asetti sen eteensä pöydälle. Sitten hän otti esiin tusinan verran tennispallon kokoisia kiviä, jotka laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä, eikä sinne voinut lisätä yhtään kiveä, professori  kysyi:
"Onko purkki nyt täynnä?"
Yleisö vastasi melkein yhteen ääneen: "Kyllä!" Odotettuaan hetken, professori kysyi: "Oletteko aivan varmoja?"

Tämän sanottaan hän kumartui nostaakseen pöydän alta pienemmän ruukun, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen purkkia, jotta sora valui kivien lomiin, aivan purkin pohjalle asti. Sitten professori kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Kuulijat alkoivat ymmärtää leikin juonen ja yksi heistä vastasi: "Luultavasti ei."

"Hyvä!" sanoi professori kumartuen taas. Hän otti pöydän alta pikkuruisen rasian hiekkaa. Kun hän kaatoi hiekan purkkiin, se valui suurempien kivien ja soran täyttämiin rakoihin. Taas kerran professori kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Nyt kuuntelijakunta vastasi epäroimättä: "Ei."

"Hyvä." professori sanoi ottaen kannullisen vettä, jolla hän täytti purkin ääriään myöten. Sitten hän katsoi yleisöön ja kysyi: "Mitä tämä testi meille opettaa?" Yksi rohkea vastasi: "Se osoittaa meille, että silloinkin, kun kalenterimme tuntuu olevan täynnä, sinne voi aina järjestää vielä yhden kokouksen."

"Ei. Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme, on seuraava: Jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saa niitä kaikkia sinne enää jälkeenpäin." Salissa vallitsi hiljaisuus ja professori jatkoi: "Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä mitä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain muuta?

Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisenä elämänsä purkkiin, muuten saatamme epäonnistua kaikessa. Jos laitamme tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi toisarvoiset asiat (sora ja hiekka), täytämme elämämme pelkillä pikkuseikoilla, eikä meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille. Älkää siis unohtako kysyä itseltänne, mitkä ovat teidän elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne ensin purkkiinne."

Professori heilautti hymyillen kättään kuulijoilleen ja poistui salista.

* * *

Tämän tarinan lähetti edesmennyt työkaverini aikoinaan työtoverilleen
-ja minkä muiston hän tämän kirjoituksen välittäneenä jättikään itsestään.