Miehen tuomat nostalgialahjat

Eilen illalla jo sängyssä ollessani
mieheni toi minulle kolme valokuvaa.

Hihittelin niitä katsellessani ja mietin, että tuosta on jo aikaa. Minä ja mummoni olemme matkalla ruoka-ostoksille... Katsokaa miten iso takki minulla on! Mahtuisin sinne sisään kahtena kappaleena, heh heh.

Sitten huomasin, että minulla on edelleen samat mustat lapaset käytössäni. Mummoni nimittäin kutoi minulle kahdet mustat lapaset. Ihmeen hyvin ovat säilyneet, sillä kuvan otosta on aivan järkyttävän pitkä aika (jos et kerro kenellekään niin noin 25 vuotta!).

Koska mummoni ei ollut tylsä tyyppi, hän näytti valokuvaajalle lähes aina kieltään. Niin tälläkin kertaa, vaikka osin taisi kyseessä olla myös lumihiutaleiden kiinniotto ;-)

Tapahtui sitten toinenkin iloinen asia tällä viikolla. Minä olen haaveillut jo pidempään rannekellosta, mutta en ole tehnyt asian eteen yhtään mitään. Mies omia tavaroitaan järjestellessään löysi sunnuntaina anopin vanhan kellon. Se on aika suloinen, pieni, neutraalin näköinen ja sain siihen patterin ja hihnan lyhennyksen 14 eurolla. Uusi kello ilmaantui minulle tuosta vaan.

Toivonpa, että mummoni ja anoppini näkevät tänne ja voivat yhdessä hymyillä meille takaisin.

Elämän suuret pienet ilot =)

Jälkipyykkiä kesän suursiivouksesta

Viime kesänä kävin vaeltamassa Espanjan pyhiinvaellusreitillä ja tajusin matkalla miten vähällä ihminen oikeasti pärjää. Kotiinpaluun jälkeen katselin pitkään kotiani ja sain vahvistuksen ajatukselleni, että minulla on liikaa tavaraa ja vaatteita.

Sattumalta kotiin oli tullut samoihin aikoihin KonMari -kirja ja sen innoittamana kävin reilun viikon aikana kaikki tavarani lävitse. Minä tyhjensin asuntoa itselleni tarpeettomista tavaroista ja kirjoitin innoissani asiasta pienen postauksenkin. Kirpputorit, hyväntekeväisyys, paperinkeräyspiste ja roskis saivat minulta materiaa sekä roskaa ja vastineeksi kotiini tuli aimo annos vapaata tilaa hengittää.

Olen nyt kohta kahdeksan kuukautta seurannut miten yhden kerran tehty totaalinen siivousvimma on vaikuttanut olemiseeni ja tulokset ovat todella virkistävät.

Vaatekaappini on edelleen sellainen, josta minulle tulee hyvä olo. Jaksan aina viikata sukat ja alusvaatteet, vaikka aiemmin se olisi minusta ollut mitä typerintä ajanhaaskausta. Olen muokannut hiukan vaatekaappiani ja saanut sinne jopa oman paikan saappaille, jotka ennen olivat vaatteiden alla piilossa. (Joo, olet oikeassa, laatikoille pitää tehdä vielä pientä pintaremonttia)

Joitain vaatteita olen kahdeksan kuukauden aikana ostanut, mutta harhaosumia ei enää ole tullut ;-)

Vaikka kuulun niihin tyyppeihin, jotka haluavat laskunsa paperisina, niin minulla ei ole pinoja lojumassa missään. Mapeistani lähti suurin osa kiertoon ja tuhosin sisältöä aika tavalla. Nyt jos postiluukusta tipahtaa säilytettävää postia (monikaan paperi ei ole), niin laitan sen suoraan paikalleen, eikä mitään tylsiä jälkitöitä enää tule. Roskat lähtee samantien talosta eikä yksikään paperi ei leijaile väliaikapisteeseen kasautumaan suureksi pinoksi.

Keittiön kaapeissa on väljempää ja kaikille tavaroille on aina oma paikka (no oli ennenkin, mutta kaikennäköistä turhaa härpätintä oli laatikossa ja kaapeissa). Kylpyhuoneessa ei pyöri vanhoja tuubeja tai purnukukoita. Kaikki on tuoretta ja käytössä.

Vielä ei ole tullut eteen asiaa, jota kaipaisin takaisin. Ei papereita, ei melkein onnistuneita valokuvia, nuoruuden ihania punk-farkkuja, jotka eivät mahdu päälle. Nostalgialle on kyllä jäänyt sijansa, vinyylit soivat ja valokuva-albumit ovat päässeet ansaitusti enemmän esille ja aikaa omiin mielenkiinnon kohteisiin on kasvanut.


Kotona on aivan selvästi mukavampi olla, kun ikäviä, tilaa vieviä tai turhia tavaroita ei pyöri ympärillä.

Suosittelen tällaista kertaheitolla tehtyä siivousta kaikille, jotka haluavat päästä eroon epämääräisestä huonosta olosta, sotkusta ja ylitse tursuavista kaapeista. Kun kerran tekee kunnolla siivoustyön, niin sen jälkeen ylläpito on enemmän kuin helppoa =)

Marie Kondon Konmarista on hyvä video juutuubissa. Mutta idea toimii erittäin tiivistettynä näin:

• käy läpi tavarasi ja vaatteesi aihealueittain (ei tilan/huoneen mukaan)
• aseta itsellesi aikaraja mihin mennessä siivous on tehty (mielellään lyhyt aika, jotta työ tulee ylipäätänsä tehtyä loppuun)
• ota esine, valokuva, vaate käteesi ja tunnustele miltä sinusta tuntuu. Jos käsissäsi oleva asia ei tuota iloa tai ole ehdottomasti käytössä ja ole tarpeellinen, niin päästä siitä irti.
• etene tässä järjestyksessä: vaatteet, kirjat, paperit, sekalaiset tavarat, muistoesineet.
• ota kategorian mukaan kaikki siihen liittyvät asiat esille yhdellä kertaa ja käy ne läpi: esim. aivan kaikki vaatteet (myös kellarista tai varastosta)
• laita jäljelle jäävät omalle paikalleen
• kiitä niitä tavaroita, joita et enää pidä, sillä ne ovat antaneet aikoinaan sinulle iloa tai muuta apua. Toimita irtipäästettävät tavarat pois mahdollisimman pian (hyväntekeväisyys on mitä nopein tapa päästä eroon itselle tarpeettomista tavaroista ja samalla voit auttaa ja tuottaa hyvää mieltä jollekin toiselle)
• nauti elämästäsi, nyt sille ja uusille ideoille on tilaa 

Ja jos siivous ei yhtään kiinnosta, niin ei se mitään. Oikein ihanaa viikonloppua sinulle jokatapauksessa =)

viikon top 5

Matalapaineisen alkuvuoden jälkeen tämä viikko näyttää jo piirun verran eteenpäin menevältä.

Kevyet viikon top vitoset siis tässä:

1. paremmat yöunet

palasin ruotuun ja olen ottanut taas kiitollisuuden päiväkirjan jokailtaiseen käyttöön. Luulenpa, että juuri näiden hyvien asioiden muistamisella olen saanut nukuttua yöni paljon paremmin kuin menneinä viikkoina.

2. edelleen ilman karkkia

reilut kolme viikkoa on vierähtänyt ilman karamellin napostelua. Tällä viikolla vain kerran tunsin himoa viedä miehen salmiakki-lakritsa-palleron. Mies kun istui kyljessä kiinni ja mutusteli herkkuja, niin tilannetta ei kertakaikkiaan voinut olla huomaamatta. Minä nielasin viisi kertaa tyhjää ja sitten unohdin koko asian... melkein ;-). Oikeastaan karkitta oleminen on mennyt todella helposti.

3. david bowien blackstar saapui kotiin

sain vihdoin eilen noutaa tilaamani vinyylin ja vaikka olenkin kuunnellut levyä jo digitaalisena, niin kyllä tämä pehmeä sointi, joka neulan kautta väreilee, on mitä kauneinta musiikkia sielulleni...

Good bye my love


4. elämä pelissä naurut

olen aina kiinnostunut ohjelmista, joissa yritetään tehdä ihmisten elämästä helpompaa ja ymmärrettävämpää. Nyt katselimme Elämä pelissä ohjelman jaksoa, joka sai hihittelemään, sillä niin paljon omia tapoja tupsahti ohjelmasta, kuten vaikka tämä:

lähden sun kanssa merelle pienessä kanootissa ja kesken melomisen mä huudan paniikissa, että "viet mut takas rantaan nyt heti" ;-)

Keskustelun merkitys korostui ohjelmassa, kun rakkauden kipinää etsimässä oleva pariskunta ei vielä parinkymmenen vuoden jälkeen tiennyt, mitkä ovat ne paikat, joihin koskemisesta toinen pitää. Ottakaa nyt hyvät ihmiset opiksi, jottei tarvitse kovin pitkään elää epäselvyydessä. Tämä on niitä asioita, jotka kannattaa opetella itsestä ja sitten kertoa ja näyttää kumppanillekin. Eihän siitä muuten mitään tule ;-)

5. tanskalainen tyttö

pari kuukautta sitten näin suuren julisteen elokuvateatterin kupeessa. Tunnistin siitä Eddie Redmaynen ja tiesin samantien, että tuon elokuvan haluan nähdä. Ilman mitään muuta tietoa, minä tänään istahdin punaiselle tuolille ja kävin 1920 -luvun taiteilijapiireissä. Ehkä oli hyvä, etten tiennyt mitään Lili Elben ja Gerda Wegenerin elämään pohjautuvasta tarinasta. Minulle elokuva avautui upeasti lavastettuna ja hyvin näyteltynä tarinana. Kaunista.

Tässä pieni traileri, joka ei paljasta liikaa, jos tarina ei ole ennestään tuttu.

* * *

Tästä on hyvä jatkaa. Oikein mukavaa viikonloppua sinulle =)

Myönnän kaiken

Mikä siinä on, että illalla, kun oma aivotoiminta on jo lakannut, kovalevy on täynnä, mitään järkevää ei kannattaisi enää kysyä, niin mies alkaa jankata asiasta, josta tietää minun olevan eri mieltä?

En ymmärrä. Mutta kohta minä huomaan irtautuneeni itsestäni ja seuraan sivusta, kuinka se nainen, joka asuu tässä asunnossa, päästää suustaan lauseita, jotka kannattaisi nielaista omaan suolistoon.

Seuraavassa hetkessä pohdin: Miten päästä ilmaantuu sanoja, jos aivotoimintaa ei pitänyt enää olla ;-)

Myönnän siis:
en ole täydellinen
 no ei ole mieskään täydellinen

mutta ainahan sitä voi toivoa
  että se oppisi lentämään ;-)


Mitäköhän tuo siippa oikein toivoo? En uskalla ajatellakaan...

Tästäkin huolimatta torstai on toivoa täynnä!

Pitäkää lippu korkealla =D

Ylämäen jälkeen

monta kulkijaa
on tallannut valkoisen maan
ennen minua

niinpä vetreällä askeleella
nousen jyrkkää mäkeä
hengittäen aamun raikkautta

tasamaan turvassa
tunnen
kuinka oikea jalkani lähtee alta
se nousee suorana eteeni
  noin napani korkeudelle

"nyt se on menoa"
sanoo jokin päässäni

minulta koukistuu vasen jalka
käteni kurottavat eteenpäin

ja
menee hetki
ja toinen
sitten huomaan
liikkeen pysähtyneen

olen kuin taitoluistelija kummalliseen piruettiin jämähtäneenä
  kädet ja toinen jalka suorana edessä

lasken ällistyneenä oikean jalkani maahan
ojennan vasemman suoraksi

pakottaudun jatkamaan matkaani
ja sanon jopa hieman ylpeästi hymähtäen: Jumankauta mikä superpelastus!

* * *

Kevättä odotellessa taidan miettiä nastakenkiä ;-)

Let´s be careful out there!