viikon top 5

Matalapaineisen alkuvuoden jälkeen tämä viikko näyttää jo piirun verran eteenpäin menevältä.

Kevyet viikon top vitoset siis tässä:

1. paremmat yöunet

palasin ruotuun ja olen ottanut taas kiitollisuuden päiväkirjan jokailtaiseen käyttöön. Luulenpa, että juuri näiden hyvien asioiden muistamisella olen saanut nukuttua yöni paljon paremmin kuin menneinä viikkoina.

2. edelleen ilman karkkia

reilut kolme viikkoa on vierähtänyt ilman karamellin napostelua. Tällä viikolla vain kerran tunsin himoa viedä miehen salmiakki-lakritsa-palleron. Mies kun istui kyljessä kiinni ja mutusteli herkkuja, niin tilannetta ei kertakaikkiaan voinut olla huomaamatta. Minä nielasin viisi kertaa tyhjää ja sitten unohdin koko asian... melkein ;-). Oikeastaan karkitta oleminen on mennyt todella helposti.

3. david bowien blackstar saapui kotiin

sain vihdoin eilen noutaa tilaamani vinyylin ja vaikka olenkin kuunnellut levyä jo digitaalisena, niin kyllä tämä pehmeä sointi, joka neulan kautta väreilee, on mitä kauneinta musiikkia sielulleni...

Good bye my love


4. elämä pelissä naurut

olen aina kiinnostunut ohjelmista, joissa yritetään tehdä ihmisten elämästä helpompaa ja ymmärrettävämpää. Nyt katselimme Elämä pelissä ohjelman jaksoa, joka sai hihittelemään, sillä niin paljon omia tapoja tupsahti ohjelmasta, kuten vaikka tämä:

lähden sun kanssa merelle pienessä kanootissa ja kesken melomisen mä huudan paniikissa, että "viet mut takas rantaan nyt heti" ;-)

Keskustelun merkitys korostui ohjelmassa, kun rakkauden kipinää etsimässä oleva pariskunta ei vielä parinkymmenen vuoden jälkeen tiennyt, mitkä ovat ne paikat, joihin koskemisesta toinen pitää. Ottakaa nyt hyvät ihmiset opiksi, jottei tarvitse kovin pitkään elää epäselvyydessä. Tämä on niitä asioita, jotka kannattaa opetella itsestä ja sitten kertoa ja näyttää kumppanillekin. Eihän siitä muuten mitään tule ;-)

5. tanskalainen tyttö

pari kuukautta sitten näin suuren julisteen elokuvateatterin kupeessa. Tunnistin siitä Eddie Redmaynen ja tiesin samantien, että tuon elokuvan haluan nähdä. Ilman mitään muuta tietoa, minä tänään istahdin punaiselle tuolille ja kävin 1920 -luvun taiteilijapiireissä. Ehkä oli hyvä, etten tiennyt mitään Lili Elben ja Gerda Wegenerin elämään pohjautuvasta tarinasta. Minulle elokuva avautui upeasti lavastettuna ja hyvin näyteltynä tarinana. Kaunista.

Tässä pieni traileri, joka ei paljasta liikaa, jos tarina ei ole ennestään tuttu.

* * *

Tästä on hyvä jatkaa. Oikein mukavaa viikonloppua sinulle =)