Yhdisteitä joiden avulla löydämme toisemme

Lupasinko viimeksi, että olen omassa vaaleanpunaisessa hubbabubbapurukumissani, kuplassa, jonne maailman paskat asiat ei osu, vaan kimpoavat miljardeina kipinöinä ilmakehään ja palavat. No palaneen käryä on ollut ilmassa ja muitakin yhdisteitä.

Hulluus

Tunnustan heti, että tuli tehtyä mitä-pahaa-maailmalla-tapahtuu tilannekatsauksia viime viikolla. Perjantain Hesarin etusivulla Finlaysonin mainos pesi rähmät silmistä. Näin niskakarvat nostattavia otsikkoja. Siirryin katsomaan entisten työkavereiden pitämää tiedotustilaisuutta. Oli lohduttavaa nähdä ystävälliset ja tutut kasvot näytöllä, kuunnella asiantuntevaa puhetta ja rauhoittaa mieltään. Tuon jälkeen laitoin kaikki uutiskanavat kiinni.

Herkut ja ystävyys

Kun työhanskat tippui kädestä lähdin ystävän kanssa kahville. Kahvi oli hyvää, mutta kaveriksi otettu jäätelö vielä parempaa. Se oli tämän vuoden ensimmäinen pistaasipalloni. Täydellisen pehmeää ja suloista. Olisin nuollut kupin, jos olisin kehdannut. 

Ystävyyttä vaalittiin jakamalla tunteet, tilanteet, notkahdukset ja toiveet. Välillä itkettiin ja sitten taas naurettiin. Sellaistahan se ystävien kanssa on :D

Tulevaisuuden toivo

Kotona odotti mies. Se oli jutellut nuoremman kanssa. Kaikki on siellä päin maailmaa ihan hyvin ja opiskeluun liittyvä lopputyöpaikkakin oli varmistunut. Olin niin hyvällä tuulella kuulemastani, että päätin yrittää mennä samalla fiiliksellä koko loppuviikon. 

Feromonit

Huumassani tungin itseni sohvalla olevan miehen kainaloon. Änkesin siihen ihan kunnolla. Vähän ajan päästä oli pakko nostaa katse ylös ja todeta, että "nyt sun kyllä pitää mennä pesemään kainalot". Kaveri meni siistiytymään ja laittoi tuoksua vastapainoksi. Mutta minä niiskuttelin. Nenässä haisi edelleen. Kun lähdin keittämään teevettä nuuhkin taas ilmaa. Miten se haju on täällä keittiössä asti? Eihän se voi olla mahdollista! Sitten tajusin, että mun oma olkapää lemuaa. Menin miehen luokse. "Haista nyt. Haista. Olin vain vähän aikaa sun kainalossa ja nyt mun neule on tällanen." Kaveri katsoi silmät isoina takaisin ja totesi tyynesti: "en mä haista mitään". Vein neuleen parvekkeelle tuulettumaan, hain toisen päälleni ja palasin sohvalle, mutten voinut keskittyä Voiceen kun nenäkarvat kärysi edelleen. Mies on pesty ja mun vaate on ulkona. Miten ihmeessä tyjy haju vieläkin oli ilmassa? Nuuhkin sohvan selkänojan tyynyä. Ei hyvää päivää, sekin oli turmeltunut! Miestä vaan nauratti ja se totesi leveästi, että: Kyl mul on sitten hyvät feromonit!

SoulTrain

Feromoneista tuli kuitenkin sen verran hyvät vibat, että lauantaina heräsin auringon paisteeseen ja letkeään aamumusaan. Hain miehen lattialle heilumaan ja siinä me notkuteltiin natisevia polviamme (oikeasti vain mun polvet rahisee). Ensimmäinen kevätkuukausi näytti parastaan. Sininen taivas. Linnut täydessä kevät fiiliksessä. Tikka nakutteli tolppaan, pikkulinnut titityytteli kovalla äänellä, naakat oli taas pareittain liikenteessä ja mieskin katseli taivaalle sillä silmällä, että "oliko tuo sepelkyyhky, mitä, häh?"

Iltapäivällä parvekkeelle tuli keltainen kiila. Suunnittelin, että kun asennan tuolit peräkkäin jonoon valokeilaan, voidaan kahdestaan kuunnella räystäiden tippumista ja haistella kesän tuloa. Aloin miettiä myös mitä haluaisin kasvattaa parvekkeella tänä vuonna. Kenties tomaatteja ja amppelimansikkaa. Yrttejä ja salaattia ja tietysti kukkasia. 

Viikonloppu meni hujauksessa. Tänään kuulin, ettei maailma parantunut sillä aikaa kun minä leikin mistään tietämätöntä. Joka tapauksessa meidän kotona on asiat hyvin ja voin halata sohvatyynyäkin. Se tuoksuu enää vain pölylle. Atshii!

Fly As Me

Look here

 I don't ask much

You know what I want

I just want what's fair (huh)

I'll bring that fire and desire, baby

All you gotta do is meet me halfway there uh