Rakkaudelliset aakkoset

Olen aikoinani tehnyt Elämäni ääkköset -postauksen ja se onkin edelleen voimassa, eli yhtään asiaa en vaihtaisi tuosta listasta. Nyt Satulta napattu kilpailevana ja vähän eri asenteella tuleva listaus kokoaa asiat, joita rakastan. 

Rakastan. Siinäpä sana. Onko vastaukseni luokkaa ystävyysrakkaus, romanttinen rakkaus, maailmaa syleilevä rakkaus, vanhemman ja lapsen välinen rakkaus vaiko sellainen tykkään-tosi-paljon-rakkaus, niin ota siitä nyt sitten selvää. Varaan kaikki muutosoikeudet itselleni heti ensi hetkestä alkaen ;-)

Aamut, hiljaiset ihanat aamut. Mikä sen upeampaa kuin herätä uuteen päivään. Olla vielä elossa. 

Bowie, en tajunnut aikoinaan kuinka syvä suhteeni häneen oli, mutta miehen kuoleman jälkeen meni yli viisi vuotta, etten itkemättä voinut kuunnella hänen musiikkiaan. Nuoruuden rakkaus, johon liittyy voimakkaita musiikkikokemuksia ja tunteita ei minussa ole kadonnut mihinkään.

Chia-vadelmahillo.

Dance, pientä venyttämistä kielipolitiikalla ;-) Danssiminen on mahtavaa, se virittää kehon johonkin taivaallisen ihanaan tilaan ja saa hymyn väkisinkin huulille.  

Elokuvia olen katsonut aivan pienestä asti, eikä tämä taidemuoto ole irrottanut otettaan minusta vieläkään. Voin sanoa rakastavani tiettyjä elokuvia, olen katsonut niitä kymmenen tai kymmeniä kertoja.

FuckIt, rakkaudellinen teko itselle, antaa vapaus olla välittämättä paskasta asiasta/tilanteesta, kun itse ei voi tehdä mitään tai kun asiaan ei voi vaikuttaa millään tavalla.

Groteskius. Vaikka elinympäristöni on yksinkertainen ja selkeä, niin sisäinen maailmani, varsinkin nuorena rakasti anarkistista juttuja, kaikkea eriskummallista ja luonnottomasti liioiteltua. Liittyipä se sitten leffoihin, kuvataiteisiin, omiin piirustuksiin, mutta myös omien rajojen laajentamiseen. Liekö syy tähän rakkauteen liiassa kiltteydessä. 

Halaaminen. 

Innostuminen saa kehon tuntemaan sellaista säkenöintiä, että sitä voi verrata mielestäni rakkauden kipinään. Innostua voi mistä tahansa, kuten nyt talvisesta maisemasta, kun lumen pinnalla kimmeltää miljoona pientä timanttia auringonvalossa. Innostua kannattaa olipa syy siihen aineetonta tai materiaa. 

Järjestys. RRrrrakastan sitä, että asioilla on omat paikkansa. Elämän tekee superhelpoksi, kun laittaa tavarat heti sinne minne ne kuuluvat. Mikään ei ole hukassa, kaikki löytyy aina tarvittaessa. (Tämä järjestysrakkaus myös tasapainottaa sitä, että mielessä ja ajatuksissa voi vapaasti pyöriä liikaa ja liian nopeasti kaikkea mahdollista universumin äärestä omaan yksittäiseen hiuskiehkuraan :D)

Kirjat, kirjojen lukeminen ja kirjoittaminen. En pääse yli enkä ympäri kirjoista. Luen päivittäin, luin jo pienenä. Joskus alakoulu-ikäisenä päätin kirjoittaa oman kirjan. Otin sinikantisen ruutuvihon ja lyijykynän ja kirjoitin kaunokirjoituksella kaksi tai kolme sivua ja sitten tuli stoppi. Luin tekstin ja se oli kökkö. Piirsin loppuvihon täyteen kuvia ja päätin kirjailijan urani. Mutta paljon myöhemmin, kymmenien vuosien jälkeen, löysin blogialustan ja huomasin, että sisäinen ääneni osaa kuitenkin tulla ulos kirjoittamisen muodossa. 

Liike. Kehon liikuttaminen tekee erittäin hyvää keholle ja tietysti myös mielelle. Terve sielu terveessä ruumiissa :)

Musiikki. Aina mielessä, aina jalkapohjassa, aika usein myös lantiossa.

Nauraminen on ihmisten sydämien kohtaamisen tulos. Nauraminen rentouttaa ja tekee keholle ja mielelle todella hyvää.

Onnistumisen tunne! Se on ihana fiilis, jota satunnaisesti koen silloin tällöin. Viimeaikaiset kokemukset ovat näyttötilanteista, joista olen tullut ulos voittajan fiiliksin ja näyttänyt varmaan naantalin auringolta :D 

Poika, joka on jo kasvanut mieheksi.

Rakkaat, läheiset ja ystävät.

Siippa. En varmaan olisi yhtä hyvä ihminen ilman puolisoa, joka on niin upea kuin siippani on. 

Taide kaikissa olomuodoissaan, ihmisen tai luonnon tekemänä.  

Uni. Rakastan herätä aamulla hyvin nukutun yön jälkeen. Jos vielä muistan mitä unta olen nähnyt niin sitä parempi. 

Usein aamiaispöydässä kysyn mieheltä mitä unta hän on nähnyt. Miehen unet on ihmeellisiä. En tajua miten sillä on niin hauskoja tai hassuja unia.

Vinyylit, soitan niitä yksin kotona ollessani ja koen ihania väristyksiä soluissani. 

Wc. Mikään ei ole niin ihanaa, kun löytää tarpeen tullen paikka, jonne pääsee vapauttamaan itsestään turhat asiat pois. 

X - tuntematon muuttuja. Elämä on täynnä muuttujia ja vaikka pelkäänkin usein tuntemattomia asioita, niin olen oppinut, että muutoksia on parasta rakastaa :D

Yuutuubi, ei ehkä ole aivan rakkausasia, mutta minusta on hienoa, että ihmiset voivat jakaa ideoitaan, ajatuksiaan, opettaa ja ohjeistaa kaiken maailman asioissa, henkisistä jutuista tekniikan syövereihin ja sieltä vielä edemmäs. Mikä helpotus onkaan ollut joskus löytää ohje, jolla saa asennettua läppärin sisälle jonkin oleellisen lisäosan. Tein ihan itse! -tunne ja vielä taloudellinen säästö kaupanpäälle.

Äänioikeus. Vapaus sanoa oma mielipiteensä. Rakastan vapautta, mutta tunnistan samalla sen tuoman vastuun.

Öljyvärimaalaukset, miten ihanaa onkaan katsoa taitavien taiteilijoiden öljyvärimaalauksia. Kuinka ohuet päällekkäiset kerrokset päästävät vuosisatojen jälkeenkin valon ja värisävyt loistamaan. 

* * *

En keksinyt rakkaussanaa Z, Q ja Å -kirjaimille. Zoomaus -toiminto kamerassa ja näytöllä on toki kiva juttu, muttei se ihan rakkaustasolle yllä. Jos rakastaisin jokia, niin voisin valita Ån, mutta tunnustan, etten ole niin jokifani. Q-kirjaimelle tulee vaihtoehdoksi mieleen vain Queen, enkä koe olevani tämän talon kuningatar, sillä olen liian hupakko ja hassuttelija siihen hommaan. Eli jääköön nuo kirjaimet käyttämättä.

Että tällaista tällä kertaa :D

Suunnitelman toteutuksen aloituksen pohtiminen

Suunnitelma

Jaksaminen! Tähän panostan vuonna 2024, olen rennommin jotta voin paremmin. Jaa-a, ajattelen jo seuraavana hetkenä. Tiedän, että voin suunnitella tekeväni tulevaisuudessa ihan mitä vaan, mutta todellisuus on aivan muuta. Ajaudun usein kuin taianomaisesti automaattipilotilleni ja suihkin täysillä hommasta toiseen ja sitten röhnään puolikuolleena lahnana lattialla. 

Näillä summauksilla alkaa siis vuoteni. Teenkö sitä mitä haluan?

Entäs se ajatus, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Pohdin päivän verran mikä oikeasti veisi minua toteutukseen, että 80 % riittää tai ainakin 87,5 % ;-) Seuraavaksi kirjoitan bullet journaliin aukeaman ajatuksistani sekä vietän leikkaa-liimaa askarteluhetken. Kohta tulevaisuuden ideaali mallipiirros on loihdittu valmiiksi bujon alkusivuille.

Testaus

Vuoden ensimmäisen viikon olen lomalla. 

Luen kirjoja, katselen elokuvia, käyn kävelemässä kylmässä säässä ja aivastelen. Nukun tajuttoman pitkään, kahdeksaan, tätä ei ole tapahtunut kuin joskus satunnaisesti kesälomalla. Eli hyvin menee. 

Sitten huomaan ajattelevani kevääksi ottamaani ylimääräistä opiskeluprojektia ja lopulta, uups, suunnittelen ja piirrän projektin tehtäviä.

Toteutus

Tällä viikolla opiskelut alkavat. Tiistai menee ihan hyvin. Keskiviikkona asenne tiivistyy. Teen ravintolayrityksen liikeideaa ja yritysilmeen moodboardia, saan päänsäryn ja migreenin ja joudun perumaan kevätkauden uuden harrastukseni, taijin, ensimmäisen tunnin. Makaan illan valkoisena haamuna, pystyn juuri ja juuri hengittämään. Torstaina nousen kuin feniks patjaltani ja puuroaamiaisen jälkeen päätän tehdä yhden korttiprojektin korteista valmiiksi, koska eilen sain kaikki yritysilmeen hommat tehtyä. Perjantaina kuuntelen lehtijulkaisun tehtävänantoa, tästä tulee kiva tehtävä, mutta kovin isotöinen. Luojan kiitos, että aloitin korttiprojektin jo lomaillessani.

Jatkokehitystäkö?

Herään lauantai aamuna ajatukseen lehtijulkaisusta. Tiedän minkä erikoislehden teen sisältöineen kaikkineen. Varpaita heilututtaa, kun mietin mitä valokuvia käytän, minkälaisen henkilöhaastattelun teen ja mitä kaikkea muuta kivaa lehti tulee sisältämään. En malta pysyä paikoillani. Ajatukseni hyrräävät innoissaan joka suuntaan. Minun on noustava ylös. Päivällä menen interneetin ihmeelliseen maailmaan ja etsin uuden matkailulehden Q&A osioon ideoita. Lopulta saan itselleni hirveän matkakuumeen ja kun sitä on kestänyt tarpeeksi kauan, kuulen itseni sanovan miehelle, että mitäs jos lähdettäisiin ensi syksynä vähän vaeltamaan? 

Että mitä???

Ai kamalaa. Tämä lähtee taas käsistä. Ensin katoaa opiskeluun toivomani rennompi ote, sitten lähtee järki aivoista, kun mietin miten ihanaa olisi lähteä uudelle pitkälle kävelyreissulle.

Eiköhän lähdetä ulos, vastaa mies. Vaihdan päälleni ulkovaatteet ja suuntaamme pihalle. Lounaasta piiskaa tuiskutuuli, vedän huppuni syvemmälle suojakseni. Olen iloinen, että tänään tiet on aurattu, eikä minun tarvitse kahlata lumessa. 

Mietin, että tämä viikko on alkanut tosi erikoisesti. En tunne oppineeni mitään omista vuodenvaihteen ajatuksistani ;-) Menen ihan miten sattuu, minne tahansa suuntaan. Teen opiskelutöitä yhtä kiihkeästi kuin mitä olen koko ikäni tehnyt työtehtäviä. Kaikki on saatava valmiiksi mahdollisimman pian ja täydellisen virheettömästi. 

Eikö opiskeluaikani pitänyt olla matka omaan itseeni, luovuuden löytämiseen, rennompaan elämään kahdeksi vuotta.

Tulospohdintaa

No nyt on sunnuntai. Olen herännyt rauhalliseen aamuun, päässäni ei ole pyörinyt yhtään eilisen päivän kiihkeistä ajatuksista. 

Ehkä syynä on Kukkapillin ihana listaus asioista joita hän rakastaa. Taidankin nyt  miettiä omat rakkaudellisuus aakkoseni, eli pelkkiä hyviä asioita. 

Koska kaiken voi aina aloittaa uudestaan, uudestaan ja vielä kerran uudestaan, niin ehkä tänään on jaksamisen suhteen minun lepopäiväni. Katsotaan miten huomisen käy, hehee :D

Kuplilla tai ilman

Vuoden viimeisenä päivänä minä nyökyttelen päätäni. Taustalla Jungle laulaa "let it go" ja minä tottelen.

Annan ajatusten, menneen vuoden, soljua sävelten läpi, kuplia hetken kehossani, 
pudota päälaesta niskaan

hartioiden letkeästä ravistelusta rintakehään

ponnahtaa sykäyksestä 

vatsaan

lanteilta liukua polviin

ja varpaissa vilistää 

kunnes ravistan kaiken huvittuneena irti.

Kiitos vuosi menneestä. Opeista, joita tarjosit minulle ja joita otin vastaan. Kiitos hengähdyksestä, joka oli enemmän kuin tarpeen. 

Tämän kaiken kannustamana suuntaan uuteen vuoteen. Olen miettinyt touhujani, ajatellut voinko helpottaa tulevaa vuottani tekemällä jotain toisin. Huudahdan "totisesti", kuten ystäväni tulisesti aikoinaan julisti :) 

Totisesti aion keskittyä ensi vuoden jaksamiseeni. Se ei tule olemaan helppoa tämän pään kanssa ;-) mutta kokeilen kuitenkin. Yritän opetella tekemään asioita 80 prosenttisesti, en aina 110 lasissa ja olemalla sen jälkeen raatona. Koetan pyytää omaa aikaa silloin, kun siihen on tarve. En vasta kuukauden tai kahden päästä. 

Pohdin sata vuotta vanhaa asiaa, että mitä jos hyväksyisin asiat sellaisena kuin ne tulevat kohdalle. Niin ja mitä, jos hyväksyisin itseni tällaisena kuin olen, vähän hupsuna ja levottomana, liian kontrollihakuisena ja täydellisyyteen pyrkivänä? Voisinko antaa kaikkien ominaisuuksieni tulla ja mennä kaikessa rauhassa. Olisiko silloin mahdollista, että 80 prosenttinen tarkoittaisi sopivan täydellistä ja kaikessa tekemisessä olisi enemmän mukana iloittelua? No saa nähdä miten naisen käy. Ei ehkä mitenkään, hehee.

Mutta se tärkein tässä hetkessä. Sinä ihana blogiystäväni! Kiitos, että olet kulkenut mukanani menneen ajan. Toivon uudelle vuodellesi kaikkea hyvää. Rakkautta, lepoa, riemua, terveyttä, rauhallisia hetkiä, lohtua, kuplivaa olotilaa ja naurua.

Skool sinulle!