Aamut ovat parhaita

En ole aikoihin nukkunut näin pitkään. Saatan havahtua kahdeksalta miehen herätykseen. Se on puolitoista tuntia myöhemmin kuin yleensä. Ehkä palaudun kevään opiskeluista tai kenties kehoni vain tietää, että kun ollaan vieraassa paikassa, niin ei ole syytä hötkyillä mihinkään. Vieras paikkamme on vuokramökki, yksi parhaimmista vuokraamistamme. Aavistelen, että syynä on omistajien oma vakituinen käyttö. Eikös parhaat paikat ole aina omassa käytössä :)

Hitaat aamut alkavat siis itsestään verkkaisesti. Teemme yhdessä ja yllättävän sulavasti aamiaisen, kannamme tarjottimen ulos pöydälle ja istumme ihmettelemään kesän kauneutta. Muutamat männyt ja koivut varjostavat mukavasti aamuauringon paistetta. Kahvi tuoksuu herkulliselta, ja kuten ulkona yleensä, kaikki muukin maistuu hyvältä.

Kun olen istuskellut tarpeeksi, otan filtin ja levitän sen isolle terassille. Teen siinä ensin aamujoogan, sitten pyörittelen kaikki niveleni itsensä ympäri monta kertaa sekä testailen tasapainoani seisoen yhdellä jalalla ja heilutellen kaikkia muita raajojani vähän sinne sun tänne. 

En ole tullut yhtään paremmaksi näiden muutamien päivien aikana. Tasapainoni on suorastaan surkea ;-) Mutta mitäs siitä, lopuksi voin palata makoilemaan filtille, katsella taivasta ja mäntyjen latvoja. Linnut laulavat, ehkä vieno tuulen henkäys käy, mutta muita ääniä ei kuulu. Ihmeellistä.

Reilusti ennen puolta päivää alkaa olla lämmin ja astelen miehen perässä rannalle. Kiristän juoksuvyön ja menen 24 asteiseen järveen. Ja vaikka kuka sanoisi mitä, niin minusta se tuntuu aluksi aivan hitonmoisen kylmältä. 

Kun lopulta pääsen vauhtiin, minä hipsuttelen vedessä ensin pitkälle tuohon suuntaan, lumpeen luokse. Sen päällä seisoo paikallaan upea sininen sudenkorento. Ihailen sitä hiljaa. Kierrän lehden ja jatkan matkaani toisaalle, niin pitkälle, että löydän uusia lumpeita ja niiden päällä istustelevia korentoja. 

Kuten eilen, niin tänäänkin kuikkapari tulee tutkimaan vedessä hiljaa eteneviä kahta otusta. Ne sukeltavat yllättävän lähelle, katsovat meitä aikansa ja sitten taas sukeltavat muualle. Joka päivä kuikat ovat tulleet lähemmäksi, tänään muutaman metrin päähän. Upeita olentoja.

Näiden ihanien aamujen jälkeen päivä lähtee käyntiin. Välillä ollaan paikallaan ja toisinaan lähdetään vain tullaksemme takaisin. Ymmärrän suomalaisten himon mökkeilyyn, vaikken koskaan sellaista omaa haluakaan. 

Minä jatkan nyt iltapäiväkirjan lukuhetkeen ja toivon, että sinun päivästäsi tulee yhtä kaunis kuin tämä kesäinen järvimaisema ♥