Siirrän parvekkeen oven edestä verhon sivuun ja astun ulos. On upea raikas aamusää. Täydellinen, jos minulta kysytään (viisi vuotta sitten olisin sanonut, että jäätävän kylmää hrrrrr). Huomaan tyynyn näköisen miehen nousseen ylös, menen sen luokse ja kysyn olotilaa. Ja kun sen fiilis on hyvä, olen tyytyväinen. Korona näyttää menneen nopeaan ohitse ja voimme palata normaaliin. Mahtavaa.
Mietin miten ihana tämä kesä onkaan ollut. Olemme syöneet säännöllisesti parvekkeella, vähintään aamiaisen, mutta usein myös kaikki muut ateriat. Aina miehen sairasteluun saakka. Niinpä nyt taas kannan parvekkeelle aamupuurot ja muut. Maistelemme tuoremarjoja ja etsimme tervapääskyjä. Niiden äänet kuuluu vielä, mutta kavereita ei näy. Tiedän, että ne lähtevät kohta kotia kohti ja minun paras kesätunnelmani hiipuu. Eihän siinä mitään järkeä ole, että ihminen ajattelee yhden lintulajin perusteella milloin kesä on parhaimmillaan, mutta minullahan näitä omituisia ajatuksia riittää ;-)
Mies kaipaa liikettä ja teemme yllättävän pitkän aamulenkin. Iltapäivälläkin se haluaa, mutten viitsi vastustella ja jankuttaa jälkitaudeista.
Siinä välissä availen naureskellen kesätouhuprojektini puristimia, eli nahkavöitä. (Oli pakko käyttää luovuutta, kun sopivia puristimia ei ollut.) Tuoli on näyttänyt viimeaikoina sekä hurjalta että aika seksyltä, hahaa. Toivon, että se piti nahka-asustaan, mutta myös tulevasta normiasustaan, jonka toivon pysyvän kuosissa tosi pitkään.
Olen tosi tyytyväinen että tuoli on hiottu, liimattu, paikkamaalattu ja istuintyynykin pääsee paikalleen. Nyt keittiön pöydän ääressä jokaikinen istuja voi olla taas rento. Mistä tulee mieleen, että se pöydän pinnan maalaus ei kai sitten ollutkaan pysyvää laatua. Arg, sanon, mutten jaksa mutista siitä sen enempää.
Illalla sanon myös köh köh.
Aamulla. Niin. Aamulla totean, että olo on kuin alkutekijöissään olleella tuolilla. Tauti on nyt tarttunut minuunkin. Mietin missä kohtaa olen höllentänyt toimiani, jotta näin pääsi käymään. Samalla ärsyttää ihan sikana. Tällaista en ollut tilannut tähän kesään. Nythän pitäisi olla paras aika tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa ja mukavaa ja mahtavaa ja mitä kaikkea sitä nyt voisikaan haluta. Mrrrrrr.
Haluan kuntoon! Heti!
Kuka paikkaa ja kokoaa minut? Missä on nahkavyöt!?!
Pikaista paranemista!!
VastaaPoistaKiitos Susu <3, eiköhän tämä tästä kun maltan antaa aikaa :)
PoistaVoi ei... Toivottavasti tauti menee nopeasti ohi eikä pitkity. Parempaa vointia! <3 Otahan nyt iisisti ja lepäile. Pus!
VastaaPoistaKiitos Satu <3 Otan ja lepäilen ja sitten taas uuteen nousuun :)
PoistaMainitsitkin, että tuoli sai kokea myös eroottisemman puolensa - jotenkin edellisen postauksen musapuoli nosti mieleeni aistikkaat mahdollisuudet tuolin selkänojalle toimia burleskin tahtiin... tosin sinun jalkojasi kannattaa ojennella nyt vain puhtaisiin valkoisiin lakanoihin. Aikaa toipua, kerätä voimia, toivotaan pikaista paranemista!! Ja sitten... uusiin ulottuvuuksiin koipia notkistelemaan...
VastaaPoistaParvekeruokailunne kuulostavat idylliseltä ja toivon, että saat vastapalveluna valmiiksi katettuja energiapitoisia yhdessäolon hetkiä - ehkä nopeuttavat toipumista!! Voimahali!
Repolainen, nahkatuolit saavat kaikenlaisia ajatuksia nousemaan, hehheh.
PoistaMeidän parveke on ollut tänä vuonna pikkuruinen kesähuone kotona ollessa. Kattauspalvelu ei ole ollut yhtä kaunista, mutta ruokahuolto on pelannut aivan mahdottoman hyvin :)
Kiitos, otan kaikki voimat vastaan <3