Marraskuun viides
Olemme onnekkaita. Eilen jälkeemme tulleet koneet eivät päässeet laskeutumaan Madeiralle, vaan lensivät Kanarian saarille ja jäivät yön yli sinne. Emme huomanneet mitään eilisessä säässä, olimme vain tyytyväisiä +20 asteeseen. Tänään kävelemme Lidoon ja takaisin. Matkalla meitä houkutellaan ilmaisella viinipullolla hotellin lomaosake tms tilaisuuteen. Tunti ajastamme tuntuu aivan liian paljolta asiaan, josta emme voisi vähempää olla kiinnostuneita. Ja viiniähän saa mistä vaan :)
Vaikkapa illallisella, jossa seuraamme sisäänheittäjien ja turistien välistä tanssia. Kapean kadun molemmin puolin on pieniä pöytiä. Meidän puolella tarjoilija osaa kumman helposti vetää turisteja puolelleen. Naapuriravintoloitsija taas kiukuttelee näyttävästi jokaisen menetetyn asiakkaan jälkeen. Tilanne on selvästi 6-0 ravintola Galerielle. Kun lopettelemme ruokailua naapuriravintolan mies sanoo meille: Huomenna Sitten Tulette Meille Syömään!
Pikku kävely illallisen jälkeen tuntuu ihanalta ajatukselta, joten lähdemme pimeässä tunnelmoimaan satamaan ja kuuntelemaan meren ääntä. Jo kaukaa näemme valtavan risteilyaluksen. Se on Maltan lipun alla seilaava Ilma. Tämä kelluva talo on 330 m pitkä ja 60 m leveä, siihen mahtuu 448 matkustajaa ja melkein jokaiselle riittää oma henkilökuntahemmo (niitä on 374 hlöä). Huh, sanon ääneen. Alus näyttää melkein yhtä suurelta kuin eilinen Aida-risteilyalus, johon mahtui yli 3000 matkustajaa, Ilmalaisilla on oltava hulppeat tilat.
Täällä risteilyaluksia putkahtaa satamaan päivittäin marraskuusta huhtikuuhun. Päiväaikaan suurin osa matkailijoista rantautuu Funchaliin. Jonnekin ne sulautuvat, kun olo ei tunnu yhtään ahtaalta.
Marraskuun kuudes
Illalla nousemme hotellin kattoterassille, on aika kuunnella fadomusiikkia ja illallistaa samalla. Iloinen nainen kertoo laulujen tarinan ensin englanniksi ja laulaa sitten kirkkaalla äänellä kahden mieskitaristin säestyksellä. Musiikin lomassa testaan hotellimme versiota paikallisesta mustahuotrakalasta banaanin ja passion hedelmän kera (paikalliset sanovat kalaa rumaksi, mutta ihan tavalliselta se minusta näyttää). Ruoka ei vedä vertoja vanhan kaupungin ravintolalle, haluan sinne vielä takaisin syömään.
Marraskuun seitsemäs
Avaan ikkunan ja kurkistan alas kadulle. Viereisen kahvilan myyjä seisoo autiolla kadulla. Hän pitää toisessa kädessään korkeaa kakkua ja toisessa kännykkää. Otteet naisella on varmat, kakku heiluu eri taustoja vasten, kaupan ikkunaa, kivikoristeista maata ja on täydellisen näköinen. Kohta kuva on postattu someen.
Me päätämme lähteä kaapelihissillä ylös vuorille Monten kylään ja siellä trooppiseen puutarhaan. Ympärillämme on upeita kasveja, ne ovat niitä samoja, joita meillä on huonekasveina, mutta täällä kaikki on hervottoman kokoisia.
Päivä menee ihaillessa kasveja ja teehuoneella istuessa (iltapäivätee on kuulema portugalilainen keksintö, ei englantilainen). Lisäksi huvittelemme katselemalla kuinka paikalliset miehet laskettavat turisteja korikelkoilla alas vuorelta.Kapean kadun reunat pitävät kelkan oikealla reitillä ja hitaimmissa kohdissa miehet antavat juosten vauhtia turisteille.
Marraskuun kahdeksas
Aikainen aamu ja olemme ensimmäisenä aamiaisella. Matkaamme pienen ryhmän kanssa Rabacaliin, jossa kävelemme Levada das 25 Fontes -reitillä. Täällä syvän vihreässä laaksossa on kiva kävellä (vaikka jonokulkeminen ei olekaan suosikkiani). Maisemat ovat upeita, mutta huomaan heti, että ne kokee vain silmillään, kamera ei saa taltioitua tunnelmaa. Vesi valuu lähteistä ja yllä olevan metsän pohjasta saniaisia pitkin alas ja jatkuvasti vieressäni vesi juoksee kourussa alaspäin. Näen pieniä taimenia altaassa, se on kuulema merkki hyvälaatuisesta vedestä, kuten metsässä näkyvä naava hyvälaatuisesta ilmasta.
Peipot ovat saaneet niin paljon ihmisiltä eväsruokaa, että ovat todella rohkeita ja ahneita. Ikävä kyllä ihmisruokavalio ei ole linnuille sopivaa, eivätkä ne kehity normaalisti, lentokyky on huono ja jalat ovet heikot. Kävelijöitä tulee jatkuvasti vastaan ja olen iloinen, että kapeimmissa kohdissa vaijeriköysi suojaa meitä tipahtamasta rotkoon. Matkalla on kiviportaita kohtuullisen paljon, joten saan hyvää jalkatreeniä halusin sitä tai en ;-)
Loppumatkassa laskeudumme alaspäin ja eukalyptuspuut alkavat tuoksua ympärillä. Reilun kymmenen kilometrin kävelyn jälkeen sukellamme 800 metrin pituiseen tunneliin. Täällä fikkarille tulee käyttöä ja olen iloinen että laitoin vaelluskengät jalkaan, sillä kapea kulkureitti on tosi märkä ja lätäkköinen. Tunnelin käytävä on kapea, mutta siellä on turvallisen tuntuista kulkea. Tämä ei ole Madeiran pisin kävelytunneli, kuulen että jossain on yli 3 km:n pituinen tunneli, jonka läpi käveleminen vie tunnin. Se on rakennettu niin suoraan, että kävelijä voi nähdä valon pilkahduksen tunnelin toisen suun päästä.
Marraskuun yhdeksäs
Höntsäpäivä. Tai sellainen tästä piti tulla. Aamiaisen jälkeen käymme tutkimassa kaksi museota ja yhden näyttelyn sekä tietysti niiden yhteydessä olevat puistot. Puistot ovat täällä minusta melkein parasta. Vuorella huomasin, että loppuviikosta Funchalissa on Street Art Festarit, joten menemme illalla katsomaan Karcochan huippuhauskaa improesitystä. (Kävimme eilen saman kaverin keilalla enkä voi kuin ihailla tyypin huumorintajua ja vekkulimaisuutta). Lisäksi illalla käymme katsomassa Madeiran Street Dance kilpailua. Kyllä siinä omakin lanne ja jalat nytkähtelevät kun saa katsella taitavia tanssijoita. Illalla väsyttää. Ihanaa että huomenna on sunnuntai, vaikka mitäs se merkitsee, kun loma vielä jatkuu ;-)
No niin. Tässä erilaista marraskuun selätystä. Ihan killeriä kirjoitella blogia kännykällä, mutta yritän nyt kuitenkin. Kuvat ja linkit latailen kotiin tultuani, siihen asti voitte kuvitella kaiken omin mielin :D