hiljainen ja vielä mustan täyttämä.
Vain parissa asunnossa pilkistää valo.
Mietin hetkeäni
olla hereillä juuri nyt
katsella tätä maisemaa ja kuunnella kevyttä tuhinaa toisten vielä uinuessa.
Taivaan katon allapienet ovat minun murheeni
suuret kuitenkin hetkittäiset pelkoni
ja salamoivat hermoratani.
Sunnuntai-aamu
minä
ja minun oma pieni napani universumin keinussa.
Tunnistan sitkeän halun olla rohkea
antaa pelkoni lipsahtaa maailman laidan yli
katsella vielä hetken viipyileviä tähtiä
ja huomata helppouden siirtyvän sisääni.
Olen maailmassa yksin ja kuitenkin kaiken kanssa yhdessä.
Ehkä olenkin tänään pelkästään vapaa ja vastuuton
sekä tuijottelen lempeästi tähän napaani
ja maailmaankin =)
Kun voisikin antaa pelkonsa lipsahtaa laidan yli. Ja viipyilevät tähdet - ah ja voi, niitä minäkin tahdon katsella!
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa Birgitta ja hermoradoille rauhaa!
Kentis voisi myös suksia sinne kauniiseen saareen, johon matkasit. Polttaisi puita ja heittäisi sinne ne kirjoitukset, joita ei kaipaisi enää, katselisi nuotion kipinöintiä ja maistelisi paistamaansa evästä. Tuo saarimatkasi jäi elävästi mieleen, ehkä suksilla sivakointi tekisi minullekin nyt hyvää =)
PoistaIhanaa viikkoa sinulle :)