Mur mur

Itku pitkästä ilosta
ja pieru paljosta nauramisesta...

Ei ole kummatkaan noista minun lauseitani.

Olen itkenyt vain kivusta ja särystä
ja olen kiroillut omaa tyhmyyttäni (ihan voi kuvitella miten huusivat käteni hoosiannaa edellisen postaukseni jälkeen).

Tyhmä tyhmä tyhmä...

Eli menen nyt hitaalla ja kirjoitan niin rauhallisesti ja maltillisesti kuin vain voin.

Nauranut olen sentään vähäsen,
mutta se ei ole aiheuttanut pieremisoireita.

Sillä meidän perheessä elää kasvattamani sitkeä uskomus, että naiset ei päästä tuhnuja eikä röyhtäile. Uskokoon ken haluaa, silti pienen suupielen nytkähdyksen ajatus ja lause minussa aina saa ;-)

Kun itku oli tulollaan ja kipu alkoi viedä huomioni sain Muuttolinnulta kauniin sydämen. Samalla tuli Mintulta kiva haaste. Kiitos kovasti ystäväiseni =)

Palaan niin pian kuin mahdollista tänne vastaamaan haasteisiin ja tunnustuksiin.

Sitä ennen... hitaasti hyvä tulee.

...Tästä on pakko seurata jotain hyvää...

Pitäkää huolta itsestänne!