Syyskuu alkaa ässällä

Vasta tähän aikaan vuodesta minä edes ajatuksissani ehdin mukaan Kristiinan kivaan haasteeseen. Ideana on ottaa kuukauden ensimmäisen kirjaimen mukaan kolme valokuvaa ja postata ne. Alla minun tavanomaisesti vähän niin-ja-näin vastaukseni.

Sunflower 

- eikös se ala s-kirjaimella ja tarkoita sädehtivän keltaista auringonkukkaa

Ollaan pidemmällä kävelyreissulla. Suurimmaksi osaksi kuljetaan metsässä, mutta välillä myös pellon laitamilla. Lähestyttäessä Haltialaa aukeaa tien oikealle puolelle iso pelto. 

Yleensä tässä on ollut heinää, sellaista mukavan tasaista tuulessa heiluvaa vihreää mattoa, mutta nyt en ole uskoa silmiäni. Kauas pitkälle ja siitäkin vielä edemmäs on pelkkää auringonkukkaa. 

Tieltä erkanee vähän matkan päässä polku pellolle ja lähdemme sinne kiertelemään. Joka puolella ympärillä on iloisesti sähdehtiviä kukkasia. Katsonpa minne tahansa niin näen vain keltaisia pallukoita. Aivan mahtava paikka. 

Kotona mies selvittelee, että auringonkukkapeltoa on 33 hehtaaria (eli paljon pienempi ala kuin mitä arvelimme silmällä). Ja kuten aina, silloin kun annetaan lupa kerätä kukkakimppu itselle, niin tänne on tultu pontevasti pikapikaa, ehkäpä kiilattu yksi jos toinen hitaampi alta pois, sekä tietysti ajeltu autolla ojaan. Mutta kaikista hurmioituneista hetkistä huolimatta pellolle on jäänyt vielä monta monta kukkasta, joiden äärellä on ihana oleskella. Suosittelenkin joskus kokeilemaan miltä tuntuu vain kävellä ja olla kukkapellon keskellä.

Saviruukku Simona

No siihen voinkin lopettaa saarnaamisen himoista ja niiden ohittamisesta, sillä mikäs minä olen mitään sanomaan. Olen nimittäin jo useamman vuoden halunnut saada itselleni pari hyvää kukkaruukkua. Ei mitään suojaruukkuja, vaan lasitettuja kukkaruukkuja, joissa on reikä pohjassa ja kunnon aluslautanen. 

Enpä ollut tajunnutkaan, että Joensuuhun asti pitää mennä, jotta löytää etsimänsä. Ensinnäkin tärkeää on (siis minulle), että näkemäni ruukut ovat vihreitä. Aivan tajuttoman kauniin vihreitä. Lisäksi ne ovat kohtuullisen kevyitä, eikä painavia ulkoruukkuja. 

Noniin, tässä ne nyt ovat, Sarustiikka-kaupassa nenäni edessä. On ehkä Sarustiikan harmi, mutta minun kukkaroni onni, että matkaamme pikkureput selässämme junalla, enkä voi ostaa kauppaa tyhjäksi kaikesta herkusta mitä sinne on hankittu. Tällaiset ruukut on kumminkin saatava. 

Sumppikuppi

Seuraava ässä on taas vähän kiikkerällä maaperällä, sillä en koskaan sano juovani sumppia, paitsi nyt tällä kertaa.

En pidä pahvimukeista, en puuaterimista, enkä myöskään kiikkeristä paperilautasista. Ja kahvin juon mieluiten aina pienestä kupista. Muiden mielestä ehkä aivan liian pienestä kupista ;-)

Tänään päiväkahviaikaan olen ulkosalla. Täällä ulkokahvilassa saan eteeni pahvimukin, jossa kahvi (siis se sumppi) pysyy mukavan lämpimänä, ote mukista on täydellisen napakka ja ulkoasun on suunnitellut tyyppi, joka on halunnut leikkiä fonteilla. 

Poikkeuksellisesti olen siis iloinen sumppikupistani, vaikka se on kaikkia normiajatuksiani vastaan.

Mukia roskikseen laittaessani huomaan myyntitiskin yllä kyltin, jossa kerrotaan, että paikan aitassa on perjantaina junttidisco. Utelen nuorilta myyjiltä, millaiset bileet minua odottaa perjantaina, jos tulen paikalle. Katseiden vaihdon perusteella uskon, että illan raju tarjonta on heille aivan kamalaa, mutta minusta discon aloitusaika klo 19 sekä dj vetämässä 70- 80-luvun biisilistaa läpi kuulostaa täydelliseltä perjantai-illalta :D

Mitä mieltä olet? Jos muutama vuosikymmen sitten sinut olisi kutsuttu junttidiscoon, niin olitko lähtenyt? Minä en ehkä olisi. Mutta nyt idea vaikuttaa aivan mahtavalta :)

Säätäminen

Koska olen nyt venytellyt ässiä pariin kertaan, niin laitan neljännenkin kuvan, josta selviää mitä olen touhunnut alkukuukaudesta. 

Työn alla on pidemmän videon editointia. Tässä vaiheessa olen saanut alkuvideoon stillkuvat arvioiduille paikoilleen ja seuraavaksi pistän ne liikkeeseen. Editointi on yhtä säätämistä, se on synkronointia musiikin kanssa, miettimistä mikä palanen kulkee mihinkin suuntaan ja minkä kokoisena. Hommassa menee silmät välillä ihan kieroon, mutta kuitenkin työ on kivaa ja antoisaa.

Syksyn hommat on siis käynnistyneet.

Päätän vastaukseni tähän. 

Käykäähän kurkkaamassa muitakin syyskuun haastevastauksia Kristiinan blogissa :D