Valoa, värejä ja halauksia

Parasta on nähdä.
Nähdä kauneus siellä missä on. Missä ikinä onkin.

Tähän olen tällä viikkona päätynyt.

Maanantaina seisoin lavan edessä ja kun Muse saapui, alkoi Unsustainable sellaisella voimalla, että sydämeni jysähti joka iskusta taakse kiinni selkään ja silmäni ihailivat punaisten ja valkoisten valojen tajuttoman kaunista liikettä. Heiluvat kädet ja ihmismeri ympärilläni olin kuin toisessa maailmassa. Nostin katseeni ylös, kattoon ja taakse, koko paikka tuntui olevan kuin yksi suuri vellova meduusa. Ja siellä minä elin heiluvana lonkerona muiden joukossa, välillä pomppien kuin vallaton kumipallo...

Koko viikon päässäni on soinut biisi toisensa jälkeen, välillä vanhaa jazzia ja sitten taas Musen Animals, Panic Station, Follow Me ja varsinkin Explorers.

Aamuisin olen aina yhtä hämmästynyt, kun Suurkirkon kulmauksessa olen katsahtanut oikealle ja nähnyt Tähtitorninmäeltä taivaaseen loimottavaa sinistä loistavaa valojuovaa. Liekö ottavat yhteyttä toisiin luomakuntiin taikka eivät, mutta sykähdyttävä tuo sininen valo on.

Viikonloppuna olen perheen hääräillessä ympärilläni katsellut useampaan otteeseen ilman ääntä Single Man elokuvaa. Minua ei ole haitannut, vaikka leffa alkaa kesken ja keskeytyy kohta taas. Olen vain istunut ja ihaillut sen upeita kuvakulmia ja hitaita siirtymiä. Aaahh...

Samoilla silmillä olen katsellut ihmisiä tämän viikonlopun aikana. Ja jokaiseen olen ihastunut taas kerran. Olen ollut sosiaalinen ja olen halannut enemmän kuin tavallisesti. Jos pääsen tässä kauneuden puuskassani viettämään koko tulevan viikon, niin viimeisten jouluvalmistelujen teko on hidasta ja satavarmasti rentouttavaa. Eloa ilman huolen häivää, sillä huoli on vain oman egon energiantuhlausta. Kaikki tulee sujumaan niin hyvin kuin sujuu.

Tekisi mieleni halata jokaista tässä ja nyt.

Siispä ainakin virtuaalihalaus kaikille =)