Haluaisitko kuulua siihen yhteen prosenttiin?

Ystäväni kirjoitti nettisivullaan vaikeudesta näyttää muille kuinka onnellinen on. Oman hyvinvoinnin kokeminenhan on ihana tunne. On hienoa huomata, että oman elämän asiat toimivat ja samalla voi levittää hyvinvointia läheisilleen ja muutenkin ympärilleen. Mutta tuleeko onni pitää salassa vain itsellään? Mitäs onnellisuutta se on?

Tekstin luettuani jäin pohtimaan sitä, miksi onnellisuus on niin tavoiteltavaa ja kuitenkin sen esiintuominen vaikeutuu, kun miettii miten muut asiaan suhtautuvat.

Tuleeko ongelma siitä, että luulee toisten olevan kateellisia tai ajattelevan: Mitä se tuossa leuhkii.

Itse olen ajatellut, että jos joku tuntee olevansa onnellinen, niin hienoa. Hänen onnellisuutensa ei ole minulta pois. Päinvastoin. Oikeastaan toisen onnellisuuden pitäisi olla meille kaikille kompassi ja kannustin sinne mihin menemällä elämä helpottuu.

Joskus kompassina ja kannustimena ovat kirjailijat tai heidän teoksensa, kouluttajat, naapuri, sukulainen tai joku jota ihailet. Minun huippukompasseinani ovat olleet läheisten lisäksi kouluttajat Lauri Siirala ja Marika Borg, fysioterapeutti Erja Holgeri sekä malli itsensätuntemiseen eli enneagrammi. Tietysti joka päivä kohtaan ihmisiä tai asioita, jotka herättävät katsomaan uudella tavalla. Kaikille riittää siis itselle toimivia ja erilaisia hyviä esimerkkejä.

Esimerkkejä kuten "Tee U-käännös": Eli jos toisten onnellisuuden näkeminen tuottaa kateutta tai katkeruutta, niin kannattaisi miettiä voiko kateuden kääntää haluksi tavoitella omaa onnea. Vaikkapa tyyliin: Piru kun tuolla on noin. Mäkin haluan!!

Kuulin, että jos sadalle ihmiselle kertoo keinoja miten tulla pysyvästi onnellisemmaksi, niin heistä vain yksi tekee asialle jotain. Siis vain prosentilla ihmisistä, jotka saavat lisäevästystä on halua ottaa ne käyttöönsä ja vaikuttaa omaan onnellisuuden tunteeseensa.

Ja tiedoksi sekin, että jokainen elää lähes saman onnellisuuden tason kanssa läpi elämänsä, jos ei tietoisesti muuta automaattitoimintojaan. Eli vaikka nyt voittaisin lotossa päävoiton, niin tutkimustulokset kertovat toisensa jälkeen, että vuoden päästä olen yhtä onnellinen tai vähän allekin kuin ennen voittoani. Miksi? Koska mä saatan luulla, että vasta sitten kun mä olen saanut lottovoiton mä voin olla onnellinen. Rahalla saa kivoja asioita, mutta ne ei ole ainoita asioita, jotka vaikuttavat elämääni rikastuttavasti. Joskus ne asiat, jotka eivät maksa mitään tuovat suurimman mahdollisen onnellisuuden tunteen.

Pikku mietintä tähän loppuun. Kun ajattelet onnellisuuttasi tällä hetkellä lukujen 0-100 välillä ja pähkäilet luvuksi vaikka 74. Niin, jos et tee mitään asian eteen, kuolet joskus noin 74% onnellisena. Aika hyvällä tuloksella siis, mutta olisit voinut kuolla myös 85% onnellisena ihmisenä.

Oma valinta. Joka hetki, valinta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

"Ikävä juttu, mutta samalla hauska!" sanoisi isoäitini tähänkin asiaan =).