Kuukauden bingo ja ruusun ostamatta jättäminen

Maaliskuun bingon toteutus on ollut mielelle vaikeaa, sillä samalla kun kuukaudessa on tapahtunut ihania asioita, siihen on kuulunut myös rakkaan läheisen sairastuminen ja ajatusten jatkuva vaeltelu hänen ja läheisten vointiin.

Päätin kuitenkin tarttua Repolaisen kuukausihaasteen. Kirjoitin ensin koko bingotaulukon täyteen, mutta reilun päivän sisäisen ahdistuksen jälkeen olen jälkikäteen editoinut vastaukseni ainoastaan yhteen riviin. Keskityn niissä maaliskuussa tapahtuneisiin kivoihin asioihin. 

Ruudukko menee näin:

A  B  C
P   ?   I
U  F  O

Bulletjournal

Kopioin vuodenvaihteessa siipalta bujooni idean "mitä opin tänään". Kirjoitan siis päivittäin jotain minkä olen huomannut tai oppinut. Tällä hetkellä listan asiat pyörii paljon työjutuissa, mutta myös omissa harrastuksissa tai oletusasetuksissani.

Listalla tässä kuussa on esimerkiksi ollut tällaisia kirjoituksia:

• tee yksi asia kerrallaan, asiat järjestyvät aina jotenkin
• työongelmien ei pidä kuluttaa omaa terveyttä - viis veisaa epäolennaiset jutut
• pidä taukoja, niin virtaa riittää
• aina ei tarvitse tehdä jotain järkevää
• asiat selviää kun niistä puhuu
• ajatukset vaikuttaa kehoon ja kehon kokemukset synnyttää tunteita
• aloita, älä odota inspiraatiota - sitä sinulla ei ole
• itselle kannattaisi antaa aamulla yläfemma
• potutti hirveästi, otin taukoja ja viisveisasin
• sitkeä löytää ratkaisuja
• tee jotain ei-tavanomaista - kurkista uoman ylitse
• itsestä tulee pitää huolta

Filosofiaa

"Esa Saarinen pitää viimeisen luentonsa Filosofia ja systeemiajattelu Aalto yliopistossa. Taas." Tällainen vitsi kuulema kiertää Aallossa ja ehkä juuri sen vuoksi mekin menemme paikan päälle. Tällä, kenties viimeisellä, luentokerralla aiheena on "uomakipitys vs. uloskurkistelu varpaille nousten".

Saarinen kehottaa meitä erilaisten ja uusien vaihtoehtojen näkemiseen, kurkistelemaan omasta tavallisesta toiminnasta ja ajatusmallista, uomasta, ulos ja ylös päin, jopa ehkä varpaille nousten :D

Esa käyttää yhtenä esimerkkinä ruusun ostamatta jättämisen. 

Siis, että tapasi ei ole ostaa ruusua. Mutta kenties voisit ajatella olevan mahdollista, että ostaisit ruusun kumppanillesi. 

Jos ostaminen ei ole ollut tapana, niin voisitko mahdollisesti ajatella, että niin kuitenkin voisi tehdä.
Ostaisit ja kurkistaisit oman tavanomaisen toimintasi ulkopuolelle. Että mitä tapahtuu, kun ostat ruusun? Olisiko ehkä pitänyt ostaa jo kauan, kauan sitten? Ja ehkä tasaisin väliajoin matkan varrella? Ehkä tämän jälkeenkin?

Minulle jää erityisesti mieleen, että kannattaa huomata se mitä en tee ja suunnata toimintaa juuri sinne. Jonnekin uuteen ja eteenpäin vievään, jotten kulje samoja polkuja joita aina tallaan.

Severance

Kysymysmerkin kohdalle valitsen S-kirjaimen. Syynä on Severance -sarja. 

Olen poikkeuksellisesti tuijotellut maksullista tv-kanavaa ainoastaan tämän sarjan vuoksi (AppleTV). Tämä poikkeustila on nyt päättynyt ja kenties jatkuu sarjan kolmannen kauden tullessa eetteriin. Tai ei mitenkään kenties, paremminkin aivan varmasti.

Suosittelen enemmän kuin paljon Severancea (Erotus). En halua spoilata mitään etukäteen, aloitin itsekin sarjan täysin tyhjältä pöydältä, katsoisin vain ja ihmettelin miten upeita alkutunnareita toiset osaavat tehdä ja miten uskomaton mielikuvitus tekijöillä on.

Severancea katsellessa ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja olo jakson jälkeen innostunut, hämmentynyt, odottava tai kaikkea samalla kertaa. 

Näyttelijäsuoritukset ovat huippuja :)

Pieni ja keltainen talo

Kristiinan maaliskuun haasteena on erikoinen rakennus. Olen ihaillut tätä pientä taloa Porvoossa monena vuonna. Se ei ole ehkä erityisen erikoinen, mutta jotenkin salaperäinen se on minulle. Pikkuruinen talo, jonka muratit ovat peittäneet yhtä ikkunaa lukuunottamatta. 

Minusta olisi ihanaa asustaa tämän ruosteisen mansardikaton alla, vihreän peitossa. Laittaa takkaan tuli ja istua läheisten ja ystävien kanssa juomassa kamomillateetä. Samettisella, pehmeällä sohvalla kirkastaisimme ajatuksiamme, parantaisimme maailmaa. Meitä ei haittaisi ulkoinen myllerrys, ei raju ukkonen, ei helteinen kuumuus, ei näiden suojaavien vihreiden verhojen takana.

Isoäitini sanoin: minä kun en ole muiden mielipiteistä riippuvainen

Normaaliin palaaminen ei ole ollut yhtään helppoa. Tunnistan tämän mietinnän päässäni usein ja olen kai vähän pettynyt itseeni -tai sitten työpaikkaan, jollen jopa koko maailmaan. Siksi tänään olen hiukan totisempi, mutta sellaista elämä välillä on.

Onneksi parempiakin hetkiä tulee kohdalle. Kävellessäni viikolla rautatientorin läpi tunnen ilmassa nopeasti etenevän kevään. Mukulakivillä ei tarvitse enää liukastella ja kohta on tennareiden aika. 

Olen varma, että kesä tulee pian. Sen on pakko tulla :)

Taiteen seinällä

Huomaan Ateneumin seinällä roikkuvan kangasmainoksen. Perjantaina esille pääsevät naiset, rajojen rikkojat. Nuo ikiaikaiset rohkelikot, jotka lähtivät ulkomaille vastoin yleisiä normeja opiskelemaan ja tekemään taidetta 1800-luvulla.

"Jees!", tekee mieleni huutaa ääneen, mutten kehtaa. (Hitto että olen nössö.)

Tuonne aion mennä ja monesti menenkin. Ensiksikin siksi, että Ateneumissa on ollut viime vuosina aivan mielettömän hienoja näyttelyitä. Mutta myös siksi, että naisten on ollut entisaikaan, ja varmasti joissain paikoissa vieläkin, erittäin vaikeaa saada teoksiaan näytille mm. museoihin.

Kirjojen sisällä

Samalla Ateneumin ohitse kulkiessani muistan Enheduannan ja hänen runokirjansa. Olin häkeltynyt sitä lukiessani. Nainen kirjoitti runoja ja hymnejä noin 2200 eKr. ja oli maailman ensimmäinen tunnettu kirjailija, joka signeerasi teoksensa. Monestiko olin kuullut tästä naisesta äidinkielen tai historian tunneilla? No en tietysti kertaakaan. Olisiko pitänyt?

Kun talvella luin Katy Hesselin kirjaa Taiteen historia ilman miehiä, minua ärsytti, että kirja painoi 1,7 kiloa ja järkäle runnoi ikävästi pehmennyttä mahaani iltalukemisella. Mutta kirja oli täynnä painavaa tekstiä, joka seikkaperäisesti kertoi naistaiteilijoiden arvostuksesta, joten aloin pitää mitättömänä tuskana sitä, että vatsani joutui pinnistelemään kirjan terävää reunaa vasten. 

Toisaalta oli riemastuttavaa nähdä naistaiteilijoiden teoksia kautta aikojen. Taiteessa näkyi vahvoja, syviä tunteita nostattavia, herkkiä ja uudenlaisia näkökulmia. Niitä on luonut vuosisatojen ajan joku rohkea ja muiden mielipiteistä piittaamaton nainen. 

Vapaasti irti

Nyt näitä historian kirjoituksissa piilotettuja henkilöitä ja taiteilijoita nousee esiin enemmän kuin koskaan. Onneksi, sillä yksipuolinen maailma on kuivakan tylsää.

Harvoinpa olen täällä blogissa nostanut naistenpäivää esille, mutta tänään niin teen. Jos mielesi tekee lukea jotain innoittavaa naisista, niin suosittelen näin pikapikaa miettittyjä satunnaisessa muistelujärjestyksessä olevia teoksia:

• Enheduanna: Suurisydämisin valtiatar - runoja jumalatar Inannalle
• Katy Hessel: Taiteen historia ilman miehiä
• Mia Kankimäki: Naisia joita ajattelen öisin
• Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat - Suomen kultakauden naisia
• Virginia Woolf: Oma huone
• Aleksandra Kollontai: Uusi nainen, uusi moraali
• Suvi Ratinen: Omat huoneet - Missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten
• Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala

Loppukaneetiksi vielä muistelen isoäitiäni.

Kotona vietettiin isoisän 50-vuotisjuhlia. Kun oli kahvitarjoilun aika, oli miehille aveciksi konjakkia ja naisille likööriä. 

Miehet hakivat konjakkinsa ja rupattelivat mukavia. Naiset taas seisoivat paikallaan, eivätkä uskaltaneet koskea alkoholitarjoiluun (en muista kuka silmää tekevä se oli, kenties paikallisen lääkärin vaimo, joka piti paheksuvalla elekielellä muut naiset aloillaan).

Isoäitiäni ärsytti moinen toiminta, joten hän totesi napakasti: "Minä kun en ole kenenkään mielipiteistä riippuvainen, niin minä kyllä otan likööriä." Hän haki itselleen juoman ja näin muutkin naiset uskalsivat ottaa itselleen sitä, mitä kukaan miehistä ei olisi ikipäivänä kainostellut, olipa paikalla isokenkäinen absolutisti taikka ei. 

* * *

No, joitpa sinä lasistasi hanakirkasta vettä, kuplivaa lähdevettä taikka ihan mitä vaan, niin minä nostan sinulle tänään oman lasini täynnä toivon ja ystävyyden kuplia. Paljon terveyttä. Suuresti rohkeutta. Runsaasti rakkautta. Ja riittävästi energiaa tehdä juuri sitä mikä sinua inspiroi. 

 ♥♥♥