Liikkuu, ei liiku

Työminäni
lähti tänään aikaisin kotiin jotensakin kummallisen työviikon jälkeen. Ensimmäistä kertaa työhistoriani aikana minä en osallistunut illalla alkaviin pikkujouluihin. Joku kysyi miksi. En oikein osannut vastata. Huomasinpa vain, etten lähettänyt missään vaiheessa osallistumisilmoitusta -jokin minussa valitsi toisin...

Niinpä minä iltariekkumisen sijaan astelin rautatientorin ohi kohti kotia katsellen hetken miestä, joka suihkutti vettä kauniissa kaaressa.  Mietin kuinka hienolta jääkenttä näyttääkään Ateneumin edustalla.  Huomisesta lähtien paikka on läpi talven täynnä keveää musiikkia ja hyväntuulisia ihmisiä. Hymykasvoja, punaposkisia, joko innokkaita luistelijoita taikka kuuman kaakaon nauttineita.

Kotiminäni
nosti postit ovien välistä. Huikkasin tervehdyksen keittiöön, kävin antamassa pusun poskelle ja rupattelin niitä näitä.

Sitten laitoin pyykkiä pyörimään ja otin toisesta koneesta puhtaat astiat kaappiin. Vielä ladoin likaisia altaasta tyhjään koneeseen ja päätin lopettaa ahertamisen vähäksi aikaa. Niinpä minä enää pesin ison omenan, puraisin siitä pienen palan ja istahdin sohvalle avaten postiluukusta tulleen jättimäisen "osta-meiltä-joulu" -lehden.

Hiljaa kuin etana minä selailin lehden sivuja. Katselin mitä kaikkea maailmassa on tarjolla. Mietin etten minä mitään tarvitse (... paitsi uudet alusvaatteet ja ehkä jopa jonkin hömpän kotiasun). Ihailin mielenkiintoisia lahjaideoita, kuten lasipurkkia, johon oli laitettu kuivakakun kuivat ainekset. Purkkiin oli kiinnitetty kaunis kortti, josta selvisi purkin sisältö sekä ohjeet mitä kakkuun vielä lisätään ja kuinka se paistetaan valmiiksi. Hauska idea, vai kuinka?

Koska minulla on kuviot lähes kokonaan selvänä Joulupukin kanssa, niin minä laskin lehden käsistäni. Otin vetelämmän asennon, laskin pääni selkänojalle ja katselin ulos ikkunasta.

Eikä mennyt kauankaan kun jo hihkaisin: Hei! Siellä sataa lunta!

Ja ilokseni lunta sataa vieläkin =)

Minä nyt jatkan ulos tuijottelua. Jos sinä vietät pikkujouluja, niin nauti niistä täysillä. Jos olet töissä, niin oikein hyvää viikonloppua sinne. Ja kaikille muille: ottakaa iisisti, vielä tässä ehtii hötkyillä. Välillä kannattaa vain silittää omaa olkapäätään, lepuuttaa jalkojaan yläasennossa ja olla vain.

Vieraalla maalla: Kotikuntoilu

Blogimaailmassa käydessäni löysin Vieraalla maaperällä -haasteen. Haasteessa on tarkoitus blogata jostain itselle vieraasta aiheesta, jota ei muutoin toisi blogiinsa. Tähän haasteeseen on vastannut ainakin Pihi nainen, Taikasaappaat ja Kirjavalas.

Unelma - tavoitetila:
Lähes vihreänä kateudesta katselen miehen siskoa, jolla on älyttömän vahvat ja lihaksikkaat kädet, kauniit jalat, mahdottoman upea niska ja selkä. Siis kokonainen pakkaus kiinteää, kesäisin suklaanruskeaa naista. Tiedän että tämän eteen on tehty työtä: käyty salilla jne...

Kotikuntoilulla kohti tavoitetta:
Työpaikkani tarjoaman ilmaisen kuntosalin sijaan minä ahkeroin ehdottomasti kotona. Syy on lähinnä siinä, että joutuisin kävelemään "väärään suuntaan" noin kilometrin mittaisen matkan.

Siispä kotiharjoitteluni koostuu mm. seuraavista mahdollisuuksista:

Käsipainot 1 ja 3 kg
Joskus meille hankittiin 3 kilon mustat käsipainot (rumat). Ei mennyt kauaakaan, kun huomasin punttien olevan liian painavat ja meille tuli kauniit valkoiset kilon painot.

Liike: molempiin käsiin yhdet painot ja sitten vaan käsiä heiluttelemaan suuntaan jos toiseen. 3 x 10 toistoa. Muista hallitut liikkeet ja pidä keskivartalo tiukkana ja leukaperät rentona.


Keppijumppaa
Työkaverini innoittamana hankin aikoinaan Gymstickin. Sitä olen käyttänyt alle 20 kertaa. Viimeksi viime viikolla lämmittelin vehkeellä olkapäitäni. En viitsinyt turhaan ottaa suojapussia pois tikun päältä, tulihan siitä pientä lisäpainoa liikkeeseen...

Liike: Olkapäiden lämmittely: 3 x 10 toistoa suorin käsin yläviistoon sekä 3 x 10 toistoa kyynärkoukusta suoraksi yläviistoon.

Wii  + tasapainolauta
Viriiliä kotiliikuntaa varten on myös Wii. Satunnaisesti kaivan sängyn alta tasapainolaudan esiin, laitan levyn pesään ja sitten ihmettelen mikä mättää. Useimmiten mättää se, että ohjainten tai laudan patterit ovat heittäneet veivinsä. Parhaimmassa tapauksessa saan kerättyä patterit talon muista laitteista ja sitten aloitan heilumisen.

Liikkeet:
Notkeus: vähintään 6 eri joogaliikettä, joista saan lähes aina 100 pistettä (kyllä nyt oma kehu haisee).
Voima: puserran vähintään 4 lihasvoimaharjoittelua (arvasitkin jo, ettei tästä tule pistejuhlaa).
Aerobinen: Jos oikein innostun vedän pari nyrkkeilysäkkiharjoitusta -säkin potkiminen on muuten oikein hauskaa (mitään muuta ei sitten saa potkia).
Reaktiokyky: Jalkapallomaalivahtina. Pelissä pitää puskea palloa, mutta väistää kohti lentäviä kenkiä. Minä useimmiten pukkaan kengätkin ja saan runsaasti miinuspisteitä ;-).

Yhden käden leuanveto jalat lattiassa =D

Lisävoimaa oman kehon painolla
Ystäväni mies katsoi kesällä ruikulakäsiäni ja kertoi, että voimaa saisin negatiivisilla punnerruksilla ja leuanvedoilla sekä tekemällä lankkua.

Kokeiltiin sitten kotona leuanvetoa:
kodin molemmat miehet auttoivat minut ylös valmiiseen leuanveto-asentoon, josta sitten yritin laskeutua hallitusti suorille käsille.

Tämän hetken tulos:

• negatiivinen leuanveto - 1 veto (koska en pääse alkuasentoon yksin, enkä enää kehtaa kysyä miehiltä apua)
• negatiivinen punnerrus - 10 tehty kesän jälkeen (no olen vaan niin pirun laiska)
• lankku - aina menee vähintään 15 sec enemmän kuin siipalla ;-)

* * *

Tämä oli niin surkeata ajateltavaakin, etten enää postaa kotiharjoitteluistani. Lupaan ja vannon... kautta kurttuisten kyynärpäitteni...

Lähden mieluummin kävelylle =)

Eri taajuuksilla

Perrrrjantaina kesken työpäivän kännykkäni soi prrrrr

Minä: "Birgitta"

Mies: Se ja se täältä puhelinyhtiöstä hei!

Minä: "Hei" (hmmmm ja mullahan on se puhelinmyyntikielto)

Mies: Kuule sulla on sellainen puhelinliittymä, joka kannattaisi heti vaihtaa parempaan. Mulla olis nyt sulle tällainen liittymä, jossa sä saat puhua ja tekstata näin paljon ja sitten sä saat surffailla tuplanopeudella ja muutenkin tämä on juuri sitä mitä sä nyt tarviit. Kuule, vaihdetaanko tää sun vanha liittymä uuteen ja parempaan, joka maksaa vain näin vähän?

Minä: "Kiitos, mutta mä olen tyytyväinen käyttämääni liittymään enkä halua vaihtaa sitä." (sitäpaitsi toi sun tarjous on kalliimpi kuin mitä mun liittymä nyt maksaa)

Mies: Niin mutta... plaa plaa plaa... ja sitten sulla on toinenkin liittymä, tällä ja tällä numerolla, olisko tyttären tai jonkin liittymä?

Minä: "Joo, on mun lapsella liittymä ja me ollaan nykyisiin liittymiin tyytyväisiä eikä olla vaihtamassa niitä." (kohta mä kysyn siltä miten ne tulkitsee puhelinmyyntikieltoa)

Hiljaisuus (tätä minä osaan kuunnella)

Mies: Jaa...    .... Jaa

Tuut-tuut-tuut

Ja näin koin ensimmäisen kerran ikinä, kun puhelinmyyjä löi minulle luurin korvaan.

Ensin vähän ärsytti, sitten hiukan hymyilytti ja lopuksi ajattelin, että kenties kaverilla oli ollut paska työviikko takana eikä sitä enää huvittanut jatkaa. Niinpä toivotin puheäänen taajuudella hänelle parempaa loppupäivää.

Näillä mennään =)

Tunti lisää ja kaksi taivaan tuuliin

Se oli sunnuntaipäivä,
kun sain itseni vauhdilla liikkeelle.

Minä otin mittanauhan käteeni, tein tarkistusmittauksia ja laitoin tulokset paperille ylös. Halusin ehdottomasti saada itseni ja mieheni hyvälle tuulelle ja siirtää musiikkipisteemme uuteen loistavaan tilaan.

Niinpä nostin lattialle kasvaneen 15 senttisen vinyylipinon olohuoneen pöydälle. Samoin siirsin itse-tuunatulta hyllyltä tavarat pois. Tyhjensin myös kaiken paitsi levysoittimen ja kaiuttimet pitkältä tasolta.

Sitten istahdin lattialle seinän ja tason väliin. Mies ohjasi tasoa toiselta päädyltä ja minä tuuppasin jaloillani voimieni takaa niin, että väliin syntyi kunnollinen tila. Seuraavaksi nostin hyllyn tason viereen ja olin tyytyväinen kuin onnellisuusvalmentaja konsanaan...

Kurottauduin ähkien tason taakse irroittamaan laitteiden virtajohtoja. Varovasti vedin cd-soittimen ja vahvistimen tasolta lattialle. Irrottelin piuhoja ja hyräilin mielessäni.

Muistaen kaikki ohjeet nostin lattialta laitteet kätösilläni ja suoralla selällä ylös ja siirryin hyllylle. Kohta jouduin pyytämään poikaa avuksi, sillä johdot roikkuivat ikävästi tiellä, varsinkin kun tila tuntui kovin ahtaalta.

Apu jäi lyhyeksi, kun tajusin, että hyllyväli oli jäänyt mittaamatta eivätkä laitteet mahtuneet uudelle paikalleen. Siinä minä murisin ja pähkäilin kilot käsissäni. Mies oli seurannut tilannetta ulos lähtiessään ja tuli kohta kellarista kantaen toista cd-soitinta.

Sain lisäpontta elämääni. Tiesin samantien, että kellari-soitin muuttaa sisälle. Pinosin uuden laitekaksikon mitään turhia mittailematta ja nostin taas yhdistelmää hyllyyn. ... se pirun hyllyväli oli edelleenkin 5 milliä liian matala!

Päätin sitten laittaa vehkeet omille hyllyilleen, cd:n ylös ja vahvistimen keskihyllylle (johon se oli selvästi tarkoitettu).  Mutta hyllyni takaosassa oli pystytuki, kohdassa jossa vahvistimen virtajohto tönötti. Kohta ymmärsin, etten voinut myöskään siirtää vahvistinta hyllyn toiselle reunalle, koska silloin vasemman kaiuttimen johto ei ollut enää riittävän pitkä...

Minulla alkoi hiki olla jo pinnassa ja mielikin kireä. Niinpä lähdin suihkuun, tulin sieltä pian pois, nostin lattialta vahvistimen ja cd-soittimen takaisin tason sisälle, kiinnitin kaikki johdot takaisin taas kertaalleen, ujutin virtajohdot ja levysoitinjohdot takalevyn pienestä reijästä ulos ja pistin töpselit pistorasiaan.

Vielä nostin hyllyn takaisin vanhalle paikalleen, palautin sille kaikki tavarat kuten ennenkin sekä siirsin lattailla olleet levyt (sentään uuteen koriin) tason sivulle.

Katselin kaikkea sitä mihin oli mennyt pari viimeistä tuntia. Laitoin Neil Youngin soimaan ja päätin päästä tämän takapakin yli. Minä etsin uuden hyllyn tai teen sellaisen, taikka ihan mitä vaan, mutta kyllä tämä musiikkipiste vielä siirtyy ja muuttuu juuri niin kuin minun sisäinen maailmani sanoo.

Näin on ;-)

Mr. Elvis Perjantai

Perjantain TOP 5 hetket

1. Hitaan aamun päivä

Lämpimässä peiton alla heräsin radion ääneen. Miten mahtavaa olikaan kipristyä pienemmäksi täkin suojassa ja haistella avoimesta ikkunasta tulevaa kylmää ilmaa. Radio oli jo hiljainen, mutta minun korvissani soi jotenkin enteellisesti Burning Love (unen jälkimaininkejako ;-)).


2. Auringonpaisteen päivä

Ihana valo, se kimmelsi heti verhoja avatessa. Se sai vaahteranlehdet loistamaan kilpaa, se innosti kävelemään kahisutellen lehtimaton läpi ja loihti minun mieleni tuhat kertaa paremmalle tuulelle.

3. Elviksen lantion keikutuspäivä

Annoin päivän jatkua hurmurin äänellä. Se lauloi satisfy me ja hakkasi hypnoottista rytmiä... Kuvittelin kaverin villit liikkeet töihin matkatessani ja yritin pysyä samassa tahdissa. Saatoinpa olla siis huvittava näky aamuisella rautatientorilla.

4. Lyhyen työpäivän päivä

Iltapäivällä läksin töistä ennen aikojani (Ei, en minä lintsannut, vaan käytin +saldojani pois, joten vapaus oli ansaittua). Rubberneckin tahditti minua heti ulko-ovelta ja askel oli kevyt kuin tuulen henkäys. Mietin Sibelius -näyttelyä ja elokuvaakin, mutta jalkani suuntasivat jotenkin vain kotia kohti... enkä sitten hennonnut panna vastaan.

5. Hitaan hitaan hitaan illan päivä

Huomasin neljän jälkeen, että perjantai-ilta on edelleenkin "vasta aluillaan". Kävin miehen kanssa ostamassa Liiteristä ison ruokakassillisen pöperöä mielettömän pienellä loppusummalla ja tulin niin iloiseksi. Mitä sitä muuta itselleen haluaisi kuin ruokaa ja lämpimän paikan olla. Hiukan kateellisena mietin niitä, jotka saavat laittaa perjantaisaunan päälle, mutta minä (saunaton) ajattelin korvata puutteen monella kauniilla kynttilällä. Lisäksi päätin ajatella mukavia ajatuksia ja laittaa pari iltaverryttelybiisiä soimaan, jotta saan vetäistä viimeisetkin lihasjännitteet kehostani pois.

Yhtään tylsää ajatusta en aio tänään antaa mieleeni tulla. Tänään nautin jokaisesta minuutista ja sen pienemmistä osistakin.

Suosittelen ehdottomasti sinulle samanlaista pääntyhjennysiltaa.

Tee kaikkea sitä mikä tuntuu hyvältä ja jos jokin ikävä sattuu pulpahtamaan mieleesi, nosta se saippuakuplassa ilmaan ja tökkäise sormellasi rikki =)

Upeaa perjantaita ja nautinnollista viikonloppua!

Karkea luonnos

Kun on tirskahdellut kolmisen viikkoa
puristellut sitruunaa ja inkivääriä juomiin
hautautunut huivien höyheniin
ja vielä tunkenut kylmät nyrkkinsä syvemmälle kainaloihin

on aika todeta, että tämä nainen on
kuin monen päivän sijaamaton peti,
pelkkä kuvitelma,
katkenneella hiilen pätkällä hutaistu luonnos omasta itsestään.

Niinpä tässä ja nyt
pikkuista nenääni lepytellen
tuijotan miehen luomaa kuumaa ja
tappavan punaisena hehkuvaa keittoa,
lisään siihen hiukan mustapippuria
   (hatshii)
ja kyllä,
kyllä minä kuvittelen tervehtyväni vielä vereväksi
pirskahtelevaksi naiseksi.

Tästhäkin huolimatta: Oikein virkistävää viikkoa sinulle =)

... muista syödä  D-vitamiinia... 

ja suklaata...ja inkivääriä...ja ehkä hiukan hinajaa...

Saavuttamattoman äärellä

Kuin taudissa,
kuumeen kourissa,
minä avaan ikkunan
ja hengitän raikasta aamun kylmää.
 
Sitten käännän katseeni kuuhun,
tuohon loimuavaan yön valoon.

Sietäisit hävetä. Valvotit minua, sanon sille.
Muttei se vastaa,
hymyilee vain ohuempana harsona
kunnes luovutan otteeni ja
käännyn hiljaa pois.

Olen saanut tartunnan
taudin oireet päivieni hetkiin
  sillä sinä näyt jokaisen kadun kulmassa
   tuoksut viimeisenkin väreeni pinnalla
    tunnut ohikulkevana hekumana
samalla kun aivastan syksyn kylmää.

Sitten kuu iskee minulle silmää
minä isken takaisin ja venyttelen itseni pitkäksi
sillä olen valmis odottamaan
ja minä odotan...
 milloin tuot etäisyytesi lähemmäksi
  milloin tunnen tuoksusi kielelläni
   milloin huumaa saa juoda kaksin käsin...