Kesätouhut - Hio ja maalaa ja hio ja maalaa

Kesätouhut on olleet vauhdikkaita. Joillain suorastaan hillittömiä, mutta se en ollut minä ;-)

Mikroskooppinen puupöly leijailee kaikkialle. Tämän tiedän miehen ottaessa hiomakonetta käteensä. Niinpä siivoan kiihko silmissäni miehen ympärillä, kun hän vetelee keittiönpöydästä vahat hittoon ja loihtii pöytäpinnan esiin. 

Ai miten ihanan puhdas se on, ajattelen katsellessani valmiin työn jälkeä. Mutta kun käännyn selin pöytään saan sätkyn. Olohuone, se on väärän värinen. Sohvan päälle levittämäni suojakangas on kuin koivuklapeilla päällystetty. Tiikkipöytäkään ei muistuta itseään. Huokaisen syvään, pyyhin hikeä ja otan hengityssuojaimen pois ja siirryn siivoamaan olkkaria. Etteikö remonttipöly leviä keuhkoihin enää hionnan jälkeen :D 

Aivopierupölyjen laskeuduttua (päivän tai pari) minä sekoittelen maalia purkissa. Se on jännittävän väristä, vähän violetin sävyistä ruskeaa. Uudessa musacornerissa soi Hermanos Gutierrez. Annan kitaran sävelten kimmota iholleni, aistien kautta sisälleni, ne sekoittavat tunnetilojani samalla kun irrottelen väripigmentit irti purkin pohjasta. Minä sulan ihaniin sorminäppäilyihin, helliin, yllättäen makuaististani poiketen ehkä melankolisiin tunnelmiin ja sivelen pitkin vedoin maalia pöytään. 

Mietin aluksi, että kolme maalauskertaa varmasti riittää, mutta kun viimeinenkin kerros on kuivunut, teen ratkaisevan siirron. Katson pöydän pintaa tarkasti arvioiden ja totean, että hyvältä näyttää. Kerropas Birgitta, että pitäiskö kuitenkin vetää vielä yksi ohut kerros maalia. Joo, olishan se parempi, vastaa tyyppi päässäni ja ei kun toimeen. Jätän poikkeuksellisesti pienen välihionnan tekemättä ja tulos on katastrofi. Melkein itkettää, mutta kokoan itseni. 

Tulee neljäs päivä ja lähestyn pöytää varovaisesti: Kuule, nyt aion tehdä sinulle viimeisen kevythionnan ja sen jälkeen laitan täydellisen kerroksen maalia pintaasi. Voisitko ystävällisesti tehdä yhteistyötä kanssani. Pliiiiiiiiss!

Hion pinnan, putsaan, avaan maalipurkin kannen ja sekoitan maalin hyvin. Pensseli, se on mukava kädessä ja kun sen kastaa maaliin, tuntuu, että väri on vieläkin erikoinen, mutta jotenkin kiva, onhan sen nimi lakritsa. Suih suih, pitkiä rauhallisia vetoja, samaan suuntaan, reunasta toiseen, päädyt varovasti maalaten. 

Los Navegantes alkaa soida, kun työni valmistuu. Otan taka-askeleen ja keinun letkeään tahtiin. Aika hyvältä näyttää. Heittäisin yläfemmat jos pöytä vain osaisi vastata minulle. 

Kun pari päivää on mennyt ja maali tasoittunut, jälki näyttää täydelliseltä. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Nyt odottelen maalin lopullista kuivumista kolmisen viikkoa, sen jälkeen pinnalle tulee suoja-aine kosteutta ja kuumaa vastaan ja toivottavasti, totisen toivottavasti pääsen tulevaisuudessa pöydän pinnan kanssa paljon helpommalla kuin ennen.

* * *

Sitten pieni hervoton kesähetki

Yhtenä iltana ystävien mökillä: 

Rannan ulkogrillin nuotio on vasta sytytetty, liekit nousevat korkealle, kaiuttimesta kuuluu kesäbiisi. Ystäväni innostuu kuin teini konsanaan elämänsä parhaimmasta tanssibiisistä. Hän heiluu hillittömästi bassorytmin tahtiin, lippis keikkuu päässä ja sen päällä olevat lukulasit sinkoavat kaaressa ... niin mihinkäs muuhunkaan kuin nuotioon. Siippa tavoittelee pihtejä, mutta musta noki leviää ilmaan, lasit sulavat alle aikayksikön. Miten ne sinne lensi, nauraa ystäväni? Ne oli mun parhaat lukulasit, mutta onneksi vain 7 euron markettilasit.

Loppuilta hilluttiinkin ilman lukulaseja, mutta eihän niitä tanssiessa tarvitsekaan :D