Marraskuun selätys - tekisinkö lumiukkoja

Nyt ei ole synkkä ja myrskyinen yö! Hui-ui, vaan nyt on aika marraskuun. Kuukauden, josta ei pääse yli eikä ympäri. Tehkäämme siis parhaamme, jotta tihkusade tai pimeys ei vie ajatuksia liian syviin soihin ja pohjamutiin. Löysin joitain vuosia sitten Marraskuun selätys -haasteen SusuPeltalilta, mutta alkuperäinen idea onkin Lepiksen. Tänä vuonna tarkoitus on ottaa päivittäin valokuva aakkosjärjestyksen kirjaimen mukaisesti ja postata kuva. Koska en kykene mitenkään näin ahkeraan toimintaan, niin teen kuten olen edellisinäkin vuosina, eli kirjoittelen jotain pientä päivän meiningistä ja postailen harvemmin kuin tiheämmin ♥

Marraskuun ensimmäinen

Vettä tulee taivaan täydeltä, mutta mies lähtee reippaana ulos. Tänään vaihdetaan heti aamusta talvirenkaat autoon. Olen kuullut lupauksen, että johonkin päin sataa paljon lunta ja jään sisätiloihin odottamaan ihmettä. 

Olen yllättävän hyvällä tuulella. Syynä on varmasti parinpäivän takainen nuoren miehen kanssa vietetty aika sekä iltapäivä, jolloin minut houkuteltiin pitämään työkavereille piirustuskoulua. Voitko kuvitella miltä tuntuu kertoa sekalaiselle sakille, että jokainen maalaa työkaveristaan muotokuvan, ilman että niiden paniikkinappula menee jumiin ja mieli huutaa: "Mä en osaa piirtää!". Lopputuloksena kuitenkin jokainen maalasi akryyliväreillä jotain eikä kukaan purrut minua kostoksi nilkkaan.

Illalla siippa lähtee pikkujouluihin. Jätän sille nukkumaan mennessäni valon eteiseen, jotta näkee tulla hiljaa yöllä kotiin ;-)

Marraskuun toinen

Aamulla nojailen keittiön ikkunan pieleen. Pihamaalla on ohuelti lunta ja se valaisee mukavasti. Eihän se kauaa tuossa nurmen pinnalla ole, sillä tänään on talkoot ja porukka varmaan menee tekemään lumiukkoja. Uskotko? En minäkään :)

Marraskuun kolmas

Sunnuntaisin on mukavaa venytellä aamiaista pitkäksi. Lopulta kuitenkin alkaa tuntua siltä, että pitäisi liikutella muutakin kuin äänihuulia. Lähdemme pitkälle lenkille kosteassa ja räntäisessä sateessa.

Päivä hurahtaa pakkausmietinnöissä. Tuntuu oudolta katsella valtavaa matkalaukkua, joka otetaan reissulle mukaan. Sinnehän mahtuu melkein koko koti sisälle. Kun olen tottunut jo rinkka/reppureissuihin ja minimoituun tavaran määrään, niin nyt kaikki hullutukset on sallittu. Ottaisinko jopa kolmet kengät mukaan? 

Mitä pidemmälle päivä etenee, sitä sakeammaksi muuttuu lumisade ulkona. Minä ihailen näkymää, ja toivon, että parin viikon päästä maa on pysyvästi valkoinen. Olisi ihanaa aloittaa talvi heti marraskuusta, aivan kuten viime vuonna.

Marraskuun neljäs

On aikainen aamu. Minä nousen silmät sikkurassa ylös, pesen kasvoni ja pohdin miksi näissä elämänvaiheissa mielikuvitus ottaa aina kummat kierrokset: Että soiko kello aamulla, se sama kello joka jokaikinen aamu herättää varman tasaisesti. Että nukunko hyvin, vaikka tiedän etten kuitenkaan ;-) Ja että toimiihan lentokentän systeemit tänään jouhevasti ja matkatavarat pääsevät perille sinne minne minäkin.

Vielä kuukausi sitten tähän päivään oli pitkä pitkä aika, mutta nyt minä vastaanotan lahjan parin vuoden irtiotostani ja aherruksestani. Lähden katselemaan vähäksi aikaa erilaisia maisemia.

Kun lentosukat on riisuttu jaloista ja hehkeitä maisemia on tuijoteltu ja tallusteltu minä palaan takaisin. Siihen asti, rentoudu, rakasta tai ole halloweenimaisesti hullaantunut (joo, olen vähän myöhässä näiden huhuu-juttujen kanssa). Tämä kuukausi selätetään vaikka miten päin, olivatpa kädet desinfioitu taikka ei :D