maanantai 18. huhtikuuta 2016

Jälkilöylyjä

Ei varmaan pitäisi, mutta ajattelin kirjoittaa miten mulle eilen sitten kävi...

Kun hermokipu kasvoissa alkoi, norui pelon aiheuttama kyynel jo poskella. Minä kokeilin kaikki mahdolliset keinot, istuin jopa alas yrittäen saada pään kirjoittamalla tyhjäksi. Sitten kesken kaiken tajusin, ettei mikään auta. Ei lääke, kuten ei edellispäivänäkään. Ei mikään!

Joten todellakin laitoin levyn soimaan. Se soi kovaa ja minä riehuin olohuoneen lattialla:

ilman minkäänlaisia sisäisiä estoja
pompin kuin korispallo ympäri lattiaa
heiluttelin käteni irti itsestäni
en nähnyt kuin pyörivää seinää, lattiaa, hiuksia jotka huiskivat kasvojani, ohikiitäviä ranteita
ja raidallisia sukkia, jotka liukastelivat lattialla välillä hipoen maton lankaa

vedin kolme kertaa Psychon peräkkäin
miettien että tämä kipu lähtee
joko riehumalla
tai sillä, että liukastun villasukissani ja lyön pääni lattiaan

Lopulta pysähdyin ikkunan eteen. Kykenin vain hengittämään ja katsomaan sumeilla silmilläni jonnekin.

Sitten käänsin vinyylin toisen puolen.

Jalkani notkahtivat
jäin makaamaan matolle katsomaan valkoista kattoa
olin täysin tyhjä
vaikka kasvojani viilsi vielä jälkimainingit
ja siinä minä makasin niin pitkään
kunnes ulko-ovi kävi, miehet tulivat kotiin ja lopulta vanhempi kutsui syömään.

Koko ilta meni pöllyssä
ja tämäkin päivä vähän epäselvänä
mutta olenpahan vielä hengissä.

Elämä voittaa niin kauan kuin toisin käy
ja tanssiminen kannattaa aina
  jopa sellainen, jota ei halua kenenkään näkevän ;-)

8 kommenttia:

  1. Kivutonta viikkoa Birgitta.Hienosti saat juttua joka asiasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael, eiköhän tämä tästä lähde taas käyntiin =).
      No elämä on erilaista eri päivinä ;-)

      Poista
  2. Oi miten mahtava keino sulla kivunlievitykseen. Juuri tuollainen tanssi, jota ei ole tarkoitettu kenenkään silmille, tekee hyvää kyllä muissakin tilanteissa. Olen iloinen, että sait siitä apua ja sait maata retkottaa lattialla sen jälkeen tyystin oman aikasi.

    Totta, että elämä voittaa kuten toisin käy. Onneksi olet elossa ja minä myös. Se ei ole itsestäänselvä juttu.

    Kivuttomampia päiviä sinulle ystäväiseni ja lämpimiä ajatuksia ja kevään valoa ja voimaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en tiedä oliko mahtava, mutta oli ainakin erikoinen ;-). Ja jäihän siitä hermokivusta kuitenkin koko loppupäiväksi ja vielä maanantaiksikin taustasärkyä. Eli ensikerraksi minulle jäi vähän kehiteltävää, heh heh.

      Lattialla retkottaminen on kyllä tosi rentouttavaa, sitä suosittelen kaikille. =). Siinä voi vain olla taikka miettiä miten hienoa on olla vielä hengissä ja että moni muukin on täällä kanssamme. Selkä ja keho saa hyvää lepoa ja mieli kummallisia ajatuksia.

      Kiitos kultaseni, oikein suloista kevättä sinullekin ♥

      Poista
    2. Hui missä kivun pyörremyrskyissä olet joutunut lentämään HUI! Kevyitä tuulia sinulle Birgitta.

      Lounatuuli

      Poista
    3. Kiitos Lounatuuli, nyt mennään jo kevyemmin =)

      Poista