Herkillä ja heräämistä vailla

Kiltit tytöt kestävät kaiken

Istahdan naisen eteen. Hän katsoo minuun ja tekee kysymyksen. Yritän vastata, sillä lailla kun aikoinaan opetettiin, että anna tulla vaan, reippaasti, mutta jostain navan kohdalta alkaa puskea tunne ylös ja samantien silmät kostuvat. Useamman vuoden paine on nyt nieluni pohjassa, kuin omenan pala ilman, että sitä saa nielastua alas, muttei halua saada ylöskään. Aluksi sanat ovat mykkiä, sitten ne saavat äänen ja valuvat kuin luolasta ulos, vesiputouksen lävitse kauas alhaalla virtaavaan jokeen. 

Nainen kuulee kaiken, hän ymmärtää mistä tulen ja lopulta tiedämme yhdessä minne olen menossa.

Jälkeenpäin minä huokaisen ja olen onnellinen, mutta jatkuvasti kyynelrajalla. Ehkä siksi, että olen tullut kuulluksi tai sen vuoksi, että vihdoinkin toimin.

Herkät pojat kestävät enemmän

Seuraavana päivänä haen kirjastosta Ville Juurikkalan kirjan. On iltapäivä ja mieli tekisi pieniä päiväunia. Jostain syystä otan kuitenkin pöydältä kirjan ja avaan sen. Teksti nappaa minut samantien mukaansa. Silmät käyvät läpi rivejä kuin huumassa. En voi ymmärtää miten mies selviää tästä kaikesta. Iltapäiväkahvien jälkeen jään keittiöön istumaan ja palaan Juurikkalan elämään. Tunnen suunnatonta läheisyyttä, kun mies lähtee caminolle kohti Santiago de Compostelaa. Sydämessäni läikähtää lukiessani hänen sanoistaan Roncesvallesin jälkeen tulevasta satumetsästä. Sillä satumetsäksi minäkin sen alueen nimesin, lapsuuden tarinoiden syntysijoiksi. Huudahdan miehelle kesken lukemisen: "Kuule, se on yöpynyt Cizur Menorissa. Muistatko ne kilpikonnat siellä pihalla?" Ai miten ihanaa! Muttei kaikki ole ihanaa, ei Juurikkalan matka suju kuten omani, siinä on vaiheita, joita en haluaisi kenenkään kokevan, mutta mies se vain kulkee ja kokee. Sivu toisensa jälkeen kääntyy ja kello käy. Kun aurinko on laskenut, minä olen lukenut kirjan melkein loppuun. Olen sanaton ja aika puhki.

Aamulla luen kirjan loppuun. Kiitän mielessäni jotakuta, joka on vinkannut teoksesta. Se olisi jäänyt kirjastoon kirjankannen perusteella, mutta onneksi niin ei käynyt. Kansien sisällä on niin rajuja tapahtumia, että irti on vaikea päästää. Juurikkalalla on taito kirjoittaa, hänen sanansa soljuvat paperilla ja tunteet siirtyvät kehooni hyvässä ja pahassa. Ihmeellinen taika syntyy. Ehkä pitäisi mennä katsomaan netistä miehen valokuvia, sillä jos kaveri osaa kirjoittaa näin vetävästi, niin valokuvien täytyy olla upeita. 

Palaan ajatuksissani usein kirjaan. Mieleni tekee lähteä vaeltamaan Espanjaan. Kuvittelen ajatuksissani selvittäväni itseni suoraksi ja kirkkaaksi kuuden viikon kävelyllä. Ai miten mahtavaa se olisikaan. Mutta ei nyt. Nyt siihen ei ole aikaa eikä tähän aikaan vuodesta oikein järkeäkään.

Onko pakko kestää jos ei halua

On kulunut pari viikkoa. Siippa on alkanut lukea Juurikkalan teosta. Kyselen mieheltä usein: Missä kohti olet menossa? Joko se on lähtenyt vaeltamaan? Onko sillä jo housut kadonneet? Oletko päässyt siihen lentokone-kohtaan? 

Olen siis edelleen kiinni teoksessa sekä vaellushimossani, mutta myös henkisesti. Jo aikoja sitten olen pohtinut, miten mahtavaa olisi jonain päivänä herätä "valaistuneena", kuten Tolle aikoinaan asuntonsa lattialla (oliko se lattialla, vai kuvittelenko). Juurikkalan hetki lentokoneessa on samantapainen. Että yhtäkkiä sitä tajuaa jotain olennaista. 

En tiedä tapahtuuko tuollaisia yhden-hetken-heräämisiä vain silloin, kun takana on raju tilanne/trauma tai syvää mustaa matalapainetta. En tietenkään kaipaa maailmaani järisyttäviä traumaattisia kokemuksia, mutta kuvittelen miten paljon helpompaa olisi "herätä" ja toimia hyväksyen. Millainen olisinkaan jos aina tunnistaisin asiat, jotka tekevät minulle hyvää ja suuntaisin energiani sinne, sen sijaan että huomaan aina asiat, jotka eivät toimi. Menen siis pylly edellä puuhun, todetakseni siellä latvassa, että täällä tuuli heiluttaa minua ikävän kovaa ja pudotus pelottaa.

No tässähän on tietysti se hienous, että kun tiedän mikä ei toimi, niin yksinkertaisen laskuopin mukaan minä tiedän myös päinvastaisen suunnan. Mutta on tylsää aina tehdä asiat pitkän kaavan kautta, elää u-käännöksiä tehden. Olisi paljon kivempaa heti kuunnella isompaa minäänsä ja tunnistaa asiat, jotka tekevät hyvää, ja mennä etuperin niitä asioita kohti, treenata vähän reisilihaksia, laittaa turvavaljaat päälle ja sitten kiivetä vaikka kuinka korkean tolpan päähän tönöttämään.

Mikä pakko nyt kenelläkään on mihinkään

Ollaan taas kävelyllä. Ihan vaan täällä Suomessa. Samaa reittiä tallustetaan kuin monena muunakin iltana. Tällä reitillä ei ole mäkiä eikä tolppia minne kiivetä. 

Siippa vieressä toteaa yhtäkkiä tietävänsä lyhimmän onnen kaavan. Se mene lyhykäisyydessään näin: Läsnäolo, Yhteys, Hyväksyminen, Irtipäästäminen, Nyt

Että mitäs mä tässä mitään heräämisiä tarvitsen. Sen kun otan onnen lyhimmän oppimäärän käyttööni :D

Elämäni ääkköset

Voisiko mikään olla tiistai-iltana jännittävämpää, kuin rajata elämänsä yksiin aakkosiin... Näin vihjeen aakkosideasta jossain blogissa ja nyt listauksen miettiminen voittaa mennen tullen pesukoneen täytön ja tyhjennyksen.

Siispä mietin näitä:

Arki, siihen kannattaa suhtautua lempeästi, sillä suurin osa elämästämme kuluu arjen pyörteissä.

Beatles, Bowie, Bolan veivät sydämeni jo vuosikymmenet sitten.

Chili on tulista herkkua. Sen kanssa sopii hyvin inkivääri, valkosipuli, sipuli, korianteri, tomaatti, paprika ja moni moni muu =P

D-vitamiini, sitä syön kesät ja talvet. Jo Arvo Ylppö tiesi aikoinaan, että täällä pohjolassa tulee ihmisten syödä ylimääräistä d-vitamiinia.

MBElämäntaidon valmentaja-  sekä EIFEnneagrammiohjaajakoulutus oli parasta mitä tein itselleni vuonna 2006 ja 2007. Minulla on elämä sitä ennen ja sen jälkeen. Opettelen edelleen itseni kanssa, olen hyvä ja sitkeä valmennettava =)

Faaraot ovat houkutelleet minua pienestä asti. Kävin Luxorissa Persianlahden sodan alla katsomassa faaraoiden temppeleitä ja hautoja. Meitä oli muutama ihminen Karnakin temppelin 134 valtavan pylvään lomassa. Mahtavaa! Tuskin enää koskaan pääsen niin vähässä turistimäärässä katsomaan Egyptin historiaa... Olisi hienoa maalata makuuhuoneen kattoon kuva Nutista auringonkierron kanssa.

Gigolo, kuka voi vastustaa omaa komeaa kotigigoloa ;-)

Halaaminen tekee ihmiselle hyvää. Opettelin halaamisen vasta aikuisena ja suosittelen kaikkia vielä asiaa testaamattomia kokeilemaan miten autuas olo halaamisesta tulee (jos ei itselle, niin ainakin sille toiselle).

Idänpikajunassa matkustaminen on ollut haaveenani monet monet vuodet. Vielä jonain päivänä minä astun siihen junaan...

Jörmy ja Jösses ovat meidän perheessä tavallisia tervehdys ja ihmettelysanoja.

Kirja. Aina on hyvä olla yksi tai kaksi kirjaa yöpöydällä. Joskus pino on niin korkea, että hiukan hermostuttaa sen pystyssä pysyminen... Ennen halusin kirjojen olevan aina omiani. Ne on luettu monen monta kertaa, sen voin ilolla sanoa. Nyt minä luen pääosin lainakirjoja.

Levysoitin on maailman ihanin keksintö. Sinä päivänä kun löydän itselleni toimivan ja sopivan kokoisen matkagramofonin, niin olen onnellinen kolmen erilaisen levysoittimen omistaja =)

Maxim on minusta paras elokuvateatteri Helsingissä. Siellä on vielä perinteisen elokuvateatterin tunnelmaa eikä leffojen äänen voimakkuus ole yli 100dB.

Naisellisuus -siitä tulee vain niin hyvä olo.

Onnellisena eläminen on mahdollista. On se.

Pax41 on ladannut juutuubiin järjettömän määrän upeita 1920 -luvun kappaleita. Aina silloin tällöin saan keikkumisvimman ja heittäydyn villiin ja vauhdikkaaseen pyörremyrskyyn kodissani (useimmiten silloin kun muut ovat poissa).

Quadrophenia oli ensimmäinen rock-leffa jonka näin elokuvateatterissa. En voi vieläkään ajatella sen kappaleita kyynelehtimättä.

Rakkaus. Se on jotain mitä en voi todistaa, mutta johon kuitenkin uskon. Rakkaus on elämän suuria ihmeitä =)

Suudelma. Suudelma. Suudelma...

Tervapääskyn sviir srrii -huuto saa minut aina hyvälle tuulelle. Nyt olen reilun viikon kuunnellut tervapääskyjen laulua ja katsellut niiden liitoa taivaalla. Fantastisia luontokappaleita!

U-käännös. Kun mulla menee päin p..settä, niin yritän huomata asian ja tehdä u-käännöksen, eli suunnata ennemmän sinne minne haluan. Yleensä haluan mieluummin jotain muuta kuin nähdä takapuoleni ;-)

Vähemmän tavaraa. Haluan luopua turhista tavaroistani. Niistä voi olla jollekin toiselle enemmän iloa sen sijaan, että ne lojuvat nurkissani.

WC on paras paikka silloin kun on vessahätä! Vaikka en ole itsesuojelutyyppi, niin matkalla on kiva tietää minne pääsee vessaan jos tarve tulee.

Ystävät. Olkoon meillä kaikilla ainakin yksi todella arvokas ystävä. Olisiko syytä katsoa peiliin =).

Zeppelin. Ajatella mikä fiilis on ollut nousta ilmaan ja liidellä hiljaa meren toiselle puolelle.

Åhhåh sanon silloin, kun yritän puhua väsyneenä ruotsia.

Äiti. Tämä vähän yllätti minut. Mutta en olisi tässä ilman ihanaa äitiäni ja hänen äitiään ja isäni äitiä ja niin edelleen. Lisäksi olen itsekin äiti. En ole päässyt vielä muumimamma-luokkaan, joka hyväksyy kaiken ja pitää kaikkea jännittävää seikkailua hyvänä asiana... teen kuitenkin parhaani ollakseni hyvä äiti.

Öinen kuutamo on pelkkää hekumaa (paitsi silloin kun pitäisi nukkua). Olen usein valvonut kuutamon kanssa. Se tanssittaa minua pitkin asuntoa... saa verhot keinumaan ja sydämen väpäjämään...

Ei ollut muuten helppoa tämä aakkostaminen. Toisiin kirjaimiin olisi ollut niin monta hyvää sanaa tarjolla.

Yltiöpäisestä sään muuttumisesta huolimatta oikein oikein ihanaa viikkoa sinulle =)

Haluaisitko kuulua siihen yhteen prosenttiin?

Ystäväni kirjoitti nettisivullaan vaikeudesta näyttää muille kuinka onnellinen on. Oman hyvinvoinnin kokeminenhan on ihana tunne. On hienoa huomata, että oman elämän asiat toimivat ja samalla voi levittää hyvinvointia läheisilleen ja muutenkin ympärilleen. Mutta tuleeko onni pitää salassa vain itsellään? Mitäs onnellisuutta se on?

Tekstin luettuani jäin pohtimaan sitä, miksi onnellisuus on niin tavoiteltavaa ja kuitenkin sen esiintuominen vaikeutuu, kun miettii miten muut asiaan suhtautuvat.

Tuleeko ongelma siitä, että luulee toisten olevan kateellisia tai ajattelevan: Mitä se tuossa leuhkii.

Itse olen ajatellut, että jos joku tuntee olevansa onnellinen, niin hienoa. Hänen onnellisuutensa ei ole minulta pois. Päinvastoin. Oikeastaan toisen onnellisuuden pitäisi olla meille kaikille kompassi ja kannustin sinne mihin menemällä elämä helpottuu.

Joskus kompassina ja kannustimena ovat kirjailijat tai heidän teoksensa, kouluttajat, naapuri, sukulainen tai joku jota ihailet. Minun huippukompasseinani ovat olleet läheisten lisäksi kouluttajat Lauri Siirala ja Marika Borg, fysioterapeutti Erja Holgeri sekä malli itsensätuntemiseen eli enneagrammi. Tietysti joka päivä kohtaan ihmisiä tai asioita, jotka herättävät katsomaan uudella tavalla. Kaikille riittää siis itselle toimivia ja erilaisia hyviä esimerkkejä.

Esimerkkejä kuten "Tee U-käännös": Eli jos toisten onnellisuuden näkeminen tuottaa kateutta tai katkeruutta, niin kannattaisi miettiä voiko kateuden kääntää haluksi tavoitella omaa onnea. Vaikkapa tyyliin: Piru kun tuolla on noin. Mäkin haluan!!

Kuulin, että jos sadalle ihmiselle kertoo keinoja miten tulla pysyvästi onnellisemmaksi, niin heistä vain yksi tekee asialle jotain. Siis vain prosentilla ihmisistä, jotka saavat lisäevästystä on halua ottaa ne käyttöönsä ja vaikuttaa omaan onnellisuuden tunteeseensa.

Ja tiedoksi sekin, että jokainen elää lähes saman onnellisuuden tason kanssa läpi elämänsä, jos ei tietoisesti muuta automaattitoimintojaan. Eli vaikka nyt voittaisin lotossa päävoiton, niin tutkimustulokset kertovat toisensa jälkeen, että vuoden päästä olen yhtä onnellinen tai vähän allekin kuin ennen voittoani. Miksi? Koska mä saatan luulla, että vasta sitten kun mä olen saanut lottovoiton mä voin olla onnellinen. Rahalla saa kivoja asioita, mutta ne ei ole ainoita asioita, jotka vaikuttavat elämääni rikastuttavasti. Joskus ne asiat, jotka eivät maksa mitään tuovat suurimman mahdollisen onnellisuuden tunteen.

Pikku mietintä tähän loppuun. Kun ajattelet onnellisuuttasi tällä hetkellä lukujen 0-100 välillä ja pähkäilet luvuksi vaikka 74. Niin, jos et tee mitään asian eteen, kuolet joskus noin 74% onnellisena. Aika hyvällä tuloksella siis, mutta olisit voinut kuolla myös 85% onnellisena ihmisenä.

Oma valinta. Joka hetki, valinta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

"Ikävä juttu, mutta samalla hauska!" sanoisi isoäitini tähänkin asiaan =).

Tee U-käännös

Entisellä työkaverillani oli sopimus puolisonsa kanssa, että autossa tehdyt avioerot eivät ole voimassa autosta poistumisen jälkeen. Ero tuli nimittäin jokaisella ajomatkalla.

Mua huvitti tää juttu. Olin nuori eikä uskomukset tai yleiset toteamukset mua kovin pidelleet. Paljon myöhemmin tajusin, että olin kuitenkin kirjoittanut pääni sisään ne ajatukset, joille nuorena nauroin.

Mehän tallomme aivoihimme polkuja joskus jopa valtateitä, sellaisia ajatuksia ja uskomuksia, joita pidämme totuuksina. Ne uskomukset ovat olleetkin jossain vaiheessa tosia. Mutta koska kaikki muuttuu jatkuvasti, niin mikään polkukaan ei ole ikuinen. Ajatuksiaan ja uskomuksiaan kannattaisi kyseenalaistaa välillä. Ovatko vanhat uskomukseni totta nyt? Pitäisikö jonkun polun antaa nurmettua ja sen sijaan kulkea uusi polku?

Eli, montako tällaista sanontaa olet ottanut todeksi? Itku pitkästä ilosta. Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Ojasta allikkoon. Suo siellä vetelä täällä. Kel onni on se onnen kätkeköön.

Tai uskomuksia: Raha haisee. Ranskalaiset autot on p**koja. Mä en osaa laulaa. Pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet jne.

Helpoin tapa katsoa millaisia uskomuksia itsellään on, on kirjoittaa listaa esim:

raha on…
naiset on…

miehet on…
jos tässä nyt sitten lukee: sikoja, kotitöitä vieroksuvia, työnarkomaaneja, tuppisuita jne… niin voi pohtia, että miksi suhteeni miehiin on vähän vaikeaa. Ja jos suhdettaan miehiin haluaisi parantaa, niin pitäisikö omat vanhat uskomukset kyseenalaistaa? Kysyä itseltään, onko minun parhaakseni, että uskon tai ajattelen näin.

Parasta kuitenkin olisi kirjoittaa itsestään:

minä olen…

ja aivan samoin, jos ne ajatukset tai toteamukset ovat tuota "sika-idiootti" -luokkaa, niin mieti haluatko todella elää loppuelämäsi sellaisen ihmisen kanssa. Mitä hyvää saat itsellesi siitä, että ajattelet itsestäsi alentavasti?

Uskomustensa muuttamista oppii harjoittelemalla. Jotkut uskomukset ovat niin syvällä, että niitä on vaikea edes huomata uskomuksiksi. Niin tosia ne itselle ovat. Jokaisen uskomuksen tai ajatuksen voi kääntää uudenlaiseksi, mutta sitä pitää kerrata aivoille, jotta asia menee perille.

Vaikkapa: Se viimeksi nauraa jota naurattaa! Raha on tarpeellista. Tunnen useamman miehen, jotka ovat upeita ihmisiä. Aika monta tyyppiä ajaa kuitenkin Rellulla, voiko ne kaikki olla väärässä -sanoi TM sitten mitä tahansa. Kuka kuuseen kurkottaa se korkeammalle pääsee.

Ja jos sinullakin on autossa tapana kehitellä eroa, niin ota ensi kerralla mukaan navigaattori. Nykyajan kartanlukija on nimeltään TomTom tms. Se ei koskaan nosta ääntänsä tai nalkuta, vaikka ajaisit miten, ajoitpa millä vauhdilla tahansa tai menit ohi neljännen kerran siitä oikeasta risteyksestä. Tyyni ääni sanoo joka kerta rauhallisesti sinulle: Tee U-käännös.

Ehkäpä samalla reissulla matkakumppanisi tekee oman U-käännöksensä uskomuksessaan sinusta ;-)