Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hupia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hupia. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Rakkaudelliset aakkoset

Olen aikoinani tehnyt Elämäni ääkköset -postauksen ja se onkin edelleen voimassa, eli yhtään asiaa en vaihtaisi tuosta listasta. Nyt Satulta napattu kilpailevana ja vähän eri asenteella tuleva listaus kokoaa asiat, joita rakastan. 

Rakastan. Siinäpä sana. Onko vastaukseni luokkaa ystävyysrakkaus, romanttinen rakkaus, maailmaa syleilevä rakkaus, vanhemman ja lapsen välinen rakkaus vaiko sellainen tykkään-tosi-paljon-rakkaus, niin ota siitä nyt sitten selvää. Varaan kaikki muutosoikeudet itselleni heti ensi hetkestä alkaen ;-)

Aamut, hiljaiset ihanat aamut. Mikä sen upeampaa kuin herätä uuteen päivään. Olla vielä elossa. 

Bowie, en tajunnut aikoinaan kuinka syvä suhteeni häneen oli, mutta miehen kuoleman jälkeen meni yli viisi vuotta, etten itkemättä voinut kuunnella hänen musiikkiaan. Nuoruuden rakkaus, johon liittyy voimakkaita musiikkikokemuksia ja tunteita ei minussa ole kadonnut mihinkään.

Chia-vadelmahillo.

Dance, pientä venyttämistä kielipolitiikalla ;-) Danssiminen on mahtavaa, se virittää kehon johonkin taivaallisen ihanaan tilaan ja saa hymyn väkisinkin huulille.  

Elokuvia olen katsonut aivan pienestä asti, eikä tämä taidemuoto ole irrottanut otettaan minusta vieläkään. Voin sanoa rakastavani tiettyjä elokuvia, olen katsonut niitä kymmenen tai kymmeniä kertoja.

FuckIt, rakkaudellinen teko itselle, antaa vapaus olla välittämättä paskasta asiasta/tilanteesta, kun itse ei voi tehdä mitään tai kun asiaan ei voi vaikuttaa millään tavalla.

Groteskius. Vaikka elinympäristöni on yksinkertainen ja selkeä, niin sisäinen maailmani, varsinkin nuorena rakasti anarkistista juttuja, kaikkea eriskummallista ja luonnottomasti liioiteltua. Liittyipä se sitten leffoihin, kuvataiteisiin, omiin piirustuksiin, mutta myös omien rajojen laajentamiseen. Liekö syy tähän rakkauteen liiassa kiltteydessä. 

Halaaminen. 

Innostuminen saa kehon tuntemaan sellaista säkenöintiä, että sitä voi verrata mielestäni rakkauden kipinään. Innostua voi mistä tahansa, kuten nyt talvisesta maisemasta, kun lumen pinnalla kimmeltää miljoona pientä timanttia auringonvalossa. Innostua kannattaa olipa syy siihen aineetonta tai materiaa. 

Järjestys. RRrrrakastan sitä, että asioilla on omat paikkansa. Elämän tekee superhelpoksi, kun laittaa tavarat heti sinne minne ne kuuluvat. Mikään ei ole hukassa, kaikki löytyy aina tarvittaessa. (Tämä järjestysrakkaus myös tasapainottaa sitä, että mielessä ja ajatuksissa voi vapaasti pyöriä liikaa ja liian nopeasti kaikkea mahdollista universumin äärestä omaan yksittäiseen hiuskiehkuraan :D)

Kirjat, kirjojen lukeminen ja kirjoittaminen. En pääse yli enkä ympäri kirjoista. Luen päivittäin, luin jo pienenä. Joskus alakoulu-ikäisenä päätin kirjoittaa oman kirjan. Otin sinikantisen ruutuvihon ja lyijykynän ja kirjoitin kaunokirjoituksella kaksi tai kolme sivua ja sitten tuli stoppi. Luin tekstin ja se oli kökkö. Piirsin loppuvihon täyteen kuvia ja päätin kirjailijan urani. Mutta paljon myöhemmin, kymmenien vuosien jälkeen, löysin blogialustan ja huomasin, että sisäinen ääneni osaa kuitenkin tulla ulos kirjoittamisen muodossa. 

Liike. Kehon liikuttaminen tekee erittäin hyvää keholle ja tietysti myös mielelle. Terve sielu terveessä ruumiissa :)

Musiikki. Aina mielessä, aina jalkapohjassa, aika usein myös lantiossa.

Nauraminen on ihmisten sydämien kohtaamisen tulos. Nauraminen rentouttaa ja tekee keholle ja mielelle todella hyvää.

Onnistumisen tunne! Se on ihana fiilis, jota satunnaisesti koen silloin tällöin. Viimeaikaiset kokemukset ovat näyttötilanteista, joista olen tullut ulos voittajan fiiliksin ja näyttänyt varmaan naantalin auringolta :D 

Poika, joka on jo kasvanut mieheksi.

Rakkaat, läheiset ja ystävät.

Siippa. En varmaan olisi yhtä hyvä ihminen ilman puolisoa, joka on niin upea kuin siippani on. 

Taide kaikissa olomuodoissaan, ihmisen tai luonnon tekemänä.  

Uni. Rakastan herätä aamulla hyvin nukutun yön jälkeen. Jos vielä muistan mitä unta olen nähnyt niin sitä parempi. 

Usein aamiaispöydässä kysyn mieheltä mitä unta hän on nähnyt. Miehen unet on ihmeellisiä. En tajua miten sillä on niin hauskoja tai hassuja unia.

Vinyylit, soitan niitä yksin kotona ollessani ja koen ihania väristyksiä soluissani. 

Wc. Mikään ei ole niin ihanaa, kun löytää tarpeen tullen paikka, jonne pääsee vapauttamaan itsestään turhat asiat pois. 

X - tuntematon muuttuja. Elämä on täynnä muuttujia ja vaikka pelkäänkin usein tuntemattomia asioita, niin olen oppinut, että muutoksia on parasta rakastaa :D

Yuutuubi, ei ehkä ole aivan rakkausasia, mutta minusta on hienoa, että ihmiset voivat jakaa ideoitaan, ajatuksiaan, opettaa ja ohjeistaa kaiken maailman asioissa, henkisistä jutuista tekniikan syövereihin ja sieltä vielä edemmäs. Mikä helpotus onkaan ollut joskus löytää ohje, jolla saa asennettua läppärin sisälle jonkin oleellisen lisäosan. Tein ihan itse! -tunne ja vielä taloudellinen säästö kaupanpäälle.

Äänioikeus. Vapaus sanoa oma mielipiteensä. Rakastan vapautta, mutta tunnistan samalla sen tuoman vastuun.

Öljyvärimaalaukset, miten ihanaa onkaan katsoa taitavien taiteilijoiden öljyvärimaalauksia. Kuinka ohuet päällekkäiset kerrokset päästävät vuosisatojen jälkeenkin valon ja värisävyt loistamaan. 

* * *

En keksinyt rakkaussanaa Z, Q ja Å -kirjaimille. Zoomaus -toiminto kamerassa ja näytöllä on toki kiva juttu, muttei se ihan rakkaustasolle yllä. Jos rakastaisin jokia, niin voisin valita Ån, mutta tunnustan, etten ole niin jokifani. Q-kirjaimelle tulee vaihtoehdoksi mieleen vain Queen, enkä koe olevani tämän talon kuningatar, sillä olen liian hupakko ja hassuttelija siihen hommaan. Eli jääköön nuo kirjaimet käyttämättä.

Että tällaista tällä kertaa :D

perjantai 11. joulukuuta 2020

Jouluhaaste - kumpi mieluummin

Tiialla oli marraskuun puolella hauska jouluhaaste. Nappasin sen mukaani, vaikka kysymyksiä on enemmäin kuin mitä kykenen omaksumaan ;-) 

Söisitkö mieluummin kilon pipareita vai kilon joulutorttuja?

Kyllähän pipareita menee helposti kilon verran. Joulutorttuja ehkä 800g :D

Katsoisitko mieluumin Holidayn vai Rakkautta vain joka sunnuntai jouluun asti?

Joka vuosi minulla on tietyt leffat joihin palaan ja mainitut ovat osa joululeffa-arsenaaliani. Holiday on jo kerran katsottu, voin katsoa sen myös ensi sunnuntaina ja seuraavana. 

Söisitkö jouluna pelkkää kalaa vai kinkkua?

Kalaa

Viettäisitkö joulua mieluummin kotona lumisateessa vai ulkomailla rannalla?

Ehdottomasti kotona lumisateessa. Pidän kesästä ja auringosta, mutten erityisesti ole rantaihminen. Joulu on kuitenkin kaunein lumisena ja kotosalla rakkaiden kanssa yhdessä ollen ♥

Luopuisitko mieluummin glögistä vai pipareista?

Pidän glögin ja luovun pipareista, sillä minulle jää vielä 800g joulutorttuja. Nam!

Laittaisitko soittoääneksi mieluummin "Kulkuset" vai Cascadan dance-version Last Christmasista?

Helpolla ei vaihdu soittoääni puhelimessani, mutta jos pakko näistä on valita, niin Cascadan rallatus mieluummin. Huh huh, ihan hiki tulee ajatuksestakin.

Paketoisitko mieluummin 100 lahjapakettia tonttujen kanssa vai lastaisit 100 pakettia joulupukin rekeen yksin?

Tietysti valitsisin tonttujen kanssa yhdessäolon. Heiltä kuulee kuitenkin kaikki tärkeimmät joulun salaisuudet ja minä olen oikeasti aika haka pakkaamaan paketteja. Huiskis vaan ja paketissa on koristenarut ja pakettikortit kuin taiottuna.

Haluaisitko mieluummin samanlaiset hiukset ja parran kuin pukilla vai olla kokonaan kalju?

Kyllä kai parta sopii naisellekin ;-)

Kiertäisitkö mieluummin 5 tuntia laulamassa joululauluja ovelta ovelle vai laulaisit yhden videolla, jonka julkaisisit Fb:ssä kaikille kavereille?

Lähtisin ehdottomasti laulukierrokselle. Jos en jaksa laulaa viittä tuntia, niin voin heilua hassusti sivuttain ja vetää playback tyyliin, kun muut luikauttelee kauniimmalla äänellä ympärilläni.

Menisitkö mieluummin pulkkamäkeen vai luistelemaan?

Pulkkamäki on aina yhtä jännittävä paikka, eli heti kun lumikelit tulee, niin suuntaamme sinne! Sitä paitsi pulkkamäessä voi laskea suoraan syöksynä alas. Luistimilla pitänee osata tehdä piruetteja ja ojentaa kädet ja nilkat kauniisti. Jep, kyllä pulkkamäki on minulle oikeampi paikka.

Ostaisitko joululahjoja mieluummin netistä vai joulumarkkinoilta?

Markkinoilta saan todennäköisesti sellaisia lahjoja, joita mieluummin annan. Enemmän sellaista, jota voi syödä tai juoda, taikka on jonkun käsin tekemää. 

Söisitkö mieluummin porkkanaraastetta vai rasian lanttulaatikkoa?

Vaikka tiedän ettei moni kykene tähän, niin voin kyllä syödä helposti lanttulaatikon tai pari joulun aikaan. Viime vuonna tein ensimmäisen kerran lanttukukkoa, mutta ei ei, kyllä laatikko on parempaa. Porkkanaraastetta muistelen syöneeni enemmän joskus kouluaikoina. 

Koristelisitko pihan mieluummin jenkkityyliin jouluvaloilla näyttäväksi vai pitäisitkö joulukuusta lokakuun alusta jouluun asti sisällä esillä?

No minähän olen jo pitänyt joulukuusta kotona olohuoneessa parisen viikkoa, joten eihän tässä ole mitään ongelmaa, jos tuon sen ensivuonna jo lokakuun alussa sisälle. Ai niin, pitääkö perheenjäseniltä saada lupa?

Olisitko mieluummin Grinch vai Petteri Punakuono?

Grinch!

Olisitko mieluummin suomalainen joulupukki, joka antaa lahjat suoraan ihmisille vai amerikkalainen joulupukki, joka tulee savupiipusta yöllä salaa?

Tässä ehkä valitsisin tuon savupiipputyylin, se olisi jotenkin jännittävää hommaa jouluyönä. Sitäpaitsi jenkkiporot osaa lentää ja sellaisen lentävän reen kyydissä on varmasti hauskaa matkustaa.

Joisitko mieluummin glögiä vai kuumaa joulusiideriä?

Eikös tästä jo ollut puhetta? Glögiä ja 800g niitä torttuja! Vai onko niitä nyt jo 1600g?

Söisitkö mieluummin talon kokoisen piparkakkutalon vai asuisit siellä?

No jos kerran pääsisin kokeilemaan piparkakkutalossa asumista, niin mikä ettei. Valitsen testiajankohdaksi kuivan kesäkauden, muuten voi tulla ankeat ajat asuessa. Piparitalon katto ei kestä varmaan kovaa sadetta eikä talvinen pattereiden porotuskaan olisi varmaan hyvä juttu. 

Jonottaisitko mieluummin 5 tuntia joulupaketointipisteelle vai viettäisitkö tunnin ostoskeskuksessa joulupukin kainalossa hänen kanssaan jutellen?

Toki rupattelen pukin kainalossa tunnin. Onhan tässä tullut joka vuosi juteltua joulupukin kanssa vaikka mitä jännää aattoiltaisin. Meillä on ihan hyvä suhde ja olen monesti joutunut vastaamaan partakaverin vaikeisiin kysymyksiin. Ja jos yhdessä luikautetaan parit laulut, niin siinähän se aika mukavasti sujuu.

Jättäisitkö mieluummin puolisosi ilman lahjoja vai olisitko itse ilman lahjoja?

Kyllä se on niin, että en minä mitään materiaa tarvitse. Voin kysäistä siipalta haluaako hänkään mitään erityistä? Ehkä vain halailemme, pyörimme kuusen ympärillä veikeästi ja tarjoilemme toisillemme... öh glögiä ja tomusokerilla kuorrutettuja torttuja ... röyh :D

* * *

Oikein makoisaa loppuviikkoa sinulle!


lauantai 9. toukokuuta 2020

Koti numeroina

Marjaanan ja Helmin innoittamana päätin katsella miltä koti näyttää numeroina. Idea on ilmeisesti pyörinyt pitkään maailmalla ja kenties hyvinkin erilaisena, kuin mitä itse ajattelen.

Suomalaisessa kodissa on joidenkin tutkimusten mukaan noin 50 000 tavaraa. The Minimalists -kavereiden mukaan amerikkalaiskodissa taas noin 350 000 tavaraa. Keskimäärin. Jep jep, siinäpä onkin ajattelemisen aihetta kerrakseen :D

Ihan näin vaan hassuttelun merkeissä (mutta kuitenkin tosissaan) koti numeroina menee meillä näin:

0 magneettia jääkaapissa
1 punainen sohva
1 kannettava C-kasettisoitin

2 levysoitinta
2 isoa aarrekarttaa
2 hedelmäkulhoa

3 pöytää
3 torkkupeittoa, joista
yhtä käytän minä,
toista nuorimies vieraillessaan ja
kolmas toimii aamujooga/hengitysharjoitusalustana

4 patsasta; 3 egyptiläistä ja 1 kreikkalainen
4 matalaa kirjakaappia, joista 1 on kylläkin kirjakaruselli

5 tietokonetta (joista 2 etävierailijoita)
6 peiliä
7 tuolia
8 valokuvaa kehyksissä

9 elävää ja kovasta käsittelystä selviävää viherkasvia
11 basilikan taimea
11 optista vehjettä; 6 kameraa, 4 kiikaria, 1 kaukoputki


12 shamppanjalasia (0 pulloa shampanjaa, kuohuviiniä tai kuusenkerkkäkuohuvaa)
16 lasinalusta

33 lautapeliä tai peliä
118 maalausta (joista 112 on pinottuna kaappiin)
122 tussia ja värikynää
172 vinyyliä
kirjoja enemmän kuin vinyylejä
sitäkin enemmän pölyhiukkasia
valokuvat (mukaanlukien digitaaliset) kenties voittaa pölyhiukkasten määrän
ja toivottavasti niitäkin enemmän talosta löytyy rakkausatomeja

sillä kuten sanonta kuuluu
Love People and Use Things, because the opposite never works

* * *

Tässä kodissa asuu tällä hetkellä kaksi aikuista. He ovat hengitelleet samaa ilmaa (kauppa ja kävelylenkit mukaanluettuna) nyt 8 viikkoa.
"Ja tilanne näyttää jatkuvan ainakin kuutisentoistaviikkoa", totesi esimies torstaina.

Huh huh!
Ei kai tässä auta kuin ottaa päivä kerrallaan.

Skool sille!
Ai niin... se kuohuva onkin loppu ;-)

tiistai 1. lokakuuta 2019

Kuukauden kymmenen - lokakuu

Kuukauden ensimmäinen ajatus
Hitsit miten kylmä tässä lattialla on! (otan miehen paidan sohvalta) Hahaa, tämä onkin varmaan mun ensimmäinen miehen-paita-päällä-aamulla kerta. Kukaan ei kyllä näe tätä, joten hukkaan menee hyvät näkymät ;-)

Tämän kirjan aion lukea
Kävi taannoin niin hullusti, että jouduin palauttamaan Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin kirjastoon ennen kuin olin ehtinyt lukea sen loppuun. Nyt sain kirjan takaisin itselleni uudelleen lukuun ja tällä kertaa nautiskelen kirjan kokonaan.

Elokuva tai muu taidemuoto, jonka haluaisin kokea
Lokakuussa tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista, Finlandia talolla voisi ihailla Vuoden luontokuvia ja Sinebrychoffin taidemuseossa haluan käydä katsomassa Lucas Cranachin Renessanssin kaunottaret.

Hupia kuuppaan
Unforgettable Round of 'Taste Buds' 
Ellen G:llä on sellainen kilpailu, johon minäkin haluaisin osallistua, siipasta en ole niinkään varma.

Lausahdus, josta saan nyt energiaa arkeeni
Lokakuu ja ystävät kuuluvat hyvin yhteen

Ruoka, jota ajattelin kokeilla
Olen seuraillut juutuubissa paria tyyppiä, joiden ruuat saavat minut melkein lakoamaan lattialle ja toivomaan, että saisin vierailla heidän luonaan aina nälkää kokiessani. Ennen kuin ihme tapahtuu, minun täytyy kokkailla itse. Testiin menee ehdottomasti Vegan Moroccan Feast.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista olen eniten laittanut tämän suunnitteluun ja nyt se toteutuu
Olen suunnitellut parvekkeen sisustamista pitkään. Olen odottanut sen valmistumista keväästä asti ja miettinyt mitkä kesäkukat sinne hankin heinäkuussa. No en hankkinut. Seuraavaksi mietin mitä callunoita ostaisin syyskuuksi. Niin, enpä ostanut niitäkään. Jos kaikki hatarat ennusmerkit pitävät paikkansa, niin tässä kuussa minä voin vihdoin sulkea kotini remonttimiehiltä, laittaa parvekkeelle tuolit ja pöydän. Jos remonttimiehet vitkuttelevat vielä tämänkin kuun, niin näytän niille pitkää nenää ja teen ainakin yhden asian, eli laitan sinne (kielsivät taikka eivät)... kuuletko jo torven soiton... tättä-rättät-tääääää: pimeän ajan valot!

Asia joka tuntuu ristiriitaisimmalta
Joulu tulee ihan kohta. Ensikuun jälkeen ei ole enää pitkä aika aattoon. Ja sitten onkin heti uusi vuosi, josta kuuluu hupsista vaan, ja sitten on taas kesä korvilla. Eikö ole ihmeellistä?

Tämäkin on mahdollista
Olen katsellut yleisurheilun MM-kisoja. Luulen, että lihakseni vahvistuvat superkestäviksi, kun jännitän aitajuoksijoiden aidan ylityksiä, ponnistan jokaisen korkeushyppääjän seuraksi ja nousen aina pomppimaan sohvalta lattialle, kun juoksijat taistelevat voitosta viimeisellä kierroksella.

Minkä asian haluaisin muistaa näinä aikoina
Silloin kun ei yhtään huvita, kannattaa ehdottomasti lähteä ulos pikku kävelylle :D

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

yksi mulle, toinen sulle ja kaikille muille vielä samanlaiset

Lauantai-aamuna heräsin onnellisena. Tiesin että N Y T on vapaapäivä, eikä minun tarvitse tehdä mitään. Olin mennyt tukka putkella yötä myöten tiistaista asti.

Jonna Tervomaa: Oo mun kaa
Olin nähnyt hienoja maalauksia, katsellut taitavaa näyttelijää ja kuunnellut muusikoiden upeaa soitantaa, mutta myönnän anoen nikotelleeni torstai-iltana, että onko pakko mennä pikkujouluihin jos ei jaksa.

Aina kun joku kysyy minulta nuo sanat, niin vastaan oitis: Ei Ole Pakko! Mutta kukaan ei sanonut minulle niin. Päinvastoin, tilalle tuli lause sanktiosta, joka lankeaa no showlle ilman lääkärintodistusta.

Niinpä päätin vetää vermeet niskaan ja olla ajattelematta väsymystä. Sen verran minulla oli tolkkua jäljellä, että söin sopivan kevyesti ja join vieläkin kevyemmin.

Tanssilattia on se paikka, jossa energiatasoni yleensä nousee, mutta täällä sali oli sopimaton bändiakustiikalle ja ihmiset jakautuivat kummallisesti eri puolille juhlatilaa. Päätin heilua tassilattialla sen aikaa kun huvittaa ja ennenkuin jatkoaika tulee käsille minä teen tuhkimot. Yhdessä asiassa olen nimittäin aika jurnu: pidän enemmän juhlista, jotka jatkuvat samassa paikassa hamaan tappiin aamuun asti. En kerta kaikkiaan välitä jatkoille siirtymisestä. Kotimatka oli käsillä, arkipäivät taputeltu ja yöjunassa istuessani tajusin harkitsevani: Mitäs jos tekisinkin jotain aivan muuta. Viettäisin päiväni erilaisten asioiden parissa, tehden jotain minulle enemmän merkityksellistä. Kukahan haluaisi tällaisen naisen työpaikalleen töihin.

En tiedä. Pitäisikö oikeasti harkita vielä alanvaihtoa. Mies komppaa vieressä ja minä tosiaan alan laskea plussia ja miinuksia nykyisestä paikastani.

Sitten ajattelen niitä ihmisiä joiden kanssa pyörin päivissäni. Ne ovat ihania. Ne piristävät oloani pelkällä läsnäololla. Eilenkin sain naurunkohtauksen, kun työkaverilta tuli viesti: Unohda ruma jouluvillapaita, perhepyjama on uusi hittituote!

Uusien vihjeiden perusteella kamalia jouluvillapaitoja ei siis enää tarvita, vaan yhtenä suurena perheenä (meidän pikkuperheen sananparsi) pukeudutaan yhteneväisiin pyjamiin ja nautitaan joulusta ilman paineita.

Mikä viisaus piileekään tässä. Kenenkään ei tarvitse miettiä mitä laittaa päällensä. Jokaisella on yhtä pehmeä ja venyvä vaate, sen sisälle mahtuu jokainen suupala ja kuosi on sen verran kirjava, ettei suklaatahrat tai munatotin roiskeet näy.

Ehdottomasti suosittelen tarttumaan jenkkivillitykseen ja tilaamaan koko suvulle samanlaiset jouluasut kotiin ja kylille aina jouluaatosta tapaniin =D

... tai ehkä ei sitten kuitenkaan ;-)

The Washington Post
Don't moose with me - peräluukulla?

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Yllättävä äitienpäivä?

Siis minähän en niin välitä, jos joku unohtaa syntymäpäiväni tai äitienpäivän.

Johtunee siitä, etten vietä omia synttäreitäni. Tai vietän niitä aina kesälomaillen jossain. Ja äitienpäivä, no sen viikonlopun muu perhe on yleensä poissa lintuihmisten karkeloissa, Tornien taistossa.

Tänä päivänä kuitenkin minä olin paikalla. Heräsin miehen hyvään huomeneen. Venyttelin itseni pitkäksi. Kurkin kirkasta aamua ripsieni välistä ja mietin pitääkö takkaan laittaa aamulämmikkeeksi tuli.

Hipsin sitten ihmisten ilmoille. Olin tarhapöllön näköinen ja kävin pesulla jottei perhe säikähdä. Hetken päästä tulin keittiöön ja katsoin kuinka pöytään oli tuotu kolme kukkaa (vuokraemännän pihalta). Minä hymyilin vienosti ja pyörähdin petaamassa sängyn ennen kananmunien valmistumista. Kun tulin takaisin, otin pöydältä siihen kuulumattoman tulitikkuastin pois ja istahdin tuolille. Mutustelin leivän tynkää, join hyvää kahvia ja huomasin, kun mies toi tikkuaskin takaisin pöytään.

(Kummallinen tyyppi, mietin...)

Sitten nuorimies heräsi ja katsoin kuinka ne kaksi keinuivat hassusti vierekkäin ja lauleskelivat hauskaa äitienpäiväonnittelulaulua. Ja kohta me söimme isossa keittiössä yhtenä suurena perheenä aamiaista, joka oli koottu vuokramökkiviikonlopun jämistä.

Hetken päästä mies kysyi, ettenkö avaa lahjaani.
Kysyin, että mitä lahjaa.
No tuota, sanoi mies ja osoitti tulitikkuaskia.

Otin lintuaiheisen askin käteeni (mitä muutakaan sitä saisi lintumieheltä lahjaksi, heh heh)
sisällä oli Pauligilta Onnea Rakas -toivotus =D
tinapaperiin kääritty yksi pala tummaa suklaata (selvästi jäänyt miehiltä syömättä eilispäivänä)
kolme pientä salmiakkikarkkia, jotka oli napattu omasta karkkipussistani
ja kortti, jonka toisella puolella oli linnun kuva ja toisella puolella lahjakortti toivomaani kahvilaan.

Kyllä minä tästä ihanasta pienestä lahjasta tulin niin iloiseksi, että päätin heti syödä sen suklaan ja kaksi salmiakkia.

Vähän tuli mieleen, että saattoi tulla yllätyksenä tämä äitienpäivä. Mutta sitäkin enemmän tuli mieleen, että rakkaudella on aamuinen lahja tehty ja vastaanotettu.

Sitäpaitsi, minulla on vielä tuo yksi salmiakki jäljellä. Taidan laittaa sunnuntai-illan risaiseksi =D

maanantai 23. marraskuuta 2015

Pakkanen ja kylmälle altis paljas iho

Pakkasta! Mahtavaa!

Tähän aamun tunnelmaan sopi kuin nenä päähän Hesarin juttu 50 vuoden takaa 23.11.1965

Sukkahousut yhdistäen villasukat ja housut

Moni nainen on varmasti huomannut sellaisen
kovin kiusallisen seikan, että
pieni kaistale kylmälle altista paljasta ihoa
tahtoo jäädä sukanvarsien ja lahkeiden väliin,
vaikka villahousun puntit olisivatkin kohtalaisen pitkät.

Tästä vaivasta pääsee käyttämällä sukkahousuja,
jotka voi näppärästi riisua pois sisälle tultaessa.

Nailonkreppisiä sukkahousuja on kokomoinen värikäs valikoima tarjolla, mutta jotakuinkin turhaa on täysikäisen naisihmisen lähteä etsimään itselleen tällaista vaatepartta villasta. Niitä ei kerta kaikkiaan näytä olevan.

Mutta eipä villaisia sukkahousuja tahdo löytää lapsillekaan. Tässä on nyt asia jälleen jossa kuluttajat ja kauppa tai liekö kysymys valmistajista, ovat eri mieltä.

Sellaisilla pakkasilla kuin viime päivinä on ollut, ei totisesti tarkene nailonvaatteilla. Villaa pitää olla yllä, ja villaa etsivät kiihkeästi ostajat.

Mutta muutamat naiset ovat keksineet ratkaisun ongelmalle. He ovat ostaneet pitkälahkeiset villahousut ja niiden väriin sopivat paksut villaiset ns. teinisukat eli karkeajuovaiset nurin-oikein-villasukat.

* * *

Kyllä minä nyt siis etsin itselleni kunnon pitkäpunttiset villapöksyt sekä niiden väriin sopivat teinisukat, vaikka sellaiset rehevän punaiset =D

Talven lumituiskuja odotellessa,
Birgitta


perjantai 6. maaliskuuta 2015

Perjantaihuumoria



Tänään perjantaina ei olekaan muuta sanottavaa ;-)

Ihanaa viikonloppua aivan kaikille miehille ja naisille =D

lauantai 17. tammikuuta 2015

Odotan Ajax-miestä

Elän kaukana Strömsöstä
ja ehkäpä juuri sen vuoksi
olen keittänyt riisipuuroa tässä sellaiset puolitoista tuntia...

Katselin jo 40 minuutin kohdalla, että puuro näytti oudolta. Tunnin jälkeen kurkistin kattilaan uudestaan ja mietin, että jotain mätää tässä nyt on. Puuroriisit ei todellakaan puuroudu.

Taitaa olla miehellä taas sormet pelissä, se on varmaan tyhjentänyt jonkin pussin "ruokariisiä" puuroriisipurkkiin...

Uuden puuron valmistumista odotellessani olen katsellut nostalgiajuttuja juutuubista. Myötätuntoisia pätkiä ovat olleet mm. Maraton ja ihanan Jussi Jurkan Muurari kävi.

Mutta jokatapauksessa miehen on parasta tulla kotiin Ajax-pastilli poskessa... muuten voi tulla vähän sanomista ;-)


Parempaa viikonlopun alkua teille =)

torstai 28. maaliskuuta 2013

85 kilon hanu

Jokaikinen pääsiäinen palaan erääseen Velipuolikuun pätkään.

Jos hermot ei kestä hanua, niin kevennä oloasi laulun pätkällä:

Pääsiäishanukas

Mikäli ruokahalu meni, niin eipä pääsiäisenä turhat kilot kerry. Ja kun ruokahalut ei pienestä hätkähdä, niin sitten vaan nautiskelemaan pääsiäisen herkuista.

Tästäkin huolimatta:

Oikein hyvää pääsiästä kaikille =)

maanantai 28. toukokuuta 2012

Vallaton kiharatukkainen mies

Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta minä vaan kysyn:
Miten hauska aamu oli sillä kaverilla, jonka näin aamusella.

Hänellä oli tumma puku päällä, oikeassa kädessään hän kantoi nahkaista salkkua ja  päässään miehellä oli sanomalehdestä taiteltu vene.

Oliko aurinko herättänyt miehen ennen aikojaan? Aamukahvi oli juotu ja hesari luettu. Miettikö hän mitä sitten tekisi. Jos kampaisi kiharan tukan menokuntoon. Pyyhkisi koivun keltaiset hiukkaset puvusta. Nostaisi sukat korkeammalle. Laittaisi salkkuun lyijykyät ja ruutupaperin, eikun tänään voisinkin laittaa vaihteeksi läppärin ja kännykän. Ja vieläkin vaan on aikaa... No, teenpä tästä päivän sanomalehdestä paperiveneen ja houkuttelen jonkun souturetkelle kanssani iltapäivällä...

Joo!

Voitte uskoa, että oli hauska aamun aloitus, kun tuo mies käveli edessäni. Hyvä ryhtisenä hän laskeutui raput asemarakennuksesta alas, käveli suoraselkäisenä pitkin rautatientoria ja kerran korjasi hattuaan, kun pieni tuulenvire otti siihen.


Mä ajattelin kokeilla tätä tyttöjen mallia. 
Mutta ehkä ihan vaan kotosalla ;-)

Perinteisen paperiveneen tekoon tällainenkin video juutuubissa.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Juoksen kuin päätön kana

Liikaa töitä ja liian vähän aikaa miettiä. Kattokaa nyt miten ei kannata töitä tehdä.




Uups, osui ja upposi ;-)

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Täydellisen miehen haku


 En mä paljoa toivo mieheltä, siis sitä minkälainen mies olis ihana. Joitain ihan perusasioita. Sellaista mitä kaikki naiset syvällä sisimmissään haluaa... vai mitä ;-)

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Ja kaikki on mahdollista!


Tästä pätkästä tulen aina mielettömän hyvälle tuulelle. Ekan kerran kun näin tämän niin meinasin tikahtua, eikä fiilis ole toistosta laskenut.
Asennetta!!!!!!!!!!