Elämä on suuri kysymysmerkki

Pitäisikö leipoa mustikkapiirakka? Tai ehkä isoäidin bravuuri, ameriikan reissulla opittu munapiirakka, johon ei laitettu kirpeyttä sitruunasta, vaan reilusti makeutta sokerista ja valkuaisvaahdosta. 

Kuuntelin viikolla Antti Aron tilaisuutta, jossa hän pohti selviytymiskeinoja tässä maailman ajassa. Kuinka pari vuotta on sinnitelty pandemian jaloissa. Ja nyt edessämme on toinen, ihmisen aiheuttama kriisi. Miten tästä selviää?

Ei liity mitenkään aiheeseen, muuten kuin
että mediapaaston aikana täytyy tehdä jotain

Olen ollut kohta kuukauden ilman uutisvirtaa. Ensin katsoin ja kuuntelin kaiken mahdollisen, sitten menetin yöunet ja keskittymiskyvyn. Tajusin, että minun kannattaa pistää media tauolle. Näin saisin takaisin toimintakykyni ja olisin tarvittaessa avuksi muille. Minulle kyllä kerrottaisiin heti kun rauha olisi palannut. Tai jos suunta olisi vielä huonompaan, niin siitäkin saisin tiedon. 

Mietin miksi täydelliseen mediapaastoon siirtyminen oli helppoa. Sen alkulähde on parinkymmenen vuoden takana, jolloin lopetin lööppien lukemisen. Ärsyynnyin kerta toisensa jälkeen työmatkallani huutavista otsikoista. Päätin etten enää huomioi niitä, mikä ei todellakaan ollut helppoa. Markkinakaverit ovat nimittäin nokkelia. Niiden mehevät sanat imeytyivät verkkokalvolle, kuin hyttynen metsässä hikiselle iholle, kimmoten aina suoraan tunteisiini. Ja minähän reagoin, joka ikinen kerta, joko järkyttyen (isä löi kirveellä) tai miettiessäni niiden hölmöyksiä (kuka kaatui humalassa, erosi ja meni kolmattatoista kertaa naimisiin tai söi uuniperunoita). Mutta sitkeydellä minä opin mihin työmatkan aikana ei kannattanut katsoa, ja lopulta kaupan kassajonossakaan silmäni eivät enää "nähneet" näitä julisteita. Olen ollut kiitollinen itselleni monen monta kertaa tästä tavastani. Toisaalta olen samalla täysin tietämätön maailman jännittävistä juoruista ;-)

Kaikille mediapaasto ei toimi. Jotkut hallitsevat maailmaansa paremmin, kun tietävät mahdollisimman paljon. Ja toisten täytyy olla työnsä puolesta jatkuvasti hereillä maailman tilanteesta. Eli meitä on moneen junaan ja se on ehdottomasti hyvä asia. 

Oltiinpa minkälaisia tahansa, niin listaan tähän Aron luennolta kirjaamiani asioita:

Ikävä juttu: Elämän tosiasia on, että joudumme elämään epävarmuudessa. Kaikkiin kysymyksiimme ei löydy vastauksia.

Mukava juttu: Kriisit todistetusti vahvistavat yhteisöllisyyttä. Tämä on huomattu sotien aikaan ja kyllä pandemiankin aikana oli selvästi näkyvissä, että me vedämme yhtä köyttä. 

Fantastinen juttu: Ihmisen toipuminen alkaa aina heti kriisin tapahduttua! Eli järkyttävien tapahtumien jälkeen ihmisen sisäinen toipuminen alkaa heti, vaikkemme sitä itse huomaa tunnemyrskyissämme ja kipuillessamme. Meidät on rakennettu selviytymään. Ja selviytymistä edistävät seuraavat asiat: järjestyneisyys, hallittavuus ja mielekkyys. 

Maadoita itsesi

On tärkeää, että maadoitat itsesi. Eli älä elä vain päässäsi ja jää asumaan tunnekuohuun.  Jotta saat mielesi ja kehosi palaamaan rauhalliseen tilaan, sinun täytyy vain istua alas tuolille. 

• laita jalkasi tukevasti maahan
• jos haluat, laita vasen kätesi rintakehällesi ja oikea kätesi vatsallesi, tai pidä vain kätesi sylissäsi
• sulje silmäsi
• hengitä rauhallisesti sisään, ja ennen uloshengitystä kuuntele hetki luonnollista taukoa hengityksen välissä, sitten hengitä normaalisti ulos

Hengittele rauhassa muutama kerta ja huomaa kuinka kehosi ja ajatusvirtasi rauhoittuu. 

Rauhallisuus tarttuu

Pyri siis olemaan rauhallinen lasten, nuorten ja muidenkin seurassa. Jos tunnet itsesi pelokkaaksi, hakeudu turvalliseen, ei panikoivaan seuraan. Me luomme turvallisuuden yhdessä.

Mikä auttoi aiemmin?

Aina voi myös miettiä mitkä keinot ovat toimineet ennen. Voiko ottaa oppia omasta tai toisten historiasta. Yhteys omaan historiaan ja luontoon vahvistaa meitä. Luonto itsessään jo edustaa toivoa ja elämää. Talven jälkeen alkaa aina uusi kevät. Nurmi nousee pystyyn lumikinosten alta, krookukset pilkistävät, silmut aukeavat. Sinä tiedät tämän. 

Eli pitäisikö välillä lähteä ulos? Kuten eilen, tuntemaan yllättävät tuulen puuskat. Ehkä jopa naurahtaa puskiessa vastatuuleen ja fiilistellä kuinka myötätuuli kuljettaa kuin pikakävelijää ilmamatolla. 

Tee jotain hyvää

Voi tuntua hullulta ajatukselta, mutta leipominenkin saattaa auttaa oloon. 

Jos ja kun isoäidin sitkeys maailman taistoissa oli vaikuttavaa. Ja hänen aamiaispöydässäkin tarjoama makea piirakka oli aina suloisen lohduttava ja mieltä ylentävä. Niin, ehkäpä leivon munapiirakan, kunnioitan sillä historiaa ja muistutan itselleni, että asioilla on kaksi puolta. On ikäviä ja mukavia. 

Tästä mukavasta muistosta voin ottaa palan itselleni ja tarjota myös toisille ♥

Yhdisteitä joiden avulla löydämme toisemme

Lupasinko viimeksi, että olen omassa vaaleanpunaisessa hubbabubbapurukumissani, kuplassa, jonne maailman paskat asiat ei osu, vaan kimpoavat miljardeina kipinöinä ilmakehään ja palavat. No palaneen käryä on ollut ilmassa ja muitakin yhdisteitä.

Hulluus

Tunnustan heti, että tuli tehtyä mitä-pahaa-maailmalla-tapahtuu tilannekatsauksia viime viikolla. Perjantain Hesarin etusivulla Finlaysonin mainos pesi rähmät silmistä. Näin niskakarvat nostattavia otsikkoja. Siirryin katsomaan entisten työkavereiden pitämää tiedotustilaisuutta. Oli lohduttavaa nähdä ystävälliset ja tutut kasvot näytöllä, kuunnella asiantuntevaa puhetta ja rauhoittaa mieltään. Tuon jälkeen laitoin kaikki uutiskanavat kiinni.

Herkut ja ystävyys

Kun työhanskat tippui kädestä lähdin ystävän kanssa kahville. Kahvi oli hyvää, mutta kaveriksi otettu jäätelö vielä parempaa. Se oli tämän vuoden ensimmäinen pistaasipalloni. Täydellisen pehmeää ja suloista. Olisin nuollut kupin, jos olisin kehdannut. 

Ystävyyttä vaalittiin jakamalla tunteet, tilanteet, notkahdukset ja toiveet. Välillä itkettiin ja sitten taas naurettiin. Sellaistahan se ystävien kanssa on :D

Tulevaisuuden toivo

Kotona odotti mies. Se oli jutellut nuoremman kanssa. Kaikki on siellä päin maailmaa ihan hyvin ja opiskeluun liittyvä lopputyöpaikkakin oli varmistunut. Olin niin hyvällä tuulella kuulemastani, että päätin yrittää mennä samalla fiiliksellä koko loppuviikon. 

Feromonit

Huumassani tungin itseni sohvalla olevan miehen kainaloon. Änkesin siihen ihan kunnolla. Vähän ajan päästä oli pakko nostaa katse ylös ja todeta, että "nyt sun kyllä pitää mennä pesemään kainalot". Kaveri meni siistiytymään ja laittoi tuoksua vastapainoksi. Mutta minä niiskuttelin. Nenässä haisi edelleen. Kun lähdin keittämään teevettä nuuhkin taas ilmaa. Miten se haju on täällä keittiössä asti? Eihän se voi olla mahdollista! Sitten tajusin, että mun oma olkapää lemuaa. Menin miehen luokse. "Haista nyt. Haista. Olin vain vähän aikaa sun kainalossa ja nyt mun neule on tällanen." Kaveri katsoi silmät isoina takaisin ja totesi tyynesti: "en mä haista mitään". Vein neuleen parvekkeelle tuulettumaan, hain toisen päälleni ja palasin sohvalle, mutten voinut keskittyä Voiceen kun nenäkarvat kärysi edelleen. Mies on pesty ja mun vaate on ulkona. Miten ihmeessä tyjy haju vieläkin oli ilmassa? Nuuhkin sohvan selkänojan tyynyä. Ei hyvää päivää, sekin oli turmeltunut! Miestä vaan nauratti ja se totesi leveästi, että: Kyl mul on sitten hyvät feromonit!

SoulTrain

Feromoneista tuli kuitenkin sen verran hyvät vibat, että lauantaina heräsin auringon paisteeseen ja letkeään aamumusaan. Hain miehen lattialle heilumaan ja siinä me notkuteltiin natisevia polviamme (oikeasti vain mun polvet rahisee). Ensimmäinen kevätkuukausi näytti parastaan. Sininen taivas. Linnut täydessä kevät fiiliksessä. Tikka nakutteli tolppaan, pikkulinnut titityytteli kovalla äänellä, naakat oli taas pareittain liikenteessä ja mieskin katseli taivaalle sillä silmällä, että "oliko tuo sepelkyyhky, mitä, häh?"

Iltapäivällä parvekkeelle tuli keltainen kiila. Suunnittelin, että kun asennan tuolit peräkkäin jonoon valokeilaan, voidaan kahdestaan kuunnella räystäiden tippumista ja haistella kesän tuloa. Aloin miettiä myös mitä haluaisin kasvattaa parvekkeella tänä vuonna. Kenties tomaatteja ja amppelimansikkaa. Yrttejä ja salaattia ja tietysti kukkasia. 

Viikonloppu meni hujauksessa. Tänään kuulin, ettei maailma parantunut sillä aikaa kun minä leikin mistään tietämätöntä. Joka tapauksessa meidän kotona on asiat hyvin ja voin halata sohvatyynyäkin. Se tuoksuu enää vain pölylle. Atshii!

Fly As Me

Look here

 I don't ask much

You know what I want

I just want what's fair (huh)

I'll bring that fire and desire, baby

All you gotta do is meet me halfway there uh