Kiiruhdin yhtenä aamuna työpaikalle. Oli pirun liukasta, taiteilin jäällä, muhkuraisten lumikokkareiden päällä ja mietin, etten kyllä millään ehdi ajoissa paikalle. Että miten kummassa sitä ennen oli puoli kahdeksalta tai ainakin kahdeksalta toimistolla.
Kun leimasin korttiani oli kello pari minuuttia yli yhdeksän. Takki, nuttu ja liina naulakkoon. Reppu selkään ja kipin kapin alas ruokalaan. Siellä johtaja jo kiitteli kuluneesta vuodesta ja minä hiippailin katsomaan löytyisikö aamupalaa. Ja kyllähän minä löysin, puuroastian, josta kauhalla otin aimo annoksen riisipuuroa lautaselle, pikkulusikalla monta annosta kanelia päälle ja tietysti vähän sokeriakin.
Kaaripöydän mutkassa oli vielä yksi vapaa paikka ja tumpsautin itseni siihen. Puuro oli hyvää! Ja sitä oli paljon :D Niinpä sain aika piankin hiljennettyä murisevan mahani. Kun puhe oli pidetty ja vuoden kilpailun voittajat lahjottu tuli aamun toiseksi paras juttu. Katri Ylander kuusenvihreässä asussaan ja kauniit kutrit liehuen ilmestyi paikalle esiintymään meille kitaristin ja rumpalin kera.
Kuuntelin onnellisena sointuvaa lauluääntä ja kappaleiden iloista rytmiä (ja mielessäni kiitin että jokainen joululaulu oli duurissa). Siinä minä siis naputtelin jaloillani mukavaa rytmiä ja mietin, että tästä ei työpäivän alku voi enää parantua.
Se päivä meni, seuraavakin tuli nopeaan ja nyt ollaan tosiaan tässä aaton aatossa.
Joten, olitpa siellä jossain ystäviesi, läheistesi, työkavereidesi kanssa tai mitä parhaimmassa seurassa, eli itseksesi, niin ehkä lurautat korkealta ja kovaa laulun tai toisenkin.
(Sillähän ei ole väliä miltä äänen väri tai sointu kuulostaa, vaan se, että se tuntuu ja säteilee sisuksissasi mukavasti.)
Ja kenties myös pistät porisemaan kattilaan pehmeää ja lohdullista puuroa tai vaikkapa glögiä ja pidät itsesi lämpimänä.
Ehkäpä keksit paljon mukavampia asioita tehtäväksesi, mutta joka tapauksessa, nyt minä toivon ja toivotan sinulle rauhaisaa ja mukavalta tuntuvaa joulunaikaa ♥
