sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Helmikuu ja turhien tavaroiden heivaaminen

Huomasin ilokseni, että pari bloggaajaa osallistuu The Minimalists -kavereiden minimalismihaasteseen. Olen kuunnellut miesten podcastia oman nuorenmiehen vinkistä vuodesta 2018 ja päätin itsekin osallistua kisaan. 

Minimalismihan ei tarkoita sitä, että elää askeettisesti ja pärjää mahdollisimman vähällä. Minimalisteilla on harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita kuten muillakin. Heillä on tavaroita :D Tavaroita joita käytetään ja joilla on merkitystä. Haasteen tarkoitus on huomata ne tavarat, joita ei tarvitse enää ja samalla voi päästä niistä eroon myymällä, lahjoittamalla, antamalla hyväntekeväisyyteen tms. Minimalistien haaste on leikkimielinen peli jonkun kanssa, mutta minä ottelen tämän helmikuun itsekseni. Kisassa on mukana myös Tilda ja Jenni :)

Ideana on yhden kuukauden aikana poistaa kodistaan itselle (ei kumppanin tai lapsen) tarpeettomia tavaroita. Kuukauden ensimmäisenä päivänä 1 tavara, toisena päivänä 2 tavaraa jne. Vaikka olen jo kerran konmarittanut koko kotini, niin uskon, että tavaraa riittää, mutta katsotaan nyt, kuinka tässä käy. 

Minä ajattelin myös välillä postata asioita, joista en luovu, jotta haasteesta tulee itselleni mielenkiintoisempi.

Päivä 1

Bujossani on ollut jo kuukausia mukana vanhan tietokoneen putsaus sekä siitä eroon pääseminen. 

No nyt vihdoin olen saanut kaikki koneella olevat valokuvani uudelle koneelle (hahaa, eihän se vienyt kuin vuoden) ja tietokone on puhdas minusta ja minä siitä. 

Täytyy todeta, että vanha koneeni oli aarteeni. Hankin sen vuonna 2010 ja ehkä viisi vuotta myöhemmin asennettiin siihen kiintolevy, jotta sain lisää tilaa. Kone oli siis todella hyvässä käytössä 12 vuotta. Ei paha :D 

Kiitos ystäväiseni hyvin palvelleista vuosista!

Päivä 2

Sitten korulippaan ääreen. Pois lähtee kaksi rannekorua, josta vaalean sain kaupanpäälle vaatekaupasta. Katselin myyjän tarjoamaa valikoimaa ja tiesin, etten halua mitään koruista, mutta jostain ihmeen syystä otin kuitenkin simpukkarannekorun. Kuvittelin ehkä käyttäväni sitä päivänä, jolloin leikin boheemia ja rentoa tyyppiä. Olen kenties ollut rennon boheemi, mutta koru on vain lojunut turhautuneena korulippaassa. 

Mustaa olen käyttänyt paljonkin, mutta koska se ei tunnu mukavalta ranteessa, niin sekin saa lähteä kierrätyskeskukseen.

Päivä 3

Lääkkeiden siivous. Vanhat lääkkeet viedään apteekkiin.


Päivä 4 

Palasin takaisin makuuhuoneeseen ja poistin kaksi vanhaa unimaskia. Sain uuden joululahjaksi, joten vanhat menee roskikseen. 

Laatikosta löysin kuulokkeet, jotka olen ostanut, kun Lidlin kuulokkeita julistettiin maasta taivaaseen täydellisinä hinta-laatusuhteeltaan. 

No, käytin kerran. Kännykän nappikuulokkeet on lenkillä mukavammat, kuin nämä kivan väriset mutta epäergonomiset vehkeet, joissa ei voinut säätää äänenvoimakkuutta.

Langattoman kajarin olen saanut lahjaksi. Ei ole tullut käytettyä, joten molemmat lähtee kierrätykseen.
Päivä 5

Samasta laatikosta löytyi vanhat aurinkolasit sekä silmälasit, jotka ei enää riitä teholta eikä innosta malliltaan. Silmälasit voi kierrättää viemällä ne optikkoliikkeeseen. Halvat aurinkolasit pitänee viedä kierrätykseen.

Silmälasikotelot tuli viime kerralla automaattisesti silmälasien mukana. En tajunnut sanoa liikkeessä, etten tarvitse niitä. Vien kaksi koteloa kierrätykseen, jos joku innostuu niistä ja yhden huonokuntoisen pistän roskikseen. 

Tässä on siis jo kaksi kertaa tapahtunut niin, etten ole tajunnut kaupassa sanoa mitä en halua mukaani. Yritän ottaa opikseni :D

Jos innostuit kisasta, niin alla on lyhyt video Joshuan ja Ryanin haasteesta. Jos asia ei voisi vähempää kiinnostaa, niin sekin on ok ;-) Kaikesta ei tarvitse innostua :D


lauantai 28. tammikuuta 2023

Eilen, tänään ja huomenna

Tammikuu vierähtää hurjaa vauhtia. Istun pitkästä aikaa koneella niin, ettei pääni ole kovilla, yritä sisäistää jokaista sanaa tai sovelluksen ominaisuutta. Olen poikkeuksellisesti myös tuijotellut aikakausilehtiä. En niinkään lukemisen ilosta, vaan tajutakseni miten niistä tehdään houkuttelevan näköisiä. Mikä vetoaa erilaisiin lukijoihin tai sopii eri aihealueisiin. 

Tutkailin jopa lintuihmisten pikkujouluissa viime viikonloppuna emännän saksalaisia lehtiä, josko siellä olisi toisenlaisia ideoita kuin meidän glorioissa ja trendeissä. Taitot näytti samanlaisilta, mutta löysin herkullisen kuvan tee -asetelmasta. Ai miten ihanaa olisi kesällä tuoda parvekkeelle nuo mukit ja teepannu, istua rauhassa paikoillaan, kuunnella puiden lehtien kahinaa ja katsella auringon laskua. Mutta taidanpa jättää väliin, nyt ei ole aikaa maalailla mukeja ja pannuja ;-)

Voi Hyvin -lehti taas sai aikaan hilpeän tunnelman. Lehden loppupuolelle oli piirretty taivaankaaret ja kuviot sekä laadittu mittava ennustuspaketti. Minähän en näistä mitään tiedä, mutta lukaisen kerran pari vuodessa kun kohdalle sattuu. 

Uskomatonkin voi joskus innostua ja niin kävi tällä kertaa. Markku Mannisen ennusteita lukiessani gospel-tunnelma valtasi minut. Teki mieleni huutaa "Kiitos!" joka väliin ja taputtaa rytmikkäästi ja keinua puolelta toiselle. 

Vuosi 2023 Leijona

Lyijy muuttuu kullaksi alkuvuodesta. (Kiitos!) Puuduttava seitsenvuotiskriisi päättyy alkukeväällä (Kiitos!), ja innostava ja maailmoja avaava puhuri pullistaa leijonien purjeita heti vuoden alusta toukokuulle. (Kiitos! Tätä onkin odotettu hartaasti!) Varsinkin elokuun alkupuolella syntyneet vapautuvat rajoituksista ja pidäkkeistä. (Kyllä kai vapautumista pidäkkeistä riittää heinäkuisillekin?) Vaikka loppuvuosi on tasaisempi, se tuo esille leijonan halun ja tarpeen  ottaa riskejä ja vapauksia työssä ja tunneasioissa. (Kiitos! Minäkin haluan huutaa tästä lähtien Pikku Myyn tapaan: minä teen mitä itse haluan!") Leijona on parhaimmillaan elämänpiirinsä ilontuoja ja väriläiskä, jollaisille on näinä aikoina tarvetta. Ajan henki on ollut leijonia vastaan parin vuoden ajan (Todellakin!), ja nyt olo on kuin varsalla, joka pääsee kevätlaitumelle. (Niiiin ooooon!)

Ihanaa, enempää en kaipaakaan kuin varsamaisesta koikkelehtimisesta kevätlaitumilla. Eli ei kun odottelemaan kevään tuloa ja miettimään mitä hyvää se tuo tullessaan :)

Tehtävä: huone "noin" läpileikkauksella

Sitä ennen kuitenkin tehdään paljon erilaisia juttuja. Graafisen suunnittelun ohessa opiskelen myös kuvitusta. Kuvia on syntynyt aika tavalla. Osa on kauheaa shittiä, mutta muutama kohtalainenkin on. Ja kun joka päivä pitäisi tehdä yksi luonnospiirustus, niin aihioita taitaa tulla lähikuukausina aika tavalla. Mietin pitäisikö kehitellä jokin instatili tälle projektille...

Ihanaa viikonloppua sinulle! Nauti sinäkin kevätlaitumen odottamisesta, mä luulen, että tuo seitsenvuotiskriisi on todellisuudessa päättynyt kaikilla. Ainakin toivon, että suunta on sinnepäin ♥

lauantai 14. tammikuuta 2023

Kolme kertaa oman navan ympäri kulkien

Haasteen saaminen voi saada aikaan erilaisia tunteita. Kristiinalta saamani 3 asiaa -haaste on iloinen yllätys, sillä alkuvuosi on mennyt jännittäessä ja uuden äärelle asettautumisessa. Tarkoitus on löytää kolme asiaa per aihe, joten katsotaan mitä tästä syntyy.

Näiden tekemistä olen lykännyt

Olemme jo pitkän aikaa suunnitelleet ensi kesäksi vaellusta Espanjan halki. Tehtävänä oli enää saada pomolta lupa pitkälle kesälomalle. Mutta nyt kun olenkin opiskelemassa, täytyy matka siirtää tulevaisuuteen. Harmittaa aika tavalla, sillä olin jo päästänyt reissuinnostuksen sisälleni kasvamaan ja nyt siitä pitääkin päästää irti.

Muita lykättyjä asioita minulla ei taida olla. Sen sijaan vitkuttelulistallani on hoitamattomia juttuja. Tuolla olohuoneen kulmauksessa odottaa vanha tietokone tehdasasetuksiin laittoa ja kierrätykseen vientiä. Kyselen tässä itseltäni, että olisiko tammikuu hyvä ajankohta työlle. Katsotaan miten käy ;-)

Näitä kaipaan

Torstaina venyttelin rankaani, olin istunut reilut kaksi tuntia tuijotellen tietokonetta ja suunnitellut kansilehden taittoa. Tiesin, että pieni jaloittelu tekee ihmeitä päänupille, joten nousin ylös ja kävelin puiset rappuset alakertaan ja avasin vanhan ulko-oven. Astuin jäiselle hiekkamaalle ja tunsin, kuinka lumivesirähmä lätskähti silmääni. Kävelin varovasti ulos ja vedin henkeä. Kaikki oli hienosti, mutta huomasin kuitenkin kaipaavani kevään tuoksua, sulia kävelyreittejä ja kirkasta auringonpaistetta. 

Nämä olen pannut merkille

Muistin miten hyvältä tuntuu, kun tekee asioita itsensä eteen. Olen usein liottanut käsiäni liian pitkään haaleassa tiskivedessä ja odottanut, että maailma hoitaisi ankeat ja ikävät asiat puolestani pois. Mutta nyt kun ihan itse päästin tulpan irti, pesin käteni puhtaiksi ja kuivasin ne, näyttää maailma taas hyvältä ja ihanalta paikalta.

Olen alkanut puhua itselleni kannustavasti. Se vie varmemmin perille kuin tasaisesti tappava nalkutus.

Tarvitsen lepoa ja rauhaa yllättävän paljon. Teen työtä aina täysillä, enkä tunnu osaavan hellittää tuosta tavastani, joten vastapainoksi annan itselleni luvan olla kuin ellun kana ja levätä. Onneksi viikonloput on olemassa!

Asioita jotka tekevät minut iloiseksi

En voi kylliksi kiittää miestäni, joka on todella lempeä ja ymmärtäväinen. Paras kaveri elämänkumppanikseni. Mistä taas on jatkoa nuorimies, jonka elämän seuraaminen tuottaa suurta riemua.

Iloitsen myös palaamisesta blogikirjoitusten pariin. Edellisvuoden paineet ja kirjoittamattomuus kulkivat näköjään käsi kädessä. Minulle kirjoittaminen selkeyttää ajatuksia ja käytän blogeja omanlaisena muistikirjana. Puhumattakaan siitä, että täällä on oma porukkansa, joka tuo aina iloa :D

Suosittelen

En ole käynyt elokuvissa pitkään aikaan, en myöskään näyttelyissä taikka lukenut uusia kirjoja (olen vain uudelleen lukenut vanhoja kirjojani). Meille kuitenkin vähän niinkuin vahingossa tilattiin kuukaudeksi Netflix, sieltä katsoin joulukuussa Wednesday -sarjan, josta pidin todella paljon. No minä olenkin lapsuudessa täyttänyt sisimpäni kauhu- ja shokkisarjakuvalehdillä ja suosittelen sarjaa samanmielisille.

Mies toi yhtenä päivänä ison kasan appelsiineja kaupasta. Hedelmäkulhon päälle jäi edellisestä kauppasatsista kaksi kivikovaa appelsiinia. Mies tökki niitä sormellaan epäilevän näköisenä ja halusi heittää pois. Minä kielsin. Seuraavana aamuna hieroin kovia hedelmiä pöytätasoa vasten oikein kunnolla ja sitten kaivoin ylähyllyltä mehupuristimen. Kahdesta appelsiinista tuli kaksi täyttä lasia mitä parhainta mehua ja kun lisäsin lasiin hedelmälihan, niin ai että siinäpä oli täydellinen aamun herätys. Kokeile siis hedelmähierontaa ;-)

Noista kivikovista appelsiineista tulee mieleen, että minusta on hyvä välillä tuijotella omaan napaan ja miettiä mitä oikeastaan haluan ja tarvitsen. Oma kuori voi välillä näyttää nahistuneelta tai puolikuolleelta, mutta sisus on kuitenkin mehevä, kun vähän kaivelee. Hyviä kysymyksiä itselle on esimerkiksi tämän haasteen aiheet.

Nämä haluan tehdä pian

Hurvittelin huonojen ilmojen aikaan vispaamalla kotona hulavannetta. Aikaa edelliskerrasta oli tosi pitkään ja veivasin sitten oikein kunnolla useampana päivänä. Seurauksena oli, että jokin/jotkin lihakseni alaselässä on aivan jumissa ja nyt saan täräyttäviä hermosärkyjä nivuseeni ja jalkaani. Täytyy siis varata aika hierojalle, jottei vaiva pääse kehittymään pahemmaksi.

Sain torstai-iltana viestin taidetarvikelistauksesta maanantain tunteja varten. Nyt on siis lähdettävä kauppaan hankkimaan mustetta pullossa, valkoista väriä, isoja pyöreitä siveltimiä, papereita monenlaisia, lyijykyniäkin (niitäkin ihminen vielä näinä aikoina tarvitsee). Onneksi kotoa löytyy mustekynän varsi ja vanhoja kirjoituspäitä ja jotain taustapahveja, ettei ihan kaikkea tarvitse kantaa kaupungista.

En millään keksi mitä muuta haluaisin tehdä pian. No, ehkä yhden hedelmän haluaisin syödä :D

Buddy & Cathy Rich - The Beat Goes On 

sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Kiitos paskalle vuodelle

Erikoinen tunne.

Jos tämä vuosi olikin todella raskas ja uuvuttava, niin se hyvä puoli siinä oli, että siippa tökkäsi minua sormella kylkeen elokuussa ja kysyi: Pitäiskö sun miettiä vähän vaihtoehtoja?

Kun sivusta seuraaja sanoo, että tuo pään hakkaaminen seinään taitaa sattua, voi liikettä jatkaa, mutta onnekseni pysähdyin. Minä mietin itseäni. Tutkin ja otin selvää. Nuutuneena katsoin kuinka maailma potkaisi persuksiini ohimennessäni ja lokakuussa huomasin laittaneeni opintovapaahakemuksen eteenpäin. Ja niin... nyt minulla on edessä uudenlainen näköala. Ensi vuonna minä en enää pyörittele rikkinäisiä kuvioita päässäni, vaan laitan kädet saveen, ei kun tietokoneen hiirelle tai piirtokynälle ja matkaan tiukoista rajoista luovuuden maailmaan. 

Hyvästelen todella väsyneenä menneen ja samalla ymmärrän sanoa sille ison kiitoksen.

Kiitos
siippa tökkäisystä
että selvisin paskasta vuodesta
ihanille työkavereille loppuvuoden tuesta
mahdollisuudesta opiskella tämän ikäisenä

ja sinulle

joka vierailit luonani ja ehkä kommentoitkin
toivon että tuleva vuotesi on rauhallinen
sydämesi täyttyy rakkaudesta 
ja huulesi hymystä

Parempaa odotellessa 
kuplajuomalla tai raikkaalla vedellä

Skool!

perjantai 23. joulukuuta 2022

Melkein joulukalenteri - riisipuuroa kanelilla ja laulun lurittelua

Kiiruhdin yhtenä aamuna työpaikalle. Oli pirun liukasta, taiteilin jäällä, muhkuraisten lumikokkareiden päällä ja mietin, etten kyllä millään ehdi ajoissa paikalle. Että miten kummassa sitä ennen oli puoli kahdeksalta tai ainakin kahdeksalta toimistolla. 

Kun leimasin korttiani oli kello pari minuuttia yli yhdeksän. Takki, nuttu ja liina naulakkoon. Reppu selkään ja kipin kapin alas ruokalaan. Siellä johtaja jo kiitteli kuluneesta vuodesta ja minä hiippailin katsomaan löytyisikö aamupalaa. Ja kyllähän minä löysin, puuroastian, josta kauhalla otin aimo annoksen riisipuuroa lautaselle, pikkulusikalla monta annosta kanelia päälle ja tietysti vähän sokeriakin.

Kaaripöydän mutkassa oli vielä yksi vapaa paikka ja tumpsautin itseni siihen. Puuro oli hyvää! Ja sitä oli paljon :D Niinpä sain aika piankin hiljennettyä murisevan mahani. Kun puhe oli pidetty ja vuoden kilpailun voittajat lahjottu tuli aamun toiseksi paras juttu. Katri Ylander kuusenvihreässä asussaan ja kauniit kutrit liehuen ilmestyi paikalle esiintymään meille kitaristin ja rumpalin kera. 

Kuuntelin onnellisena sointuvaa lauluääntä ja kappaleiden iloista rytmiä (ja mielessäni kiitin että jokainen joululaulu oli duurissa). Siinä minä siis naputtelin jaloillani mukavaa rytmiä ja mietin, että tästä ei työpäivän alku voi enää parantua.

Se päivä meni, seuraavakin tuli nopeaan ja nyt ollaan tosiaan tässä aaton aatossa. 

Joten, olitpa siellä jossain ystäviesi, läheistesi, työkavereidesi kanssa tai mitä parhaimmassa seurassa, eli itseksesi, niin ehkä lurautat korkealta ja kovaa laulun tai toisenkin. 

(Sillähän ei ole väliä miltä äänen väri tai sointu kuulostaa, vaan se, että se tuntuu ja säteilee sisuksissasi mukavasti.)

Ja kenties myös pistät porisemaan kattilaan pehmeää ja lohdullista puuroa tai vaikkapa glögiä ja pidät itsesi lämpimänä. 

Ehkäpä keksit paljon mukavampia asioita tehtäväksesi, mutta joka tapauksessa, nyt minä toivon ja toivotan sinulle rauhaisaa ja mukavalta tuntuvaa joulunaikaa ♥

sunnuntai 18. joulukuuta 2022

Melkein joulukalenteri - täydellinen lahjapaperi

Joulukuun hommiini kuuluu paketit ja niiden kanssa suhaaminen. Yritin jokunen vuosi sitten saada aikuisia ihmisiä rajoittamaan lahjojen antoa, jopa lopettamaan sen, mutta huomasin ettei toiset olleet yhtä innostuneita ehdotuksestani. En ehkä lopulta minäkään ;-)

Jotta lahjat saa aattokuntoon, niille pitää saada kauniit lahjapaperit ja narut. Viimeiset viitisen vuotta olen pärjännyt ihanilla lahjapapereilla, joita silloin löysin kaupasta ja ostin mielestäni riittävästi. Yllättäen viime vuonna viimeisetkin kääreet oli käytetty. Ja sehän tarkoittaa, että tänä vuonna olen ollut pulassa, jos en suorastaan suossa sukeltaessani esim. netin ilmeelliseen maailmaan ja löytäessäni kauniita, mutta tajuttoman kalliita yhden arkin papereita. 

Mieluisimmat paperit ovat minun mielestäni sellaiset vahvat mielellään kaksiväriset puna-vihreä-beige väriyhdistelmillä. Kuviona voisi olla tähtiä taikka vinoviivoja, ehkä myös varovaisen graafisia kuusia. Arvaapas vaan löysinkö yhtään tällaista paperia järkevällä hinnalla? No en löytänyt. Lopulta tällä viikolla löysin kuitenkin yksivärisiä vahvoja pakkauspapereita sekä muutamaan hillittykuvioisen mallin. 

Jos olisin tosi ahkera, mitä en ole, niin voisin perunapainaa yksivärisiin pakkauksiin kivoja kuvioita. Tai jos olisin näppärä, niin askartelisin tai ostaisin pakettien päälle irtokoristeita. Nyt jo arvaatkin: en ole ollut näppärä enkä muistanut. 

Sen sijaan minä muistan miten paljon aikoinaan pidin siitä, kun keräsin itselleni vanhoja Financial Times -lehtiä ja käärin niihin lahjoja. Olenko siis kadonnut liian kauas? Pitäisikö minun palata takaisin sanomalehtimaailmaan. Se kaunis vaaleanpunainen sanomalehtipaperi teksteineen tai kuvineen oli mielestäni erikoisen kaunis ja kenties lahjan saajan puolesta aivan kamala ;-)

Että tiedä sitten kuitenkaan onko lahjapaperilla niin väliä. Eikö antamisen ilo ollut kuitenkin tärkeintä. Vai mitä :D

Melkein kaikki on nyt paketoitu!

maanantai 12. joulukuuta 2022

Melkein joulukalenteri - reilusti harakanvarpaita

Joulukuu on edennyt 12 päivää ja aattoon on matkaa saman verran.

On aika levittää keittiön pöydälle liuta postikortteja, noita kartonkiin painettuja kuvia, joiden toiselle puolelle kirjoitetaan (toiset kaunolla ja minä harakanvarpailla) toivotuksia tälle hetkelle ja huomisellekin. 

Taustalle laitan soimaan ensin teemabiisin Shocking Bluen Send Me a Postcard ja sitten vaihdan vetävään grooveen, jotta jaksan urakoida tämän homman loppuun asti.

Kun kaikki joulukortit on kirjoitettu ja yläkulmaan aseteltu postimerkki on aika viedä pino postiin ja aloittaa jännittävä odotus.

Seuraavan kerran kun postiluukku kolahtaa, käyn katsomassa toiko postinjakaja meille yhtään kuvakorttia. Jos näin onnellisesti sattuu käymään, kerään kortit ja vien ne kuvapuoli ylöspäin pöydälle. Ja kun mies on paikalla me järjestämme arvuuttelukisan.

Vuosikymmenten harjoitus ei ole tehnyt meistä mestareilta, vaikka korttien määrä on pienentynyt. Mutta ensimmäiset lähettäjät on usein samoja nopeita henkilöitä. Jos kuvassa on tirppa, on sen lähettänyt todennäköisesti joku lintuihmisistä. Tiedän myös, että rouva O lähettää kortin, jonka tuotto menee hyvään tarkoitukseen ja itsetehtyjä taikoo ainoastaan pari näppäräsormista.

Myönnän, että nautin suunnattomasti näistä historian jäänteistä, kuolevista ystävyyden ja yhteydenpidon olomuodoista. Olenkin päättänyt, että siinä vaiheessa kun korttien määrä alkaa huveta olemattomiin pitää alkaa lähetellä itsellekin kortteja ;-)