lauantai 23. syyskuuta 2023

Perjantain erikoinen

En tee tänään mitään, sanoin eilen aamulla itselleni. En opiskele, istu koneella, en en ja en. 

Menen keittiöön ja laitan itselleni aamiaista. Kahviin ripsautan mausteeksi kardemummaa, kun tekee mieli jotain hyvää, eikä kaapeissa mitään muuta "hyvää" löydy. En jää keittiöön vaan istahdan olohuoneen lattialle ja pidän aamupiknikin. 

Muistan tallentaneeni Darjeeling Limited leffan (tulee Star-kanavalta, jos jotakuta kiinnostaa). Wes Anderson on yksi monista suosikkiohjaajistani, hänen leffansa saa aina piristymään, koska värimaailma ja tarinat on jollain tapaa pehmeitä, kauniita ja huvittavia. Odotettavissa on siis aamiaisen lisäksi silmänruokaa ja nauruterapiaa.

Kun leffa on katsottu lähden hyvillä mielin kaupungille. Tai voiko sanoa että hyvillä, kun tiedän, että minut rutistetaan mankeliin muutaman tunnin kuluttua mammografiassa. En valita en, musta on järkevää käydä seulonnassa, mutta olisin iloisempi jos tekniikkaa olisi kehitetty lempeämmäksi.

Mulla on reilusti aikaa ennen puristeluun menoa, joten astelen ensin Ateneumiin katselemaan lempitauluani. Luulin kauhukseni keväällä Ateneumin remontin jälkeen, että Démasquée on laitettu kellarin syövereihin, mutta seuraavalla käyntikerralla löysinkin alakerran huoneen, jossa nainen oli kuin olikin tavattavissa. 

Tänäänkin Démasquée nojailee sohvan kulmaan, menen hänen luokseen ja kerron tämän hetken kuulumiset. Käväisen samalla kertaa vielä Kaija Saariahon ja Elin Danielson-Gambogin ja Helenen luona. Ollaan Helenen kanssa aika samanikäisiä. Minussa ikä näkyy jo enemmän, vaikka sillä on ehkä ollut rankempaa tähän ikään mennessä. 

Muut tutut jätän kiertämättä. Etsin kauniin kaiverretun penkin, istahdan alas ja jään seuraamaan ihmispaljoutta. Tänään on ilmainen museopäivä ja ehkä se on vetänyt porukan taiteen äärelle. Mietin hetken Kiasman Tom of Finland näyttelyä, mutta sielläkin oli ohi kulkiessa pitkä jono ovella, joten jätän musta-asuiset miehet toiseen kertaan.  

Kotimatkalla laitan kuulokkeet korviini ja saan korvamadoksi Arpan kappaleen Metsänpoika popparissa. Siitä tulee nostalginen fiilis ja päätän samantien ottaa kotona c-kasetit ja soittimen esiin. 

Olen miettinyt pari kertaa olenko turhaan säästellyt tätä soitinta, joka on samanlainen kuin mun ensimmäinen musavehkeeni. Mutta heti kun painan playn pohjaan totean mankan tarpeelliseksi :D

Pikkuinen soitin vertyy hiljalleen ja vähän ajan päästä se nostaa äänenvoimakkuutta. Samea ääni muuttuu yllättävän kirkkaaksi ja minä saan heilua pitkin olohuonetta ja tanssahdella sukat villisti jaloissa pyörien.

Neljännen kasetin kohdalla hiljaisuus yllättäen iskee. Käyn katsomassa loppuiko kasetin puoli. Ei loppunut, vanha teippikorjaus on hapertunut ja joudun olemaan sairaanhoitajana kasettinauhalle. 

Pitkän päiväkävelyn ja iltapäivätanssin lisäksi tunnen illalla pakottavaa tarvetta pikku kävelylle. Teen tikusta asiaa ja  lähden kauppakeskukseen ostamaan huomiseksi aamiaisbagelia, sellaista juureen leivottua seesaminsiemenillä kuorrutettua rinkeliä. Rinkeli ja kahvipaketti kädessäni suuntaan kassalle, mutta kesken matkan mulla meinaa mennä niskat sijoiltaan, muljahtaa silmät ympäri, irrota oikea olkapää paikaltaan ja selkänikamatkin natisee. 

Peruutan takaisin ja mietin kaksi kertaa, että onko nyt syyskuu vai lokakuu. Kyllä tosiaan, eivät ihan oikeasti jaksaneet odottaa joulusuklaiden kanssa yhtään pidempään. 

Kävelen hämmentyneenä kaupasta pois. Ulkona on lämmintä, ehkä jopa parikymmentä astetta vaikka on iltamyöhä. Puissa on vielä vihreät lehdet. Kuuletteko kauppiaat? Puissa on vielä vihreät lehdet!

Tässä olis joulusuklaat sulaneet ja menneet pilalle. Ei olisi ehtinyt odottamaan joulua. Sitä kai ne kauppiaat ajattelikin  ;-)







Metsänpoika popparissa

sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Systeemivirhe - joo ei

Olin päättänyt kirjoittaa. Tasaisella rytmillä, sillä rytmi pitää raiteella ja uuden luonti onnistuu helpommmin. Viikko sitten kuitenkin monen monta kertaa istuin tyhjän sivun eteen. Sain lauseen tai pari ulos, mutta joka kerran tuijottelin niitä hetken ja pyyhin pois. Ei syntynyt mitään, ei järkevää eikä edes järjetöntä.

Niinpä tänään sunnuntaina yritän paremmalla onnella.

Maanantain systeemivirhe

Raskas päivä. Herätys, pesulle, aamujooga, vaatteiden vaihto ja autolla huristelemaan. Istun koko päivän sisällä tietokoneen ääressä ja kerään aineksia tulevaan tehtävään, lopulta väsyneenä siirryn autoon ja kotiin. 

Perillä odottaa rento lomalainen, joka kysyy juodaanko iltapäiväkahvit. Mikäs siinä, ne onkin päivän ensimmäiset minulla. Olen siinä keittiön pöydän ääressä ja mietin, ettei tällainen toimi. Ajaudun kevään tapaan istumaan läpi päivien ja kuntoni rapautuu. 

Kahvi ei vaikuta kovin pitkään ja siirryn sohvalle muka lepäilemään. Siippa katselee minua ehkä säälien ja houkuttelee kävelylle. Mutta minä, joka yleensä jaksan kävellä ihan hyvällä tahdilla en tänään pysy miehen rinnalla, ainoastaan teen pienenä haamuna hänelle varjoa takaoikealla. Mietin, että systeemissäni on virhe. Tarvitsisin kunnon koodarin hoitamaan ongelmani. Mieluummin nopeammin kuin pian.

Tiistain korjausidea

Etäpäivä. Herään normaaliin aikaan, vaikkei kello ole soimassa. Ilman ajatusta, joka ehtisi torpata ideani, vedän heti ulkoiluvaatteet päälleni ja lähden sängynlämpimänä ulos. Sää on täydellinen. Vähän kirpeä ja raikas. 

Aamiaisen jälkeen alan hommiin ja mietin video-CV:n käsikirjoitusta. Että tällainenkin pitää tehdä. Helpointa olisi vain puhua kameralle, mutta eihän se käy. Enemmän himottaa tehdä animointia ja kehitellä video, jossa näkyy mitä olen tähän mennessä oppinut. Kesken kiihkeän suunnittelun mies tulee viereeni, käskee pitämään taukoa ja houkuttelee syömään. Niinpä kävelemme puolen tunnin matkan lounaspaikkaan. Siinä kulkiessa tajuan, että ehkäpä minun pitäisi normipäivänä herätä vain vähän aikaisemmin kuin olen tottunut ja lähteä aamukävelylle joogan sijaan. 

Käsikirjoitus valmistuu päivän aikana. Teen myös storyboardin ja taputtelen itseäni olalle. Hyvä hyvä, vielä tästä yksi video saadaan aikaiseksi. 

Illalla ennen nukkumaan menoa laitan ulkoiluvaatteet valmiiksi ja siirrän herätyskellon soimaan aiemmin.

Keskiviikon testaus

Aikainen herätys. Joku lintu huutaa oudosti ulkona ja sanon asiasta miehelle. Se nousee yhtä oudon nopeasti ylös sängystä ja menee ikkunan ääreen. Laitan ulkovaatteet pinosta päälleni ja mies päättää lähteä mukaani.

"Kuuletko sen", kysyn siipalta. "Minkä?" Mies höristelee korviaan, mutta lintu päättää olla hiljaa. Annan linnun puolesta ääninäytteen. "Olisko harmaapäätikka", se sanoo ja piipittää tikkaa. Minä totean, että väärä laulu, tämä linnun huudossa ei sävel laske lopussa. Lintu jää arvoitukseksi.

Ilma on täydellinen, yhtä hyvä kuin eilen. Minä kuitenkin katselen levottomana kelloa eikä mene kauaakaan kun totean, että pitää kääntyä takaisin kotiin, muuten tulee liian kiire. Kotona aikataulu vaan tiivistyy ja lopulta olen kiukkuinen, koska aamustani tulee kellotettu moniottelusuoritus. Olen kireä enkä rentoutunut. 

Paska idea! Pitäisi herätä melkein kolme varttia aikaisemmin kuin normaalisti, jotta ehtisin tehdä mukavan kävelyn, käydä suihkussa, laittautua ihmisen näköiseksi ja lähteä liikenteeseen ajoissa. 

Joo ei! Päätän palata takaisin vanhaan malliin. Aamulla aamujooga, mutta iltapäivällä heti kotiin tultua ulos reippailemaan ja vasta sitten kahvittelemaan! 

Suhailen autolla opiskelemaan. Teen aikakausilehtimainosta. Varsinaisen opiskelun jälkeen näytän vastuuopettajalleni miehen kirjaan tekemääni kirjankantta ja sitten kotiin.

Lopen väsyneenä avaan kotioven. Mies kysyy otanko kahvia vai lähdetäänkö kävelylle. Minne lie tahtotilani jäikään, sillä haluan ainoastaan kahvia ja lepoa ;-) Levennän koko päivän istuttamaani takapuolta keittiön tuolilla ja kuuntelen kun mies kertoo, että naapurin lintukaveri oli tunnistanut aamuisen linnun nuolihaukaksi. Jaa-a. Nyt minä sitten tiedän miltä sellainenkin lintu kuulostaa. Ihminen kehittyy omituisissa asioissa, eikä aina niissä mitä itse haluaisi ;-)

Torstaina veivataan eri kuvioilla

Etäpäivä. Kuulen heti herättyäni avoimesta ikkunasta nuolihaukan huudot. En raaski herättää miestä, sillä se on nukkunut yön huonosti. Jätän kaverin koisimaan, pistän vaatteet päälleni ja heti rapun ulko-ovella kuulen linnun uudestaan. Se on jostain syystä nyt tykästynyt tähän paikkaan. On kirpeä ja ihana aamu. Tunnen kuinka hyvä olo leviää sisuksiini. Näin aamut pitäisi aloittaa. 

Teen päivän ulkomainosta, hion sitä, väännän still-kuvasta kolmiulotteista tunnetta ja animoin tekstejä. Käyn lounaalla ulkona ja palaan taas tietokoneen ääreen. 

Illalla lähdemme ensimmäistä kertaa yhdessä laitepilates-tunnille. Ohjaaja tuntuu tosi mukavalta. Tunti menee kuin hujauksessa ja olen innoissani ajatuksesta, että kenties saamme tästä uuden yhteisen harrastuksen, kun parisalsa ei saanut miestäni liekkeihin...

Paluu vanhaan systeemiin

Noniin, vanha tuttu herätys, aamujooga ja niin edelleen. Päivän suunnittelen ja teen sanomalehtimainosta ja olen onnellinen, että on perjantai. Kotona vaihdan vaatteet, laitan ruokaa, syön, otan 15 minuutin tirsat ja sitten vaihdan taas vaatteet. Tänään on työpaikan juhlat, ja tiedän, että tarjolla on ystäviä, hyvää musiikkia ja tanssilattia. Kutsussa ilmoitettiin, että juhla on cocktail-tilaisuus ja jalkaan kannattaa laittaa mukavat kengät. 

Bändi on hyvä ja tennarit ovat mainiot tanssiessa. Koska lähden juhlista mieluiten silloin kun ne ovat parhaimmillaan, niin teen tuhkimot puolen yön maissa. Vaikka ollaan jo syyskuussa, on sää yöllä ihanan lämmin. Olen iloinen saamastani kutsusta viettää yhteistä aikaa työkavereiden kanssa ja nyt saan nauramisesta ja tanssimisesta nauttineena tepastella pimeässä illassa kevein askelin kotiin. 

Vaikka viikko on ollut raskas ja tunkkainenkin, niin lopulta sekin päättyi letkeään menoon.

Jään odottamaan sitä hemmoa, joka koodaisi päiviini istumisen ja liikunnan tasapainon. Sitä kaveria odotellessa pitää varmaan kokeilla erilaisia versioita päivä toisensa perään. 


lauantai 19. elokuuta 2023

Lauantaiaamun muodonmuutos

Blogi on ollut monesti mielessäni, mutten ole saanut mitään aikaiseksi. Kirjoitusaiheita oli kesän aikana, mutta näin vain kävi. Nyt kun arki hyrrää, on varmasti hyvä ajatus laittaa kirjoitusvaihdekin taas päälle.

Naputtelin jo pitkän pätkän turhautumistani itseeni, mutta kesken valivalin kuulen huudon makuuhuoneesta: Keittäisitkö kananmunia?

Tulen niin hyvälle tuulelle tuosta hihkaisusta, että päätän poistaa kaiken jo kirjoittamani. Tajuan, että mulle on tehnyt hyvää palata pitkän kesäloman jälkeen normirytmiin. Arkipäivien jälkeen tuntuu erityiseltä herätä lauantaihin. Nousta aikaisin ylös, ja niinkuin tänään sateen ropistessa ikkunalautaan, istahtaa keittiön pöydän ääreen ja lukea blogeja. Palata takaisin omaan pieneen maailmaan.

Mies nouseekin yllättävän nopeasti ylös ja lopulta laitamme yhdessä aamiaispöydän valmiiksi. Istutaan vastakkain ja jostain pulpahtaa mieleen sana adonis, että mitä se nyt ihan tarkkaan tarkoittaa. Kännykkä esiin ja netistä nopea tietoinfo. Ajatus siirtyy jumaliin ja mytologeihin. Pääsemme yhdestä mutkasta toiseen, sieltä labyrinttiin ja Ariadnen punaiseen lankaan. Kun juon viimeistä kahvikuppiani mies alkaa lukea Anu Kaajan novellia Palava sokeri. Melkein maistan marengin suussani kuunnellessani ihanaa tekstiä. Jos osaisin kuvitella mielessäni mielikuvia, niin hetki olisi varmasti taivaallinen!

Kuvista tulee mieleen opiskelut. Ne alkoivat viime viikolla. Tietoa tulee paljon ja tehtäviä sen mukaisesti. Suunnittelen parhaillaan ulkomainosta noihin isoihin ja pieniin näyttöihin, joita kauppakanavat ripottelevat ympärillemme. 

Ihmettelen, etten ole pahemmin häiriintynyt päästäni, sillä välttelen itse mainoksia mahdollisimman paljon. Ainoa paikka, jossa siedän niitä edes vähän on painotuotteet, paperi, jossa yksikään teksti tai kuva ei liiku ja voin sivuuttaa sen huolettomasti. Mutta juuri nyt olen itse luomassa näitä liikkuvia mainoskuvia, hahhahhaaaa :D

Lisäksi tehtävänäni on toteuttaa uusi lakupakkaus. 

Mitä mieltä olet, haluaisitko maistella uudenlaista

  • kirpeäsitruuna-salmiakki-lakritsipalloa vai 
  • arvioisitko mieluummin laadukkaan shampanjalakritsipallon 
  • tai ehkä olet maistellut kesän suosikkijuomaa, ottaisitko sen seuraksi ananaslonkero-täytelakua?

Pakkaukset on aika mielenkiintoisia juttuja. Yhtenä päivänä oli tarve saada kilo porkkanaa. Katselin ymmyrkäisenä pussin tekstiä. 

Onko tämä uusi innovaatio, eli sika- ja kanatäytejuures. Ideoijalla on ollut varmaan hauska työpäivä :D


ps. päivän knoppi: aktiivinen netin käyttäjä näkee päivässä 6000-10000 mainosta. Kääk!


perjantai 21. heinäkuuta 2023

Heinäkuun himopyykkäys - mikset tekisi kaikkea kahteen kertaan

Ei uskoisi ihan heti kun minut näkee, että tuo nainen se himoitsee puhdasta pyykkiä. Sellaista joka tuoksuu raikkaalle, on kirkastettu sekä etikalla että tuplahuuhdonnalla, ettei jopa voisi kehua tuplapesemisellä. Mutta kyllä näin on. Minä nykyään pesen pyykin ensin yhden kerran ja heti perään varmistan puhtauden toisella täyspesulla.

Olen myös kehittynyt erinomaiseksi sääennustajaksi. Olen ilmoittanut naapurustoon, että kun haluavat tietää milloin paikalliset kaatosateet saapuvat, niin ei kun vaan puhelinsoitto minulle ja tarkistus milloin aion viedä hyvin pestyt ja tehokkaalla linkouksella melkein kuivaksi pyöritetyt pyykkini pihanarulle kuivumaan. Katsos, olipa miten pilvetön sää tahansa, ulos pyykkinarulle pyykit vietyäni ei kulu kuin viitisentoista minuuttia ja ensimmäiset auringonpaisteen kirkastamat pikku pisarat tipahtelevat taivaasta. Viimeistään puolen tunnin kuluttua alkaakin armoton kaatosade ja se kestää vähintään parisen tuntia.

Olen testannut monta kertaa uuden taitoni. Se toimii. Sataprosenttisesti. 

Eli jos pihasi kaipaa sadetusta ja sieltä löytyy kunnon pyykkinaru, niin tilaa vain minut juuri pestyn pyykkini kanssa luoksesi. Ennen kuin ehdit minulle kahvia keittää saat ilmaisen luonnonmukaisen kastelun perennoille ja nurmikolle :D





sunnuntai 2. heinäkuuta 2023

Hallitsematon kukkahimo

Olen palannut kotiin.
Ensin ovella vastaan tulee tuulettamaton ilma, mutta saman tien onnellisuus tulvahtaa ylitseni. Tällainen paikka minulla on palata. Pikkuruinen koti, jossa on kaikki tarpeellinen ja vähän enemmänkin. Yksinkertaisen reissuelämän aikana luksusta oli maisemat, suihku ja ruoka. Kotona luksusta tuntuu olevan kaikki. Tai ainakin melkein.

Tulen parvekkeelle usean kerran päivässä. Lattialla on talven jäljiltä ruukku ja siinä sinnittelee viimekesäinen köynnöskasvi. Paljon muuta täällä ei olekaan. Tunnen kuinka kevääseen kuuluva kukita parvekkeesi -himo kasvaa sisälläni ja houkuttelen miehen lähtemään kanssani puutarhaliikkeeseen.

No miten käy ihmiselle kesäkuun lopulla taimitarhalla? Näky on lohduton. Eihän siinä mitään, jos olisi puutarha, jonne hankkia pensaita tai perennoja, mutta hullun-kuuman-parvekkeen omistajalle tarjolla on viimeiset irtokappaleet, kuten täällä: yksi - siis yksi - kesäneilikka. Hämmentyneen kiertelyn jälkeen kannamme kassalle sen yksinäisen neilikan, yhtä yksinäisen köynnöskasvin sekä kuusi pelargoniaa. Että näin vähälläkö ihmisen pitäisi kukittaa ympäristönsä?

Ehdotan käväisyä toisessakin kukkapaikassa. Sinne siis.

Kävelen pitkin käytäviä. Katselen mykkänä tarjontaa. Osa on homeessa, osa muistuttaa nahistunutta ylivuotista porkkanan naattia. En taida saada täältäkään yhtään mitään. Pysähdyn kulmaukseen ja totean kovalla ja lannistuneella äänellä: "Voi hiton hiton hitto!" Mietin miksei siippa vastaa mitään lohduttavaa ja katsahdan häneen. Mutta edessäni onkin aivan tuntematon heppu. Tikkusuorana tuo vakavailmeinen mies tuijottaa minua. Ilme ei värähdä, eikä mies sano mitään.

Säikähdän ensin, mutta sitten alkaa naurattaa: "Anteeksi! Mä luulin sua mun mieheksi." Melkein taputan kaveria olkapäähän, mutta onneksi tajuan olla ahdistelematta häntä enempää. Mies on edelleen kuin seipään niellyt. Seisoo kivettyneenä aivan nenäni edessä. Pyydän uudestaan anteeksi, ohitan hänet pienestä tilasta ja hipsin omani luokse. Alan kertoa siipalle tapahtunutta ja ennenkuin olen päässyt tarinan loppuun nauran niin, ettei asiasta meinaa saada selvää. Samalla näen kuinka tuntematon mies kääntyy ympäri, vilkaisee kulmansa alta ja lähtee puutarhaosastolta pois. Senkin suupieli jo vähän nykii.

Saldona hiton hiton hitosta tuli vain neljä lobeliaa (tiedän, nämä ei kestä meidän partsia) ja yksi neilikka, joka täälläkin odotti pelastajaansa.

Nyt parvekkeella on kukat ruukuissa ja jossain päin pääkaupunkia kulkee viaton mies, joka ei ehkä ikinä palaa tiettyyn puutarhakauppaan ;-)

No niin. Pieni tutkimuskäynti kaupungilla kertoo,
että kukat onkin juhlistamassa monimuotoisuutta :D




perjantai 9. kesäkuuta 2023

Mikä on sopivasti?


Enemmän on enemmän.

Hiki tulee ajatellessa tuota lausetta. Olen puristanut tavarani mahdollisimman pieneen määrään. Siltikin niitä on enemmän kuin haluaisin. Ei ehkä määrällisesti, mutta painollisesti. 

Vähemmän on enemmän.

Ei tuokaan nyt kuulosta ihan kivalta. Olisi mukavaa, jos voisin ottaa mukaan oman ihanan tyynyn. Ehkä jonkun kivan mekon, tai kaksi. Tai edes huulipunan. Mutta ei. 

Tässä on mun jonkin aikaa mun rinkan sisältö. Kuvasta kyllä uupuu juomapullo, mutta muuten kasassa on kaikki mitä kannan mukanani. Ugh!

Painoa on ehdottomasti liikaa, mutta kaipa sitä ihminen vahvistuu retuuttaessaan kiloja vatsan lisäksi myös selkäpuolella, hihii :D

Kevyttä kesäkuun jatkoa sinulle!

lauantai 27. toukokuuta 2023

Kuohuvaa ja valkosipulia

Tulin torstaina onnellisena kotiin jo reilusti ennen puolta päivää. Näyttö meni hyvin. Niin hienosti, että vajosin päiväuniin sohvalle. Yleensä torkahdan vain viideksitoista minuutiksi, mutta nyt annoin villien unien viedä mennessään ja heräsin tunnin päästä. Koska ei huvittanut tehdä mitään järkevää, niin lähdin ulos selvittämään päätäni, käveleskelin löysästi sinne tänne, ihailin omenapuun kukkia ja kuuntelin ensi kertaa tänä vuonna tervapääskyn laulua.

Lopulta siippakin irrotti otteensa tietokoneesta. Aika juoksi, niin kuin se joskus tekee ja lopulta tuloksena oli aivan hirmuinen nälkä. Kaikkia ohjeita vastaan minä tein niinkuin ei pitäisi. Avasin sipsipussin ja napostelin niitä ensihätään. Seuraavaksi tajuttiin, ettei oltu vielä juhlistettu mun ensimmäisten opintopisteiden saamista. Niinpä avattiin myös pieni kuohuva pullo ja skoolattiin. Sitten laitettiin asiat tärkeysjärjestykseen ja ryhdyttiin ruuanlaittoon.

Mua alkoi siinä linssicurrya tehdessä naurattaa. Yleensä me kaksi ei mahduta samaan aikaan keittiöön (ruuanlaittomielessä), mutta nyt oli niin erikoiset yhdistelmät tiskipöydällä, ettei kumpikaan kommentoinut toisen tekemisiä. Välillä hörpittiin kuohuvaa, samalla pilkottiin sipulia, paprikaa ja valkosipulia ja lisäksi siinä sivussa napsittiin pikkulautasilta sipsejä. 

Tällaista ruoantekoa meillä ei ennen olekaan harrastettu. Ehkä pitäisi ;-)