Touhun keskellä 70-luvun paperinukkeja

Kaivoin äidin ja isän komerosta vanhoja maalauksiani viedäkseni ne pois. Siellä kaapin nurkassa oli myös pieni muovipussi, josta pursui epämääräisiä papereita. 

Purskahdin nauruun, kun näin Kari Tapion vain pikku pöksyt, sukat ja kengät jalassaan. Kaveri ei ilmeisesti ollut lempityyppejäni 70-luvulla, sillä sitä eikä sen päivävaatteita oltu leikattu irti sivusta. 

Miksi ihmeessä tämä kaveri oli jäänyt komeroon? Sitä minä ihmettelin. 

Karin seurana pussin pohjalla oli kaksi hehkeää mimmiä, Marianne Åström ja Barbara Karsten. Enhän minä heitä tunnistanut, mutta olin viisaasti kirjoittanut nimet paperin takapuolelle. (Tiesin jo varmaan silloin, että muistissani saattaa olla tulevaisuudessa isoja aukkoja.) Minulla ei siis ole mitään muistikuvaa naisista, mutta selvittelin, että olivat vuoden 1977 missikisojen perintöprinsessoja. 

Jotenkin minusta tuntuu, etten ollut aivan paperinukketyyppiä. Sillä 70-luvulla löysin Shokki-lehdet, jotka veivät pimeän ja jännityksen puolelle. Lisäksi 70-luvun lopulla maailmaani tupsahti pellemiljoonat ja sexpistolsit ja sen sellaiset ;-)

Isän ja äidin komeron tyhjennyksen jälkeen olen siivoillut omia nurkkiani. Pistin roskikseen kuivuneet tussit ja paperinkeräykseen vanhentuneita papereita. Katselin sillä silmällä myös yhtä mappia, jossa oli postikortteja nuorelta puolisoltani ja yhtä nuorilta ystäviltäni. Kortteja oli ihana lukea ja tulin niistä erityisen iloiseksi. En raaskinut heittää yhtäkään pois, niin suloisia ne olivat. Ehkä kaapissani voi olla yksi mappi ihanille postikorteille :)

Sarjakuvien suhteen olen ollut kahden vaiheilla. Vienkö ne jonnekin divariin vai vieläkö haluan säilytellä näitä? Tällaiset tunne puolen asiat on vaikeimpia siivottavia. Ei näistä muille paljoa iloa ole, mutta etsinkö itsekään näistä enää piirustusideoita taikka kuvakulmia. Onko aika ajanut nostalgiasta ohitse? Siinäpä pähkinä purtavaksi.

Mutta paperinuket lähtevät pois. En muista leikkineeni niillä, enkä varmasti leiki nytkään. Ehkä Tapio, Marianne ja Barbara haluaisivat, että heidät muistetaan muuten kuin alusvaatteisillaan :)

* * *

Tämä siivousintoiluni osallistuu Repolaisen tammikuun haasteeseen, jonka aiheena on Touhu. 

Puolivälin kuolema

Jaahas, pääsin kuukauden minimalistihaasteessa päivään 16+ ja sitten loppui karsittavat. Kotia on tutkailtu joka kolkasta ja nurkasta ja omat kamat hipelöity. Puolison tavarathan jätetään rauhaan ja hänen läpikäytäväkseen :D

Päivä 12

Löysin pinon muovikortteja, joita en ole käyttänyt vuosikausiin ja joista osa kasvoi melkein sammalta. Onneksi monet liikkeet ovat ottaneet muunlaiset kanta-asiakassysteemit käyttöön. Pidon päällimmäisessä kortissa oli kyllä tietoja etupuolella, mutta päätin olla mainostamatta firmaa tai itseäni ;-)

Päivät 13 ja 14

Sekalainen seurakunta purnukoita, kaulaliinoja, hattuja ja rukkaset. Tuhat kertaa paikattuja ja täydelleen räjähtäneitä villasukkia oli pari kappaletta. Alusvaatteita lähti päivänumeron verran. 

Päivä 15 ja 16+

Päivän saldo oli parhaimmat päivänsä nähneet vaellussukat ja urheilupaidat. Talvitakkia en yrittänytkään mahduttaa kuvaan. Taidetarvikkeista keräsin minulle ylimääräiset hiusterät kierrätykseen, muut kuolleet musteet pistän roskikseen. Plussaldona yhdellä ikkunalaudallani odottaa kaksi amaryllistä intohimoista hortonomia, mutta jos en löydä sellaista helposti, niin komposti odottaa lähistöllä.

Täytyy kyllä todeta, että pidin enemmän konmarituksesta kuin kuukausihaasteesta. Olen ilmeisesti tyyppi, joka mieluummin tekee ison urakan kerralla kuin hivuttaa sitä päivittäin eteenpäin. Vuoden 2015 konmaritus oli minulle niin hieno kokemus, että sen jälkeen keittiööni ei ole tullut ruokien lisäksi uutta kuin surullisen kuuluisat mokkakupit. Olohuoneeseen on tullut vuosien aikana vain 4 kirjaa ja joitain vinyyleitä. Vaatekaappi on ainoita paikkoja joissa on ollut liikettä, mutta koska kesän jälkeen käyn vaatteet läpi ja nyt talvivaatteet, niin turhaa ehkä-joskus-saatan-pitää-tuota-vaatetta ei enää pyöri henkareissa tai hyllyillä. Eli tässä oli minun osaltani tämän haasteen vastaukset, pois lähti 139 tavaraa.

Siivouksen lopetus oli myös syvä huokaus. Opiskelu vie todella paljon aikaa ja ystävänpäivänä saamani viestit työkavereilta ja ystäviltä sai sydämeni kolkuttamaan. Olen ollut niin syvällä opiskeluissa, etten ole pitänyt keneenkään yhteyttä. Kyllä tuntuu kamalalta. Huomasin tietysti jos joku oli laittanut minulle viestiä, katsoin sen iloisena läpi ja mietin, että vastaan kohta kun olen saanut tämän tai tuon homman tehtyä... ja sitten unohdin koko asian. Tunnen itseni hirviöksi!

Tämä ei voi jatkua. Nyt täytyy ottaa järki käteen ja pitää vapaapäiviä viikossa kuten normaalielämässä kuuluu. En voi enää opiskella päivisin, iltaisin ja viikonloppuisinkin. Tästä lähtien yritän pyhittää toisen viikonlopun päivistä vain olemiselle. Toivottavasti harjoittelun jälkeen saan koko viikonlopun itselleni ja ystävilleni, johon mukaanluen myös teidät täällä blogimaailmassa.

Pitäkää itsestänne huolta ♥

Minimalismihaaste - ajattelua ja toimintaa

Ajattelin, että olisi aika tylsää ainoastaan listata asioita, joita siivoilen pois kuukauden aikana. Senpä vuoksi tässä postauksessa mietin myös miksi ihmeessä teen tätä.

Ensinnäkin haluan sanoa, etten ehdottele kenellekään minkäänlaista siivoilua, jollei se itsestä tunnu hyvältä idealta. Yleensä en itse ota keneltäkään neuvoja vastaan, joten en halua niitä itsekään kauheasti viljellä. Mutta minä kyllä haluan kokeilla erilaisia juttuja, varsinkin kun löydän idean joka resonoi sisälläni. Olen vuosikausia testaillut yhden jos toisen tyypin vinkkejä: "kun toimit näin, niin elämäsi muuttuu mahtavaksi". Mitä enemmän näitä tulee vastaan sitä vähemmän uskon minkäänlaiseen täydelliseen totuuteen. Että esimerkiksi minimalismi auttaisi elämässä tai jokin idea toimisi kaikille. Ei sellaista yhtä ideologiaa tai ideaa ole olemassa, joka pelastaisi meidät ikäviltä asioilta (minun mielestäni, joku toinen saa olla vapaasti eri mieltä). Ja vaikken usko mihinkään niin se ei estä minua innostumasta ja kokeilemasta, kuten nyt tätä kuukauden minimalistihaastetta.

Päivä 6

Kylpyhuoneen kaapista lähti kuolleita ja parhaat päivänsä nähneitä tuotteita (hygieniamuovipurnukathan voi laittaa muovikeräykseen). Mukana on deodorantti, jonka mainoksesta innostuin ylenmäärin. En tajua kuinka en muistanut kaupassa, etten tykkää hajustetuista voiteista tms. Miten ihmeessä en ajatellut asiaa? 

Käytin deodoranttia kahtena päivänä toimistolla ja tajusin ettei se toimi. Jos joskus haluan tuoksua niin käytän yhtä ja samaa parfyymia, mutta nyt nuuhkin käytävillä omituista hajua, ja se tuli minusta. Ei, minä palasin hetimmiten vanhaan hyväksi havaittuun tuoksuttomaan dödöön. Ärsyttää tällaiset aivopieruostokset. Lähes käyttämätön tuote menee roskiin.

Tällä viikolla mietin tosissani, että onkohan minulla haastekuukauden noin neljääsataa tavaraa, joista haluan luopua. Aika jännä seurata onko etukäteismietintäni oikeassa vai löytyykö kodin kätköistä paljon turhuuksia. Muistan hyvin kuinka vuonna 2015 vaatteistani jäi jäljelle vain murto-osa ja kirjoistakin lähti yli puolet kiertoon. Muutenkin koti kellareineen sai täyspuhdistuksen, joten saa nähdä miten hyvin olen noiden päivien jälkeen saanut kierrätettyä itselle tarpeettomia tavaroita.  

Päivä 7

Tussien testaus. Seitsemän sijaan kahdeksan tussia on kaput. En ole aivan varma pystyikö mangatusseihin ostamaan täytteen, mutta koska tusseja on edelleen paljon, niin päätän heittää toimimattomat pois. Kuvassa näkyy poisheitetyt reunimmaisena vasemmalla ja kaikki muut jäävät kotiin. Jotenkin tuntuu, että niitä on enemmän kuin riittävästi ;-)

Sen jälkeen kun olin ottanut tämän valokuvan löysin laatikostani vielä lisääkin tusseja. Jotenkin olivat jääneet sinne piirustusarkkien alle piiloon. Eli kyllä tätä lajia riittää tähän taloon :D

Päivä 8 ja 9

Kylppärissä uudelleen. Kaapista löytyi tyhjiä purnukoita, loppuun kulutettu puuteri, väärän värinen silmänalusvoide, työkaverilta sata vuotta sitten saatu kynsiviila, jossa palomiehen näköinen kaveri virnistelee. Hammashygieniatuotteet vaihdan tässä samalla kertaa.

Viikon kuluessa olen ollut aikataulullisesti tiukoilla. Opiskeluun olisi otettava aikaa iltaisinkin ja liikunta on jäänyt todella vähille. Aloin siis miettiä miksi ihmeessä innostuin viikko sitten tästä haasteesta. Eikö tässä olisi aivan tarpeeksi muutakin tehtävää. 

Syy johtunee viime vuodesta, jolloin olin aika syvällä ja loppuvuodesta huomasin miettiväni, että jos siivoaisin koko kotini, niin ehkä oma elämäni kirkastuisi siinä samalla. No näinhän ei ole, ei kodin siivous poista ongelmiani, asioita joiden kanssa painiskelen. Mutta oloani saattaa helpottaa tunneakselilla, kun silmissäni ei näy sellaisia rikkinäistä, tarpeettomia tai huolta vaativia tavaroita, joita en tarvitse tai halua.

Päivä 10 

Kaapista löytyi edelleen kyniä. Voi jestas miten paljon meillä onkaan kyniä! Löytyi myös kahdet ylimääräiset Fiskarsin sakset ja lintupikkujoululahjaksi saatu lintukynä. Öh, ehkä joku lapsi tykkäisi ja käyttäisi tuota mieluummin kuin minä. 

Muiden luona kyläillessäni ihailen kauniisti sisustettuja ja tavaraa täynnäkin olevia koteja, niitä jotka näyttävät pehmeiltä ja lämpöisiltä. Tällaisiin paikkoihin olisi ihana käpertyä olemaan koko talvikausi, no miksei oleskelisi pidemmänkin aikaa. Olen joskus yrittänyt loihtia sellaista itselleni, mutta tulos on ollut omituinen, koska kuitenkin haluan vapaata tilaa aivan kaikkialle.

Minusta olisi ihaninta, jos kodissani olisi avaraa, ilmavaa ja myös tyhjiä hyllyjä. Ajattele, joku tykkää tyhjistä hyllyistä :D Olisin valmis luopumaan kodissani monesta tavarasta avaruuden vuoksi. Mutta asiaa parisen kertaa kokeiltuani huomasin, että puoliso täytti yllättävän nopeasti luomani väljän tai tyhjän tilan. Tämän vuoksi en edes yritä karsia omia tavaroitani minimiin. Luulen, että alkaisin kiukutella, kun kaikkialla tuntuisi olevan vain siipan tavaroita.

Päivä 11

Hmmm. Rannekorujen vieressä on rasia kaulakoruille, ja osa pitkien korujen kaulaketjuista ovat mustunut omituisesti. Keskustelin myyjän kanssa asiasta ja hän antoi minulle puhtaat uudet ketjut. Siispä laitan kaikki löytämäni mustuneet ketjut pois. En usko, että kukaan muukaan voi käyttää niitä, joten tylsää, mutta menevät roskikseen. Metallikeräykseenkö? 

Olisi hienoa, jos joku kemiaa tunteva kertoisi mikä koruaine reagoi happeen (vai mihin?) ja mustuttaa ketjut. Korujen myyjä ei osannut avata minulle tätä mysteeriä.

Mukana on yksi sydän-riipus, jota olen kenties säästellyt koruaskartelukäyttöön. Vien kierrätykseen jos se siellä löytää uuden omistajan. 

Hopeisista ketjuista luovun myös ja kahdesta kellosta. Minulla on vielä mietinnässä mikä olisi paras paikka myydä nuo hopeaketjut ja kellot. 

Vaikka tästä aamupäivästä, jolloin minun piti tehdä kuvitustyötä meni aika tähän postaukseen, niin olen siltikin iloinen, että olen mukana haasteessa. Aihe saa kyllä ajatukseni kääntymään olohuoneeseen, josta haluaisin isot ja painavat nojatuolit pois. Ja yhden hyllykön ja matonkin. Kääk, yritän lopettaa ajattelemisen tältä päivältä ja siirtyä lounaan jälkeen siihen mihin sunnuntai oli tarkoitus käyttää.

Tähän mennessä tavaraa on lähtenyt 67 kappaletta. Kierrätykseen menevät ovat omissa kasseissaan, roskat lajiteltuna parhaimman mukaan ja nuo pari korua ja kelloa pienessä rasiassa odottamassa mihin veisin ne.

Helmikuu ja turhien tavaroiden heivaaminen

Huomasin ilokseni, että pari bloggaajaa osallistuu The Minimalists -kavereiden minimalismihaasteseen. Olen kuunnellut miesten podcastia oman nuorenmiehen vinkistä vuodesta 2018 ja päätin itsekin osallistua kisaan. 

Minimalismihan ei ole pelkkää askeettisuutta. Tietysti on ihmisiä, jotka vie asiat äärirajoille, mutta ihan tavallinenkin ihminen voi tarkastella mitä kaikkea omistaa, mikä on todella tarpeellista. Minimalisteilla on harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita kuten muillakin. Heillä on tavaroita :D Tavaroita joita käytetään ja joilla on merkitystä. Haasteen tarkoitus on huomata ne tavarat, joita ei tarvitse enää ja samalla voi päästä niistä eroon myymällä, lahjoittamalla, antamalla hyväntekeväisyyteen tms. Minimalistien haaste on leikkimielinen peli jonkun kanssa, mutta minä ottelen tämän helmikuun itsekseni. Kisassa on mukana myös Tilda ja Jenni :)

Ideana on yhden kuukauden aikana poistaa kodistaan itselle (ei kumppanin tai lapsen) tarpeettomia tavaroita. Kuukauden ensimmäisenä päivänä 1 tavara, toisena päivänä 2 tavaraa jne. Vaikka olen jo kerran konmarittanut koko kotini, niin uskon, että tavaraa riittää, mutta katsotaan nyt, kuinka tässä käy. 

Minä ajattelin myös välillä postata asioita, joista en luovu, jotta haasteesta tulee itselleni mielenkiintoisempi.

Päivä 1

Bujossani on ollut jo kuukausia mukana vanhan tietokoneen putsaus sekä siitä eroon pääseminen. 

No nyt vihdoin olen saanut kaikki koneella olevat valokuvani uudelle koneelle (hahaa, eihän se vienyt kuin vuoden) ja tietokone on puhdas minusta ja minä siitä. 

Täytyy todeta, että vanha koneeni oli aarteeni. Hankin sen vuonna 2010 ja ehkä viisi vuotta myöhemmin asennettiin siihen kiintolevy, jotta sain lisää tilaa. Kone oli siis todella hyvässä käytössä 12 vuotta. Ei paha :D 

Kiitos ystäväiseni hyvin palvelleista vuosista!

Päivä 2

Sitten korulippaan ääreen. Pois lähtee kaksi rannekorua, josta vaalean sain kaupanpäälle vaatekaupasta. Katselin myyjän tarjoamaa valikoimaa ja tiesin, etten halua mitään koruista, mutta jostain ihmeen syystä otin kuitenkin simpukkarannekorun. Kuvittelin ehkä käyttäväni sitä päivänä, jolloin leikin boheemia ja rentoa tyyppiä. Olen kenties ollut rennon boheemi, mutta koru on vain lojunut turhautuneena korulippaassa. 

Mustaa olen käyttänyt paljonkin, mutta koska se ei tunnu mukavalta ranteessa, niin sekin saa lähteä kierrätyskeskukseen.

Päivä 3

Lääkkeiden siivous. Vanhat lääkkeet viedään apteekkiin.

Päivä 4 

Palasin takaisin makuuhuoneeseen ja poistin kaksi vanhaa unimaskia. Sain uuden joululahjaksi, joten vanhat menee roskikseen. 

Laatikosta löysin kuulokkeet, jotka olen ostanut, kun Lidlin kuulokkeita julistettiin maasta taivaaseen täydellisinä hinta-laatusuhteeltaan. 

No, käytin kerran. Kännykän nappikuulokkeet on lenkillä mukavammat, kuin nämä kivan väriset mutta epäergonomiset vehkeet, joissa ei voinut säätää äänenvoimakkuutta.

Langattoman kajarin olen saanut lahjaksi. Ei ole tullut käytettyä, joten molemmat lähtee kierrätykseen.

Päivä 5

Samasta laatikosta löytyi vanhat aurinkolasit sekä silmälasit, jotka ei enää riitä teholta eikä innosta malliltaan. Silmälasit voi kierrättää viemällä ne optikkoliikkeeseen. Halvat aurinkolasit pitänee viedä kierrätykseen.

Silmälasikotelot tuli viime kerralla automaattisesti silmälasien mukana. En tajunnut sanoa liikkeessä, etten tarvitse niitä. Vien kaksi koteloa kierrätykseen, jos joku innostuu niistä ja yhden huonokuntoisen pistän roskikseen. 

Tässä on siis jo kaksi kertaa tapahtunut niin, etten ole tajunnut kaupassa sanoa mitä en halua mukaani. Yritän ottaa opikseni :D

Jos innostuit kisasta, niin alla on lyhyt video Joshuan ja Ryanin haasteesta. Jos asia ei voisi vähempää kiinnostaa, niin sekin on ok ;-) Kaikesta ei tarvitse innostua :D

How to Play the 30-Day Minimalism Game

Valoa tunnelin päässä

Palveleeko tämä minua?
Palveleeko tämä ajatukseni tai tekoni minua?

Tällaisia elämääni mullistavia asioita olen pähkäillyt viime aikoina.

Katsos, kaikki sai alkunsa siitä kun synnyin. No ei ;-) Mutta oikeasti tätä on ollut ilmassa jo pitkään. Minä en haluaisi enää lyödä montaa kertaa päätäni mäntyyn. Haluaisin mieluummin tehdä hyviä asioita sekä itselleni että muille. Ja jos aloitan itsestäni, niin muut saavat siinä sivussa parempaa oloa aivan kuin itsestään. Eikö niin? Valo itsessä luo valoa ympärillekin!

Olen miettinyt päänuppiani. Sen siivous ei ole helppoa, sillä olen kehittänyt kaikenlaisia ajatuksia itsestäni: mihin kykenen, mihin en, mitä haluan, mitä en, miten teen, miksi teen ja minkälainen tyyppi oikein olen.

Juttelin ajatuksistani miehelle. Ja kun päästin suustani mietteeni minkälaisia huonoja ajatuksia minulla on itsestäni, katsoi mies minua kieroon. Siis ei se laittanut oikeasti silmiään killiin, vaan sanoi, että "Hei haloo! Tuohan ei ole totta!" Minä tavallaan tiesin, ettei se totta olekaan, mutta silti päässäni on syvälle kaivettu olettamus, että olen joissain asioissa täysin mätä ja arvoton.

Aikaa on mennyt jonkin verran tuosta keskustelusta, mutta päänupin tutkinnasta ei. Kun luin nuorenmiehen antamaa joululahjakirjaa Everything that remains (joka kuulema ei saa jäädä meidän hyllyyn, vaan pitää laittaa kiertämään :D) otin kirjasta yhden lauseen käyttööni: Palveleeko tämä minua? Jotenkin tunnen, että tässä yhdessä lauseessa on koko jutun avain. Ehkä nyt minulla on aika tarkka kompassi kulkea kohti omaa hyvinvointia.

Tämä on vähän niinkuin jatkoa vuoden 2015 konmarille, mutta nyt siivoan huonoja ajatusmallejani ja käyttäytymistäni oman hyvinvointini edistämiseksi.

Tällä hetkellä pääni ja kehoni on aikalailla tyhjää täynnä, sillä flunssa on iskenyt päälle eikä mikään liiku minnekään. Koska en voi vain maata koko päivää, nousin ylös istumaan ja kulutin aikaani tuhoamalla valokuvia, jotka vievät epämääräistä tilaa koneeltani. Eteeni tupsahti näytönkaappaus viime vuoden alusta.

olo keventyi ja reilusti :D

Kuvaa katsellessani tajuan, että kaikki deletoidut huonot uskomukset tekee musta voittajan :)

Jälkipyykkiä kesän suursiivouksesta

Viime kesänä kävin vaeltamassa Espanjan pyhiinvaellusreitillä ja tajusin matkalla miten vähällä ihminen oikeasti pärjää. Kotiinpaluun jälkeen katselin pitkään kotiani ja sain vahvistuksen ajatukselleni, että minulla on liikaa tavaraa ja vaatteita.

Sattumalta kotiin oli tullut samoihin aikoihin KonMari -kirja ja sen innoittamana kävin reilun viikon aikana kaikki tavarani lävitse. Minä tyhjensin asuntoa itselleni tarpeettomista tavaroista ja kirjoitin innoissani asiasta pienen postauksenkin. Kirpputorit, hyväntekeväisyys, paperinkeräyspiste ja roskis saivat minulta materiaa sekä roskaa ja vastineeksi kotiini tuli aimo annos vapaata tilaa hengittää.

Olen nyt kohta kahdeksan kuukautta seurannut miten yhden kerran tehty totaalinen siivousvimma on vaikuttanut olemiseeni ja tulokset ovat todella virkistävät.

Vaatekaappini on edelleen sellainen, josta minulle tulee hyvä olo. Jaksan aina viikata sukat ja alusvaatteet, vaikka aiemmin se olisi minusta ollut mitä typerintä ajanhaaskausta. Olen muokannut hiukan vaatekaappiani ja saanut sinne jopa oman paikan saappaille, jotka ennen olivat vaatteiden alla piilossa. (Joo, olet oikeassa, laatikoille pitää tehdä vielä pientä pintaremonttia)

Joitain vaatteita olen kahdeksan kuukauden aikana ostanut, mutta harhaosumia ei enää ole tullut ;-)

Vaikka kuulun niihin tyyppeihin, jotka haluavat laskunsa paperisina, niin minulla ei ole pinoja lojumassa missään. Mapeistani lähti suurin osa kiertoon ja tuhosin sisältöä aika tavalla. Nyt jos postiluukusta tipahtaa säilytettävää postia (monikaan paperi ei ole), niin laitan sen suoraan paikalleen, eikä mitään tylsiä jälkitöitä enää tule. Roskat lähtee samantien talosta eikä yksikään paperi ei leijaile väliaikapisteeseen kasautumaan suureksi pinoksi.

Keittiön kaapeissa on väljempää ja kaikille tavaroille on aina oma paikka (no oli ennenkin, mutta kaikennäköistä turhaa härpätintä oli laatikossa ja kaapeissa). Kylpyhuoneessa ei pyöri vanhoja tuubeja tai purnukukoita. Kaikki on tuoretta ja käytössä.

Vielä ei ole tullut eteen asiaa, jota kaipaisin takaisin. Ei papereita, ei melkein onnistuneita valokuvia, nuoruuden ihania punk-farkkuja, jotka eivät mahdu päälle. Nostalgialle on kyllä jäänyt sijansa, vinyylit soivat ja valokuva-albumit ovat päässeet ansaitusti enemmän esille ja aikaa omiin mielenkiinnon kohteisiin on kasvanut.


Kotona on aivan selvästi mukavampi olla, kun ikäviä, tilaa vieviä tai turhia tavaroita ei pyöri ympärillä.

Suosittelen tällaista kertaheitolla tehtyä siivousta kaikille, jotka haluavat päästä eroon epämääräisestä huonosta olosta, sotkusta ja ylitse tursuavista kaapeista. Kun kerran tekee kunnolla siivoustyön, niin sen jälkeen ylläpito on enemmän kuin helppoa =)

Marie Kondon Konmarista on hyvä video juutuubissa. Mutta idea toimii erittäin tiivistettynä näin:

• käy läpi tavarasi ja vaatteesi aihealueittain (ei tilan/huoneen mukaan)
• aseta itsellesi aikaraja mihin mennessä siivous on tehty (mielellään lyhyt aika, jotta työ tulee ylipäätänsä tehtyä loppuun)
• ota esine, valokuva, vaate käteesi ja tunnustele miltä sinusta tuntuu. Jos käsissäsi oleva asia ei tuota iloa tai ole ehdottomasti käytössä ja ole tarpeellinen, niin päästä siitä irti.
• etene tässä järjestyksessä: vaatteet, kirjat, paperit, sekalaiset tavarat, muistoesineet.
• ota kategorian mukaan kaikki siihen liittyvät asiat esille yhdellä kertaa ja käy ne läpi: esim. aivan kaikki vaatteet (myös kellarista tai varastosta)
• laita jäljelle jäävät omalle paikalleen
• kiitä niitä tavaroita, joita et enää pidä, sillä ne ovat antaneet aikoinaan sinulle iloa tai muuta apua. Toimita irtipäästettävät tavarat pois mahdollisimman pian (hyväntekeväisyys on mitä nopein tapa päästä eroon itselle tarpeettomista tavaroista ja samalla voit auttaa ja tuottaa hyvää mieltä jollekin toiselle)
• nauti elämästäsi, nyt sille ja uusille ideoille on tilaa 

Ja jos siivous ei yhtään kiinnosta, niin ei se mitään. Oikein ihanaa viikonloppua sinulle jokatapauksessa =)

Ja jäljelle jää vain...

Kun viikkokausia matkalla ollessani käytin samoja vaatteita kerta toisensa jälkeen, oli vaatteiden valinta aamuisin ja keskellä päivääkin erittäin helppoa. Arvelin jo tuolloin, että reissu poikii muutoksia tulevaisuuteen, mutten arvannut miten nopeasti.

Kotiin palattua mies eräänä päivänä luki vaaleanpunakantista kirjaa ja minä ihmettelin, että mikä sillä nyt oli luvun alla. Mies näytti Marie Kondon KonMari -kirjaa (siivouksen elämänmullistava taika) ja selitti mistä kirjassa oli kyse.

tilanne päällä

Seuraavana päivänä minä otin kirjan käteeni ja luin sen himoiten läpi. Jos joku oli saanut mieheni koukkuun ylimääräisen kaman irtipäästämisestä, niin olin haltioitunut. Samalla sain mitä hurjimman vision, jossa kaapeissani olisi vain mieluisia ja ihania asioita, sellaisia hyviä fiiliksiä tuottavia.

ja kuvasta puuttui vielä alusvaatteet ja sukat
ja osa kengistä

Niinpä reilu viikko sitten perjantaina minä kaivoin kaikki vaatteeni makuuhuoneeseen. Takit, kengät, asusteet, laukut, hatut ja ne muut vaatteet. Läjä oli aivan kamala, vaikka olin mielestäni hoitanut kaksi kertaa vuodessa vaatekaappien läpikäynnin.

Sitten kirjan ohjeiden mukaan otin yksi kerrallaan käteeni vaatteen ja tunnustelin tunteitani.

Jos tämän työn piti tuottaa jotain iloa, niin minun täytyy sanoa, että tuntien jälkeen olin todella ärsyyntynyt ja pahalla tuulella. Minä olin säilyttänyt niin paljon kaikenlaista mahdollista sopimatonta, tylsää, ikävää, puristavaa, hintalapullista mutta käyttämätöntä vaatetta, että ihan hirvitti.

Jäljelle tuntui jääneen vain murto-osa vaatteita ja niistäkin vielä mietin, että osa olisi poisheitettävää...

Toisaalta opin vaatteita kaappiin takaisin laittaessani, että todellakin pidän mekoista. Ja totesin, että jos kaappiini jäikin melkein vain heiluvia hapsuja, niin olkoon niin. Ei minusta saa farkkukansaa taikka jakkupuku-ihmistä, vaikka kuinka päästä puristaisi. Tajusin siis, mikä minulle tuottaa vaatteessa iloa ja päätin nauttia niistä vähistä hepenistä, jotka vielä jäljelle jäivät =)

...tai no
eteiseen olin vienyt jo kolmet kenkäparit

Kun pari päivää oli kulunut tunsin siivouksen jäljet nahoissani. Joka kerta kun avasin vaatekaapin oven koin ilon tunteen:
vaatteilla oli tilaa hengittää -no todellakin oli ;-),
ne oli helppo nähdä yhdellä silmäyksellä ja
päälle pantavaa löytyi alta aikayksikön.

Kirjasta innostuneena luin sen vielä toistamiseen sekä kävin seitsemän päivän aikana läpi kaikki kirjani, paperini, sekalaiset tavarat, keittiön kaapit, vessan kaapit ja liinavaatteet. No vielä on valokuvia liuta jäljellä (ja jotain kamalaa kellarikamaa). Päivät olivat pitkiä ja olo oli kaikkensa antanut, mutta vau miltä tuntuu vapaa tila ja se että turha kama on poissa kotoa.

Minulle kaikista vaikeinta oli vaatteiden läpikäymiset. Paperit ja muut siivosin hyvinkin helposti. Miehellä taas kirjojen ja papereiden läpikäynti on tuskaa.

Kuten Helmi postasi KonMarin viikkauksesta saa kiksit. Miten voikin pienet muutokset vaikkapa sukkien laitossa laatikkoon tehdä ihmiselle virneen naamalle, heh heh.

Mies hankki Marie Kondon kirjan Positiivareilta. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat elää uskossa, että kun kerran siivoaa kunnolla, ei kaaosta synny enää koskaan =D

Siitäkin huolimatta, ettei sinua kiinnosta aihe ollenkaan etkä tiedä mitään ikävämpää kuin siivous, niin toivottelen sinulle oikein ihanaa alkuviikkoa! Muista silittää olkapäätäsi ja taputella itseäsi hellästi. Olet ihana tyyppi ❤️