Aamuinen hetki veden ääressä

Olin ollut jo pitkään hereillä

lämpimässä peiton alla

oikoillen jalkoja ja harotellen varpaita.

Kuuntelin lintujen liverrystä ja

mietin kuinka hiljaista muuten olikaan. Täältä kun puuttui liikenteen äänet, autot, lentokoneet, rappukäytävässä kuuluvat askeleet ja muut kaupungin äänet.

Katselin hetken toisen tuhinaa,

vedin villasukat jalkaani, jotta askeleeni olisivat äänettömät ja hipsin pois vetäen oven perässäni kiinni. Suljin pojankin huoneen oven ja lorotin isoon kattilaan reilusti vettä, jotta saisin aamuisen sitruuna-inkivääriteehetkeni.

Käännyin sitten ympäri ja jäin tuijottamaan edessä näkyvää järveä, veden tyyntä pintaa ja aamuista olotilaa.

Hyvää huomenta, se tuntui sanovan minulle.

Ja minä hengitin pitkään sisään.

Lisäsin puseroita päälleni ja sen enempää ajattelematta sukelsin upeaan ulkoilmaan. Astuin kivelle, siitä nurmelle, pitkien rappusten kautta alas jyrkän rinteen laiturille ja päästin syvän huokauksen.

Ilma oli totisesti lämmin, se suorastaan siveli olollaan. Taivas näkyi veden pinnassa ja metsä peilautui täydellisesti. Laituri keinahti liikkeistäni kunnes lopulta vaimeni. Lokit leijailivat keveästi veden pinnan yläpuolella. Nekin olivat vielä aamutunnelmissa, hiljaa, liidellen... Vaikka järven pinta oli tyyni, niin veden raikkaus tuntui nenässä ja iholla. Pienoinen sumu leijaili ilmassa kun katselin itään ja minun oli istahdettava sen edessä.

Kerrassaan kaunista, suorastaan taivaallista. 

Minä istuin ja maistelin päivän alkua:

Hyvään huomeneen,

sellaiseen on hyvä herätä. Voi kerta kaikkiaan, kun tällaisia aamuja saisi kokea usein...

Siinä minä ihailin maailmaa, kunnes muistin sen kattilan. Salamana nostin kylkeni pitkiksi, venytin harppaukseni rappusissa loikiksi ja kiirehdin sisään.

Kun astuin mökkiin, kattilan kansi pulpahteli vesikuplien kera jännittyneen mieleni.  Teeveteni oli valmis (onnea on hitaat mökkihellat), se oli ollut sitä jo jonkin aikaa. Ja kiehuvaa vettä riitti useaan aamukuppiin... rauhalliseen sellaiseen ;-)

Viikkoa on vielä sopivasti jäljellä, joten oikein hyviä huomenia sinun viikkoosi =)









ps.
katsokaa mitä mustarastas katsasti tänään pesäpaikaksi. Kaveri mylläsi koko narsissiruukun läpi, mutta ei tainnut olla kuitenkaan tyytyväinen... aika kranttu...

Viikon birgitat

Viikon mehevimmät päivät ovat tähän mennessä olleet

Maanantain tehopakkaus-birgitta

jolloin sain superaktiivisuuspuuskan ja kirjoitin enolle kortin, serkulle kirjeen ja parille ystävälleni lähetin pienen paketin.

Tiistain kaikki-kerralla-mulle-birgitta

milloin juttelin leveäperäisyydestäni ja lihassurkeudestani työkaverini kanssa. Nauroimme niin paljon minun ympäripyöreille syilleni, että seurauksena kipitin illalla ison mäen 440 rappusta ensin ylös ja alas, sitten puoliväliin ylös ja alas. Kotiinvaelluksen jälkeen rojahdin vellovin jaloin sohvalle loppuillaksi.

Keskiviikon juhlija-birgitta

minä tanssin Esplanadilla kera kymmenien naisten juhlistamassa upeaa kouluttajaamme Marikaa. Lauloin Ilo-kuorossa, jonka harjoituksiin en päässyt kertaakaan keväällä. Näin vuosien aikana tapaamiani kurssikavereita ja mietin miten upeita me kaikki täällä oikein ollaan. Minä myös tajusin taas kerran jotain itsestäni:  milloinkahan opin, etten tiedä vielä kaikkea ;-)

Torstain rahat-tänne-birgitta

voitin koko perheen taas kerran paskahousussa. Hahaa!!!

Perjantaina tyyni-kuin-??...-ei-tyyntä-birgittaa-olekaan

kuuntelin aamuseitsemältä kun naapuripihalla joku kaasutteli autoaan rapun edessä ja soitti torvea kerta toisensa perään yli 15 minuuttia. Mietin, että osaisinko  heittää niin kauas raa'an kananmunan, mutta olin nössö enkä kokeillut. Sanoin hiljaa mielessäni rumia sanoja ja paheksuin suunnattomasti tyhjäkäynti-ääliötä. Nauroin töissä niin paljon, että ripsivärit levisivät (huomasin alicecooperit vasta myöhemmin vessan peilistä). Kävelin kotiin sateenvarjottomana vesisateessa, enkä muistanut ärsyyntyä kastumisestani...

Mitä mahtavin viikko takana, vaikka kahtena päivänä särki sikana päätä, yhtenä hyytelöi jalat, viitenä sanoin asthii monen monta kertaa ja kädetkin kiukuttelee. Tämä täti laittaa päänsä välillä lepäämään ja tokenee pikkuhiljaa ;-)

Minä hengitän, hiljennyn ja mietin mikä on hyvin nyt. Viikonloppu on aluillaan ja parhaat päivät ovat vielä edessä.

Niinpä toivottelen kaikille erittäin hyviä ja antoisia viikonlopun päiviä =)

Jotkut asiat ovat yhtä

Mies,
sinä etsit vastauksia
alati ymmärrykseni tuollapuolen.
Rakennat vaikeita ideoita,
malleja ja kaavioita.

Kultaseni,

saatan olla... ja olenkin
hempukka
mutta voinhan hiukan hivellä aivojesi mutkia.

Ja minä kuiskaan:
   Tiedätkö, minä luotan
kvanttilomittumiseen
ja siihen, että
keinut kanssani samaan tahtiin.

Emme me tarvitse muita kuvioita
   mitä nyt ehkä pitkän ja hitaan tangon.

Täh?

Mä kysyin sulta aamulla:
Karataanko jonnekin?

Ja sinä sanoit:
töihinkö?

Kyllä ovat kaukana toisistaan
yksi mies ja nainen ;-)

Päivät kuluvat

Olen ollut

ollut töissä, kotona, tietokoneella, sohvalla,
istunut lattialla, kävellyt polkua kuusien alaoksien alla,
valokuvannut puuta pellolla ja
väistänyt villiintynyttä hevosta hiekkatiellä.

Olen saattanut enkelin matkalleen
olen kastellut paitani vyötäröä myöten
olen silitellyt jalkaa ja pidellyt kättä
olen koskettanut olkaa ja halannut taas...

Olen ollut läsnä
ollut tässä ja nyt
olen kuunnellut ja katsonut ilman omaa mielipidettä.
Olen huomannut miten murhe tai paheksunta tulee sanoissamme ulos,
mutta nähnyt ja tuntenut myös paljon, todella paljon hyvää.

Minä jaksan lukea kirjaa vain pari sivua kerrallaan, en saa syntymään kynällä kuvia. Minä käännän kanavaa uutisten kohdalla tai sen mikä ei tunnu juuri nyt oikealta.

Kävin sanomassa hei työkaverille,
toivotin sille kaikkea hienoa ja hauskaa eläkepäiville,
eihän ihanalle ihmiselle muuta voi toivottaakaan.
Yksi aika on taas ohi
ja yksi halaus tuli kokemukseeni lisää.

Minä olen ollut kirjoittamaton valkoinen pohja,
läsnä hiljaa ja sanatonna.
Olen katsonut tuntikausia näppäimiä
välillä harson läpi, toisinaan ihmetellen tai vienosti hymyillen.
Sormeni ovat kirjoittaneet monen monta luonnosta
enkä yhtään ole saanut lähetettyä maailmalle. Ne vain eivät halua nyt irrota.

Mutta olen läsnä
ja olen täällä
George Harrisonin vieressä.

Kaikki on hyvin ♥

Pitkä äänetön huokaus

Minä makaan
poikkeuksellisesti sängyllä
aamuisen hitaan kävelyn jälkeen
päiväpeiton päällä ja katson kattoon.

Olen tyhjä
ajaton kuori
taikka tuijottava raato.
Olen täynnä,
surun ympäröimä
ja olen väräjävää kehoa
jatkuvia kramppeja unettomien öiden jälkimainingeissa.

Siirrän väkisin katseeni kristalleista suihkun pisaroihin
ja seison
seison vapaan veden pestävänä
  en tiedä miten pitkään
mutta pidempään kuin koskaan ennen.

Minä kuulen hermosäryn oireet
ja tiedän että minun pitää palata tähän maailmaan
  niinpä hellin itseäni
särkylääkkeellä
jalkojen rasvauksella
tuoksulla napaani
tason päältä pölyjen pyyhkimisellä
levysoittimen kannen nostamisella
ja hiljaisella eltonjohnilla.

Vaikka kehoni kiemurtelee
ja tunteeni myllertävät
olen kuitenkin rakkauden ympäröimä.

Elämä ei lopu tähän
  se on
       erilaista...

Kevätmeininkiä

Kevät
tuntuu yllättävänä sateena kasvoilla,
kuuluu liverryksenä korvissa
se uudelta tuoksuu
ja maistuu pesemättömänä hiekkana hampaissa.

Pienenä lisänä kevyttä kosketusta