Eilen töistä kotiin tullessani rautatieasemalla juoksi nuori mies ohitseni. Sillä oli vetävä askel ja sitä oli ihan ilo katsella (kevättä rinnassa?).
Kaverilla oli oikeassa kädessä iso limupullo ja vasemmalla se piti hetkisen perästään kiinni. Minä etenin omaa tahtiani ja katselin mielenkiinnolla miten juoksu kulki. Mies pinkoi sitkeästi ja kohta taas hamusi peräänsä. Sitten tajusin, että kaverilta tosissaan putoaa farkut jalasta, jollei se saa niistä otetta. Pitkät pätkät alushousuja oli jo näkyvissä, kun mies vihdoin tavoitti junan avoimen oven ja myös alas valuneen takataskunsa ;-)
Täytyy myöntää, että iloitsin tuosta hetkestä, mutta tietysti myös siitä, että mies ehti junaansa. Kenenkään en soisi myöhästyvän junasta, saati kompastuvan vaatteisiinsa, sehän olisi suorastaan kamalaa.
Rautatieasemalla olen myös bongannut muutaman uudesti kuositetun paikallisjunan.
Tämä "toiset on luotuja kulkemaan", oli minusta hyväntuulinen mainosjuna. Varsinkin kun reissumiesjunaan meni minun asiaa seuratessani vain miespuolisia matkustajia...
Toisessa junassa taas luvattiin oikein superpehmeitä ja mukavia istuimia. Paha vaan, että olin menossa töihin, joten en päässyt kokeilemaan miten uudet kolmenistuttavat sohvat toimivat vr:n vehkeissä.
Yleensä en kovin välitä mainoksista, mutta väkisin tuli mieleen mitä muuta kohta on odotettavissa.
Ehkä piankin realityohjelmat hakevat uusia kasvoja ja tulevia julkkiksia isolla silmällä ja tekstillä: matkalla maineeseen.
Kenties rahabisnesjuna houkuttelee kyytiinsä mustilla kissoillaan ja sanoilla: Rahat ja Henki: monta tietä vaurastumiseen.
Matkayhtiöjunat ovat aurinkoisia ja palmut heiluvat luvatessaan : Äkkilähtöjä edullisin hinnoin. Ja isot silmät tuuheine ripsineen kehottavat astumaan junaan, koska "sinä olet sen arvoinen"...
Minä kuitenkin haluaisin vain nähdä Paul Newmanin junan ovella odottamassa, samalla kun lähitilat mainostaisivat yhtenä suurena perheenä: Luomumunalla töihin.
Tästäkin levottomasta ajatuksesta huolimatta:
Oikein mainiota viikonloppua sinulle =)
